Kuinka rehellinen ihminen on sukupuolitoiveissaan?

Olen miettinyt sellaista, että kuinka rehellisiä ihmisten - nykyään ehkä eniten blogeissa - julkikirjoittamat ajatukset sukupuolitoiveista ovat.

Sukupuoli herättää vahvoja tunteita monella odottajalla. Kuinkahan yleistä on, että odottaja kertoo toivovansa vaikkapa tyttöä, vaikka oikeasti tietää toivovansa poikaa, muttei uskalla sanoa sitä ääneen?

Omista toiveista kertominen altistaa kuitenkin ulkopuolisille kommenteille, jotka voivat olla vaikeita, kun itse totuttelee esim. tietoon sukupuolesta.

Olen myös miettinyt, että onko tyttöolo tai poikaolo joskus samalla tavalla "huijattu". Toivoo tyttöä ja kehittelee poikaolon, jotta ei pettyisi.

Ajatuksia?

 

Yritän olla toivomatta mitään rakenneultraan asti. Seulontaverikokeiden arvojen perusteella minulla on suuremmat mahdollisuudet saada poika kuin tyttö.

Tyttö olisi helpompi ajatus, koska olen itse nainen, kaikilla sukulaisilla ja kavereilla on pelkkiä tyttölapsia, ja lasten mekot ovat niin kauniita. Toisaalta voisi olla myös hienoa kasvattaa sukuun ensimmäinen poika yli 30 vuoteen - kaikki sen jälkeen syntyneet ovat olleet tyttöjä. Eipä tarvitsisi pojan kanssa miettiä lasikattoja ja sukupuolisyrjintää, päinvastoin kuin tyttöjen kanssa, joten tuo osa olisi toisaalta helpompaa.

Kummastakaan sukupuolesta en pettyisi.

 

Mä en taida kuulua niihin moniin odottajiin joilla sukupuoli herättää monia tunteita koska mulle on/oli kyllä ihan yks ja sama. Enkä osaa edes muiden mietteitä pohtia. En vaan osaa eläytyä ihmiseen joka toivoo jompaakumpaa.

 

Ainakin itse olin ihan rehellinen. Ekaa odottaessa en toivonut/odottanut kumpaakaan, poika tuli. Toisessa raskaudessa toivoin varovaisesti tyttöä ja sanoinkin kysyjille niin - ultrassa jo näkyi selvästi että toinen poika tulee eikä se ollut ollenkaan pettymys tai mikään harmi.

 

Olen miettinyt sellaista, että kuinka rehellisiä ihmisten - nykyään ehkä eniten blogeissa - julkikirjoittamat ajatukset sukupuolitoiveista ovat.

Sukupuoli herättää vahvoja tunteita monella odottajalla. Kuinkahan yleistä on, että odottaja kertoo toivovansa vaikkapa tyttöä, vaikka oikeasti tietää toivovansa poikaa, muttei uskalla sanoa sitä ääneen?

Omista toiveista kertominen altistaa kuitenkin ulkopuolisille kommenteille, jotka voivat olla vaikeita, kun itse totuttelee esim. tietoon sukupuolesta.

Olen myös miettinyt, että onko tyttöolo tai poikaolo joskus samalla tavalla "huijattu". Toivoo tyttöä ja kehittelee poikaolon, jotta ei pettyisi.

Ajatuksia?

Koen ajatuksen kovin vieraaksi. Lasta olen aina odottanut, en sukupuolensa edustajaa.

 

Miksi joku kertoisi toivovansa jotain ja toivoisikin jotain toista? Tämä ajatus ei nyt niinkun aukea mulle.

Itse en toivonut. Mulle oli ihan sama kumpaa sukupuolta vauva on, että silläkin tämä on vieras ajatus. Silti molemmista lapsista olen tuollaiset fiilikset sukupuolesta saanut ja ne on pitäneet paikkansa.

 

Mäkään en ymmärrä miksi joku väittäis toivovansa muuta kuin oikeasti toivoo?

Ja mulla on kyllä aina ollut toive sukupuolesta, joka kerralla on tullut just sitä toista sukupuolta . Lapsen syntymän jälkeen ei tosin ole käynyt mielessäkään ajatuksia niistä toiveista. Koska nehän nyt on lähinnä ollu sellaisia että " ois ihan kiva jos tulis tyttö/poika".

*Jaaha, valehtelin sitte . Elikkä nelosesta toivoin tyttöä ja se oli tyttö. Mutta se toive oli sellainen mitätön, pari kertaa hipaisi mielensivua, koska mulla oli erittäin vahvasti tunne että se on poika.

 

En osaa sanoa, minulle se ei ole ollut niin tärkeää. Sen voin myöntää että on mukavaa kun on molempia, olisin voinut kaivata toista sukupuolta jos sitä ei olisi tullut.

 

Olen aina toivonut tyttöjä, mutta sanonut kysyttäessä toivovani poikaa koska tyttötoivetta ei saa olla. Kaikkien pitää haluta poikia ja pitää poikalapsista. Onneksi olen saanut kaksi tyttöä. Kun meillä käy kylässä poikalapsia, niin lähes jokaisen kohdalla sekä minä, että mieheni huokaistaan että onneksi meillä on tyttöjä.

En sitten tiedä kasvattaako 99% poikansa huonosti. Mutta en kestä sitä huuuutamista, riehumista, säheltämistä, kyvyttömyyttä kuunnella, kyvyttömyyttä olla sekuntiakaan paikallaan, rajuja leikkejä..

 

Minäkään en ymmärrä miksi joku huijaisi toivovansa toista sukupuolta kun toivoo oikeasti. Itselleni ensimmäisessä raskaudessa sukupuolella ei ollut mitään väliä, toivoin tervettä lasta. Toisessa itsekseni haaveilin vähän tytöstä, mutta vahva tunne oli siitä että poika tulee kuten tulikin. Rakkaita ja ihania lapsia, en vaihtaisi pois. Välillä mieleen kuitenkin hiipii, että olisi mukava saada vielä tyttökin ja kokea millaista on kasvattaa tyttölasta.