Kun lapsi tykkää partiosta, mutta...

ei uskalla lähteä mukaan millekään retkelle. Viikkotapaamisissa tykkää kyllä käydä. ON ollut partiossa ja parisen vuotta eikä edelleenkään halua mukaan minnekään, missä ollaan yötä. Mitä tehdä "ongelmalle"? Siis eihän ne retket pakollisia ole mutta kuuluvat partioajatukseen mielestäni. Miten teidän partiolaiset tykkää retkistä ja miten rohkaista mukaan vai kannattaako jatkaa tuota harrastusta ollenkaan?

 

Ensin voi aloittaa päiväretkistä jos niistä rohkaistuisi joskus jäämään yöksi asti. Ja paras tapa saada lapsi rohkaistumaan retkelle on lähteä itse mukaan. Varmasti otetaan vanhempia auttamaan retkelle ja lapsi saattaa rohkaistua nukkumaan vaikka naapuriteltassa.

Harrastusta siis on ihan turha lopettaa jos retket jännittävät.

 

Onko muuten ollut öitä poissa kotoa esim. mummolassa tai kaverilla? Jännittääkö ylipäätään yön oleminen poissa kotoa vai jokin juttu niillä partioretkillä? Kannattaa jutella asiasta ja sen pohjalta miettiä ratkaisuja. Vaikka telttailla ensin vanhempien kanssa yksi yö, jos teltassa nukkuminen jännittää. Tai harjoitella yökyläilyjä jossain lähempänä tutun ihmisen luona, jos pelottaa olla kaukana vanhemmista yön yli.

Ei harrastusta kuitenkaan tuon takia kannata lopettaa, lapsi saattaa ihan itsestäänkin innostua myös siitä leiri- ja retkeilyosuudesta vähän kasvaessaan.

 

Ei kannata lopettaa hyvää harrastusta tuon asian takia. Voisitteko ensin yhdessä käydä retkillä,usein mukana on vapaaehtoisia huoltajia,minunkin isäni oli aikanaan mukana monesti kun oltiin yöretkillä partiossa. Vaikka pärjäsin ilman niin hän oli aikuisena muille pienemmille. Omani odottaa pääsyä partioon ja vapaata paikkaa,on ollut kotoa poissa yötä monesti ja nukkuu vaikka kuusen alla. En usko että mitään ongelmaa tulee yöreissuista jahka hän pääsee partiolaiseksi. Täyttää 8v. Näitä arkoja muistan olleen jo silloin kauan sitten porukassa ja kaikki ne aikaa myöten rohkaistuivat sopivalla tuella ja harjottelulla.

 

On ollut yökylissä muutenkin ja meidän kanssa retkillä. Ollaan leiriydytty ihan perheen kanssa joka kesä jossain päin Suomea. Ehkä lastani jännittää eniten se, että porukasta ei ole löytynyt ihan sitä parasta ystävää, vaikka ihan mukavasti muiden kanssa toimeen tulee. Ikää siis jo 10v.

 

Äiti tai iskä mukaan apuaikuiseksi, näistä on yleensä aina lippukunnissa pulaa. Helpottaa alkuun, ja oman sekä oman muksun kokemuksen perusteella ne parhaat ja tiiviimmät ystävyyssuhteet starttaa useinkin juuri noilla retkillä, ei niissä viikkokokouksissa
Ja esim keittiöhommissa se oma vanhempi ei ole kuitenkaan turhan näkyvä, onpahan olemassa, jos ahistus iskee