vierailija
Ollaan oltu 15 vuotta yhdessä, josta 9 vuotta naimisissa. Meillä on kolme lasta. 14,12 ja 6-vuotta vanhat. Nyt vaimo ilmoitti, ettei enää tunne minua kohtaan rakkautta.
Kertoi ettei ole enää vähään aikaan tuntenut. Sanoi ettei meillä ole mitään yhteistä eikä kiinnostusta samoista asioista.
Sen verran taustaa, että käytin alkoholia viikonloppuisin (olut), mutta en kuitenkaan niin paljon, että olisin sammunut. 6-10 tölkkiä pe,la,su. Käyttäydyin häntä kohtaan hänen asioissaan välinpitämättömästi. En kuunnellut, kun olisi pitänyt. Hän usein itki nukkumaan mennessään. Kysyin kyllä mikä on, mutta mitään suoraa vastausta en saanut koskaan.
Välimme alkoivat viiletä tietenkin myös sängyssä. Vaan en herännyt tilanteeseen. Samaa jatkui ehkä noin vuoden verran. Välillä oli parempi jaksoja ja sitten taas huonompia.
Vaimo alkoi viettää enemmän ja enemmän aikaa puhelimen kanssa sekä kuntoilla kovasti.
Hän muutti hiustensa värinkin tummasta vaaleaksi. Kehuin kyllä, että vaalea sopii hänelle hyvin.
Sitten yksi ilta katsoin olan yli ja näin hänen lähettävän sydän hymiön eräälle miehelle.
Tästä siis sellainen 3kk. Tiukkasin et miksi hän lähetti sellaisen hymiön niin vastasi, että liittyy aikaisempaan lähettämäänsä kissan kuvaan. Tästä hetkestä alkaen aloin epäillä kaikkea ja luomaan päässäni mielikuvia, että hänellä on toinen mies.
Meni jonkin aikaa ja vaimo kertoi, että hänellä menee pidempää töissä. Ajoin muissa asioissa sitä tietä missä tuo mies asuu ja näin vaimoni auton tien varressa. Soitin heti hänelle ja kysyin miksi hänen autonsa oli siellä, kun piti olla työkeikalla pidempään. Vaimo ilmoitti ensin puhelimessa, että hän jätti auton sinne koska työkaveri asuu siellä. Kun kotona vielä kysyin samaa asiaa kertoi työkaverin ajaneen auton sinne. Olin ristiriitaisissa tunteissa. Luottamus hänen sanomisiin alkoi horjua.
Aloin sitten epäillä vahvemmin, että hän tapailee minua paljon (10-vuotta) nuorempaa miestä. Kiivastuin asiasta ja kysyin häneltä, että onko heidän välillään menossa jotakin. Vaimo vastasi, että he ovat vain kavereita. Heillä on samanlainen elämänkatsomus.
Olin aika epätoivoinen jo tässä vaiheessa. Sitten hän jäi vielä toisen kerran kiinni oltuaan tuon miehen luona. (auto oli taas parkissa). Silloinkin hiukan selittelyä tapaukseen, mutta myönsi käyneensä miehen luona pikaisesti.
Sitten lähdimme viikon mittaiselle lomareissulle ja kaikki meni aivan mahtavasti. Oli ehkä parhain loma ikinä lukuunottamatta viimeistä päivää. Hän käytti tuolla matkalla taas ahkerasti puhelintaan. Aloin taas epäillä ja olin vähän tolaltani tunteideni kanssa. En voinut enää syödä mitään viimeisen lomaillan aikana. Sitten lentokentällä istui hänen viereensä äkkiseltään ja huomasin hänen taas viestittelevän samalle miehelle. Olin peloissani.
Sitten tapahtui kotiintulon jälkeen se pahin. Hän lähti ystävänsä kanssa lenkille ja minä avasin hänen puhelimensa. Luin viestit ja järkytyin näkemästäni. Viestiketju oli täynnä suukko hymiöitä sekä kaipaus vietejä toista kohtaan. Vaimo oli koko loman ajan viestitellyt miehen kanssa. Lähetellyt itsestään kuvia rannalla jne. Hajosin täysin. Paikat hakkasivat. Lähdin vaimoa vastaan lenkille ja huusin hänen ystävänsä kuullen mitä mieleen tulee. Itkin en pystynyt syömään en nukkumaan. Vaimo vain sanoi, että heillä on edelleenkin vain kaverisuhde, mutta ei pystynyt selittämään miksi lähetteli näitä sydänhymiöitä. Kertoi vain olevansa niin väsynyt kaikkeen.
Luin siis viestejä jonkin matkaa taaksepäin. Hän kertoi siellä tälle miesystävälleen kuinka ei tunne minua kohtaan mitään. Hän haluaisi vain olla yksin. Sitten alkoi vaihe missä aloin mustasukkaisena seuraamaan hänen jokaista liikettään. Laihduin kahdessa viikossa 13kg. Olin henkisesti ihan rikki.
Keskustelin tämän toisen miesystävän kanssa ja minulle selvisi, että vaimollani ja hänellä on tosiaankin vain ystäväsuhde. Kuuntelevat ja yrittävät ymmärtää asioita yhdessä. Perimmäinen syy ongelmaani vaimoni välillä on siis vain se, että itse omalla käyttäytymiselläni olen tukahduttanut vaimoni rakkaustunteet ja kaikki muunki väliltämme.
Nyt mennyt 5vko tästä riitatilanteesta, jossa vaimo kertoi siis, että hän ei tunne minua kohtaan mitään. Olemme saman katon alla ja nukumme samassa sängyssä. En ole juonut alkoholia. Olemme harrastaneet kerran seksiä. Suutelu vain kadoksissa. Olen ottanut hänet huomioon paremmin samoin lapset. Nyt ensimmäistä kertaa silmäni ovat auki ja näen koko kuvan. Alkoholi ei enää kuulu elämääni ja olen sen hänelle kertonut. Olen pyytänyt anteeksi useasti. Olen myöntänyt virheeni. Olen antanut hänelle anteeksi. Olen pyytänyt anteeksi hänen ystäviltään sekä tältä miesystävältä sekaannusta, jossa luulin hänellä olevan suhde vaimooni. Olen keskustellut vaimoni kanssa omista tunteistani sekä kuunnellut hänen tunteitaan. Joka päivä halaan, suutelen kaulalle. Menen lähelle. Mutta hän on etäinen.
Nyt kysynkin mitä teen? Olen ahdistunut kuten vaimonikin? En edelleenkään nuku hyvin. Voiko tälläisestä tilanteesta vielä nousta? Voinko saada vaimoni vielä rakastamaan itseäni? Voiko avioliittomme jatkua vai ajaudummeko eroon. Se on selvää, että karilla ollaan nyt.
Kertoi ettei ole enää vähään aikaan tuntenut. Sanoi ettei meillä ole mitään yhteistä eikä kiinnostusta samoista asioista.
Sen verran taustaa, että käytin alkoholia viikonloppuisin (olut), mutta en kuitenkaan niin paljon, että olisin sammunut. 6-10 tölkkiä pe,la,su. Käyttäydyin häntä kohtaan hänen asioissaan välinpitämättömästi. En kuunnellut, kun olisi pitänyt. Hän usein itki nukkumaan mennessään. Kysyin kyllä mikä on, mutta mitään suoraa vastausta en saanut koskaan.
Välimme alkoivat viiletä tietenkin myös sängyssä. Vaan en herännyt tilanteeseen. Samaa jatkui ehkä noin vuoden verran. Välillä oli parempi jaksoja ja sitten taas huonompia.
Vaimo alkoi viettää enemmän ja enemmän aikaa puhelimen kanssa sekä kuntoilla kovasti.
Hän muutti hiustensa värinkin tummasta vaaleaksi. Kehuin kyllä, että vaalea sopii hänelle hyvin.
Sitten yksi ilta katsoin olan yli ja näin hänen lähettävän sydän hymiön eräälle miehelle.
Tästä siis sellainen 3kk. Tiukkasin et miksi hän lähetti sellaisen hymiön niin vastasi, että liittyy aikaisempaan lähettämäänsä kissan kuvaan. Tästä hetkestä alkaen aloin epäillä kaikkea ja luomaan päässäni mielikuvia, että hänellä on toinen mies.
Meni jonkin aikaa ja vaimo kertoi, että hänellä menee pidempää töissä. Ajoin muissa asioissa sitä tietä missä tuo mies asuu ja näin vaimoni auton tien varressa. Soitin heti hänelle ja kysyin miksi hänen autonsa oli siellä, kun piti olla työkeikalla pidempään. Vaimo ilmoitti ensin puhelimessa, että hän jätti auton sinne koska työkaveri asuu siellä. Kun kotona vielä kysyin samaa asiaa kertoi työkaverin ajaneen auton sinne. Olin ristiriitaisissa tunteissa. Luottamus hänen sanomisiin alkoi horjua.
Aloin sitten epäillä vahvemmin, että hän tapailee minua paljon (10-vuotta) nuorempaa miestä. Kiivastuin asiasta ja kysyin häneltä, että onko heidän välillään menossa jotakin. Vaimo vastasi, että he ovat vain kavereita. Heillä on samanlainen elämänkatsomus.
Olin aika epätoivoinen jo tässä vaiheessa. Sitten hän jäi vielä toisen kerran kiinni oltuaan tuon miehen luona. (auto oli taas parkissa). Silloinkin hiukan selittelyä tapaukseen, mutta myönsi käyneensä miehen luona pikaisesti.
Sitten lähdimme viikon mittaiselle lomareissulle ja kaikki meni aivan mahtavasti. Oli ehkä parhain loma ikinä lukuunottamatta viimeistä päivää. Hän käytti tuolla matkalla taas ahkerasti puhelintaan. Aloin taas epäillä ja olin vähän tolaltani tunteideni kanssa. En voinut enää syödä mitään viimeisen lomaillan aikana. Sitten lentokentällä istui hänen viereensä äkkiseltään ja huomasin hänen taas viestittelevän samalle miehelle. Olin peloissani.
Sitten tapahtui kotiintulon jälkeen se pahin. Hän lähti ystävänsä kanssa lenkille ja minä avasin hänen puhelimensa. Luin viestit ja järkytyin näkemästäni. Viestiketju oli täynnä suukko hymiöitä sekä kaipaus vietejä toista kohtaan. Vaimo oli koko loman ajan viestitellyt miehen kanssa. Lähetellyt itsestään kuvia rannalla jne. Hajosin täysin. Paikat hakkasivat. Lähdin vaimoa vastaan lenkille ja huusin hänen ystävänsä kuullen mitä mieleen tulee. Itkin en pystynyt syömään en nukkumaan. Vaimo vain sanoi, että heillä on edelleenkin vain kaverisuhde, mutta ei pystynyt selittämään miksi lähetteli näitä sydänhymiöitä. Kertoi vain olevansa niin väsynyt kaikkeen.
Luin siis viestejä jonkin matkaa taaksepäin. Hän kertoi siellä tälle miesystävälleen kuinka ei tunne minua kohtaan mitään. Hän haluaisi vain olla yksin. Sitten alkoi vaihe missä aloin mustasukkaisena seuraamaan hänen jokaista liikettään. Laihduin kahdessa viikossa 13kg. Olin henkisesti ihan rikki.
Keskustelin tämän toisen miesystävän kanssa ja minulle selvisi, että vaimollani ja hänellä on tosiaankin vain ystäväsuhde. Kuuntelevat ja yrittävät ymmärtää asioita yhdessä. Perimmäinen syy ongelmaani vaimoni välillä on siis vain se, että itse omalla käyttäytymiselläni olen tukahduttanut vaimoni rakkaustunteet ja kaikki muunki väliltämme.
Nyt mennyt 5vko tästä riitatilanteesta, jossa vaimo kertoi siis, että hän ei tunne minua kohtaan mitään. Olemme saman katon alla ja nukumme samassa sängyssä. En ole juonut alkoholia. Olemme harrastaneet kerran seksiä. Suutelu vain kadoksissa. Olen ottanut hänet huomioon paremmin samoin lapset. Nyt ensimmäistä kertaa silmäni ovat auki ja näen koko kuvan. Alkoholi ei enää kuulu elämääni ja olen sen hänelle kertonut. Olen pyytänyt anteeksi useasti. Olen myöntänyt virheeni. Olen antanut hänelle anteeksi. Olen pyytänyt anteeksi hänen ystäviltään sekä tältä miesystävältä sekaannusta, jossa luulin hänellä olevan suhde vaimooni. Olen keskustellut vaimoni kanssa omista tunteistani sekä kuunnellut hänen tunteitaan. Joka päivä halaan, suutelen kaulalle. Menen lähelle. Mutta hän on etäinen.
Nyt kysynkin mitä teen? Olen ahdistunut kuten vaimonikin? En edelleenkään nuku hyvin. Voiko tälläisestä tilanteesta vielä nousta? Voinko saada vaimoni vielä rakastamaan itseäni? Voiko avioliittomme jatkua vai ajaudummeko eroon. Se on selvää, että karilla ollaan nyt.
