Mielenkiintoista, että pitkäaikaistyöttömänä sitä tuntee itsensä ihan vanhukseksi vaikka on alle 30v

Kun ei oikein koskaan tee mitään konkreettista tai juuri tapaa ihmisiä, vaan yrittää vaan saada ajan jotenkin kulumaan päivä kerrallaan, niin sitä muuttuu ihan höperöksi (=seniiliksi). Tunnetta ja mielenkiintoa sitä saa elämään lähinnä siten, että muistelee menneitä ja elää niitä uudestaan mielessään. Itse muistelen aika usein sitä, kun olin pari vuotta sitten alakoululla työllistettynä ja niiden lasten kanssa sattui ja tapahtui kaikenlaista...

 

Tuu töihin. Kyllä sä ärrän kassalle tai yökerhon blokkariksi pääset. Äläkä selitä että asut korvessa. Kyllä sä jostain vantaalta saat sen verran halvan kämpän, että ärrän palkalla sen maksat.

 

joo ärrällä on jännää ei koskaan tiedä käyttää hörhö puukkoa vai uhkaileeko vain

 

joo ärrällä on jännää ei koskaan tiedä käyttää hörhö puukkoa vai uhkaileeko vain

No tuo oli jo niin omaperäinen tekosyy, että hyväksytään. Olisin odottanut jotain selkäkipua, masennusta, lapset ei salli vuorotyötä, lähin ärrä on 600km päässä, en osaa laskea vaihtorahoja tai että muumipeikko kielsi työt ärrällä viime yön unessa. Mutta että puukkohörhöt hyväksytään.

 

Ei sinne r-kiskalle nyt mitään satunnaista epäsosiaalista tyyppiä vailla mainittavaa työkokemusta oteta, kun leveästi hymyileviä, ystävällisiä sekä kaiken maailman kortit ja passit suorittaneita opiskelijatyttöjä pitkällä cv:llä on tarjolla jonoksi asti.

 

joo ärrällä on jännää ei koskaan tiedä käyttää hörhö puukkoa vai uhkaileeko vain

Ennen Siwat ovat olleet ryöstetyimpiä, onko tulevaisuudessa K-marketit? Tosin, K-marketeissa (no ainakin yhdessä on) on todella valveutuneita myyjiä ja ehkäisevät ryöstöyrityksetkin

 

Ei sinne r-kiskalle nyt mitään satunnaista epäsosiaalista tyyppiä vailla mainittavaa työkokemusta oteta, kun leveästi hymyileviä, ystävällisiä sekä kaiken maailman kortit ja passit suorittaneita opiskelijatyttöjä pitkällä cv:llä on tarjolla jonoksi asti.

Sosiaalisuus ei ole asiakaspalvelussa etu. Sehän tarkoittaa vain turhaa rupattelua työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. Ystävällisyys ja hymyily ei ole sosiaalisuutta, se on täysin eri asia. Liika kokemus on myös useimmiten enemmän haitta kuin etu. Työtahti ja nopeus eivät useinkaan lisäänny yhtään vaikka asiakaspalvelua olisikin tehnyt toisaalla useamman vuoden. Perehdytys täytyy tehdä silti yhtä kattavasti. Kokeneella vain palkka on korkeampi, mikä lisää kuluja. Myös vuosikausia samankaltaista työtä tehnyt, ei enää usein jaksa antaa 110% itsestään. Työ on liian tuttua ja puuduttavaa. Moni taas vaikka mainoksia jakanut, tai ruohikkoa kesät leikannut nuori on todella innoissaan ekasta aspa-työstä.

Anyway... Sekä kokeneita että kokemattomia palkataan.

 

Sosiaalisuus ei ole asiakaspalvelussa etu. Sehän tarkoittaa vain turhaa rupattelua työkavereiden ja asiakkaiden kanssa. Ystävällisyys ja hymyily ei ole sosiaalisuutta, se on täysin eri asia. Liika kokemus on myös useimmiten enemmän haitta kuin etu. Työtahti ja nopeus eivät useinkaan lisäänny yhtään vaikka asiakaspalvelua olisikin tehnyt toisaalla useamman vuoden. Perehdytys täytyy tehdä silti yhtä kattavasti. Kokeneella vain palkka on korkeampi, mikä lisää kuluja. Myös vuosikausia samankaltaista työtä tehnyt, ei enää usein jaksa antaa 110% itsestään. Työ on liian tuttua ja puuduttavaa. Moni taas vaikka mainoksia jakanut, tai ruohikkoa kesät leikannut nuori on todella innoissaan ekasta aspa-työstä.

Anyway... Sekä kokeneita että kokemattomia palkataan.

Tuollaiseen työhön tarvitaan kyllä sellainen ihminen, joka ei ole syrjäänvetäytyvä ja joka osaa hyvin tulkita erilaisia sosiaalisia tilanteita ja lähestyä ihmisiä avoimesti. Muuten ei saa tavaroita myytyä tarpeeksi hyvin ja tuottaa pahantuulisia asiakkaita jotka kokevat, että heitä ei huomioida. Ihmisen on hyvin vaikea kehittyä tällaiseksi halutun tyyppiseksi henkilöksi jos hän ei ole luonteeltaan sosiaalinen, koska tällöin harjoitusta toisten ihmisten kohtaamiseen ei yksinkertaisesti tule tarpeeksi.

Mitä kokemattomuuteen tulee, niin jo 18–19-vuotiaalla täysi työkokemuksen puute herättää negatiivisia mielleyhtymiä työnantajissa. He miettivät, että mikä kyseisessä henkilössä on vikana, kun hän ei ole ollut kesätöissä? Siitä kun mennään vähän eteenpäin, niin työkokemuksen merkitys korostuu entisestään. Esimerkiksi 22-vuotiaalle amk- tai yliopisto-opiskelijalle vain yksi työkokemus olisi todella paha puute. Kaikkein pahinta ovat pitkät työttömyysjaksot. Jo 3 kuukautta yhtäjaksoista työttömyyttä juuri ennen jonkin työpaikan hakemista on selvä puute, ja 1-2 vuotta tarkoittaa käytännössä seinän nousemista pystyyn. Työnantaja kokee pitkäaikaistyöttömän lähtökohtaisesti todella "viallisena", jollei hänelle muuta osoiteta.

 

Kun ei oikein koskaan tee mitään konkreettista tai juuri tapaa ihmisiä, vaan yrittää vaan saada ajan jotenkin kulumaan päivä kerrallaan, niin sitä muuttuu ihan höperöksi (=seniiliksi). Tunnetta ja mielenkiintoa sitä saa elämään lähinnä siten, että muistelee menneitä ja elää niitä uudestaan mielessään. Itse muistelen aika usein sitä, kun olin pari vuotta sitten alakoululla työllistettynä ja niiden lasten kanssa sattui ja tapahtui kaikenlaista...

Minä tunsin oloni vanhuksesi, vaikka töitä olikin. Aamulla töihin, samaa paskaa kuin vuosikaudet aiemmin, iltapäivällä ruokakaupan kautta kotiin, väsyneenä haukataan jotain sohvalla telkkarin ääressä ja sitten nukkumaan. Ja seuraavana päivänä sama uudestaan. Viikonloppuna nukutaan pois arjen univelkoja, siivotaan, pyykätään, tiskataan, jne. ja sitten onkin jo sunnuntai-ilta ja syytä mennä nukkumaan maanantaiaamua varten. Ei minkäänlaisia sosiaalisia kontakteja, ja työ imee kaiken energian, ettei vapaa-ajalla ehdi tekemään mitään muuta kuin nukkumaan. Ei jäänyt yhtään mitään mieleen tuosta ajasta.

Sitten sain lapsen, ja yhtäkkiä minulla on taas elämä. Suosittelen. Elämä ilman perhettä on sietämätöntä kitkutusta ilman yhtään valonpilkkua.