Menin aikuisena amikseen ja nyt ihmetyttää, miksi ammattilaisuutta arvostetaan Suomessa niin kovasti

Tämän paikkahan on ihan silkka nuorten ja aikuisten päivähoitopaikka. Koulussa ollaan kyllä se 7 tuntia päivässä, mutta paljon mitään ei kyllä siinä ajassa saada aikaan. Lähinnä homma menee jopa kirjaimelliseen leikkimiseen ja nuorten osalta myös hengailuun (heille on koulun taholta jopa järjestetty erillinen hengailutila ullakolle, missä on pleikkari jne). Kokeita tai läksyjä ei käytännöllisesti katsoen ole, kursseista ei anneta arvosanoja ja työharjoittelussa näytöistä voi käytännössä päästä läpi osaamatta juuri mitään (kriteereistä joustetaan aina alaspäin jotta kaikki varmasti pääsevät läpi).

Yleensä kun ihmiset puhuvat ammattilaisista niin he tarkoittavat, että kyseessä on joku joka osaa alansa perinpohjin ja on sen "huippuasiantuntija". Mutta kun katsoo miten niitä ammattilaisia käytännössä koulutetaan, niin huomaa, että käytännössä moni ihan harrastuspohjaltakin ponnistava on pätevämpi kuin iso osa ammattilaisista.

 

Haloo, ne on nuoria vasta, häthätää täysi-ikäisiä. Niillä on ensimmäisenä mielessä ne nuoren muut tärkeät tehtävät; ystävät, kumppanin löytymyminen ja elämästä nauttiminen. Ei ne lukiossakaan ole tuossa iässä vielä vakavia virkamiehiä jakkupuvuissaan, melko vallattomia vesseleitä sieltäkin löytyy.

Ammattikoulu antaa valmiudet ammatissa toimimiseen, mutta ammattilaiseksi kehitytään työssä, osana työyhteisöä, vuosien saatossa. Ei kukaan oleta, että parissa vuodessa käyty kolu tekee jotenkin valmiita ammattilaisia. Ei minkään ikäisistä.
Ota rennosti, olet vielä näissä osaamisvaatimuksissa vasta harjaantuja, kuten muutkin opiskelijat. Siellä osaamisvaatimuksissa ei muuten sellaista nimikettä olekaan kuin "valmis ammattilainen", koska useimmissa ammateissa ei voi koskaan olla täysin valmis. Aina on oppimista, ja just kun luulet osaavasi kaiken, tulee joku uudistus tai mullistus töissä tai omassa elämässä ja taas saa opetella monen asian uusiksi.

 

Haloo, ne on nuoria vasta, häthätää täysi-ikäisiä. Niillä on ensimmäisenä mielessä ne nuoren muut tärkeät tehtävät; ystävät, kumppanin löytymyminen ja elämästä nauttiminen. Ei ne lukiossakaan ole tuossa iässä vielä vakavia virkamiehiä jakkupuvuissaan, melko vallattomia vesseleitä sieltäkin löytyy.

Ammattikoulu antaa valmiudet ammatissa toimimiseen, mutta ammattilaiseksi kehitytään työssä, osana työyhteisöä, vuosien saatossa. Ei kukaan oleta, että parissa vuodessa käyty kolu tekee jotenkin valmiita ammattilaisia. Ei minkään ikäisistä.
Ota rennosti, olet vielä näissä osaamisvaatimuksissa vasta harjaantuja, kuten muutkin opiskelijat. Siellä osaamisvaatimuksissa ei muuten sellaista nimikettä olekaan kuin "valmis ammattilainen", koska useimmissa ammateissa ei voi koskaan olla täysin valmis. Aina on oppimista, ja just kun luulet osaavasi kaiken, tulee joku uudistus tai mullistus töissä tai omassa elämässä ja taas saa opetella monen asian uusiksi.

Niin juu pumpulissa kasvaneilta nykynuoriltahan ei voi eikä saa vaatia mitään, kun Purjo-Petriinalle voi tulla paha mieli.

 

Jaa, en tiedä missä olet opiskellut mutta aika erilaista oli silloin kun minä opiskelin.
Läksyjä tuli kyllä päivittäin, kokeita/tentteja parin viikon välein VÄHINTÄÄN, näytöistä ei todellakaan päässyt läpi heittämällä vaan töitä sai todella tehdä jos meinasi saada 2 tai 3.
Kursseilta potkittiin kyllä nopeasti ulos jos ei ollut tarpeeksi paikalla ja tehnyt tehtäviään.

 

Tämän paikkahan on ihan silkka nuorten ja aikuisten päivähoitopaikka. Koulussa ollaan kyllä se 7 tuntia päivässä, mutta paljon mitään ei kyllä siinä ajassa saada aikaan. Lähinnä homma menee jopa kirjaimelliseen leikkimiseen ja nuorten osalta myös hengailuun (heille on koulun taholta jopa järjestetty erillinen hengailutila ullakolle, missä on pleikkari jne). Kokeita tai läksyjä ei käytännöllisesti katsoen ole, kursseista ei anneta arvosanoja ja työharjoittelussa näytöistä voi käytännössä päästä läpi osaamatta juuri mitään (kriteereistä joustetaan aina alaspäin jotta kaikki varmasti pääsevät läpi).

Yleensä kun ihmiset puhuvat ammattilaisista niin he tarkoittavat, että kyseessä on joku joka osaa alansa perinpohjin ja on sen "huippuasiantuntija". Mutta kun katsoo miten niitä ammattilaisia käytännössä koulutetaan, niin huomaa, että käytännössä moni ihan harrastuspohjaltakin ponnistava on pätevämpi kuin iso osa ammattilaisista.

Melko yksinkertaisen ihmisen avautuminen. Otsikko ja itse teksti eivät juuri kohtaa.

 

Jaa, en tiedä missä olet opiskellut mutta aika erilaista oli silloin kun minä opiskelin.
Läksyjä tuli kyllä päivittäin, kokeita/tentteja parin viikon välein VÄHINTÄÄN, näytöistä ei todellakaan päässyt läpi heittämällä vaan töitä sai todella tehdä jos meinasi saada 2 tai 3.
Kursseilta potkittiin kyllä nopeasti ulos jos ei ollut tarpeeksi paikalla ja tehnyt tehtäviään.

Amista on helpotettu noiden aikojen jälkeen mm. poistamalla läksyt ja kurssiarvostelut.

 

Jaa, en tiedä missä olet opiskellut mutta aika erilaista oli silloin kun minä opiskelin.
Läksyjä tuli kyllä päivittäin, kokeita/tentteja parin viikon välein VÄHINTÄÄN, näytöistä ei todellakaan päässyt läpi heittämällä vaan töitä sai todella tehdä jos meinasi saada 2 tai 3.
Kursseilta potkittiin kyllä nopeasti ulos jos ei ollut tarpeeksi paikalla ja tehnyt tehtäviään.

Kuulostaa siltä, että mielensäpahoittajien ja hyysääjien suvakkiyhteiskuna on ulottanut lonkeronsa jo koululaitokseenkin. Keneltäkään ei enää voi nykyään vaatia yhtään mitään tai aina joku on suu mutrullaan, ja sehän ei mielensäpahoittajien mielestä käy päinsä.