Kun mies ei osallistu arjen pyöritykseen...

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Mahdankohan löytää täältä samassa tilanteessa olevia kohtalontovereita - ehkä sellaisiakin, joilla on joskus ollut otsikon kaltaisia ongelmia, mistä löytyi ratkaisu? Itseä itkettää ja harkitsen vakavasti eroa, mutta itsetuntoni on hyvin pohjalla ja epäilen jo itsekin omaa jaksamistani, kiitos mieheni kiittämättömyyden.

Olemme pitäneet mieheni kanssa yhtä 4 vuoden ajan. Minulla on 2 lasta edellisestä parisuhteesta, molemmat jo isompia lapsia (miltei teini-ikäisiä), sekä 1 yhteinen lapsi (2-vuotias) nykyisen mieheni kanssa. Vanhemmat lapset ovat meillä joka 2.viikonloppu.

Miehen mielestä kodin askareet - ruoanlaitto, siivoaminen, pyykkäys, lastenhoito - kuuluu naiselle. Hän on työsuhteessa, mutta 90% ajastaan hän tekee etätöitä, lopun 10% hän on palavereissa. Suurimman osan ajasta siis kotona kuitenkin.

Alkuaikoina oli kiva laittaa joskus aamupalaa meille molemmille tai ruoka valmiiksi miehelle lautaselle, mutta viime aikoina mies on ollut koko ajan vaatimassa palvelua itselleen. "Mitä ruokaa? Laita pari voileipää. Keitä kahvia. Tuotko sitä/tätä/tota." Yksikin poikkipuolinen sana minulta (esim. ota sieltä jääkaapista tai tee itse itsellesi) saa hirveän paskamyrskyn aikaan.

Mies käy rentoutumassa pari kertaa kuukaudessa - omien puheidensa mukaan siis, todellisuudessa hän saattaa olla 3 viikonloppua kuukaudesta kännäämässä. Muille kyllä puhutaan, että "korkeintaan kahdesti" - ehkä koettaa uskotella niin itselleen ja antaa paremman kuvan itsestään muille? Kännissä hän on hirviö, joten en enää anna hänen juoda mitään kotosalla. Saatan olla jonkun mielestä pirttihirmu tässä asiassa, mutta kun kännissä mies haukkuu ja arvostelee, niin sitä ei pidemmän päälle vain jaksa. Yksikin poikkipuolinen sana ja mies uhkaa ottavansa eron ja viemällä nuorimmaisen minulta (vaikkei koskaan ole häntä hoitanutkaan, niin katsoo olevansa parempi vanhempi kuin minä).

Olen siis "vuoden paskin äiti" noin 3 kertaa kuukaudessa. Saan kuulla, miten saamaton laiska paska olen, kun koti ei kiillä puhtautta ja ruoka ei ole valmiiksi pöydässä. 2-vuotias on todella vilkas kaveri, hänkin tarvitsee minua arkisin. Ainoa aika, jolloin oikeasti ehdin kunnolla siivota, on hänen päiväuniaikansa (ja sitten kun hän menee yöunille), sekä ne päivät (3 x viikossa, 3h/pv) kun hän on kerhossa (jonne kuskaan itse, autottomana, matkoihin menee n. 1,5h). Pitäisi imuroida, pyykätä, suunnitella päivän ruoka, laittaa tiskit (mies saa ne joskus tiskipöydälle asti, useimmiten ei), viedä roskat, hakea postit jne.

Viime aikoina mies on kyseenalaistanut myös sen, huolehdinko nuorimmaisesta oikeasti (vanhemmat lapset eivät häntä enää hirveästi kiinnosta, heidän isänsä on kuulemma pilannut heidät ja ovat menetettyjä tapauksia?) Päivittäisiin kuulusteluihin kuuluu mm. oletko pessyt X:n hampaat? Onko X saanut ruokaa? Miksi en ole jo varannut aikaa X lääkärille? Miksi, oletko, varmastiko, uskoisinko...

Hirveän pitkä vuodatus. Tarvinneeko sanoa, että mies on nytkin kännäämässä kaverillaan, ollut eilisestä, ja minä tasapainoilen kaaoksen keskellä?
 
Oletko kertonut miehelle, että et jaksa ja tarvitset apua?
Mies voi ihan oikeasti kuvitella jotain unelmaa joka ei ole todellisuuteen sidoksissa.

Mikäli mies tiedostaa täysin varmasti että olet lopussa, niin heivaa tuo vadelman kusipää. Ei sun tehtäväsi ole palvella itsensä ylentänyttä junttia, mikäli mitään ei saa takaisin.
Olet orja. Vapaudu.
 
  • Tykkää
Reactions: 0roosa0
vierailija
Ei yhden kaksivuotiaan kanssa kaaokseen pitäisi päätyä.

Lakkaat passaamasta sitä ukonlaiskimusta, viet lapsosen hoitoon, hankit työpaikan ja alat elää omaakin elämääsi.
Olen jo osa-aikatöissä, enkä toistaiseksi ole aikeissa hakea mitään muuta. Eikä yksi 2-vuotias kaaosta yksin aiheutakaan (vaikka kaikki lelulaatikot kippaakin ympäri hetkessä), mutta kun on tuo mies, joka ei laita mitään paikalleen, likaiset vaatteetkin lojuu milloin missäkin ja niitä sitten metsästelen, etten saisi huutoja siitä, ettei ole puhtaita kalsareita TAASKAAN. Kaapista hän ei niitä osaa hakea, vaan ne pitäisi aina laittaa hänelle valmiiksi johonkin näkyvään paikkaan. Kävisin toki vaikka lenkilläkin, mutta mies ei pysty lapsen perään katsomaan edes suihkussakäynnin ajan, koska valvoo öisin (ei kuulemma saa unta?) ja nukkuu sitten iltapäivät/alkuillat vaikka istuallaan nojatuolissa.

Ai kamala, nyt naurattaa jo avautuminen. Kai sitä on vaan niin väsynyt itsekin... Miten olen onnistunutkin saamaan itseni tällaiseen liemeen ja miten miehestä paljastui tuollainen vasta lapsen myötä? Pelkkää rooliako veti ekan vuoden, jotta sai minut koukkuun...
 
Olen jo osa-aikatöissä, enkä toistaiseksi ole aikeissa hakea mitään muuta. Eikä yksi 2-vuotias kaaosta yksin aiheutakaan (vaikka kaikki lelulaatikot kippaakin ympäri hetkessä), mutta kun on tuo mies, joka ei laita mitään paikalleen, likaiset vaatteetkin lojuu milloin missäkin ja niitä sitten metsästelen, etten saisi huutoja siitä, ettei ole puhtaita kalsareita TAASKAAN. Kaapista hän ei niitä osaa hakea, vaan ne pitäisi aina laittaa hänelle valmiiksi johonkin näkyvään paikkaan. Kävisin toki vaikka lenkilläkin, mutta mies ei pysty lapsen perään katsomaan edes suihkussakäynnin ajan, koska valvoo öisin (ei kuulemma saa unta?) ja nukkuu sitten iltapäivät/alkuillat vaikka istuallaan nojatuolissa.

Ai kamala, nyt naurattaa jo avautuminen. Kai sitä on vaan niin väsynyt itsekin... Miten olen onnistunutkin saamaan itseni tällaiseen liemeen ja miten miehestä paljastui tuollainen vasta lapsen myötä? Pelkkää rooliako veti ekan vuoden, jotta sai minut koukkuun...

Niiii-i.

Nyt ukko ruotuun ja ellei osaa ryhdistäytyä niin katse eteenpäin kohti uusia haasteita.

*halaus*
 
vierailija
Yksikin poikkipuolinen sana ja mies uhkaa ottavansa eron ja viemällä nuorimmaisen minulta (vaikkei koskaan ole häntä hoitanutkaan, niin katsoo olevansa parempi vanhempi kuin minä).
Totea, että senkun otat ja kysy, miten aikoo pärjätä, kun ei ole koskaan lasta hoitanut, eikä kotitöitäkään osaa tehdä. Voit myös vihjaista, että rupeat olemaan kyllästynyt hoitamaan kahta lasta.

Jätä jatkossa miehen sotkut siivoamatta, vaatteet pesemättä yms. Pakko kysyä, että onko miehesi ulkomaalaista syntyperää tai kotimaisen vähemmistön edustaja, kun asenteet on tuollaiset?
 
vierailija
Oletko kertonut miehelle, että et jaksa ja tarvitset apua?
Mies voi ihan oikeasti kuvitella jotain unelmaa joka ei ole todellisuuteen sidoksissa.

Mikäli mies tiedostaa täysin varmasti että olet lopussa, niin heivaa tuo vadelman kusipää. Ei sun tehtäväsi ole palvella itsensä ylentänyttä junttia, mikäli mitään ei saa takaisin.
Olet orja. Vapaudu.
Mies on tietoinen siitä, että alan olla ylikuormittunut, muttei tee elettäkään auttaakseen. Hän näkee vain tekemättömät asiat (likapyykit, hiekkaa eteisessä) ympärillään ja moittii niistä. 3 vuotta sitten olin lähellä flipata kaiken taakan alla ja jouduin jäämään todella pitkälle sairaslomalle (takana oli vaikea ero ja lasten huoltajuuskiista, mikä lisäkuormitti pääkoppaa entisestään). Tein vuorotyötä, pitkää päivää ja kotona odotti sitten kaikki tekemättömät askareet ja nälkäinen mies esim, 8-22 työvuoron päätteeksi.

Kerroin pari päivää sitten, että olen hakenut syksyksi kouluun (olen 30v ja nyt tiedän unelma-ammattini, aikuiskoulutus kestäisi vuoden ja maksaisi muutaman satasen). Odotin mieheltä kannustusta tai tsemppejä tai mitä vaan positiivista reaktiota, vaan mitä sainkaan? "Onkohan meillä varaa, miten me pärjätään rahallisesti?"

Tulipa nyt "huono vaimo"-fiilis, kun netissä nimettömänä miestäni arvostelen, mutta kotona puhuminen ei vain saa aikaan kuin riitaa. Siskolleni olen avautunut, hän ymmärtää ja on tukena, en tiedä miten jaksaisin jos ei häntäkään olisi lähellä ♥
 
vierailija
Totea, että senkun otat ja kysy, miten aikoo pärjätä, kun ei ole koskaan lasta hoitanut, eikä kotitöitäkään osaa tehdä. Voit myös vihjaista, että rupeat olemaan kyllästynyt hoitamaan kahta lasta.

Jätä jatkossa miehen sotkut siivoamatta, vaatteet pesemättä yms. Pakko kysyä, että onko miehesi ulkomaalaista syntyperää tai kotimaisen vähemmistön edustaja, kun asenteet on tuollaiset?
Mieheni on ihan supisuomalainen. Puheidensa perusteella pitkälti isänsä kasvattama/opettama, joten "asennevamma" on ilmeisesti peruja jo lapsuudesta, jolloin äiti passasi isää (sillä erotuksella, että isänsä teki jopa 4 työtä samaan aikaan elättääkseen perheen).
 
Itse en jaksaisi tuollaista. Helpommalla pääsisit yksin lasten kanssa. Ja siitä päätellen, miten miehesi asioihin suhtautuu, en usko, että häntä ihan helpolla saat muuttumaan. Jos kuitenkin haluat ja jaksat vielä yrittää, niin ihan aluksi lopetat sen passaamisen. Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka tekee.

Mitä tulee tuohon haukkumiseen, niin itse en tuollaista suostuisi kuuntelemaan.... ja vaikea kuvitella, että kukaan haluaa olla miehn kanssa, joka puhuu noin. Seuraavalla haukkumiskerralla voit myös esittää miehelle kysymyksen, että mitä hittoa tuhlaa aikaansa sinun kanssasi, jos kerran pitää sinua niin surkeana. Käske mennä etsimään parempi vaimo.
 
  • Tykkää
Reactions: AivanSama
On kyllä vittumainen ukko, jos päätänsä aukoo vielä laiskottelun lisäksi.
Toista ei mummielestä ruveta missään elämäntilanteessa loukkaamaan.

Itsellä on ollut aika paha masennus ja työ repi hermoja riekaleiksi, mutta miehesi työ on ilmeisesti karsisti sanottuna laiskottelua?
Joten uupumuscei varmasti ole syy ylimieliselle käytökselle.

Mä en voi sietää ihmisiä, jotka nostavat itsensä paremmiksi kuin muut.
 
  • Tykkää
Reactions: Elena777
vierailija
Itse en jaksaisi tuollaista. Helpommalla pääsisit yksin lasten kanssa. Ja siitä päätellen, miten miehesi asioihin suhtautuu, en usko, että häntä ihan helpolla saat muuttumaan. Jos kuitenkin haluat ja jaksat vielä yrittää, niin ihan aluksi lopetat sen passaamisen. Ei se ole tyhmä joka pyytää, vaan se joka tekee.

Mitä tulee tuohon haukkumiseen, niin itse en tuollaista suostuisi kuuntelemaan.... ja vaikea kuvitella, että kukaan haluaa olla miehn kanssa, joka puhuu noin. Seuraavalla haukkumiskerralla voit myös esittää miehelle kysymyksen, että mitä hittoa tuhlaa aikaansa sinun kanssasi, jos kerran pitää sinua niin surkeana. Käske mennä etsimään parempi vaimo.
Just näin. Passaus seis. Opettele ohittamaan miehen huomautukset tekemättömistä kotitöistä. Jos mies huomauttaa hiekasta latialle, niin voit sanoa, että imuri on vapaasti käytettävissä. Mies on oppinut pitämään sinua ja tekemisiäsi itsestäänselvyytenä. Hän voi huonosti ja purkaa pahan olonsa sinuun. Miestä et voi muuttaa, vaan miehen on itse havaittava muutoksen tarve. Voit muuttaa vain omaa käyttäytymistäsi.
 
vierailija
Mahdankohan löytää täältä samassa tilanteessa olevia kohtalontovereita - ehkä sellaisiakin, joilla on joskus ollut otsikon kaltaisia ongelmia, mistä löytyi ratkaisu? Itseä itkettää ja harkitsen vakavasti eroa, mutta itsetuntoni on hyvin pohjalla ja epäilen jo itsekin omaa jaksamistani, kiitos mieheni kiittämättömyyden.

Olemme pitäneet mieheni kanssa yhtä 4 vuoden ajan. Minulla on 2 lasta edellisestä parisuhteesta, molemmat jo isompia lapsia (miltei teini-ikäisiä), sekä 1 yhteinen lapsi (2-vuotias) nykyisen mieheni kanssa. Vanhemmat lapset ovat meillä joka 2.viikonloppu.

Miehen mielestä kodin askareet - ruoanlaitto, siivoaminen, pyykkäys, lastenhoito - kuuluu naiselle. Hän on työsuhteessa, mutta 90% ajastaan hän tekee etätöitä, lopun 10% hän on palavereissa. Suurimman osan ajasta siis kotona kuitenkin.

Alkuaikoina oli kiva laittaa joskus aamupalaa meille molemmille tai ruoka valmiiksi miehelle lautaselle, mutta viime aikoina mies on ollut koko ajan vaatimassa palvelua itselleen. "Mitä ruokaa? Laita pari voileipää. Keitä kahvia. Tuotko sitä/tätä/tota." Yksikin poikkipuolinen sana minulta (esim. ota sieltä jääkaapista tai tee itse itsellesi) saa hirveän paskamyrskyn aikaan.

Mies käy rentoutumassa pari kertaa kuukaudessa - omien puheidensa mukaan siis, todellisuudessa hän saattaa olla 3 viikonloppua kuukaudesta kännäämässä. Muille kyllä puhutaan, että "korkeintaan kahdesti" - ehkä koettaa uskotella niin itselleen ja antaa paremman kuvan itsestään muille? Kännissä hän on hirviö, joten en enää anna hänen juoda mitään kotosalla. Saatan olla jonkun mielestä pirttihirmu tässä asiassa, mutta kun kännissä mies haukkuu ja arvostelee, niin sitä ei pidemmän päälle vain jaksa. Yksikin poikkipuolinen sana ja mies uhkaa ottavansa eron ja viemällä nuorimmaisen minulta (vaikkei koskaan ole häntä hoitanutkaan, niin katsoo olevansa parempi vanhempi kuin minä).

Olen siis "vuoden paskin äiti" noin 3 kertaa kuukaudessa. Saan kuulla, miten saamaton laiska paska olen, kun koti ei kiillä puhtautta ja ruoka ei ole valmiiksi pöydässä. 2-vuotias on todella vilkas kaveri, hänkin tarvitsee minua arkisin. Ainoa aika, jolloin oikeasti ehdin kunnolla siivota, on hänen päiväuniaikansa (ja sitten kun hän menee yöunille), sekä ne päivät (3 x viikossa, 3h/pv) kun hän on kerhossa (jonne kuskaan itse, autottomana, matkoihin menee n. 1,5h). Pitäisi imuroida, pyykätä, suunnitella päivän ruoka, laittaa tiskit (mies saa ne joskus tiskipöydälle asti, useimmiten ei), viedä roskat, hakea postit jne.

Viime aikoina mies on kyseenalaistanut myös sen, huolehdinko nuorimmaisesta oikeasti (vanhemmat lapset eivät häntä enää hirveästi kiinnosta, heidän isänsä on kuulemma pilannut heidät ja ovat menetettyjä tapauksia?) Päivittäisiin kuulusteluihin kuuluu mm. oletko pessyt X:n hampaat? Onko X saanut ruokaa? Miksi en ole jo varannut aikaa X lääkärille? Miksi, oletko, varmastiko, uskoisinko...

Hirveän pitkä vuodatus. Tarvinneeko sanoa, että mies on nytkin kännäämässä kaverillaan, ollut eilisestä, ja minä tasapainoilen kaaoksen keskellä?
 
vierailija
Hei! Valitettavasti tuo kuulostaa narsistiselta mieheltä. Hyvin tuttua minullekin nuo kuulustelut ja epäröinnit. Minulle jopa opetettiin, miten tiskipöytä ja altaat pyyhutään oikeaoppisesti. Kiukuteltiin joka yö ja joka päivä. Raivokohtaukset tulivat ihan mistä vaan joka päivä. Muka olin yrittänyt tuhopokttaa talonsakin kun kävin vain saunassa ja nokea oli kai vähän seinässä, tosin itse en nähnyt edes kun tutkin. Pelkäsin kamalasti kun hän tuli töistä. Haukkui lähes kokoajan. Lopetat nyt heti sen passaamisen mutta menet ensin johonkin turvaan. Kaksi vuotias ei saa kuulla miehen rauvokohtausta! Tänä aikana kun kehittyy perusturvallisuus alke kolme vuotiaana.
 
vierailija
Minulle syntyi vauva kun esikoinen oli vasta vähän vajaa vuoden ikäinen. Mieheni yksityisyrittäjä, eikä paljon auta. Yksin olen hoitanut nämä niinkuin kaksoset. Aina kahdet vaipat saa vaihtaa ja kahdet tuttipullot ja kahdet kaikki. Välttämättä toinen ei nuku samaanaikaan. Nyt nämä ovat kaksi ja kolme vuotiaat. Mieheni ei pelkästään ole tekemättä mitäön vaan vielä kaikenlisäksi sotkee. Mieletöntä touhua, minä siivoan paikkoja hänen ja lasten jäljiltä. Lapset ovat tavallista villimpiä. Saunassa on aina romut, saunomaan ei pääse, yksi huone on täynnä romua niin ettei lattiaa näy. Keittiön pöydät täynnä tavaraa niin ettei voi pyyhkiä rätillä pöytää ym. Olohuoneeseen tuodaan kuivumaan möärät ja hiekkaiset työhaalarit ja kumisaappaat jotka sitten karisee hiekkaa ympäri olohuonetta. Minä olisin kiitollinen jos hän ei edes sotkisi vaikka muuten ei mitään tekisikään!
 
Näemmä kaikilla on oma katkeamispisteensä.
Mulla se taitaa tulla vähän aiemmin. Mieheni pyyhkäisi eilen illalla kattovalaisinta sormella, irvisti ja totesi, että "JONKUN pitäisi kyllä pyyhkiä nämä".
Kehotin häntä valittamisen sijaan tarttumaan rättiin ja pyyhkimään lamput, joka johti epämääräiseen tuhinaan.
Tsiisus mikä AASI!!!!
 
vierailija
Hei! Valitettavasti tuo kuulostaa narsistiselta mieheltä. Hyvin tuttua minullekin nuo kuulustelut ja epäröinnit. Minulle jopa opetettiin, miten tiskipöytä ja altaat pyyhutään oikeaoppisesti. Kiukuteltiin joka yö ja joka päivä. Raivokohtaukset tulivat ihan mistä vaan joka päivä. Muka olin yrittänyt tuhopokttaa talonsakin kun kävin vain saunassa ja nokea oli kai vähän seinässä, tosin itse en nähnyt edes kun tutkin. Pelkäsin kamalasti kun hän tuli töistä. Haukkui lähes kokoajan. Lopetat nyt heti sen passaamisen mutta menet ensin johonkin turvaan. Kaksi vuotias ei saa kuulla miehen rauvokohtausta! Tänä aikana kun kehittyy perusturvallisuus alke kolme vuotiaana.
Kun mikään ei kelpaa, kaikki mitä teet on väärin tehty? Hänen tapansa ja tyylinsä ainoa oikea? Jatkuvasti kireä, kiroileva, huonotuulinen, herkästi (mitättömyyksistä) provosoituva? Jos en ole jostain samaa mieltä/en tahdo ottaa kantaa johonkin asiaan, olen heti häntä vastaan. Sellainen on minun mieheni. Hävettää.

Laitoin äsken ruoan uuniin. Tiedän, ettei se tule kelpaamaan hänelle, koska se ei nyt ole sitä mitä hän tahtoo syödä. Tiedän, että saan kuulla siitä, etten toiminut hänen toiveidensa mukaisesti. Kiitollisuutta ei tässä perheessä aikuisten kesken heru, ei edes silloin kun olisi aihetta (tosin miehen mielestä aihetta harvemmin kai on).

Luin narsismista ja löydän paljon yhteneväisyyksiä, mutta olen väärä henkilö diagnosoimaan ketään, edes omaa puolisoa. Eihän hänessä vikaa ole, täydellinen mies ja jokaisen naisen himoitsema *naurahdus*
 
Kun mikään ei kelpaa, kaikki mitä teet on väärin tehty? Hänen tapansa ja tyylinsä ainoa oikea? Jatkuvasti kireä, kiroileva, huonotuulinen, herkästi (mitättömyyksistä) provosoituva? Jos en ole jostain samaa mieltä/en tahdo ottaa kantaa johonkin asiaan, olen heti häntä vastaan. Sellainen on minun mieheni. Hävettää.

Laitoin äsken ruoan uuniin. Tiedän, ettei se tule kelpaamaan hänelle, koska se ei nyt ole sitä mitä hän tahtoo syödä. Tiedän, että saan kuulla siitä, etten toiminut hänen toiveidensa mukaisesti. Kiitollisuutta ei tässä perheessä aikuisten kesken heru, ei edes silloin kun olisi aihetta (tosin miehen mielestä aihetta harvemmin kai on).

Luin narsismista ja löydän paljon yhteneväisyyksiä, mutta olen väärä henkilö diagnosoimaan ketään, edes omaa puolisoa. Eihän hänessä vikaa ole, täydellinen mies ja jokaisen naisen himoitsema *naurahdus*
Käske sen painua fittuun.
 
vierailija
Mies ei ole tulossa tänään kotiin vastoin sovittua, koska menin lyömään hänelle luurin korvaan (olipa suuri synti ja riidanaiheen hän sai siitäkin). Huomenna kuulemma soittelee uudelleen ja tulee hakemaan lapsensa pois. *huutonaurua* Ilmeisesti hän nyt kuvittelee, että annan lapsen hänen matkaansa, vaikkei hän ole koskaan esimerkiksi vaippaa vaihtanut tai lapselle ruokaa tehnyt?

Olen rakastunut häneen - en tiedä kohta itsekään tosin, että miksi? - mutta hänen lapsellinen käytöksensä vain vahvistaa tunnettani siitä, että ero voi olla ainoa oikea ratkaisu tähän. Aikoinaan rakastuin hänen määrätietoisuutensa ja itsevarmuutensa, mutta viime aikoina hänen mielipiteensä ovat olleet niin räikeitä ja yliampuvia, että olen lähinnä hävennyt hänen seuraansa...
 
Kirjoitukseni olisi voinut olla minun kirjoittamani, sillä erotuksella että eksäni oli vapaahetoisesti työtön ja meillä vain yksi lapsi, ja minä kroonisesti sairas.

Ennen lapsen syntymää elimme rakkauden huumaa-vauvan tultua paljastui karmea totuus- laiska nalkuttava minua rahallisesti hyväksikäyttävä sovinistisika.

Minun olisi pitänyt jo aikapäiviä sitten ennen sairaslomaa ja kuntoutustukea jäädä pois töistä, sitten en ehkä olisi nyt näin huonossa kunnossa.

Mies ei tehnyt mitään kotona, kuin sotki, ja tosiaan oli työtön. Minä tein raskasta työtä, ja kun minulla on väsymystä aiheuttava perussairaus, olin usein tuupertua pelkäsät uupumuksesta. Silti ukko kulki perässä ja huomautteli mitä olen tehnyt huonosti tai väärin.

Yritin puhua miehen kanssa välillä rakentavasti , välillä riidellen. Ei auttanut. Kun lapsi oli nelivuotias, ilmoitin hänelle muuttavani pois, hänen itkunsa ja anelunsa eivät saaneet enää heltymään. Niin sitä viimeistä kertaa ennen olin yrittänyt 2 kertaa lähteä mutta mies sai aneltua minut takaisin lupailemalla mennä töihin ja vaikka mitä- aina meni vain 2 kk hyvin kunnes hän muuttui omaksi itsekseen.

Tajusin lopulta että ketään ei voi muuttaa jos tämä itse ei sitä halua. Sinun miehesi valitettavasti kuulostaa yhtä muutoshaluttomalta kuin minun eksäni. Voimia sinulle paljon, mihbin ratkaisuun sitten päädytkin. Muista rakastaa ja arvostaa itseäsi, ja mieti oletko ansainnut miehesi kaltaista ihmistä, vai kenties jotain parempaa? Yksinkin olisit varmasti onnellisempi. Laita minulle yyveetä jos haluat, kohtalotoveri voisi olla hyvä henkinen tuki. <3
 
vierailija
Toivottavasti mies näkee että punnitutat parisuhteenne ja hänen isyytensä ja kelvollisuutensa puolisona anonyymillä nettipalstalla joka kuhisee idiootteja ja trolleja.

Toivon ja todellakin rukoilen kaikilta jumalilta että mies lähtee tuollaisesta suhteesta ja lopettaa kiittämättömän naisen elättämisen vaikka ulkomaille muuttamalla jos ei muuten.

Tällaiset valmiiksi väritetyt, yksipuoliset ja feministiset tarinat ovat tällä palstalla arkipäivää. Oksettaa ja tekee pahaa miehen puolesta.
 
vierailija
Toivottavasti mies näkee että punnitutat parisuhteenne ja hänen isyytensä ja kelvollisuutensa puolisona anonyymillä nettipalstalla joka kuhisee idiootteja ja trolleja.

Toivon ja todellakin rukoilen kaikilta jumalilta että mies lähtee tuollaisesta suhteesta ja lopettaa kiittämättömän naisen elättämisen vaikka ulkomaille muuttamalla jos ei muuten.

Tällaiset valmiiksi väritetyt, yksipuoliset ja feministiset tarinat ovat tällä palstalla arkipäivää. Oksettaa ja tekee pahaa miehen puolesta.
Ei sullakaan ole mielenterveys kohdillaan, kun tulkitset ap:n kirjoitukset tuolla tavoin. Ap:n tapauksessa miehellä on selkeästi vakava ongelma. Missään tapauksessa ap:n ei pidä alistua miehen ilkivallan alle. Mies tarvitsee selkeät rajat käytökselleen. Jos mies ei muuta asennettaan, niin ero on ainoa järkevä ratkaisu.
 
Toivottavasti mies näkee että punnitutat parisuhteenne ja hänen isyytensä ja kelvollisuutensa puolisona anonyymillä nettipalstalla joka kuhisee idiootteja ja trolleja.

Toivon ja todellakin rukoilen kaikilta jumalilta että mies lähtee tuollaisesta suhteesta ja lopettaa kiittämättömän naisen elättämisen vaikka ulkomaille muuttamalla jos ei muuten.

Tällaiset valmiiksi väritetyt, yksipuoliset ja feministiset tarinat ovat tällä palstalla arkipäivää. Oksettaa ja tekee pahaa miehen puolesta.
Sinä oksetat ja teet pahaa.
 
vierailijatrrr
Siis sulla oli lapset entuudestaan ja vaikea ero takana ja vuoden tuntemisen perusteella ryhdyitte tekemään lasta? Mun mielestä oot ihan itse soppasi keittänyt. Missä harkinta??!! Mikset ottanut mitään opiksi edellisestä erosta?

Niin tai näin. Ethän sä tietenkään tuollaisessa liitossa voi jatkaa. Eroatte vaan.

Sitten vaan uutta ukkoa bongaamaan vaikka mummotunnelista ja lapsentekopuuhiin. Kyllä se suostuu kun passaat sitä innoissasi ja keittelet kahvia ja teet voikkareita.
 
vierailija
Jäin miettimään tuota passausta. Onko yleistäkin, että passatan ruokakin valmiiksi lautaselle. Ainaki itse haluan ottaa ruokani enkä tykkäisi, jos joku täyttäisi lautausen puolestani. Joku juhlaruoka voisi olla poikkeus.

Voi tuossa edellä olla vähän perääkin, sillä liiallinen passaus vetää puoleensa sen typpisiä ihmisiä, jotka eivät kestä normaalia arkea.
 
vierailija
Siis sulla oli lapset entuudestaan ja vaikea ero takana ja vuoden tuntemisen perusteella ryhdyitte tekemään lasta? Mun mielestä oot ihan itse soppasi keittänyt. Missä harkinta??!! Mikset ottanut mitään opiksi edellisestä erosta?

Niin tai näin. Ethän sä tietenkään tuollaisessa liitossa voi jatkaa. Eroatte vaan.

Sitten vaan uutta ukkoa bongaamaan vaikka mummotunnelista ja lapsentekopuuhiin. Kyllä se suostuu kun passaat sitä innoissasi ja keittelet kahvia ja teet voikkareita.
Näissä jutuissa on katsos aina se yksi yhteinen nimittäjä tällä palstalla: nainen on uhri, kärsivä ja syytön osapuoli. Vahvalla värikynällä väritetyt, totaalisen yksipuoliset tarinat uppoavat tähän yleisöön kuin häkä, ja kohta on ketju täynnä sympatiaa, koirakoululta kalskahtavia miehen koulutusvinkkejä ja useimmiten - niinkuin tässäkin ketjussa - kannustuksia rikkoa perhe ja viedä lapsilta isä. Kaikki tämä vailla molempien osapuolten näkemystä ja tietoa asian todellisesta laidasta. Karmeaa.

Nykyajan perheenäiti hakee konsultaation isoihin, koko perheen elämää ja tulevaisuutta koskeviin päätöksiin anonyymiltä nettipalstalta josta saa aina tukea omalle näkökulmalleen ja agendalleen, kunhan muistaa värittää tarinansa niin että mies on roisto ja nainen marttyyri. Se ei tällä palstalla juuri mitään vaadi.

Sitten eron jälkeen voikin tosiaan arpoa tinder-, treffipalsta- tai lähibaariarvonnasta seuraavan siittäjän ja jatkaa elämän läpi navigointia internetistä hankituilla, muiden samanlaisten naisten antamilla ohjeilla.

VMP
 

Yhteistyössä