Mä en jaksa kaikkea, mitä teen?

En käsitä miten ihmiset jaksaa pitää kaiken pyörimässä ja kasassa. Minusta tuntuu etten enää jaksa tätä kaikkea pitää kasassa. Tuntuu että jotain pitää saada poistettua.. En enää jaksa kaikkea, osa-aikatyö, lapset, kotityöt, opinnot, liikkuakin pitäis että pysyy peruskunto ja terveys yllä. Joskus olis kivaa ehtiä jotain harrastaakin mutta sellaista ei ole ollut aikaa tehdä vuosiin. Tekis mieli lopettaa opinnot mutta se taas tarkoittaa sitä että työllistyminen on lähes mahdotonta ja olen jo sentään maksanut lähes kaikki opintomaksut, niin lähellä mutta kuitenkin vielä niin kaukana valmistuminen. Mies kyllä tekee paljon kaikenlaista pihalla esim hoitaa kaikki pihahommat ym "miesten hommat" niin no kyllä se omat pyykkinsä pesee.

Jotenkin tuntuu että mä en ehdi tarpeeksi paljon.

 

Niin minustaki tuntuu. elämää se vain on. Lakkaa tuntemasta riittämättömyyden tunnetta ja sen verran mitä jaksat. toisena päivänä enempi toisena vähempi.

 

Priorisoi ja delegoi. Ei kaada maata vaikka oiskin siivoamatta tai pyykkäämättä. Pienetkin hallitsevat tiskauksen ja jopa tykkäävät siitä. Samoin ruoanlaitto -alle kouluikäinenkin oppii leipomaan sämpylät ja maistuvat ne yhtä hyviltä vaikka ulkomuoto on mitä on.

 

Joo ei ehdi ei. Pakko vaan priorisoida, oma itse ja oma aika on useimmiten iso haave vaan. tai no onhan sitä näin lähellä puolta yötä. Yöunia on pakko typistää mut ei se hyvää tee.

 

Priorisoi ja delegoi. Ei kaada maata vaikka oiskin siivoamatta tai pyykkäämättä. Pienetkin hallitsevat tiskauksen ja jopa tykkäävät siitä. Samoin ruoanlaitto -alle kouluikäinenkin oppii leipomaan sämpylät ja maistuvat ne yhtä hyviltä vaikka ulkomuoto on mitä on.

Joo, laita lapsi leipomaan sämpylät niin arki kevenee! Tää on just nätä "älä silitä tyynyliinoja" tai "pese ikkunat vain kerran vuodessa" tai "osta perunasuikaleet pakasteena" -vinkkejä. Niiiiiiiiiinn hukassa mihin se aika ja energia arjessa oikeasti menee.

 

Jätä surutta osa kotihommista tekemättä, tee vain välttämättömät silloin kun on kiireisintä.

 

No en kai määkään jaksais jos pitäs pyörittää yksin huusholli ja itsensä ja lapsikin vielä. Saa se ukko tehä kotihommiakin ja osaltaan hoitaa ipanan asiat. Pääsen harrastamaan itsekin jne.

 

Tiedän tunteen. Itselläni on myös sama tilanne ja olen todella väsynyt. MUTTA. Mä pidän mielessä jatkuvasti sen, miksi mä teen tämän. Miksi olen töissä, miksi opiskelen, jotta jaksaisin taas puurtaa. Helvettiähän tämä välillä on, pakko myöntää, mutta iso palkinto lopussa

Oletko miettinyt jos ottaisin yhden lukukauden vapaaksi? Vaikka onkin maksettu, onnistuu se yleensä joustasvasti, kun kerrot että tarvitset lepoa. Koulut kyllä tukee. Ja on ihan normaali olla 1-2 lukukautta poissa. Keräät vähän akkuja. Teet enemmän töitä vuoden, keräät rahaa säästöön, ja sitten voit vähentää töitä?

 

Priorisoi ja delegoi. Ei kaada maata vaikka oiskin siivoamatta tai pyykkäämättä. Pienetkin hallitsevat tiskauksen ja jopa tykkäävät siitä. Samoin ruoanlaitto -alle kouluikäinenkin oppii leipomaan sämpylät ja maistuvat ne yhtä hyviltä vaikka ulkomuoto on mitä on.

Nyt mä en tajua jos toisella ei aika riitä niin miksi pitää laittaa lapset leipomaan ja sitten siivota niiden jäljet kun ihan hyvin voi ostaa kaupasta valmista....

 

Se suuri riittämättömyyden tunne ja suuri suorittamisen tarve taatusti näännyttää ihmisen kuin ihmisen. Jos kuitenkin saat turvallisuuden tunteen siitä, että hallitset arkesi ja elämäsi (kuin perheesikin) niin listaa mitä kaikkea sinun pitää tehdä. Sitten arvioit, mikä on tärkein, mikä toiseksi tärkein jne. Sen jälkeen aikataulutat kaiken, vaikkapa manuaalisessa kalenterissa ja hahmotat jokaiselle viikonpäivälle tärkeimmät ja vähemmän tärkeämmät tehtävät. Esität saman aikataulun miehelle ja koetatte yhdessä päättää voiko mies hoitaa tietyt asiat, sinä tietyt asiat ja miten paljon sinulla menee perheen ajasta opiskeluun sekä mahdollisiin harrastuksiin. Mitä selkeämpi olet itseäsi kohtaan, sen paremmin myös perheesi sopeutuu.

Ei siihen jaksamiseen ole oikein muuta ratkaisua. Ellet sitten muuta itseäsi ihmisenä ja opettelet eroon suorittamisen paineesta. Muuttuminen ihmisenä voi lisätä tämän hetken stressiäsi, eikä kukaan ystävistäsi saati miehesi jaksa kuunnella montaa vuotta pähkäilyjäsi tunne-elämästäsi ja henkisestä kasvustasi. Tylyä, mutta niin totta. Ja se taas alkaa ahdistamaan sinua lisää, koska et suoriudu henkisestä muutosprosessista sillä vauhdilla kuin toivoisit.

 

Mitä perkeletyä tarkoittaa "kaiken pyörimässä" pitäminen? Tämä lienee sitä samaa mammojen keksimää paskaa kuin "arjen pyöritys"? Mitä siinä pyöritetään? Ikäänkuin joku saatanan kotiäiti tai äitiyslomalla öllöttelevä pyörittäisi lihasvoimillaan jotain jättimäistä väkipyörää. Normaali arki ei ole mitään perkeleen pyörittämistä tai joku megalomaaninen suoritus, paitsi patalaiskalle mammalle.

 

No en kai määkään jaksais jos pitäs pyörittää yksin huusholli ja itsensä ja lapsikin vielä. Saa se ukko tehä kotihommiakin ja osaltaan hoitaa ipanan asiat. Pääsen harrastamaan itsekin jne.

Pyörittää? Ukko? Kyllä on mamma taas uhoamassa. Mitä tuossa muka oikein pyöritetään? Lasta? Asuntoa? Pyöritetäänkö niitä myötä- vai vastapäivään?

"Sanon ukolle suorat sanat että saa sekin osallistua pyörittämiseen"

Mitä saatanaa te ihan oikeasti muka pyöritätte muuta kuin persettä penkissä palstan ääressä nettiuhoamassa?

 

Joo, laita lapsi leipomaan sämpylät niin arki kevenee! Tää on just nätä "älä silitä tyynyliinoja" tai "pese ikkunat vain kerran vuodessa" tai "osta perunasuikaleet pakasteena" -vinkkejä. Niiiiiiiiiinn hukassa mihin se aika ja energia arjessa oikeasti menee.

Mulla on nejä lasta, enköhän mä tiedä.

Noi olivat esimerkkejä. Kun jakaa useammankin jutun muiden tehtäväksi, jää ennenpitkää itselle enemmän aikaa.

 

Mulla on nejä lasta, enköhän mä tiedä.

Noi olivat esimerkkejä. Kun jakaa useammankin jutun muiden tehtäväksi, jää ennenpitkää itselle enemmän aikaa.

Niin niin, sulla on lapsia jotka EIVÄT asun sun luona

 

Niin niin, sulla on lapsia jotka EIVÄT asun sun luona

Asuivat ne siihen asti kunnes kuopus oli kolmen. On siis kokemusta.

 

En käsitä miten ihmiset jaksaa pitää kaiken pyörimässä ja kasassa. Minusta tuntuu etten enää jaksa tätä kaikkea pitää kasassa. Tuntuu että jotain pitää saada poistettua.. En enää jaksa kaikkea, osa-aikatyö, lapset, kotityöt, opinnot, liikkuakin pitäis että pysyy peruskunto ja terveys yllä. Joskus olis kivaa ehtiä jotain harrastaakin mutta sellaista ei ole ollut aikaa tehdä vuosiin. Tekis mieli lopettaa opinnot mutta se taas tarkoittaa sitä että työllistyminen on lähes mahdotonta ja olen jo sentään maksanut lähes kaikki opintomaksut, niin lähellä mutta kuitenkin vielä niin kaukana valmistuminen. Mies kyllä tekee paljon kaikenlaista pihalla esim hoitaa kaikki pihahommat ym "miesten hommat" niin no kyllä se omat pyykkinsä pesee.

Jotenkin tuntuu että mä en ehdi tarpeeksi paljon.

Laita mies hommiin. Imuri sille kouraan, tai että hän vie muksut pariksi tunniksi leikkipuistoretkelle, uimaan tms.

 

Pyörittää? Ukko? Kyllä on mamma taas uhoamassa. Mitä tuossa muka oikein pyöritetään? Lasta? Asuntoa? Pyöritetäänkö niitä myötä- vai vastapäivään?

"Sanon ukolle suorat sanat että saa sekin osallistua pyörittämiseen"

Mitä saatanaa te ihan oikeasti muka pyöritätte muuta kuin persettä penkissä palstan ääressä nettiuhoamassa?

Sitä se meinaa että pyykit ei itsekseen peseydy, ruoka ei kävele kaupasta uuniin, siivous ei hoidu itsekseen, lapsen asiat eivät hoidu itsekseen. Ja koska minä en asu täällä yksin tai kaksin lapsen kanssa niin ukkokin tehköön osansa. Sekin osaa pyykätä ja kokata jne. Eikä se oo mitään uhoamista että nainen ei suostu tekemään asioita toistenkin puolesta. Vaan ottaa omankin aikansa jaksaakseen tehdä osansa.

 

Joo ei ehdi ei. Pakko vaan priorisoida, oma itse ja oma aika on useimmiten iso haave vaan. tai no onhan sitä näin lähellä puolta yötä. Yöunia on pakko typistää mut ei se hyvää tee.

 

Sun on pakko vähentää velvollisuuksia, tai tulee burnoutti, etkä pysty enää mihinkään. Se vasta jurppii, kun päivät pitkät istuu vaan kotona. Hyvä kun suihkuun jaksaa mennä.