Mies kyseenalaistaa lapsen koko puheterapia kuntoutuksen, ei tue. Miten selittää sen hyödyllisyys ?

Mies on vihainen koko lapsen kuntoutus asiaa kohtaan ( kielellinen kehityshäiriö), haluaa tietää päivän milloin poika oppii puhumaan. Jos sitä ei kukaan voi kertoa niin hän ajattelee että emme voi tietää oppiiko samaa vauhtia ilman harjoitteita kun niiden kanssa. Mies ei tykkää puheterapiasta kun heidän työnsä ei ole todistetusti auttavaa. Mies ei ole kahden vuoden aikana laittanut tikkuakaan ristiin meidän lapsen harjoitusten tai tukemisen suhteen, olen yksin opetellut tukiviittomia( lapsi voi kommunikoida niillä vain minun kanssa),tehnyt harjoitteita( turhauttaa kun ei toinen ei tee mitään)... miten saan perusteltua miehelle että kuntouttavista asioista, tukiviittomista, harjoituksista, satujen lukemisesta, leikkimisestä on hyötyä lapsen kehitykselle? Nyt en ilmeisesti osaa kun mies on edelleen sitä mieltä että oppii puhumaan ilman niitäkin,eikä tue.

 

Kysy mieheltäsi mitä haittaa hänen mielestään harjoitteista voi olla lapselle?
Kysy, miksi hän on sitä vastaan?

 

Kysy mieheltäsi mitä haittaa hänen mielestään harjoitteista voi olla lapselle?
Kysy, miksi hän on sitä vastaan?

Hän vastasi tietävänsä ettei siitä varmasti haittaa ole mutta ei kehtaa tehdä mitään mitä ilmankin saa saman loppu tuloksen. Eli lapsi oppii puhumaan joka tapauksessa.

 

Raahaa se mies sopeutumisvalmennuskurssille. Perustelet sinne menon lomana, pääsette valmiiseen ruokapöytään lähes viikoksi, perheen lapsille on järjestettyä ohjelmaa, kela maksaa niin matkat kuin sairaspäivärahan tuolta ajalta, jos joutuu töistä olemaan poissa ja työpaikka on velvollinen antamaan vapaata tuoksi ajaksi. Joutuu siellä kuuntelemaan asiantuntijoiden juttuja ja juttelemaan muiden samanmoisessa tilanteessa olevien kanssa. Ota asia puheeksi kuntoutussuunnitelmaa tehdessä.

Onneksi meillä mies ei ole ollut noin pösilö, vaikkakaan hän ei juuri niitä viittomia oppinut. Miehelle voit todeta, ettei tuo lapsi ole tähän mennessäkään itsestään oppinut (älä tee tuota lapsen kuullen), niin parempi yrittää edes jotain, niin onpahan ainakin yritetty, eikä ainakaan sen takia jää puhumattomaksi.

Äläkä lannistu, huomaat itse varmaan lapsen edistymistä, vaikka se hidasta olisi. Siitä kannattaa ottaa voimaa itselleen. Joskus voi tulla suuriakin edistymishyppyjä, väliin se on tosi hidasta puurtamista. Meidän puheongelmaisen puhe muuttui ihan yleisesti ymmärrettäväksi vasta ensimmäiselle luokalle mennessä, nykyään puhe on normaalia. Paljon sen eteen sai tehdä töitä, etenkin lapsi. Harjoituksista palkitsin lelupalkkioilla, kun harjoituskertoja kertyi tarpeeksi kasaan, niin sai uuden lelun. Meidän tapauksessa toisto toiston perään oli se avaintekijä, ohjelmoitu äänteet selkäytimeen puheterapeutin sanoin.

 

Sopeutumisvalmennuskurssi on hyvä idea. Muuten en miestä painostaisi, mutta pyrkisin siihen, että mies näkee, miten toimit ja miten se hyödyttää lasta. Mielestäni on ymmärrettävää, että maalikon on vaikea mieltää kuntoutuksen hyöty, koska se on vaikeaa joillekin ammattilaisillekin. Olen esimerkiksi kuullut puheterapeutista, joka ei hyväksy tukiviittomien käyttöä, koska se hidastaa hänen mielestään puheen oppimista. Oman lapseni kanssa tapasin puheterapeutin, joka ei ymmärtänyt lainkaan musiikkiterapiaa. Hän ei hyväksynyt lapseni saamaa musiikkiterapiasuositusta ja perusteli sitä sillä, että terapiasta pitää olla jotain hyötyä.

 

Onneksi olkoon, sinulla on siellä kaksi lasta, joista toisen olet saanutkin terapiaan. Kuinka sitä toista voi auttaa?

 

Kysy siltä mitä mieltä on Talja Halosesta ja siitä että hänestä tuli plesidentti.

 

Kysy siltä mitä mieltä on Talja Halosesta ja siitä että hänestä tuli plesidentti.

Tulha kysyä, ei se alvosta naisia pätkääkään.

 

Minäkin ehdottaisin sopeutumisvalmennuskurssia, voisi olla hyvä idea teille.

Muuten perustelisin puheterapian tarpeellisuutta sillä, että ainakin yritätte auttaa lasta mahdollisimman hyvin. Joskus tulokset tulevat nopeasti, toisinaan hitaammin. Lapsen itsetunnolle tekee kuitenkin hurjan hyvää saada itsensä ymmärretyksi -vaikka tukiviittomien avulla, jos sanat ei vielä tule. Kun aikuinen ymmärtää vaikka viittomastakin, mitä lapsi tarkoittaa ja aina sanottaa sanat lapselle, se auttaa lapsen puheenkehitystä. Sanojen kuuleminen on tärkeää, että oppii puhumaan. Tähän perustuu myös satujen lukeminen ja siinä samalla myös sanavarasto kasvaa. Minä käytän työssäni kielijumppakortteja lorupussina pienillä lapsilla, joilla ei edes varsinaista ongelmaa ole, koska se vetreyttää suun lihaksia ja auttaa löytämään äänteet ja sitä kautta sanat.

Eikö olisi kurjaa, että puheen oppiminen viivästyy lisää siksi ettei vanhempi viitsi auttaa lasta?! Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sen enemmän asia vaikuttaa myös itsetuntoon. Kyllä minä ainakin haluan tukea lapsiani mahdollisimman paljon ja auttaa vaikeuksissa -ihmettelen miksi ap:n mies ei?

 

Hän vastasi tietävänsä ettei siitä varmasti haittaa ole mutta ei kehtaa tehdä mitään mitä ilmankin saa saman loppu tuloksen. Eli lapsi oppii puhumaan joka tapauksessa.

Ja mitä jos lapsi ei opikkaan kunnolla puhumaan ilman terapiaa, vaan tarvitsee sitä jokatapauksessa myöhemmin? Mistä miehesi voi päätellä, että lapsi oppii puhumaan joka tapauksessa?
Eikö ole helpompaa ottaa nyt apu vastaan, kun puhumista vasta harjoitellaan? Mikäli sen aloittaa myöhemmin, niin pitää oppia ensin eroon "opituista virheistä"?
Puheen kehitys on tärkä osa kommunikaatiota ja helpottaa myös lapsen elämää.

Tässä vain muutamia seikkoja, joita sinuna ottaisin esiin...

 

Onneksi olkoon, sinulla on siellä kaksi lasta, joista toisen olet saanutkin terapiaan. Kuinka sitä toista voi auttaa?

Repesin tälle Näin juuri näyttää asia olevan. Taitaa mies olla sen verran kakara vielä, että otaa liian koville tajuta, että oma jälkeläinen ei olekaan virheetön mallikappale jonka neroudessa voi isä paistatella. Ihanaa että lapsella on sentään älykäs äiti, joka haluaa lapsen parasta ja on valmis tekemään töitä lapsen eteen. Tsemppiä teille kahdelle ja pidä huolta, ettei isä lyttää lapsen itsetuntoa ikinä.

 

Hän vastasi tietävänsä ettei siitä varmasti haittaa ole mutta ei kehtaa tehdä mitään mitä ilmankin saa saman loppu tuloksen. Eli lapsi oppii puhumaan joka tapauksessa.

Kysy, mistä hän sen sitten tietää, että lapsi oppii ilmankin. Ei meidän lapsi ainakaan olisi oppinut, kaikesta lukemisesta huolimatta.

Miehelle kannattaa perustella, että mitä pienempänä sen kuntoutuksen aloittaa, sitä paremmin se toimii. Isompana se on paljon hankalampaa.

Jos mies häpeää tukiviittomien käyttämistä, niin kehoita häntä edes ymmärtämään niitä, jos ei itse käytä. Ja toistamaan sitten ääneen, ai, haluat vettä tai mitä se lapsi sitten viittookaan. Ymmärretyksi tuleminen puolin ja toisin on tärkeää. Pahinta mitä voitte tehdä, on olla muka ymmärtämättä, mitä lapsi "sanoo", tapahtui se sitten puhuen, viittoen, eleillä, kuvia käyttämällä tai mikä tapa ylipäätään toimii. Älä kuuntele missään tapauksessa ohjeita jättää ymmärtämättä, että sitten lapsi oppii muka puhumaan, noita vinkkejä on tälläkin palstalla riittänyt. Meillä mies joutui aina väliin huutamaan minua tulkkaamaan, kun ei itse kaikkia viittomia ymmärtänyt, minä niitä aktiivisesti opettelin ja etsin ja kyselin tarpeen mukaan ja opetin sitten lapselle.

 

Meillä lapsi selkeästi turhautui, jos hän ei tullut ymmärretyksi tai ei osannut kertoa asioitaa. Tuli kiljumista ja raivoamista. Tämän vuoksi aputoimet oli helppo kokea tarpeelliseksi.

Tukiviittomien käyttämisen aloittaminen on mielestäni yllättävän vaikeaa. Sen vuoksi ei kannata vaatia liikaa mieheltä, vaan on parempi edetä pienin askelin eikä ainakaan pidä hermostua, jos se ei suju tai onnistu heti alussa. Onko teillä kuvia tai kuvakansiota? Niiden käyttö voisi olla helpompaa.