Lapset vuoroviikoin - pari kysymystä

Meillä on lapset vuoroviikoin ja nyt sitten miehen 12v tyttö ilmoitti olevansa äidillään kolme viikkoa putkeen,kun joku meillä olossa tökki häntä. Ei sanonut mitään suoraa syytä isälleen. Pääasiassa tytön tapa vastata kysymykseen kuin kysymykseen on "en tiedä" jos kysymys on vähänkin vaikeampi/haastavampi.

Meillä otettiin käyttöön kotityölista edellisellä "lapsellisella" viikolla,koska kyllästyin siihen,että lapset elää kuin hotellissa missä minä olen heidän palvelijansa. Kaikki ovat kuitenkin sen ikäisiä jo, että pystyvät kotitöitä tekemään ja itseasiassa minkä tahansa ikäiselle lapselle voi ja pitäisi mielestäni antaa ikätasolle sopivia töitä kotona tehtäväksi. Omani ovat ennen tehneet niitä ,mutta kun muutin mieheni kanssa yhteen niin he lakkasivat tekemästä, koska mieheni lapsetkaan ei tee.

Nyt kun lista on ollut käytössä niin tyttö on ainoa, joka välttelee töitä viimeiseen asti ja kun lopulta suorittaa ne niin menee ihan rimaa hipoen, vaikka kaikki muut hoitaa homman kitisemättä ja tunnollisesti.

Työt ovat niinkin "rankkoja" kuin kaksi kertaa viikossa koiran ulkoilutus, noin 10-15min vähintään ja kerran keittiön siivous mikä käsittää tiskikoneen tyhjennyksen/täytön ja tasojen pyyhkimisen plus roskiksen viennin.

Tämä listan käyttöönotto on huomattavasti helpottanut minun stressiäni ja kiirettä,kun ei heti töiden jälkeen tarvi paniikinomaisesti siivota sitä keittiötä ja siitä kiireellä viemään lapsia harrastuksiin. Nyt olen voinut tulla kotiin ja ottaa harrastavat kyytiin ja tietää, että koti on siistinä ja koira pissatettu.

Vaikka 12v saa itse päättää kumman luona asuu niin mielestäni silloin,kun on sopimus vuoroviikoista niin niissä ei sooloilla yhtäkkiä Ei siitä tulisi mitään, jos viidestä lapsesta jokainen ilmoittaisi milloin mitäkin sen mukaan mikä fiilis on. "Iskä komensi mua niin haluan nyt olla kolme viikkoo täällä".

Mieheni on kyllä tukenut minua tuon kotityölistan suhteen, mutta sanoo silti ettei ymmärrä sitä ja sen tarpeellisuutta, koska sellaista ei ole heillä koskaan ennenkään tarvittu. Ei ole meilläkään tarvittu, mutta meillä on aina homma toiminut ilmankin. Omat lapseni tekee paljon enemmän kotitöitä isä-viikoillaan, mutta ilman listaa.

Omat lapseni auttelevat minua tuon listan ulkopuoleltakin kyllä,kun yhdessä mennään ja touhutaan. 8v haravoi kanssani lehtiä ja omenoita ja siivosi kukkapenkkejä viikonloppuna ja 11v moppasi lauantaina lattiat minun perässäni,kun itse imuroin ja 8v pyyhki pölyt. En käskenyt, he itse vaativat. Lisäksi auttoivat puhtaiden pyykkien viikkaamisessa sunnuntaina.

Tiivistetysti siis kysynkin, että vaadinko kohtuuttomia määriä kotitöitä ja onko kotityölista natsimainen? Entä saako lapsi itse muutella noita vuoroviikkoja mielensä mukaan?

 

Entä, jos kyse ei oo koko listasta lainkaan vaan siitä että kaverit ovat siellä missä äitinsä asuu?

 

Entä, jos kyse ei oo koko listasta lainkaan vaan siitä että kaverit ovat siellä missä äitinsä asuu?

Välimatkaa on 6km eli kyllä ne kaverit on samalla tavalla siellä äidillä kuin meilläkin. Ja me ollaan aina korostettu sitä, että meille saa tulla kaverit ja kavereille saa mennä. Harrastaakin saa, mutta tämä tyttö ei harrasta. Hänellä on kaveritkin lähinnä siellä puhelimessa. Ei ole äidilläänkään kavereilla.

 

Jos tyttö huomaa yhtä selvästi kuin minä, ettei aapee suuremmin arvosta tyttöä tai tämän äitiä niin en kyllä ihmettele...

 

Tuossa on nyt montakin ongelmaa. Ensimmäinen on tuo, että mielestäni opettaa lapselle väärää toimintamallia, jos sovitusta ei pidetä kiinni, ilman että osaa sanoa järjellistä syytä. Eli jos tyttö ei osaa sanoa syytä, en antaisi jättää noita viikkoja väliin. Ja sittenkin keskustelisin lapsen kanssa, sillä eihän hän voi alkaa kiristämään tulollaan joka kerta, kun joku homma ei miellytä.

Toisekseen, tuon ikäisiltä voi ja kannattaa kyllä vaatia kotitöihin osallistumista. Opettaa huolehtimaan kodista ja kantamaan vastuun yhteisistä asioista. Ongelma ei ole vain lapsessa vaan myös miehessäsi. Osallistuuko hön itse minkä verran kotitöihin. Ei ehkä tajua, mikä vaiva niissä on, eli hän voisi itsekin ottaa lisätehtäviä.

Ja kolmanneksi, pyrkisin varmistamaan, että kohtelet kaikkia lapsia samalla lailla. Ei varmaan helppoa, kun omien kanssa on tottunut toimimaan ja jos uudet perheenjäsenet toimivat eri tavoin/ovat erilaisia, mutta lapset vaistoavat herkästi eriarvoisen kohtelun.

 

Tuossa on nyt montakin ongelmaa. Ensimmäinen on tuo, että mielestäni opettaa lapselle väärää toimintamallia, jos sovitusta ei pidetä kiinni, ilman että osaa sanoa järjellistä syytä. Eli jos tyttö ei osaa sanoa syytä, en antaisi jättää noita viikkoja väliin. Ja sittenkin keskustelisin lapsen kanssa, sillä eihän hän voi alkaa kiristämään tulollaan joka kerta, kun joku homma ei miellytä.

Toisekseen, tuon ikäisiltä voi ja kannattaa kyllä vaatia kotitöihin osallistumista. Opettaa huolehtimaan kodista ja kantamaan vastuun yhteisistä asioista. Ongelma ei ole vain lapsessa vaan myös miehessäsi. Osallistuuko hön itse minkä verran kotitöihin. Ei ehkä tajua, mikä vaiva niissä on, eli hän voisi itsekin ottaa lisätehtäviä.

Ja kolmanneksi, pyrkisin varmistamaan, että kohtelet kaikkia lapsia samalla lailla. Ei varmaan helppoa, kun omien kanssa on tottunut toimimaan ja jos uudet perheenjäsenet toimivat eri tavoin/ovat erilaisia, mutta lapset vaistoavat herkästi eriarvoisen kohtelun.

Olen nimenomaan pyrkinyt tasapuolisuuteen. Tosin omiani komennan kyllä hyvinkin reippaasti välillä. Etenkin teini-ikäisen pojan kanssa välillä saa vääntää, mutta ne menee onneksi ohi,kun hetki neuvotellaan tiukempaan sävyyn keskenämme.

Sanoin miehellenikin eilen tuosta, että nyt mennään metsään tässä, jos minä joudun pelkäämään sitä mitä uskallan lapselle sanoa ettei hän sitten taas ilmoita isälleen, että oonkin muutaman viikon taas äidillä. Ja minä en ole milloinkaan korottanut ääntäni siis tuolle tytölle ja esimerkiksi tuo "paimentaminen" kotityölistan töiden suhteen on ollut miehen tehtävä lähinnä. En siis puuttunut itse siihenkään vaan mies "käskytti" omaa lastaan. Mutta tottahan se nyt on selvää, että kun isä on aina antanut vain olla huoneessa ja tehdä vain omia juttuja niin on selvää, että tämä lista on nyt minun keksintöni.

Mies tekee todella pitkää työpäivää (yrittäjä) ja hän tekee kotitöitä vaihtelevasti. Viikonloppuisin tyhjentelee tiskikonetta ja pesee kyllä omat työvaatteensa, mutta pääsääntöisesti minä hoidan imuroinnit, lattianpesut, vessojen siivoukset, pyykinpesun, kauppareissut ja ruuanlaiton. Viikonloppuisin mies sitten tekee sitä ruokaakin. On kuitenkin todella tarkka siitä, että pitää olla viimeisen päälle siistiä keittiössä tai muuten alkaa huomautella minulle, että turha laittaa kukkia pöydälle, jos ei ole ensin nuollut keittiön kaapistoja puhtaaksi. Ex-vaimonsa oli todella suurpiirteinen eikä todellakaan kuulemani mukaan mikään siivousihme.

Ex-vaimo ei tunne minua. Ei ole halunnut edes tervehtiä. On katkera, vaikka minä en heidän eroaan ole aiheuttanut ja siitä on jo aikaa. Ei keskustele myöskään lasten isän kanssa eli meillä ei ole mitään yhteistälinjaa näihin äidillä vietettäviin viikkoihin nähden. Lasten puheista olemme käsittäneet, että äidillä ei ole juuri millään väliä vaan saa tulla ja mennä miten kiinnostaa. Jos kiinnostaa.

 

Tuossa on nyt montakin ongelmaa. Ensimmäinen on tuo, että mielestäni opettaa lapselle väärää toimintamallia, jos sovitusta ei pidetä kiinni, ilman että osaa sanoa järjellistä syytä. Eli jos tyttö ei osaa sanoa syytä, en antaisi jättää noita viikkoja väliin. Ja sittenkin keskustelisin lapsen kanssa, sillä eihän hän voi alkaa kiristämään tulollaan joka kerta, kun joku homma ei miellytä.

Toisekseen, tuon ikäisiltä voi ja kannattaa kyllä vaatia kotitöihin osallistumista. Opettaa huolehtimaan kodista ja kantamaan vastuun yhteisistä asioista. Ongelma ei ole vain lapsessa vaan myös miehessäsi. Osallistuuko hön itse minkä verran kotitöihin. Ei ehkä tajua, mikä vaiva niissä on, eli hän voisi itsekin ottaa lisätehtäviä.

Ja kolmanneksi, pyrkisin varmistamaan, että kohtelet kaikkia lapsia samalla lailla. Ei varmaan helppoa, kun omien kanssa on tottunut toimimaan ja jos uudet perheenjäsenet toimivat eri tavoin/ovat erilaisia, mutta lapset vaistoavat herkästi eriarvoisen kohtelun.

Tuosta eriarvoisesta kohtelusta vielä niin teini-ikäinen poikani viikolla kysyi, että miksi hyväksyn tältä tytöltä hutiloidun keittiön siivouksen. Jätti siis likaisia astioita pöydälle ja roskia tiskipöydälle eikä vienyt roskapusseja ulos. Lisäksi poika on kysellyt, että miksi tämä tyttö saa juoda koulussa energiajuomaa, vaikka minulla on niin kielteinen kanta niiden juomiseen. En ole kuitenkaan mieheni lapsilta asiaa kieltänyt, koska en tiedä mikä on heidän äitinsä/isänsä kanta asiaan ja onko heitä kieletty niitä juomasta.

 

Niin, 12 vuotias tyttö varmaan alkaa olla ellei murrosiässä niin esimurrosiässä vähintään. Epäilemättä siinä iässä voi vähän mistä tahansa asiassa tulla vaikeuksia eteen.
Nyt olisi varmasti tarpeellista tukea kaikin keinoin isän ja tytön suhdetta, ja pyrkiä pitämään kiinni viikko systeemistä kuitenkin? Ei kai tytön tarvitse saada elämästä sellaista kuvaa että siellä ollaan missä vaan viihdytään ja missä helpoimmalla pääsee? Varmaan hankaluuksista huolimatta tytön isän kannattaisi pitää kiinni omasta ajastaan tytön kanssa, + tukea sinua TEIDÄN kotinne säännöissä.
Vaikka ehkäpä isä voi itse tehdä tyttärensä puolesta kotityöt, jos tuntuu siltä, että tytön ei niitä ole tarpeellista tehdä? Tuskin nyt sinunkaan tehtäväsi olla mikään jälkien siivoaja..? Voi olla hyvin hankalaa saada murkkua tekemään hommia, joita tähän mennessä ei ole tarvinnut tehdä. Tarvinnee reilusti kannustusta/kannustimen tehdäkseen mitään.

Tuon ikäisenä varmaan herkästi vieraantuu vanhemmasta josta on enemmän erossa, vaikka oikeasti enemmän kuin ennen varmasti tarvitsee molempien vanhempien AIKAA ja hyväksyntää.
Saako tyttö isältään aikaa ja huomiota ollessaan teillä? Vai viekö joku/jokin muu isän aikaa? Saako tyttö äidillään enemmän jotain mistä teillä jää paitsi? Ei varmasti ole tarkoituksenmukaista antaa tytön olla siellä missä helpoimmalla pääsee, kyllä aikuisten tulee pitää huoli lapsen suhteista molempiin vanhempiin eikä luovuttaa vaikeuksien hetkellä. Toki kyse on miehesi ja hänen tyttärensä asiasta, mutta kotihan on sinun ja miehesi, joiden perheeseen myös tämä tytär kuuluu... keskustelun paikka taitaa olla, hankalaa tosin jos mies ei näe asiassa ongelmaa...

 

Olen nimenomaan pyrkinyt tasapuolisuuteen. Tosin omiani komennan kyllä hyvinkin reippaasti välillä. Etenkin teini-ikäisen pojan kanssa välillä saa vääntää, mutta ne menee onneksi ohi,kun hetki neuvotellaan tiukempaan sävyyn keskenämme.

Sanoin miehellenikin eilen tuosta, että nyt mennään metsään tässä, jos minä joudun pelkäämään sitä mitä uskallan lapselle sanoa ettei hän sitten taas ilmoita isälleen, että oonkin muutaman viikon taas äidillä. Ja minä en ole milloinkaan korottanut ääntäni siis tuolle tytölle ja esimerkiksi tuo "paimentaminen" kotityölistan töiden suhteen on ollut miehen tehtävä lähinnä. En siis puuttunut itse siihenkään vaan mies "käskytti" omaa lastaan. Mutta tottahan se nyt on selvää, että kun isä on aina antanut vain olla huoneessa ja tehdä vain omia juttuja niin on selvää, että tämä lista on nyt minun keksintöni.

Mies tekee todella pitkää työpäivää (yrittäjä) ja hän tekee kotitöitä vaihtelevasti. Viikonloppuisin tyhjentelee tiskikonetta ja pesee kyllä omat työvaatteensa, mutta pääsääntöisesti minä hoidan imuroinnit, lattianpesut, vessojen siivoukset, pyykinpesun, kauppareissut ja ruuanlaiton. Viikonloppuisin mies sitten tekee sitä ruokaakin. On kuitenkin todella tarkka siitä, että pitää olla viimeisen päälle siistiä keittiössä tai muuten alkaa huomautella minulle, että turha laittaa kukkia pöydälle, jos ei ole ensin nuollut keittiön kaapistoja puhtaaksi. Ex-vaimonsa oli todella suurpiirteinen eikä todellakaan kuulemani mukaan mikään siivousihme.

Ex-vaimo ei tunne minua. Ei ole halunnut edes tervehtiä. On katkera, vaikka minä en heidän eroaan ole aiheuttanut ja siitä on jo aikaa. Ei keskustele myöskään lasten isän kanssa eli meillä ei ole mitään yhteistälinjaa näihin äidillä vietettäviin viikkoihin nähden. Lasten puheista olemme käsittäneet, että äidillä ei ole juuri millään väliä vaan saa tulla ja mennä miten kiinnostaa. Jos kiinnostaa.

Anteeksi, mutta miehesi kuulostaa vähän veemäiseltä. Hänelle tekisi oikeasti hyvää olla vaikkapa viikon verran vastuussa siivoamisista, niin käsittäisi, että hommat oikeasti vievät aikaa ja kaikkien apu on tervetullutta.

Kaikkiaan ärsyttävä tilanne. Itse olisin kuitenkin tiukkana siinä, että jokainen niihin kotitöihin osallistuu. Ja yhtä lailla sinä voit lasta komentaa samalla kuin omiasikin lapsia. Miehen taas kannattaisi nyt jollain keinoin keskustella exänsä kanssa, että edes jossain määrin tässä asiassa pääsisivät samalle viivalle.

 

Tuosta eriarvoisesta kohtelusta vielä niin teini-ikäinen poikani viikolla kysyi, että miksi hyväksyn tältä tytöltä hutiloidun keittiön siivouksen. Jätti siis likaisia astioita pöydälle ja roskia tiskipöydälle eikä vienyt roskapusseja ulos. Lisäksi poika on kysellyt, että miksi tämä tyttö saa juoda koulussa energiajuomaa, vaikka minulla on niin kielteinen kanta niiden juomiseen. En ole kuitenkaan mieheni lapsilta asiaa kieltänyt, koska en tiedä mikä on heidän äitinsä/isänsä kanta asiaan ja onko heitä kieletty niitä juomasta.

Epäreiluahan tuo onkin ja jatkossa kannattane vaatia samaa tasoa kaikilta, muuten kaikkien motivaatio heikkenee.
Ja mitä tulee energiajuomiin, kieltäisin niiden juomisen. Jos saisin valita, kieltäisin itseasiassa niiden valmistamisen ja myynninkin, sen verran typeriä litkittäviä ovat.

 

#8 tekstiin vielä lisäisin että ongelma vaikuttaa sellaiselta johon tämän isän tulisi nyt enemmän tarttua. Ei tuosta uusperhe-elämästä tule pidemmän päälle mitään, jos teillä ei pidetä teidän säännöistä kiinni. SInun pitää saada miehesi samalle linjalle kanssasi ja saada mies esittämään lapselleen asia niin että teidän säännöistä on pidettävä teillä kiinni. Kaikkien. Myös isän ja tämän tyttären. Muuten perhe ei kyllä pitkälle pötki..

 

Tuo ap:n kuvaama tilanne on nyt sitä kuuluisaa lapsen pelaamista kahden kodin välillä ja lapsen oikeus päättää asumisestaan loppuu siinä kohtaa, kun pelaamista alkaa esiintyä.
Molemmissa kodeissa pitää nyt kiivaasti havaita, tunnistaa, tunnustaa tämä ilmiö, keskustella siitä myös lapsen kanssa ja pitää kiinni niistä jo sovituista viikoista.
Koska, lapset eivät päätä, ei varsinkaan silloin kun alkavat pelaamaan kahden kodin välillä ja ovat sitten siellä, missä on itselleen parhaat "etusuudet" ja lokoisammat oltavat.

 

Niin, 12 vuotias tyttö varmaan alkaa olla ellei murrosiässä niin esimurrosiässä vähintään. Epäilemättä siinä iässä voi vähän mistä tahansa asiassa tulla vaikeuksia eteen.
Nyt olisi varmasti tarpeellista tukea kaikin keinoin isän ja tytön suhdetta, ja pyrkiä pitämään kiinni viikko systeemistä kuitenkin? Ei kai tytön tarvitse saada elämästä sellaista kuvaa että siellä ollaan missä vaan viihdytään ja missä helpoimmalla pääsee? Varmaan hankaluuksista huolimatta tytön isän kannattaisi pitää kiinni omasta ajastaan tytön kanssa, + tukea sinua TEIDÄN kotinne säännöissä.
Vaikka ehkäpä isä voi itse tehdä tyttärensä puolesta kotityöt, jos tuntuu siltä, että tytön ei niitä ole tarpeellista tehdä? Tuskin nyt sinunkaan tehtäväsi olla mikään jälkien siivoaja..? Voi olla hyvin hankalaa saada murkkua tekemään hommia, joita tähän mennessä ei ole tarvinnut tehdä. Tarvinnee reilusti kannustusta/kannustimen tehdäkseen mitään.

Tuon ikäisenä varmaan herkästi vieraantuu vanhemmasta josta on enemmän erossa, vaikka oikeasti enemmän kuin ennen varmasti tarvitsee molempien vanhempien AIKAA ja hyväksyntää.
Saako tyttö isältään aikaa ja huomiota ollessaan teillä? Vai viekö joku/jokin muu isän aikaa? Saako tyttö äidillään enemmän jotain mistä teillä jää paitsi? Ei varmasti ole tarkoituksenmukaista antaa tytön olla siellä missä helpoimmalla pääsee, kyllä aikuisten tulee pitää huoli lapsen suhteista molempiin vanhempiin eikä luovuttaa vaikeuksien hetkellä. Toki kyse on miehesi ja hänen tyttärensä asiasta, mutta kotihan on sinun ja miehesi, joiden perheeseen myös tämä tytär kuuluu... keskustelun paikka taitaa olla, hankalaa tosin jos mies ei näe asiassa ongelmaa...

Nimenomaan tuon takia tahtoisin pitää sitkeästi kiinni sovitusta eli niistä vuoroviikoista, jotta isä ja tytär saavat ylläpitää sitä suhdetta. Tyttö kulkee isänsä mukana mielestäni aika paljon,kun isä käy asioillaan ja lisäksi koska isä on yrittäjä niin viettää iltaisin aika paljon aikaa siellä isänsä perässä.

Ja tuosta juuri miehelle yritin sanoa, että ei niin voi alkaa toimia, että kun teini-ikäistä vähän nyppii toisessa kodissa jokin sääntö niin sitten mennään "kostoksi" sinne toiselle viettämään aikaa. Seuraavaksi paukataan sitten toisinpäin vai. Olen omillenikin sanonut,kun joskus kiivastuneena ovat sanoneet, että menevät isälle, että en kuuntele tuollaista pätkääkään. Ja muistuttanut, että ihan yhtälailla siellä isällä on sääntöjä, jotka minä oikein hyvin tiedän,kun kerran olen elämästäni 20vuotta asunut hänen kanssaan.

Tämä mieheni lasten äiti yrittää kovasti saada lapsia olemaan vain hänellä ja kääntämään täysin selän isälle. Lapset ovat itse kertoneet tästä toiminnasta siis.

 

#8 tekstiin vielä lisäisin että ongelma vaikuttaa sellaiselta johon tämän isän tulisi nyt enemmän tarttua. Ei tuosta uusperhe-elämästä tule pidemmän päälle mitään, jos teillä ei pidetä teidän säännöistä kiinni. SInun pitää saada miehesi samalle linjalle kanssasi ja saada mies esittämään lapselleen asia niin että teidän säännöistä on pidettävä teillä kiinni. Kaikkien. Myös isän ja tämän tyttären. Muuten perhe ei kyllä pitkälle pötki..

Juuri noin sanoin miehelle eilen. Että hän ei saa pelätä ex-vaimoaan eikä lapsiaan eikä sen puoleen minuakaan. Vaan meidän pitää yhdessä pystyä sopimaan meidän perheen säännöistä ja sitten kertoa ne lapsille ja selittää miksi näin toimitaan. Ehdotin (kylläkin melko tiukkaan sävyyn) eilen,että tänään soittaa lapselleen ja ilmoittaa ettei viikkojen kanssa pelleillä ja kun lapset on kaikki täällä sunnuntaina niin istutaan keittiön pöydän ääreen ja kerrotaan mitkä ne säännöt on ja miksi niin toimitaan. Jokainen saa ja voi siinä kertoa myös mikä pännii niissä säännöissä tai muussa.

 

Juuri noin sanoin miehelle eilen. Että hän ei saa pelätä ex-vaimoaan eikä lapsiaan eikä sen puoleen minuakaan. Vaan meidän pitää yhdessä pystyä sopimaan meidän perheen säännöistä ja sitten kertoa ne lapsille ja selittää miksi näin toimitaan. Ehdotin (kylläkin melko tiukkaan sävyyn) eilen,että tänään soittaa lapselleen ja ilmoittaa ettei viikkojen kanssa pelleillä ja kun lapset on kaikki täällä sunnuntaina niin istutaan keittiön pöydän ääreen ja kerrotaan mitkä ne säännöt on ja miksi niin toimitaan. Jokainen saa ja voi siinä kertoa myös mikä pännii niissä säännöissä tai muussa.

Näin juuri! kyllä hankalampikin lapsi aikuisena osaa arvostaa sitä mitä nuorena ei osaa/pysty. Aikuisten pitää tehdä näitä hankalia päätöksiä ja pitää niistä kiinni vaikka se onkin työläämpää kuin vaan antaa mennä miten menee. Tehköön äidillään mitä tekee, mutta saisipa ainakin teillä selkeät rajat ja ohjeet elämään.. Sinne toiseen kotiin ei teidän valtanne (valitettavasti) yllä, mutta sitä suuremmalla syyllä pitää pitää kiinni rajoista omassa kodissa.

 

Samaa mieltä muiden kanssa siitä, että viikkoja ei voi venkslata sen mukaan missä kulloinkin ajattelee olevan helpompaa tai kivempaa. Ja se ei ole neuvotteluvaltti.

Kun se on tehty selväksi, niin näissä tehtävälista-vastuu-asioissa meillä on toiminut paremmin neuvotteleva ote. On yhdessä todettu että yhteisessä kodissa täytyy hoitaa asiat xxxxxxxxx ja niitä on aika paljon ja on kohtuullista että niitä jaetaan. Meillä on lapsilla sen verran ikäeroa että on perusteltua että heillä on eri hommat, ja lapset ovat voineet itse vaikuttaa siihen mikä omalle kontolle kuuluu. Huom: eivät päättää että "vien roskat kerran viikossa ja siinä se", mutta vaikuttaa. Jos lapsille olisi about vastaava taitotaso ja ovat jo isompia, voisi kokeilla sitäkin että lapset keskenään keskustelee jokaista koskevan vastaavan tehtäväpaketin mihin kaikki voisivat sitoutua tai vaihtoehtoisesti jakaisivat hommat keskenään - jos tarjous on hyvä, vanhemmat hyväksyy, jos ei, jatketaan neuvottelua. Näitä "itse valitsemiaan" (vaikka ne olisi valittu siksi että äiti kertoo että hänestä on kohtuutonta viikata koko perheen pyykit, se väsyttää ja vie aikaa muulta koko perhettä hyödyttävältä tekemiseltä) lapset tekee innokkaammin. Ja meillä esim. 9v laittaa kerran viikossa ruuan! Ei todellakaan homma jonka olisin hänelle nakittanut, mutta itse ehdotti, ja mulle sopi loistavasti, ja voin hyvin itse sitten tyhjentää sen tiskikoneen

 

Samaa mieltä muiden kanssa siitä, että viikkoja ei voi venkslata sen mukaan missä kulloinkin ajattelee olevan helpompaa tai kivempaa. Ja se ei ole neuvotteluvaltti.

Kun se on tehty selväksi, niin näissä tehtävälista-vastuu-asioissa meillä on toiminut paremmin neuvotteleva ote. On yhdessä todettu että yhteisessä kodissa täytyy hoitaa asiat xxxxxxxxx ja niitä on aika paljon ja on kohtuullista että niitä jaetaan. Meillä on lapsilla sen verran ikäeroa että on perusteltua että heillä on eri hommat, ja lapset ovat voineet itse vaikuttaa siihen mikä omalle kontolle kuuluu. Huom: eivät päättää että "vien roskat kerran viikossa ja siinä se", mutta vaikuttaa. Jos lapsille olisi about vastaava taitotaso ja ovat jo isompia, voisi kokeilla sitäkin että lapset keskenään keskustelee jokaista koskevan vastaavan tehtäväpaketin mihin kaikki voisivat sitoutua tai vaihtoehtoisesti jakaisivat hommat keskenään - jos tarjous on hyvä, vanhemmat hyväksyy, jos ei, jatketaan neuvottelua. Näitä "itse valitsemiaan" (vaikka ne olisi valittu siksi että äiti kertoo että hänestä on kohtuutonta viikata koko perheen pyykit, se väsyttää ja vie aikaa muulta koko perhettä hyödyttävältä tekemiseltä) lapset tekee innokkaammin. Ja meillä esim. 9v laittaa kerran viikossa ruuan! Ei todellakaan homma jonka olisin hänelle nakittanut, mutta itse ehdotti, ja mulle sopi loistavasti, ja voin hyvin itse sitten tyhjentää sen tiskikoneen

Itse olen osallistunut kotitöihin lapsena hyvinkin paljon ja olen myös elänyt uusioperheessä siis. Kaikenlaista siivoustyötä tuli aina tehtyä. Yleensä se oli viikkosiivoukseen osallistumista ja 14v ikäisestä tuli hoidettua se toisinaan veljen ja siskopuolen kanssa kokonaan keskenään. Ja se oli oikein kivaakin.

13v ikäisestä asti olen pessyt pyykkiä ja hoitanut perheen pyykkien viikkauksen. Eikä se ollut homma eikä mikään. Pyykkikoppa olohuoneeseen, telkkari päälle ja siinähän ne meni pyykit pinkkaan ihan huomaamatta. Alunperin tuo pyykinpesu/pyykkienviikkaus työ alkoi siitä,kun kesälomalla halusin itselleni jonkin vaatteen ja tein siitä isäni ja äitipuolen kanssa "kaupat" lupaamalla hoitaa pyykinpesu kesäloman ajan. Jälkikäteen ajateltuna lupasin ison homman ihan pikkuvaatteesta. Ja siitä se pyykinpesurutiini jäi vallan kotityökseni. Mutta eipä se silloin isommin haitannut. Nykyään kyllä kypsyttää kyseinen puuha, mutta ei se auta nykyisinkään. Tehtävä on.

Ja olen siis ketjun aloittanut.

Ja tosiaan tuota juuri painotin miehelle, että kiristyskeinoksi/neuvotteluvaltiksi tuota ei voi ottaa.