lyriikkaa

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
mötti oli kiviperheen kaikkein pyörein kivi kiviperhe kuusen alla metsänreunas eli monta oli lasta siellä melkein toinen toisens tiellä hyvä sopu kuitenkin tilaa antoi heillekin kerran päätti mötti saada lammenrannast kalaa sinne täytyi pienen kiven pyöriskellä salaa lähti hiljaa hivutellen risut tieltään taivutellen pian pääsi perille pienen lammen rannalle mitä sitten tapahtui sen kertoi meille tuuli koko metsän satuväki tarinan tän kuuli mötti veteen läiskähti ja uppeluksiin mäiskähti kaikki kalat kaikkosi puro enää solisi siinä sitten mötti raukka henkeänsä haukkoi kunnes kuusen naavakäsi hänet ylös auttoi märkänä ja viluisena vatsapuoli limaisena hiljaa pyörii kotiin päin sanoi siellä sitten näin tiesin kyllä etten saanut lammen rantaan mennä enkä sinne toista kertaa koskaan enää ennä iloinen on kiviperhe yhdelle vaik sattui erhe kaikki on taas turvassa suuren kuusen huomassa
 

Yhteistyössä