Kun aina sanotaan, että yritä...

  • Viestiketjun aloittaja Ihanvähänhullu
  • Ensimmäinen viesti
Ihanvähänhullu
Takana pitkä masennus, monet lääkekokeilut jne. Masennus on ollut jo vuosia, mutta eskaloitui uudestaan reilu vuosi sitten erään riippuvuuden riistäydyttyä käsistä.

No, masennusta siis koitetaan hoitaa, mutta kun olen yrittänyt saada apua tähän riippuvuuden hoitoon (toisessa kaupungissa olisi tähän erikoistunut hoitoyksikkö), niin eipä kotikaupunki suostukaan tekemään maksusitoumusta. Eli sama heittää hanskat tiskiin. Mutta tulipahan yritettyä.
 
vierailija
No eikö kukaan kommentoi? Mitään?
Toisessa ajassa olisit kai ihan terve? Tai muualla? Missä luulet?

"Stoalaiset, joista tunnetuimmat roomalaisajalla ovat Seneca,Epiktetos ja Marcus Aurelius, yhdistivät etiikan ja panteistisen maailmankuvan:

maailmassa kaikki on perimmältään yhtä. Kaiken läpäisevä ja kaikkea koossa pitävä voima on henki (pneuma), joka on olemukseltaan hienojakoista tulta. Henki ilmenee myös logoksena (<<järki>>,<<sana>>), joka säätelee sekä maailmankaikkeutta että ihmiselämää. Ihmisen ihanne on elää sopusoinnussa luonnon kanssa. Kaikki ihmiset ovat periaatteessa yhdenvertaisia, koska jokaisessa on kipinä maailmanjärjestä. Sosiaaliset erot eivät ole tärkeitä. Viisas ihminen on sisäisesti vapaa; hän kykenee pitämään yhdentekevinä asioita, joihin ei voi vaikuttaa."

No, jotakin yhteistä tietysti kaikissa uskonnoissa on, kun ne hallitsevat ihmisen mieltä niin voimakkaasti, mutta esimerkiksi nyt pari päivää ennen pääsiäsistä on täydenkuun aika, ei voi kuin ihmetellä, miten kuun liikeet täällä pohjoisen pimeydesä on voinut kadota, missä aurinkokin on hukassa pitkiä aikoja. Edellisen linkin takaa tämä teksti kertaukseksi:

"Vuorokaudet on johdettu suoraan Auringon liikkeistä, mutta viikot ovat puolestaan ihmisen keksintöä. Niitä ei näe suoraan mistään luonnossa. Viikko syntyi Mesopotamiassa, jossa lukua 7 pidettiin pyhänä lukuna. Seitsemän esiintyi taivaalla kahdessa muodossa: liikkuvien valojen määrässä ja kuun kierronseitsemässä jaksossa. Taivaalla oli huomattu olevan seitsemän liikkuvaa valoa, vaikka muut olivat paikoillaan.Nämä valot olivat Auringon ja Kuun lisäksi Merkurius, Venus, Mars, Jupiter ja Saturnus. Kaikkia planeettoja ei vielä tunnettu.

Kuu puolestaan muuttui seitsemän päivän jaksoissa: kuun ohuesta sirpistä kului seitsemän päivää puoleen kuuhun, siitä taas seitsemän päivän kuluttua oli täysikuu, josta jälleen seitsemän päivän kuluttua puolikuu ja tästä seitsemän päivän kuluttua kuu katosi näkyvistä. Tästä syystä Mesopotamiassa joka seitsemän päivä oli pyhä ja päivät nimettiin seitsemän liikkuvan taivaankappaleen mukaan.

Monissa sanoissa on yhä takana nämä merkitykset, esimerkiksi englannin sunnuntain (sunday) taustalla on Auringon päivä. Maanantai on ollut Kuun päivä, tiistai Marsin, keskiviikko Merkuriuksen, torstai Jupiterin, perjantai Venuksen ja lauantai Saturnuksen päivä."
 

Yhteistyössä