Lapset usein yötä isovanhemmilla kun vanhemmat ei jaksa

Siis onko normaalia että lapset 2 kappaletta ovat 2 yötä viikossa mummolassa kun vanhemmat eivät jaksa ja haluavat omaa rauhaa. Toinen lapsista sanoo mummoa äidiksi välillä eikä mummo edes korjaa asiaa.. Mummokaan ei aina jaksaisi lapsia hoitaa mutta ei kehtaa sanoa ettei nyt sovi tulla. Minusta on outoa tehdä niitä lapsia jos ei sitten jaksa niitä hoitaa...

 

Jos mummo tykkää niin mikäs siinä.

Omani ovat vierailleet mummulassa yökylässä pienestä pitäen noin kaksi yötä kuukaudessa. Nyt, isompina, kun mummukin on jo eläkkeellä, viihtyvät siellä ainakin loma-aikan useamminkin.

Mä olin pienenä mummolassa hoidossa joskus paljon pidempäänkin kun mun faijan mielestä se, että hänellä on vapaapäivä tarkoittaa hänelle myös lapsivapaata. Ja jos mutsi oli siis töissä, kuskasi faija meidät oitis mummolaan.

 

Siis onko normaalia että lapset 2 kappaletta ovat 2 yötä viikossa mummolassa kun vanhemmat eivät jaksa ja haluavat omaa rauhaa. Toinen lapsista sanoo mummoa äidiksi välillä eikä mummo edes korjaa asiaa.. Mummokaan ei aina jaksaisi lapsia hoitaa mutta ei kehtaa sanoa ettei nyt sovi tulla. Minusta on outoa tehdä niitä lapsia jos ei sitten jaksa niitä hoitaa...

Mistä sen tietää lapsia suunnitellessa, jaksaako niitä hoitaa vai ei?
Mistä sen tietää, sairastuuko lastenhankinnan jälkeen vai ei?
Kukaan ei ihmettele jos ihminen myy koiraansa sairastuttuaan vakavasti kun ei aikaa ja voimia tälle riitä, mutta jos isovanhempi hoitaa lasta säännöllisesti koska vanhemmilla ei aika ja voimat riitä, se on todella outoa.
Isovanhempi on sille lapsellekin usein todella rakas ja varsinainen rikkaus on saada luoda läheinen suhde häneen.
Kummallinen ajatus Suomessa, että kukaan muu ei lasta saa hoitaa tai kasvattaa kuin omat vanhemmat vaikka kuuluuhan perheeseen(=sukuun)muitakin.
Jotkut lapset viettävät näin kesäisin koko kesän eli useamman kuukauden isovanhemmillaan, näkemättä omia vanhempiaan.

 

Mutta kun eivät jaksa lapsia hoitaa ja silti meinasivat 4 lasta tehdä yhteensä.. Ja lapset on ympäri vuoden 2 yötä viikossa mummolla, ei ainoastaan kesällä ja mummo ei aina jaksaisi. Töissäkin käy vielä..
Eikö olisi järkevää stopata tuo lasten tekeminen ja tunnustaa ettei ole järkevää kun edellisiäkään ei jaksa.

 

Tämä nykyajan laiskuus/itsekkyys yhteiskunta on saanut aikaan sen, ettei jakseta enää edes elämän perus asioita. Vaikka meillä on imurit, pesukoneet, astianpesukoneet...Ihmiset ovat nykyään hyvin hyvin laiskoja.

Aloitukseen viitaten, kuka tai mikä määrittelee mikä on normaalia ja mikä epänormaalia? Ihmiset elävät erilaisia elämiä. Joitain ei kiinnosta hoitaa omia lapsiaan ollenkaan, jotkut narkkaa niin että lapset näkevät nälkää ja joutuvat katselemaan vanhempiaan jotka ovat kännissä tai pöllyssä. Se, että joku vie lapsensa mummolaan pari kertaa viikossa, on aika pieni epäkohta verrattuna lähes mihin vaan. Ja kaikessa epäkohtuudessaan tuo varmasti paljon positiivista mukanaan.

 

Eikä ne ole mitään lestadiolaisia tai muita. Vanhemmat ovat työttömiä. Kai ne kaksi poikaa ovat sitten liian villejä että tarvitsee hermolomaa usein.

 

Eikä ne ole mitään lestadiolaisia tai muita. Vanhemmat ovat työttömiä. Kai ne kaksi poikaa ovat sitten liian villejä että tarvitsee hermolomaa usein.

Porvoosta taitaa tuulla...

Mutta joo, ehkei täysin työttömien ole järjellistä kovinkaan useaa lasta hankkia...tai ainakaan siinä tilanteesaa.

Lasten kannalta sinällään hyvä että saavat mummolassa vähän muutakin elämää kuin olla kotona 24/7 isän ja äidin kanssa. Muutenkin kyllä se perhe-elämä voi oikeasti olla rankempaa jos koko perhe on jatkuvasti kotona. Noin pääkopalle. On ihan eri asia jos elämässä vähn muutakin sisältöä kuin perhe. Arkeakin jaksaa silloin paremmin. Eli tavallaan ymmärrän väsymyksen, mutta isovanhempien kanssa kyllä pitäisi sopia mikä heille sopii/miten hekin jaksavat.

 

Toivottavasti saan itsekin hoitaa joskus lastenlapsia, ja olla heille läheinen mummo. Se on lapsille rikkaus, että saa olla myös isovanhempien kanssa. Ja eiköhän se mummo kuitenkin tykkää niistä lapsista, tuskin muuten hoitaisi.

 

Jos mummo ei uskalla kieltää, niin sano sinä vanhemmille, ettei mummo jaksa. Hankkikoon työttömät tukiperheen, niin voivat ottaa lapsista lomaa useammin.

 

Jos mummo ei uskalla kieltää, niin sano sinä vanhemmille, ettei mummo jaksa. Hankkikoon työttömät tukiperheen, niin voivat ottaa lapsista lomaa useammin.

Nii. Mummo on joutunut siirtämään/perumaan joskus omia menoja kun on haluttu lapset pois kotoa. Mummo ei uskalla kieltäytyä kai peläten että sitten suututaan eikä enää anneta nähdä...

 

Mä tunnen kanssa tällaisen puhkiväsyneen perheen vanhemmat jotka vie lapset joka viikonloppu mummolle hoitoon. Vanhemmat ovat niin väsyneitä kun käyvät viikonloppuna risteilyillä ja isänsä juoksee yöt kaveriensa luona pelaamassa. Väsyyhän siinä kun ei nuku öitään kunnolla.

 

Vanhemmat väsyneitä jälkikasvuun.
No joo lapset mummolle.

Mitä nämä vanhemmat tekevät silloin??
Nukkuvat kunnon yöunet. Siivoovat kodin puhtoiseksi.
Käyvät kaupassa ja laittavat koko perheelle hyvää ruokaa.

Käyvät saunassa ja katsovat elokuvan.

No eihän tuo ole rentoutusta väsyneenä.
Mennään baariin pariksi illaksi. Nukutaan päivät. Syödään kioskiruokaa.

Lapset tulee kotiin . Koti on sikolätti ja vanhemmat uupuneita.

 

Ohjaapa nämä mielenterveystoimiston kautta sossuun. Kuulostaa, etteivät vanhemmat ole ihan terveitä, jos eivat jaksa kahta lasta hoitaa, ja siinä tilanteessa sossulta saa perhetyöntekijän kotiin halvalla.

Kyllä kaksi lasta menee yh:ltakin sujuvasti, joten kahdella terveellä aikuisella ei pitäisi olla mitään ongelmaa jaksaa kahden lapsen kanssa.

 

Jotenkin tosi väsyneitä nämä aloitukset, missä aina toistuu tuo sama "kannattaako niitä lapsia tehdä, jos ei jaksa niiden kanssa olla". Tuota mantraa hoetaan aina, kun on mikä tahansa tilanne, jossa lapset ovat jossain muualla kuin vanhempien (tai oikeastaan äidin) kanssa 24/7. Oli se hoitopaikka sitten mummola tai päiväkoti.

Ihan fiksuahan se on miettiä ratkaisuja, jos jokin elämänvaihe kuormittaa. Ihan samalla lailla koliikkivauvan kanssa valvolille suositellaan päiväunia, hoitoapua, tms. Miksi edes ihmisten pitäisi jaksaa 24/7? Useimmiten ne kuormittavat tilanteet kestävät vain jonkin aikaa. Jos ei jaksa koliikkia yksin, ei se ole mikään syy olla tekemättä lapsia - koska jos hoitoapua on saatavilla, niin sehän ratkaisee ongelman. Sama juttu, jos leikki-ikäisten tai uhmaikäisten kanssa on raskasta. Voi olla, että jonkin ajan kuluttua on jo helpompaa kun lapset kasvavat.

Se ei tietenkään ole hyvä, jos lastenhoitoapua tarjoava isovanhempi ei oikeasti jaksaisi. Mutta jos isovanhemmat eivät jaksa noita satunnaisia lastenhoitokertoja, niin ehkä se kuulostaakin siltä, että ne lapset ovat tosi rasittavia. Ei siis ihme, että vanhemmatkaan eivät jaksa. Paras tietysti olisi silloin saada joskus kunnallista kotiapua, mutta sitähän ei kaikissa kunnissa ole ja monessa se on kai sidottu lastensuojeluun, joten ymmärrän, että ihmiset eivät uskalla sitä pyytää.

 

Ohjaapa nämä mielenterveystoimiston kautta sossuun. Kuulostaa, etteivät vanhemmat ole ihan terveitä, jos eivat jaksa kahta lasta hoitaa, ja siinä tilanteessa sossulta saa perhetyöntekijän kotiin halvalla.

Kyllä kaksi lasta menee yh:ltakin sujuvasti, joten kahdella terveellä aikuisella ei pitäisi olla mitään ongelmaa jaksaa kahden lapsen kanssa.

Mulla on yksi kaveri, jolla on kaksi lasta. Toinen lapsista on erityislapsi ja kaverini on hänen kanssaan ihan rikki, vaikka on puolisokin, jonka kanssa jakaa arjen taakka. Kaikki, mitä on kertonut elämästä lapsen kanssa, kuulostaakin ihan hirveältä.

Kyllä minäkin kahden "normaalin" lapsen kanssa pärjään, mutta enpä tiedä jaksaisinko itsekään jotain tosi hankalaa lasta, jonka kanssa olisi uupunut aamulla jo tunnin kuluttua heräämisestä.

 

Mä tunnen kanssa tällaisen puhkiväsyneen perheen vanhemmat jotka vie lapset joka viikonloppu mummolle hoitoon. Vanhemmat ovat niin väsyneitä kun käyvät viikonloppuna risteilyillä ja isänsä juoksee yöt kaveriensa luona pelaamassa. Väsyyhän siinä kun ei nuku öitään kunnolla.

Olisiko sinulla jotain ideoita, mitä heidän sitten pitäisi tehdä? Kuulostaa siltä, että kaipaavat vaihtelua lapsiperhearkeen. Ehkäpä heitä ei piristäisi yhtään se kodin siivoaminen ja ruuanlaittokaan.

 

Jotenkin tosi väsyneitä nämä aloitukset, missä aina toistuu tuo sama "kannattaako niitä lapsia tehdä, jos ei jaksa niiden kanssa olla". Tuota mantraa hoetaan aina, kun on mikä tahansa tilanne, jossa lapset ovat jossain muualla kuin vanhempien (tai oikeastaan äidin) kanssa 24/7. Oli se hoitopaikka sitten mummola tai päiväkoti.

Ihan fiksuahan se on miettiä ratkaisuja, jos jokin elämänvaihe kuormittaa. Ihan samalla lailla koliikkivauvan kanssa valvolille suositellaan päiväunia, hoitoapua, tms. Miksi edes ihmisten pitäisi jaksaa 24/7? Useimmiten ne kuormittavat tilanteet kestävät vain jonkin aikaa. Jos ei jaksa koliikkia yksin, ei se ole mikään syy olla tekemättä lapsia - koska jos hoitoapua on saatavilla, niin sehän ratkaisee ongelman. Sama juttu, jos leikki-ikäisten tai uhmaikäisten kanssa on raskasta. Voi olla, että jonkin ajan kuluttua on jo helpompaa kun lapset kasvavat.

Se ei tietenkään ole hyvä, jos lastenhoitoapua tarjoava isovanhempi ei oikeasti jaksaisi. Mutta jos isovanhemmat eivät jaksa noita satunnaisia lastenhoitokertoja, niin ehkä se kuulostaakin siltä, että ne lapset ovat tosi rasittavia. Ei siis ihme, että vanhemmatkaan eivät jaksa. Paras tietysti olisi silloin saada joskus kunnallista kotiapua, mutta sitähän ei kaikissa kunnissa ole ja monessa se on kai sidottu lastensuojeluun, joten ymmärrän, että ihmiset eivät uskalla sitä pyytää.

On kyllä kummallista, jos kaksi koliikkivauvaa laitetaan kaksi kertaa viikossa yökylään mummolaan. Sitähän sinä tarkoitit, kun aloitit sotkemaan tätä ketjua koliikkivauvoilla? Koska tässä ketjussa puhuttiin kahdesta lapsesta, jotka käyvät yökylässä mummolassa kahdesti viikossa.

 

Olisiko sinulla jotain ideoita, mitä heidän sitten pitäisi tehdä? Kuulostaa siltä, että kaipaavat vaihtelua lapsiperhearkeen. Ehkäpä heitä ei piristäisi yhtään se kodin siivoaminen ja ruuanlaittokaan.

Lataisivat internetistä elämänhallintaoppaan ja eläisivät sen mukaan. Sitten kun on lapsia, ei voi ajelehtia mielihalujensa vietävänä, vaan ne ikävätkin jutut pitää tehdä. En tunne ketään, jota se jatkuva siivoaminen ja taloudenhoito piristäisi, mutta pakko sekin on tehdä.

 

Jotenkin tosi väsyneitä nämä aloitukset, missä aina toistuu tuo sama "kannattaako niitä lapsia tehdä, jos ei jaksa niiden kanssa olla". Tuota mantraa hoetaan aina, kun on mikä tahansa tilanne, jossa lapset ovat jossain muualla kuin vanhempien (tai oikeastaan äidin) kanssa 24/7. Oli se hoitopaikka sitten mummola tai päiväkoti.

Ihan fiksuahan se on miettiä ratkaisuja, jos jokin elämänvaihe kuormittaa. Ihan samalla lailla koliikkivauvan kanssa valvolille suositellaan päiväunia, hoitoapua, tms. Miksi edes ihmisten pitäisi jaksaa 24/7? Useimmiten ne kuormittavat tilanteet kestävät vain jonkin aikaa. Jos ei jaksa koliikkia yksin, ei se ole mikään syy olla tekemättä lapsia - koska jos hoitoapua on saatavilla, niin sehän ratkaisee ongelman. Sama juttu, jos leikki-ikäisten tai uhmaikäisten kanssa on raskasta. Voi olla, että jonkin ajan kuluttua on jo helpompaa kun lapset kasvavat.

Se ei tietenkään ole hyvä, jos lastenhoitoapua tarjoava isovanhempi ei oikeasti jaksaisi. Mutta jos isovanhemmat eivät jaksa noita satunnaisia lastenhoitokertoja, niin ehkä se kuulostaakin siltä, että ne lapset ovat tosi rasittavia. Ei siis ihme, että vanhemmatkaan eivät jaksa. Paras tietysti olisi silloin saada joskus kunnallista kotiapua, mutta sitähän ei kaikissa kunnissa ole ja monessa se on kai sidottu lastensuojeluun, joten ymmärrän, että ihmiset eivät uskalla sitä pyytää.

Ei ne niin satunnaisia ole, ajatelkaa nyt, mummo tulee perjantaina klo 17 kotiin töistä kaupan kautta. Lapset tulevat klo 18 ja lähtevät sunnuntai-iltapäivänä pois. Lapset ovat kohta 2v ja 3,5v. Missä välissä mummon oma aika on? kerran kuussa ne ei ehkä mene mummolle. muuten se on viikoittaista. ja joskus ovat vain yhden yön. mutta tuo kaksi yötä viikossa on liikaa tässä tilanteessa.

 

Ei ne niin satunnaisia ole, ajatelkaa nyt, mummo tulee perjantaina klo 17 kotiin töistä kaupan kautta. Lapset tulevat klo 18 ja lähtevät sunnuntai-iltapäivänä pois. Lapset ovat kohta 2v ja 3,5v. Missä välissä mummon oma aika on? kerran kuussa ne ei ehkä mene mummolle. muuten se on viikoittaista. ja joskus ovat vain yhden yön. mutta tuo kaksi yötä viikossa on liikaa tässä tilanteessa.

Mähän kirjoitin, ettei se ole hyvä, että isovanhempi kuormittuu tuosta. Jos lasten ikäero on noin pieni ja ovat tuon ikäisiä, ymmärrän kyllä aika hyvin, miksi vanhemmat eivät itse tunne jaksavansa. Kuulostaa siltä, että on vaikea vaihe ja tarvitsisivat apua, jota ei oikeasti ole saatavilla (paitsi se mummo, joka kuormittuu itsekin).

 

Lataisivat internetistä elämänhallintaoppaan ja eläisivät sen mukaan. Sitten kun on lapsia, ei voi ajelehtia mielihalujensa vietävänä, vaan ne ikävätkin jutut pitää tehdä. En tunne ketään, jota se jatkuva siivoaminen ja taloudenhoito piristäisi, mutta pakko sekin on tehdä.

Mahtava kuulla, että elämänhallintaopas todella ratkaisee kaikki ongelmat. Tätä salatietoa ei varmaan ole kerrottu yleisesti kaikille, koska tuohan käytännössä tekisi psykologit ja monet muutkin ammattikunnat tarpeettomiksi.

 

On kyllä kummallista, jos kaksi koliikkivauvaa laitetaan kaksi kertaa viikossa yökylään mummolaan. Sitähän sinä tarkoitit, kun aloitit sotkemaan tätä ketjua koliikkivauvoilla? Koska tässä ketjussa puhuttiin kahdesta lapsesta, jotka käyvät yökylässä mummolassa kahdesti viikossa.

Et sitten tajunnut koko asiaa? No, sä et vaan tajua.

 

Mähän kirjoitin, ettei se ole hyvä, että isovanhempi kuormittuu tuosta. Jos lasten ikäero on noin pieni ja ovat tuon ikäisiä, ymmärrän kyllä aika hyvin, miksi vanhemmat eivät itse tunne jaksavansa. Kuulostaa siltä, että on vaikea vaihe ja tarvitsisivat apua, jota ei oikeasti ole saatavilla (paitsi se mummo, joka kuormittuu itsekin).

Hmm pitäisköhän olla joku yöhoitola niille joilla ei tosiaan oo hirveesti ihmisiä jotka vois jeesaa. siis että jokainen voisi kaksi-4 yötä kuussa viedä lapsen "yöpäiväkotiin" ehkä voisi poistaa tiettyjä ongelmia väsymyksestä johtuen ja siitä että ne lapset on koko ajan läsnä varsinkin niille joilla ei oo tosiaan montaa ihmistä lähellä. se loisi kokonaan uuden työpaikka alan ja työllisyyskin kohenisi. asiat hoidetaan samalla lailla kun päivälläkin tutustutaan henkilökuntaan ja vaikka kamera tsiigaa et ei oo mikään hirmu siellä töissä ja vanhemmat voi tehä millon vaan pistokokeen ja kattoo sen videon sitten aamulla et kaikki in mennyt tosiaan hyvin. voishan se lisää tietty sitä et lapset tottuu vielläkin enmmän erilaisiin ihmisiin. itekki nhuomasin tänään kun sikidin kaa oltiin et oli sellanen jäykkä fiilis siis sellanen puuduttuva olo et ei oikeen jaksais. se muuttu kun satuttiin pikku metässä näkeen kova ääninen orava ja jäätiin ihmettelmään sitä. ok sitten taas nyt illalla tyttö halus lukee kirjoi ilta mut ei lydetty oikeen uusia kirppariltakaan tai mä kävelin se tylsämieleisenä päästä päähän. Mut sit alettiin lätisemään niitä näitä ja piristy taas. noi yöpalvelut voisi olla just sellasia kun se fiilis iskee ja sulla on niitä päiviä siltä kuuaudelta jäljellä niin voisit viiä sinne sitten?.

 

Mahtava kuulla, että elämänhallintaopas todella ratkaisee kaikki ongelmat. Tätä salatietoa ei varmaan ole kerrottu yleisesti kaikille, koska tuohan käytännössä tekisi psykologit ja monet muutkin ammattikunnat tarpeettomiksi.

Psykologi minulle onkin sanonut, etteivät nämä heidän neuvonsa mitään salatiedettä ole, ja löytyvät monen monesta itsehoito-oppaasta.

Ihmettelen minäkin, miksi jotkut ihmiset eivät osaa näitä asioita itse lukea kirjoista, vaan tarvitsevat jonkun toisen lukemaan nämä asiat heille kirjoista. Mutta salatiedettä nämä asiat tosiaankaan eivät ole.

 

Hmm pitäisköhän olla joku yöhoitola niille joilla ei tosiaan oo hirveesti ihmisiä jotka vois jeesaa. siis että jokainen voisi kaksi-4 yötä kuussa viedä lapsen "yöpäiväkotiin" ehkä voisi poistaa tiettyjä ongelmia väsymyksestä johtuen ja siitä että ne lapset on koko ajan läsnä varsinkin niille joilla ei oo tosiaan montaa ihmistä lähellä. se loisi kokonaan uuden työpaikka alan ja työllisyyskin kohenisi. asiat hoidetaan samalla lailla kun päivälläkin tutustutaan henkilökuntaan ja vaikka kamera tsiigaa et ei oo mikään hirmu siellä töissä ja vanhemmat voi tehä millon vaan pistokokeen ja kattoo sen videon sitten aamulla et kaikki in mennyt tosiaan hyvin. voishan se lisää tietty sitä et lapset tottuu vielläkin enmmän erilaisiin ihmisiin. itekki nhuomasin tänään kun sikidin kaa oltiin et oli sellanen jäykkä fiilis siis sellanen puuduttuva olo et ei oikeen jaksais. se muuttu kun satuttiin pikku metässä näkeen kova ääninen orava ja jäätiin ihmettelmään sitä. ok sitten taas nyt illalla tyttö halus lukee kirjoi ilta mut ei lydetty oikeen uusia kirppariltakaan tai mä kävelin se tylsämieleisenä päästä päähän. Mut sit alettiin lätisemään niitä näitä ja piristy taas. noi yöpalvelut voisi olla just sellasia kun se fiilis iskee ja sulla on niitä päiviä siltä kuuaudelta jäljellä niin voisit viiä sinne sitten?.

Toi on periaatteessa ihan hyvä idea... Minä olen miettinyt sitä että jos me mieheni kanssa hankkisimme lapsia, meillä ei oikein olisi ketään kenelle viedä lapsi vaikka yöksi hoitoon jos tarvitsee. Liian pitkä matka ja sellaista. Ja neuvolassa jos tunnustaa että on väsynyt ja tarrvitsee apua on heti jollain mustalla listalla ja lastensuojelun asiakkaana..