Mies painostaa aborttiin!!

Sain tietää olevani raskaana , ei siis olla yritetty ja pillereitä olen syönyt. Nyt viikkoja n 6-7 enkä tiedä mitä tekisin. Mies lähti, haukkui minut huonoksi äidiksi(lapsia mulla entuudestaan (5v&6v entisestä suhteesta)yksinhuoltaja näille isommille. Mies lähetti viestin että ei ole missään tekemisissä kanssani ellen tee aborttia. Tänään tuli taas viesti että ei jokatapauksessa aijo olla missään tekemisissä, ja kuulemma olen tahalleen tullut raskaaksi vaikka näin ei todella ole. Olen niin järkyttynyt ja loukkaantunut hänen sanoista, nyt olen inhottavassa mielentilassa, abortti vai ei?
Sydän sanoo että ei, pärjään kyllä yksinkin.. Mutta.. Olis kiva kuulla mielipiteitä.. Mitä mä teen..

 

Tyhmä miesi. Mieluummin pikkuvauva talossa kuin aikuinen, kiukutteleva vauva.

 

Tietysti valitset lapsen. Eihän tuosta miehestä kumppaniksi olisi.

 

Niin ei minusta tuossa ole valintaa parisuhde vai lapsi, eiköhän tuo parisuhde ole jo mennyt? Tai siis voiko olla parisuhdetta ilman kunnioitusta ja luottamusta, jotka eivät juuri loista läsnäolollaan nyt kun ap sitä tarvitsisi?

Eli valinta kaiketi on oletko yksinhuoltaja kahdelle vai kolmelle. Siihen en ota kantaa, tiedät itse parhaiten.

 

Kamala tilanne. Sympatiat ovat kanssasi.

Olen itse käynyt saman läpi. Meillä oli vuoden ikäinen lapsi miehen kanssa (yhteinen) ja tulin raskaaksi. Mies sanoi että vihaa minua ja lasta loppu ikänsä jos en tee aborttia.

Se oli helvetillistä aikaa. Päädyin aborttiin. Kun tultiin sairaalasta pois, mies lähti baariin kavereiden kanssa ja minä jäin kotiin lapsen kanssa ihan hajalla. Muistan kun heittein tavaroita ympäriinsä vaikka se ei ollut tapaistani. Siitä lähti puoli vuotta kun suhteemme oli kylmä kuin pakastin. Nukuttiin eri sängyissä. Minä muutin pois.

Ei olle tullut vuotta ettenkö asiaa miettisi. Olen yhä lapsemme kanssa yh ja yksin. Lapsen isä niin hylkäsi siis myös olemassa olleen lapsensa eromme jälkeen. Nyt lapsi on jo 11v eikä ole nähnyt isäänsä yli 8 vuoteen.

Olen varma että yksin olisin lapsen kanssa jäänyt. Kärsin jo silloin masennuksesta ja lapsi valvotti yöt. Pelkäsin etten selviä raskauden kanssa ja pysty hoitamaan lasta. Eka raskauskin oli minulle niin vaikea.

En osaa antaa kuin ne vinkit, että
1. mitä ikinä päätätkään, teet päätöksesi nyt ja tässä hetkessä, yritä olla tulevaisuudessa jossittelematta.. et voi tietää miten tulevaisuus menee. Ei ole kristallipalloa, joten muista kun elät sitä tulevaisuutta, että teit päätöksesi siinä tilanteessa niillä tiedoilla ja tunteilla mitä sinulla silloin oli.
2. älä syytä vain itseäsi- tämä on myös miehen päätös (sanoi muut mitä sanoivat.. kyllä vastuu on kahden ihminen... ja tässä toinen on tätä mieltä..sinulla on oikeus olla toista mieltä.. mutta jos päädyt aborttiin..se ei ole vain sinun päätös vaan sitä on halunnut myös toinen)
3. ajattele asiaa miten pärjäät yksin. Älä elättele mitään haaveita että mies olisi mukana enää millään tapaa (meillä ainakin suhde kuoli siihen). Ajattele asiaa sinun ja myös lapsiesi kannalta.

Paljon voimia Sinulle!

 

Niin ei minusta tuossa ole valintaa parisuhde vai lapsi, eiköhän tuo parisuhde ole jo mennyt? Tai siis voiko olla parisuhdetta ilman kunnioitusta ja luottamusta, jotka eivät juuri loista läsnäolollaan nyt kun ap sitä tarvitsisi?

Eli valinta kaiketi on oletko yksinhuoltaja kahdelle vai kolmelle. Siihen en ota kantaa, tiedät itse parhaiten.

Tuo on ihan totta, että tuskin abortin jälkeen enää minkäänlaista suhdetta olisi, kolmelle siis jään yksinhuoltajaksi, mutta uskon että pärjäisin. Tukiverkkoa on reippaasti.

 

Tietysti valitset lapsen. Eihän tuosta miehestä kumppaniksi olisi.

Totta puhut. En tiedä johtuuko hormooneista mutta mua itkettää teidän fiksut ja tsemppaavat kommentit, pelkäsin kovasti alottaa mitään keskustelua kun oon tosi herkkä tällä hetkellä. Kiitos teille.

 

Kamala tilanne. Sympatiat ovat kanssasi.

Olen itse käynyt saman läpi. Meillä oli vuoden ikäinen lapsi miehen kanssa (yhteinen) ja tulin raskaaksi. Mies sanoi että vihaa minua ja lasta loppu ikänsä jos en tee aborttia.

Se oli helvetillistä aikaa. Päädyin aborttiin. Kun tultiin sairaalasta pois, mies lähti baariin kavereiden kanssa ja minä jäin kotiin lapsen kanssa ihan hajalla. Muistan kun heittein tavaroita ympäriinsä vaikka se ei ollut tapaistani. Siitä lähti puoli vuotta kun suhteemme oli kylmä kuin pakastin. Nukuttiin eri sängyissä. Minä muutin pois.

Ei olle tullut vuotta ettenkö asiaa miettisi. Olen yhä lapsemme kanssa yh ja yksin. Lapsen isä niin hylkäsi siis myös olemassa olleen lapsensa eromme jälkeen. Nyt lapsi on jo 11v eikä ole nähnyt isäänsä yli 8 vuoteen.

Olen varma että yksin olisin lapsen kanssa jäänyt. Kärsin jo silloin masennuksesta ja lapsi valvotti yöt. Pelkäsin etten selviä raskauden kanssa ja pysty hoitamaan lasta. Eka raskauskin oli minulle niin vaikea.

En osaa antaa kuin ne vinkit, että
1. mitä ikinä päätätkään, teet päätöksesi nyt ja tässä hetkessä, yritä olla tulevaisuudessa jossittelematta.. et voi tietää miten tulevaisuus menee. Ei ole kristallipalloa, joten muista kun elät sitä tulevaisuutta, että teit päätöksesi siinä tilanteessa niillä tiedoilla ja tunteilla mitä sinulla silloin oli.
2. älä syytä vain itseäsi- tämä on myös miehen päätös (sanoi muut mitä sanoivat.. kyllä vastuu on kahden ihminen... ja tässä toinen on tätä mieltä..sinulla on oikeus olla toista mieltä.. mutta jos päädyt aborttiin..se ei ole vain sinun päätös vaan sitä on halunnut myös toinen)
3. ajattele asiaa miten pärjäät yksin. Älä elättele mitään haaveita että mies olisi mukana enää millään tapaa (meillä ainakin suhde kuoli siihen). Ajattele asiaa sinun ja myös lapsiesi kannalta.

Paljon voimia Sinulle!

Kiitos paljon <3 erittäin kurja tilanne teilläkin ollut, paljon voimia myös sinulle sinne, vaikkakin jo tuosta on aikaa. Mutta ikuisesti mielessä. <3

 

Totta puhut. En tiedä johtuuko hormooneista mutta mua itkettää teidän fiksut ja tsemppaavat kommentit, pelkäsin kovasti alottaa mitään keskustelua kun oon tosi herkkä tällä hetkellä. Kiitos teille.

Sulla on tukiverkosto jo olemassa, joten sen puoleen sulla on hyvä tilanne. Pärjäät kyllä kolmen lapsen kanssa.

 

Päätös on sinun, olet aikuinen nainen.
Jos sinusta tuntuu, että olisit kykeneväinen huolehtimaan tästä kolmannesta lapsesta niin suosittelen, ettet tekisi aborttia.
Kyllä sinä tulet pärjäämään loistavasti!
Abortti tulee kaduttamaan ja olisiko sekään takuu, että mies olisi kanssasi?
Ehkä mies oppisi elämään lapsen kanssa..ehkä hänellä on joitakin sisäisiä pelkoja asian suhteen?
Tilanne voi muuttua hänelläkin ja ajatukset ym. Tiedätkö syytä miksi mies ei haluaisi tätä lasta?

Voimia sinulle!

 

Päätös on sinun, olet aikuinen nainen.
Jos sinusta tuntuu, että olisit kykeneväinen huolehtimaan tästä kolmannesta lapsesta niin suosittelen, ettet tekisi aborttia.
Kyllä sinä tulet pärjäämään loistavasti!
Abortti tulee kaduttamaan ja olisiko sekään takuu, että mies olisi kanssasi?
Ehkä mies oppisi elämään lapsen kanssa..ehkä hänellä on joitakin sisäisiä pelkoja asian suhteen?
Tilanne voi muuttua hänelläkin ja ajatukset ym. Tiedätkö syytä miksi mies ei haluaisi tätä lasta?

Voimia sinulle!

 

Sain tietää olevani raskaana , ei siis olla yritetty ja pillereitä olen syönyt. Nyt viikkoja n 6-7 enkä tiedä mitä tekisin. Mies lähti, haukkui minut huonoksi äidiksi(lapsia mulla entuudestaan (5v&6v entisestä suhteesta)yksinhuoltaja näille isommille. Mies lähetti viestin että ei ole missään tekemisissä kanssani ellen tee aborttia. Tänään tuli taas viesti että ei jokatapauksessa aijo olla missään tekemisissä, ja kuulemma olen tahalleen tullut raskaaksi vaikka näin ei todella ole. Olen niin järkyttynyt ja loukkaantunut hänen sanoista, nyt olen inhottavassa mielentilassa, abortti vai ei?
Sydän sanoo että ei, pärjään kyllä yksinkin.. Mutta.. Olis kiva kuulla mielipiteitä.. Mitä mä teen..

Aijon päivittää tätä säännöllisesti, kerron kyllä mihin tulokseen tulen, sekä tulevasta, oli päätös kumpi tahansa. Mietin että teen blogin, jota kirjoitan eri nimellä, ettei ihmiset tunnistaisi. Julkaisen blogin osoitteen täällä, jos joitakin kiinnostaa. Olen vielä ihan pyörällä päästä, ajatukset pyörii vain raskauden ympärillä, ja pelottava tunne valtaa mielen .

 

Päätös on sinun, olet aikuinen nainen.
Jos sinusta tuntuu, että olisit kykeneväinen huolehtimaan tästä kolmannesta lapsesta niin suosittelen, ettet tekisi aborttia.
Kyllä sinä tulet pärjäämään loistavasti!
Abortti tulee kaduttamaan ja olisiko sekään takuu, että mies olisi kanssasi?
Ehkä mies oppisi elämään lapsen kanssa..ehkä hänellä on joitakin sisäisiä pelkoja asian suhteen?
Tilanne voi muuttua hänelläkin ja ajatukset ym. Tiedätkö syytä miksi mies ei haluaisi tätä lasta?

Voimia sinulle!

Kiitos kauniista viestistä. Eniten pelottaa juuri se, että jos pääsyn aborttiin, selviänkö siitä. Parisuhde on ollut jokseenki vaikea, enkä uskalla luottaa yhtään että mies palaisi luokseni lapsen syntymän jälkeen. Toki mikään ei ole mahdotonta, mutta yritän pitää sen mielen että yksin on pärjättävä. En osaa tarkkaan sanoa miksi vaatii aborttia ja kiristää/painostaa siihen. Näin hänen sanoin koottuja ovat mm "eikö sullaki jo lapsia ole" (hänellekin on entuudestaan) "en halua kakaraa" "sä kieroilit ja jätit pillereitä syömättä" "teit tahalleen tuon" (raskaaksi tulo siis), sitte meni haukkumiseen rankemmin, mm olen sairas, ällöttävä, hyväksikäyttäjä, käärme, ja viimeinen viesti tuli tänään että hän ei ole enää missään tekemisissä minun kanssa ja esti minut fb, sekä watsapissa. Puhelimessakin jokin esto kun en pysty soittamaankaan, joten olo on aikalailla luovuttaja

 

Kiitos kauniista viestistä. Eniten pelottaa juuri se, että jos pääsyn aborttiin, selviänkö siitä. Parisuhde on ollut jokseenki vaikea, enkä uskalla luottaa yhtään että mies palaisi luokseni lapsen syntymän jälkeen. Toki mikään ei ole mahdotonta, mutta yritän pitää sen mielen että yksin on pärjättävä. En osaa tarkkaan sanoa miksi vaatii aborttia ja kiristää/painostaa siihen. Näin hänen sanoin koottuja ovat mm "eikö sullaki jo lapsia ole" (hänellekin on entuudestaan) "en halua kakaraa" "sä kieroilit ja jätit pillereitä syömättä" "teit tahalleen tuon" (raskaaksi tulo siis), sitte meni haukkumiseen rankemmin, mm olen sairas, ällöttävä, hyväksikäyttäjä, käärme, ja viimeinen viesti tuli tänään että hän ei ole enää missään tekemisissä minun kanssa ja esti minut fb, sekä watsapissa. Puhelimessakin jokin esto kun en pysty soittamaankaan, joten olo on aikalailla luovuttaja

Lisätäkseni vielä, että kyseessä on reilusti yli 30v mies. Ei enää lapsi pitäisi olla, vaikka käytös on todella inhottavaa

 

Kiitos kauniista viestistä. Eniten pelottaa juuri se, että jos pääsyn aborttiin, selviänkö siitä. Parisuhde on ollut jokseenki vaikea, enkä uskalla luottaa yhtään että mies palaisi luokseni lapsen syntymän jälkeen. Toki mikään ei ole mahdotonta, mutta yritän pitää sen mielen että yksin on pärjättävä. En osaa tarkkaan sanoa miksi vaatii aborttia ja kiristää/painostaa siihen. Näin hänen sanoin koottuja ovat mm "eikö sullaki jo lapsia ole" (hänellekin on entuudestaan) "en halua kakaraa" "sä kieroilit ja jätit pillereitä syömättä" "teit tahalleen tuon" (raskaaksi tulo siis), sitte meni haukkumiseen rankemmin, mm olen sairas, ällöttävä, hyväksikäyttäjä, käärme, ja viimeinen viesti tuli tänään että hän ei ole enää missään tekemisissä minun kanssa ja esti minut fb, sekä watsapissa. Puhelimessakin jokin esto kun en pysty soittamaankaan, joten olo on aikalailla luovuttaja

Älä missään nimessä ajattele enää miestä osaksi elämääsi, teit kummin tahansa. Päätös on tehtävä siltä pohjalta että olet yksin. Ja valitettavasti uskon, että molemmissa tapauksissa parisuhde ei jatku. Et sinä tätä käytöstä mieheltä voi unohtaa ja vaikka yrittäisit se tulisi vaikuttamaan jatkossa. Ja mies on tehnyt kantansa selväksi. Ja sitäkin on syytä kunnioittaa, vaikka hän esittääkin sen röyhkeällä ja vastuuttomalla tavalla. Mutta on itsensä huijaamista jos ajattelee että mies siitä leppyisi, tai tottuisi tai ajan kanssa hyväksyisi ja palaisi.. okei.. ehkä sekin mahdollisuus on.. mutta täysin marginaalinen.. ei lainkaan todennäköinen.

Varaudu että ajatuksesi tulevat menemään ristiin rastiin. Ne vaihtelee vuoristorataa. Ainakin minulla. Toisena päivänä todella ahdistuneena koska olin abortin kannalla ja toisena päivänä auringossa kävellen olin voimaantuneen tuntuinen ja päättänyt että iloitsen ja jatkan raskautta. Kyllä siinä meni up and down. Ja kerkesi vaihtaa päätöstä moneen kertaan. Se on valtava päätös. Kukaan ei kuitenkaan voi tehdä sitä puolestasi. Älä kuuntele kenekään kantoja siitä, jotka sanovat miten sinun tulisi toimia. Se ei ole oikein. Teit miten tahansa niin se on oikeutettu ratkaisu. Aina moralisoivia ihmisiä riittää.

Tsemppiä!

 

Kiitos kauniista viestistä. Eniten pelottaa juuri se, että jos pääsyn aborttiin, selviänkö siitä. Parisuhde on ollut jokseenki vaikea, enkä uskalla luottaa yhtään että mies palaisi luokseni lapsen syntymän jälkeen. Toki mikään ei ole mahdotonta, mutta yritän pitää sen mielen että yksin on pärjättävä. En osaa tarkkaan sanoa miksi vaatii aborttia ja kiristää/painostaa siihen. Näin hänen sanoin koottuja ovat mm "eikö sullaki jo lapsia ole" (hänellekin on entuudestaan) "en halua kakaraa" "sä kieroilit ja jätit pillereitä syömättä" "teit tahalleen tuon" (raskaaksi tulo siis), sitte meni haukkumiseen rankemmin, mm olen sairas, ällöttävä, hyväksikäyttäjä, käärme, ja viimeinen viesti tuli tänään että hän ei ole enää missään tekemisissä minun kanssa ja esti minut fb, sekä watsapissa. Puhelimessakin jokin esto kun en pysty soittamaankaan, joten olo on aikalailla luovuttaja

Pää pystyyn nainen ja äiti! Tuota miestä ei kannata haikailla takaisin, hänellä saattaa olla jonkinlainen persoonallisuushäiriö. Todella ilkeää ja keskenkasvuista käytöstä: toimii kuin murrosikäinen. Näille "miehille" myös kaverit menevät avioliiton/parisuhteen ja lasten edelle! Pärjäät ja selviät ilman häntä kolmen(kin) lapsen kanssa.
Älä tee aborttia! Todennäköisesti katuisit sitä myöhemmin...
Neuvon Sinua muuttamaan nykyisestä asunnostasi pois ja
laittamaan uuden osoitetiedon salaiseksi maistraatissa ja puhelinyhtiössäsi...

 

Ehkä parempi lääkärin tai psykologin kanssa puhua kun tuon typerän ukon kanssa.

 

Siis mieshän nyt lopetti teidän parisuhteen kaikissa tapauksissa. Olette eronneet.
Lisäksi mies paljastui todella törkeäksi ihmiseksi. Ei tuollaisia sanoja ja loukkauksia lasketa enää minkään shokin piikkiin. Jos joku on sika, niin tämä mies todellakin on sika!

Nyt ihan itse päätät mitä haluat vauvan kanssa. Ja alat selvitellä miten vaadit isyyden selvittämisen.

 

minä en pitäisi lasta tuossa tilanteessa, tuollainen kusipää ei ansaitse lisääntyä ja mitä sitten kun lapsi alkaa isästään kyselemään? Entä jos joskus tulevaisuudessa haluat uuden parisuhteen ja siinä kumpikin haluaisi lapsen? onhan se helppa kommentoida täältä joo mutta tuttua on tuollainen tilanne

 

Itse tekisin abortin + mies pellolle.
Ei varmaan nappaa lisää lapsia yksinhuoltajalle.
Ainiin mutta Suomihan elättää!

 

Tee ratkaisu, mikä sinulle paras. Ja mies pihalle. Mietin,että jos nyt teet abortin ja otat miehen takaisin jos tulee, alkaako käyttää sairasta valtaansa jatkossa myös muuhun. Ehdottomasti et kuuntele nyt miestä, oikeasti, oksettava, sairas ukko! Hullun tekstiä kirjottelee sulle, ei kannata pitää yhteyttä!

 

Älä tee aborttia, katuisit sitä myöhemmin, todennäköisesti loppuelämäsi. Jos olet pärjännyt jo kahden kanssa, pärjäät varmasti myös kolmen, vauvan sisarukset ovat jo sen verran isoja, että ymmärtävät asioita ja voivat auttaa sinua joskus viemällä esim. vaippaa roskiin ja tuomalla vauvalle tuttia. Miestä sinun ei kannata ottaa takaisin, et voi häneen luottaa, koska tuollaisen tempun teki ja on tuota mieltä asioista, törkeää käytöstä. Tsemppiä
Sinulle.

 

En näe syytä jatkaa raskautta, ei siellä mitään vauvaa vielä ole ja ehdoin tahdoin haluat synnyttää yhden isättömän lapsen lisää? Olet aikuinen nainen ja osaat jo varmasti käyttää järkeäsikin. Miksi et odottaisi, että tapaat ihanan miehen ja alat sitten vauvajaaveisiin kun yhteiskunnan ei sitä tarvitse kustantaa ja lapsen kärsiä.

 

Saat olla onnellinen kahdesta asiasta: vauvasta, ja siitä että pääset kusipäisestä miehestä eroon.

 

Miehen reaktio on ihan ymmärrettävä, jokaisella on oikeus päättää haluaako isäksi/äidiksi. Vahinko on jo tapahtunut kuitenkin, joten sinun päätös mitä teet. Rankkaa tulee olemaan kolmen pienen lapsen yhna, kannattaa miettiä tarkasti. Miehellä ja sinulla ei yhteistä tulevaisuutta ole.

 

En näe syytä jatkaa raskautta, ei siellä mitään vauvaa vielä ole ja ehdoin tahdoin haluat synnyttää yhden isättömän lapsen lisää? Olet aikuinen nainen ja osaat jo varmasti käyttää järkeäsikin. Miksi et odottaisi, että tapaat ihanan miehen ja alat sitten vauvajaaveisiin kun yhteiskunnan ei sitä tarvitse kustantaa ja lapsen kärsiä.

Ei se lapsi ole isätön, kyllä sillä isä on.
Isä tekee kyllä tosi väärin, ja jos kaikki tunnustaisivat tämän, olisi lapsenkin helpompi kasata oma elämänsä. Eihän sille nimittäin mitään voi, jos joku toinen tekee väärin, ehkä niistä suruista oppii sen, että itse ei tekisi väärin. Mutta kun ei saa tuomita... Minä ainakin tuomitsin isäni ja paljon on terveellisempää elämä ollut sen jälkeen. Voi jopa anteeksi antaa, ennenhän en sitäkään voinut tehdä.
Paljon on sitä elämää ilman isääkin, mullakin nyt oma perhe, ihana mies ja monta lasta. Tää on mun elämä ei isän.

Mutta äidille neuvoksi, että feministiksi ei kannata heittäytyä. Olis meilläkin ollut avio paljon helpompaa tähän asti, jos en ois oppinut sitä sairasta: miehet on epäluotettavia-asennetta, jo lapsena.