Kuinka pitkään tunsit olosi lapseksi?

Koitko jotain siirtymävaiheita?
Sellaisia toki on, mutta kyselenkin subjektiivisia kokemuksia?

 

Tunnen itseni yhä lapseksi.

 

Mä sanoisin, että tilanne muuttui siinä kuudennen luokan ja yläasteen välillä. -Kun uskalsin nukkua ihan yksin kotona enkä enää painunut mummolaan.

 

No kun lapsettaa vieläkin välillä. Koen olevani henkisesti tosi kypsymätön.

 

Vieläkin, joissain tilanteissa. Vaikka ikää kohta 40. On niitä hetkiä on olo onnyhtä avuton kuin lapsena, ja kaipaa toisen ihmisen tukea jaksamiseen. Kai se on se kuuluisa tunne muisti, joka välillä palauttaa lapsen maailmaan,

 

En muista enää. Eli ei varmaan oo ollut mitään erityistä siirtymää. Teininä oon luultavasti tuntenu itteni ihan aikuiseksi hieman etuajassa, mut eikös se kuulu asiaan

 

Jossain 11-12 vuoden kohdilla huomasin, etten osannut enää upota leikkeihin. Barbie-leikit oli sisustamista ja puvustamista, ei dialogia enää. Hiljalleen se alkoi tympimään ja unohtui koko barbie-talo.

Vakavaksi huomasin muuttuneeni kun sain maksaa laskuni itse: Enää ei voi tuhlata tilin saldoa juuri siihen mihin tahtoo - pakko vähän budjetoida että on koti, puhelin ja sähkö. Olis kyllä kivempaa ostaa koko palkalla vaatteita, karkkia ja vaikka sisustustavaraa... Tai syödä ravintolassa...

Mutta silti tunnen oloni lapselliseksi muiden ikätoverieni seurassa, kun tykkään keinua ja kiipeillä, pukeutua lasten kanssa hassuihin vaatteisiin ja vaikkapa leikkiä vesisotaa pihalla...

 

Vieläkin, joissain tilanteissa. Vaikka ikää kohta 40. On niitä hetkiä on olo onnyhtä avuton kuin lapsena, ja kaipaa toisen ihmisen tukea jaksamiseen. Kai se on se kuuluisa tunne muisti, joka välillä palauttaa lapsen maailmaan,

Voisin vastata jotakuinkin näin.

Lasten kanssa on pakko osata olla aikuinen. Aina en onnistu siinäkään .

 

2660

 

Noin 10v.

Silloin tajusin, ettei elämä olekaan pelkkää leikkiä, vaan paljon vakavampaa.