Mies paljasti mitä minusta ajattelee

Esikoisen syntymän jälkeen ja raskauden aikana mies ei ole huomioinut minua. Pakenee aina työmaalle ja on aina reissuillaan. Seksiä meillä on aika harvakseltaan. Mies ei ota vastuuta lapsesta vaan vetoaa työkiireisiin.

Kärsin raskaudenjälkeisestä masennuksesta. Olen miettinyt jopa henkeni ottamista. Yritin jutella miehen kanssa avioliittomme tilasta ja mitä hän minusta ajattelee. Lopulta paljasti, että toivoisi minun olevan laihempi ja kauniimpi. Olen viimeisen 6 vuoden aikana lihonut tasaisesti vaikka urheilen, ja nyt lapsi toi 10 ylikiloa. Pudotettavaa olisi n. 17-20 kg.

Olen kuitenkin itkenyt koko päivän koska pelkäsin että miestä vaivaa ulkomuotoni. Valokuvissa näytämme ihan kauhean epäsopivalta parilta, mies on komea ja hyvässä kunnossa, minä turvonnut virtahepo joka näytän vanhettuneelta sekä rumaltakin. Haluaisin kuntoilla mutta en usein jaksa, lapsenhoito väsyttää ja taloudenhoito vie päivisin ajat, pakolliset lenkit ym. tulee hoidettua.

Yritän syödä vähemmän ja terveellisemmin mutta olen helvetin väsynyt koko ajan. Mies ei usein edes vastaa puhelimeen, eikä nytkään ole työreissultaan soittanut koko viikonlopun aikana miten kotona menee vauvan kanssa.

Yritänkö vielä parantaa ulkonäköäni vai luovuttaisinko? En jaksa kerjätä rakkautta, ja laihduttaminen yh:na tuntuu raskaalle. Olen saanut tiputettua jo 5 kg mutta aikaa meni 8 kk. En jaksa enää, kun en kelpaa ja olen vauvan kanssa kaiken ajan. Luopuako lapsesta ja kirjautua psykiatriselle osastolle hoitoon? Ajatus levosta tuntuu ihanalta. Miehestä ei ole apua edes pyydettäessä, työnantaja ei kuulema jousta yhtään.

 

Tosi epäreilu mies sinulla!!
Jos on luvannut myötä-ja vastamäessä, niin nyt olisi se vastamäen vuoro. Toivottavasti pysyy miehesi itse aina hyvässä hapessa, elämästä kun ei koskaan tiedä mitä se eteen kuljettaa.
Hanki ensimmäiseksi apua masennukseesi. Kun saat sen helpottamaan, voit miettiä seuraavia siirtoja. Voimia !

 

Vikahan ei ole sinussa, vaan miehessä. Pärjäisit varmasti ihan hyvin jos vaan pääsisit rasittavasta miehestä eroon. Miehesi pitäisi tukea sinua, mutta hän päin vastoin lyö sinut maan rakoon. Tulevaisuudessa löydät varmasti miehen joka pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet.

 

No huhhuh! Kyllä se raskaus saattaa muuttaa paljonkin naisen vartaloa.
Toiset palautuvat 100%, toiset eivät ilman liikunnan apua.
Miehelläsi ei ole selkeästikkään yhtään myötätuntoa sinun kokemuksellesi,
olethan sinä kuitenkin synnyttänyt teille uuden perheenjäsenen.

Itse tuossa tilanteessa ottaisin kissan pöydälle:

Jos mies ei osaa enää rakastaa, antaa haleja ja pusuja, soitella ja kysyä "kuinka päiväsi on rakas mennyt?" niin se olisi kyllä sitten ero edessä, sillä itse en pystyisi tuollaisessa suhteessa elämään.

Olen niin onnellinen siitä, että ensimmäisellä yrittämällä löytyi se kunnollinen. Hän on tehnyt selväksi, että ei häntä haittaa, vaikka rinnat olisivat suuret (ylipaino + raskaus), vaikka lihoin 20kg viidessä vuodessa, hän pusutteli, antoi haleja monta kertaa päivässä, yllätti lemppari limullani ja suklaallani jne.

Nyt, kahden lapsen syntymän jälkeen, olen laihduttanut urakalla ja päässyt normaalipainoon. Olen itse asiassa nyt kevyempi, kuin silloin kun ekan kerran tapasimme. Mies tehnyt aina selväksi, että häntä ei haittaa, jos minulla on ylipainoa, mutta toki hän pitää minua nyt vielä "kuumempana", kun olen laihduttanut n. 25kg.

Hän ei enää halaile monta kertaa päivässä, mutta tämä johtuukin omasta toivomuksestani. En halua tuhat halia päivässä, joskus se yksikin päivässä on jo liikaa... En kaipaa liikaa hellyyttä ja mies ottaakin tämän ihanasti huomioon.

Puhu asiasta miehellesi. Jos hän sinua oikeasti rakastaa, ei ulkonäölläsi, ylipainollasi jne ole merkitystä. Jos hän sinua rakastaa, hän tukee sinua, auttaa teidän yhteisen lapsen kasvattamisessa sen mitä ajaltaan kerkiää ja tukee sinua myös laihduttamisessa, JOS sinä sitä itse tahdot. Oikea rakkaus ei pakota ketään tekemään mitään vaan on auttavana kätenä.

 

Ei mies halaa. Eihän hän vietä aikaa edes kotona. Tiedän että minun pitäisi erota.

 

Vaikka sinulla juuri nyt ei olisikaan voimia eroamiseen, voit jo alkaa suunnitella tulevaisuutta. Tulevaisuus on toivoa täynnä ja vaikka nykyhetki on raskas, koeta jaksaa raskaiden aikojen yli ja ota sitten elämä haltuun.

 

"työnantaja" taitaa antaa ihan muuta kuin työtä ketkulle ukolles.
Helpompaa sulla yksinhuoltajana olisi kuin moisen mulkvistin kanssa josta on enemmän haittaa kuin hyötyä.
Vauva-aika on senverran vaikeaa että kyllä sun täytyy etsiä joku joka voisi auttaa, että saat levätä välillä. Muutoin elämä on paljon helpompaa kun ei tarvitse tapella jonkun kusipään kanssa. Lapsi kasvaa ja elämä helpottuu.

 

Mainitsit, että sinulla on masennusta. Tiesithän, että masennus voi lihottaa ( joitakuita laihduttaa - kun ruoka ei vaan maistu), samoin lääkkeet, joilla sitä hoidetaan? Ehkä ensimmäinen toimenpide ei ole ero, vaan sinut pitää saada sinut kuntoon! Sitten kannttaa miettiä, onko mies sinulle sopiva.

 

työkiireet on vanha tekosyy panemiselle.

 

Eli juuri silloin, kun tarvitsisit mieheltäsi apua vastoinkäymisissä, hän pysyttelee poissa juuri niiden vastoinkäymisten vuoksi. Varsinainen sika. Unenpuute ja stressi aiheuttavat lihavuutta, ja hän vain käytöksellään varmistaa, että sinulla unenpuute ja stressi jatkuvat.

Ero olisi varmasti helpoin vaihtoehto tuossa tilanteessa. Vaikka et heti muuttaisi pois lapsen kanssa, suhtaudu itseesi kuin olisit eronnut, ja suunnittele päiväsi niin, kuten jos olisit jo lapsen yh-äiti. Älä turhaan stressaa miehestäsi tai miehesi mielipiteistä, haluista tai toivomuksista, vaan anna hänen elää miten haluaa, ja sinä elät lapsen kanssa miten haluat. Älä turhaan stressaa omasta ulkonäöstäsi, siihen on yllin kyllin aikaa sitten, kun lapsi on isompi. Ja sitten myöhemmin, jos miehesi kiinnostuu sinusta uudestaan, voit ehkä antaa hänelle uuden mahdollisuuden, mutta yleensä noin pinnallinen ihminen on ikuisesti pinnallinen, eikä kannata vaivautua sellaisen vuoksi.

 

Vähän ohi. Mutta VAADI päästä kilpirauhas verikokeisiin. Itsesi ja lapsen vuoksi, hoida itsesi kuntoon, niin että jaksat. Mulkero miehestä ei niin väliä.

 

Mainitsit, että sinulla on masennusta. Tiesithän, että masennus voi lihottaa ( joitakuita laihduttaa - kun ruoka ei vaan maistu), samoin lääkkeet, joilla sitä hoidetaan? Ehkä ensimmäinen toimenpide ei ole ero, vaan sinut pitää saada sinut kuntoon! Sitten kannttaa miettiä, onko mies sinulle sopiva.

Jotkut masislääkkeet lisäävät ruokahalua. Ei kaikki.

 

Soitin miehelle ja yritin keskustella. Hän alkoi vaan huutaa että aiheutan hänelle lisäpaineita työhön, että stressi kotoa on kuulema miljoona kertaa pahempaa kuin stressi työssä. Että nyt hän joutuu huutamaan alaiselleen kun vaimo painostaa taas. Enempään ei kuulema pysty. Haukkui minut ja sanoi että olen itse teljennyt itseni neljän seinän sisään, kuulema muut normaalit ihmiset lähtee kaupungille ja etsii ystäviä itselleen.
Ehdotti ongelman ratkaisuksi että voisin aloittaa vaikka kielikurssin tms. kun minulla on niin paljon aikaa. Korosti vaan koko ajan miten aiheutan näillä puheillani taas hänelle painetta, että joka viikkoko tätä samaa pas*aa pitää kuulla. Hän ei voi kuulema auttaa enempää ja minun pitää lopettaa narina. Sanoi että etsi itsellesi työ tai jotain, että tee itsesi onnelliseksi, hän sanoi.

Nyt tekee kahta enemmän mieli kävellä junan alle ja soittaa sossu hakemaan lapsi pois.

Masennus on lihottanut minua ihan varmasti. Ja unettomuus! Yritän kuntoilla joka päivä mutta vihaan itseäni, mieskään ei koskaan sano hyvää sanaa tai arvosta. Kysyin siitäkin, että miksei hän koskaan sano hyvää sanaa minusta, vastasi että mitä se muka auttaa, että aina saa kuunnella minun valitustani kuitenkin.

 

Mulla on hyvin samantapainen tilanne kun sulla ap. Mieheni tosin ei moiti ulkonäköäni vaan luonnettani ja tekemisiäni. Mä olen muuttanut jo pois yhteisestä kodista lasten kanssa ja pikkuhiljaa tajuamassa miten alistunut olen ollut. Kun saat rauhan olla sinä, sulla on levollisempi olo keskittyä omaan hyvinvointiin,ihan totta. Ehkä mieskin tajuaa siinä vaiheessa mitä on menettämässä.

 

Mulla on hyvin samantapainen tilanne kun sulla ap. Mieheni tosin ei moiti ulkonäköäni vaan luonnettani ja tekemisiäni. Mä olen muuttanut jo pois yhteisestä kodista lasten kanssa ja pikkuhiljaa tajuamassa miten alistunut olen ollut. Kun saat rauhan olla sinä, sulla on levollisempi olo keskittyä omaan hyvinvointiin,ihan totta. Ehkä mieskin tajuaa siinä vaiheessa mitä on menettämässä.

Ottaisin asumuseronkin mutta siitä ei lie hyötyä kun mies on aina pois kotoa. Miten tällaisesta miehestä oikein erotaan? Mies on jo tavallaan lähtenyt, kantaa vaan pyykkinsä kotiin ja nukkuu sohvalla yöt.

 

Ottaisin asumuseronkin mutta siitä ei lie hyötyä kun mies on aina pois kotoa. Miten tällaisesta miehestä oikein erotaan? Mies on jo tavallaan lähtenyt, kantaa vaan pyykkinsä kotiin ja nukkuu sohvalla yöt.

Itse vielä samankaton alla asuttaessa kuitenki aina elättelin toivoa.. "kyllä se nyt tajuaa että mä tarvin apua" "kai se nyt tulee kotiin kun lapset on kipeinä" juuei. Siks kaikista helpottavinta yksin asuessa on se, että mä en odota enää. Mun ei tartte. Mulla on niin paljon vapaampi olla.

 

Mikä on taho viikonloppuna jonne voi soittaa että hakee lapsen pois? Onko sosiaalitoimella joku päivystys? En jaksa enää.

 

Mikä on taho viikonloppuna jonne voi soittaa että hakee lapsen pois? Onko sosiaalitoimella joku päivystys? En jaksa enää.

Hei! Eikö sinulla ole ketään tuttua joka voisi ottaa lapsen hetkeksi hoitoon? Jos saisit edes yhden yön levättyä, voit aamulla ajatella jo selvemmin. Olisi myös hyvä jos voisit läheiselle kertoa tilastasi. Lääkärille sinun on mentävä.

Illat ja yöt on pahimpia ahdistuksen kannalta, kun joutuu vielä yksin tarpomaan. Älä nyt tee mitään hätiköityä. Mutta jos ihan kamala olo tulee, vaikka se itsariolo, niin aina voi soittaa ihan vaikka 112. He ohjaa sieltä kyllä apua ja lapsellekkin hoitavan tahon. * ISO VOIMAHALI *

 

Soita 112 ja sitä kautta saat apua itsellesi ja lapsellesi! Tsemppiä!

Masentuneen miehen vaimona haluaisin tuoda vähän toistakin näkökulmaa asiaan. Meillä masentunut mies röhnöttää kotona haluttomana lähteä mihinkään tai tehdä mitään, joten aika vaikea häntä on lähestyä kun itse joutuisi tekemään kaikki aloitteet aina. Sitten tulee hetkiä jolloin rypee itsesäälissä ja tenttaa, olenko tyytyväinen hänen ylipainoon tai kulahtaneeseen olemukseen, ja kun lopulta myönnän että kaipaan niitä alkuaikoja jolloin hänkin piti itsestään huolta, on juuri tällainen hepulitilanne päällä.

 

Soitan lastensuojeluun heti maanantaina. Hermostuin lapseen, raja on nyt saavutettu. Meitä ei auta kukaan. Yritän selvitä viikonlopun yli, ja sitten sossuun ilmoitus. Lapsiparka.

 

Ei mies siitä miksikään muutu. Turha yrittää saada sitä idioottia tajuamaan mitään.

 

Miehesi kuulostaa kansankielisesti ilmaistuna tunnevammaiselta.Työnarkomaani ei kykene olemaan tunnetasolla läsnä. Ja ei auta vaikka miten laihduttaisit tai muuten kaunistuisit. Sitä paitsi olet varmasti jo kaunis! Sinussa on paljon kaunista, se, mihin miehesi sinussa ihastui. Ja varmasti paljon muutakin, mitä et tai mitä miehesi ei vain ole suostunut huomaamaan. Eli olen sitä mieltä, että teidän parisuhteen ongelmat juontuvat jostain aivan muusta kuin sinun ulkonäöstäsi. Ja ne ongelmat taitanevat liittyä aika lailla tuohon liialliseen töissä olemiseen. Voit rohkeasti hakea apua ammattilaisilta, jos siltä tuntuu! Kyllä vauva-arki vie voimia niin, että siihen kaksi läsnäolevaa aikuista tarvittaisiin!

 

Soitan lastensuojeluun heti maanantaina. Hermostuin lapseen, raja on nyt saavutettu. Meitä ei auta kukaan. Yritän selvitä viikonlopun yli, ja sitten sossuun ilmoitus. Lapsiparka.

Voi että Jos tulee tosi hätä, niin muista soittaa hätänumeroon.
Kyllä te saatte apua. Olet rohkea ja välittävä äiti, kun lähdet hakemaan apua.

 

Vikahan ei ole sinussa, vaan miehessä. Pärjäisit varmasti ihan hyvin jos vaan pääsisit rasittavasta miehestä eroon. Miehesi pitäisi tukea sinua, mutta hän päin vastoin lyö sinut maan rakoon. Tulevaisuudessa löydät varmasti miehen joka pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet.

Tämä on muuten totta. Olo paranee heti, kun ei tarvitse väkisin yrittää miellyttää miestä, ja turhaan toivoa olevansa arvostettu ja rakastettu. Eikä tunne joka päivä sitä tuskaa, kun toinen laiminlyö osuuttaan ja pakenee kotia. Älä enää kerjaa hyväksyntää tai apua, niiden pitäisi tulla itsestään parisuhteessa ja vanhempina muutenkin vastuut lapsesta jaetaan, olipa toinen töussä tai ei. Sinun paha olosi johtuu miehestä, ei sinusta. Sinun täytyy ymmärtää se, että voit päästää pahasta olosta irti, ja miettiä minkälaista elämää itsellesi haluat. Kelpaako tuollainen mies? Onko elämä hänen kanssaan hyvää?

 

Vikahan ei ole sinussa, vaan miehessä. Pärjäisit varmasti ihan hyvin jos vaan pääsisit rasittavasta miehestä eroon. Miehesi pitäisi tukea sinua, mutta hän päin vastoin lyö sinut maan rakoon. Tulevaisuudessa löydät varmasti miehen joka pitää sinusta juuri sellaisena kuin olet.

No niin!

Koska lihavana yyhoona on toki erittäin helppoa sitten löytää tilalle parempi mies, joka on vielä sokeampi naisensa ulkomuodolle ja ottaa vielä toisen miehen siittämät lapsetkin kaupanpäälle hoteisiinsa.

Mitäpä sitä suotta yrittää nykyistä tilannetta mitenkään korjata esim. itsestään huolehtimalla tai miestä huomioimalla. Siinähän joutuisi itse antamaan periksi ja ponnistelemaan ja sehän ei nykynaiselle sovi. Ehei, kaksplussalla tarjotaan aina sitä modernia perusratkaisua kaikkiin parisuhdeongelmiin - ota ero!