Mies perii asunnon, johon haluaisimme muuttaa - minut on rajattu perinnön ulkopuolle

Olemme naimisissa ja meillä on yhteisiä lapsia. Lisäksi meillä on avioehto. Asumme vuokralla ja nyt mieheni on saamassa perintönä asunnon ja jonkin verran rahaa. Asunto on hyväkuntoinen ja siihen muutto houkuttelisi, mutta mitkä olisivat minun oikeuteni, kun mieheni vanhemmat ovat rajanneet minut perinnön ulkopuolelle?
Emme ole ehtineet ottaa vielä käytännön asioista selvää, mutta asunto olisi ilmeisesti vain mieheni nimissä? Ja tietenkin asunto jäisi miehelle, jos eroaisimme, ihan jo avioehdonkin mukaan, mutta entä jos mieheni kuolee? Mitkä ovat minun mahdollisuuteni jäädä asuntoon asumaan lasteni kanssa ja entä jos lapset ovat tässä vaiheessa jo muuttaneet kotoa pois?

Kiitos etukäteen kaikille, jotka viitsisivät vähän valaista tätä tilannetta ja oikeuksiani!

 

En ole ihan satavarma, mutta eikö asunto mene miehesi kuoltua lapsillenne ja lapset sitten päättävät, mitä asunnolle tehdään.

 

Olemme naimisissa ja meillä on yhteisiä lapsia. Lisäksi meillä on avioehto. Asumme vuokralla ja nyt mieheni on saamassa perintönä asunnon ja jonkin verran rahaa. Asunto on hyväkuntoinen ja siihen muutto houkuttelisi, mutta mitkä olisivat minun oikeuteni, kun mieheni vanhemmat ovat rajanneet minut perinnön ulkopuolelle?
Emme ole ehtineet ottaa vielä käytännön asioista selvää, mutta asunto olisi ilmeisesti vain mieheni nimissä? Ja tietenkin asunto jäisi miehelle, jos eroaisimme, ihan jo avioehdonkin mukaan, mutta entä jos mieheni kuolee? Mitkä ovat minun mahdollisuuteni jäädä asuntoon asumaan lasteni kanssa ja entä jos lapset ovat tässä vaiheessa jo muuttaneet kotoa pois?

Kiitos etukäteen kaikille, jotka viitsisivät vähän valaista tätä tilannetta ja oikeuksiani!

Onpa kinkkinen tilanne. - Miehesi voisi tehdä testamentin, jolla hän voi määrätä 50 %:sesti asunnon periytyvyydestä sinulle, sillä lapsenne perivät automaattisesti toisen 50 %. - Miksi et ohjaisi miestä kohti sitä päätöstä, että myisitte asunnon ja ostaisitte uuden, yhteisen?

 

Onpa kinkkinen tilanne. - Miehesi voisi tehdä testamentin, jolla hän voi määrätä 50 %:sesti asunnon periytyvyydestä sinulle, sillä lapsenne perivät automaattisesti toisen 50 %. - Miksi et ohjaisi miestä kohti sitä päätöstä, että myisitte asunnon ja ostaisitte uuden, yhteisen?

Miksi ap:n pitäisi ohjailla miehen päätöksiä mihinkään suuntaan? Kai mies voi itse päättää, haluaako pitää vai myydä perimänsä asunnon. Itse en kyllä käsittänyt, mikä ongelma siinä on, jos ap ja miehensä asuisivat miehen asunnossa?

 

Mitenkäs tuon myymisen kanssa olisi, jos asunto ei saa päätyä minulle niin voisiko tuon asunnon arvolla ostettu toinen asunto sekään päätyä minunkin nimiini?

Sinänsä ei varmaan ongelmia tulisi, jos asuisin miehen omistamassa asunnossa, kun mahdollisessa erossa kumpikaan ei menettäisi omaisuuttaan. Mutta jos miehen kuoltua lapset voisivat myydä asunnon halutessaan "altani" niin eihän se kovin turvatulta vanhuudelta kuulosta... Tosin luultavasti pystyisin silloinkin säästöillä ostamaan uuden asunnon, mutta eihän sitä koskaan niin kauaksi pysty kuin veikkailemaan.

 

[QUOTE="vierailija, post: 31182397"
tietenkin asunto jäisi miehelle, jos eroaisimme, ihan jo avioehdonkin mukaan, mutta entä jos mieheni kuolee? [/QUOTE]

Nykyään on niin hyvät analyysikonstit, että kannattaa kyllä miettiä aika tarkasti, mihin mies kuolee. Myrkyt paljastuvat ainakin tällaisissa perintöasioissa hyvin varmasti, jo Hercule Poirot pystyi päättelemään, milloin joku on myrkytetty, ja sen jälkeen analyysimenetelmät ovat kehittyneet huikeasti.

Joku onnettomuus olisi varmaan paras, mutta siinäkin pitää olla tarkkana. Jos vaikka peukaloit miehen auton jarruja, jäät todennäköisesti kiinni, sama juttu, jos kaivat naamioidun ansakuopan tai sahaat yläkerran lattian tukilankut melkein poikki. Hukkumistapauksessa betonipainot ja rautariimut jaloissa herättävät välittömät epäilyt.

Ehkä liukastuminen pihassa voisi olla paras konsti. Se kannattaa ehdottomasti toteuttaa nyt talviaikaan, kesällä on myöhäistä.

 

Eikös lain mukaan leskellä ole asumisoikeus asunnossa? Näin olen lukenut että jos olette ennen miehen kuolemaa asuneet siinä niin sua ei voitais ainakaan suoralta kädeltä ajaa pois.

 

Mitenkäs tuon myymisen kanssa olisi, jos asunto ei saa päätyä minulle niin voisiko tuon asunnon arvolla ostettu toinen asunto sekään päätyä minunkin nimiini?

Sinänsä ei varmaan ongelmia tulisi, jos asuisin miehen omistamassa asunnossa, kun mahdollisessa erossa kumpikaan ei menettäisi omaisuuttaan. Mutta jos miehen kuoltua lapset voisivat myydä asunnon halutessaan "altani" niin eihän se kovin turvatulta vanhuudelta kuulosta... Tosin luultavasti pystyisin silloinkin säästöillä ostamaan uuden asunnon, mutta eihän sitä koskaan niin kauaksi pysty kuin veikkailemaan.

Kukaan ei määrää sitä mihin miehesi käyttää asuntonsa myymisestä saamansa rahat. - Kun ostatte uuden asunnon, otatte lainaa yhteisesti riittävän uskottavan summan ja maksatte sitä pois normaalisti. - Mutta itsehän sinä avioehdon teit, joten?

 

Eikös lain mukaan leskellä ole asumisoikeus asunnossa? Näin olen lukenut että jos olette ennen miehen kuolemaa asuneet siinä niin sua ei voitais ainakaan suoralta kädeltä ajaa pois.

Yhteisessä asunnossa onkin juuri noin.

 

Miksi ap:n pitäisi ohjailla miehen päätöksiä mihinkään suuntaan? Kai mies voi itse päättää, haluaako pitää vai myydä perimänsä asunnon. Itse en kyllä käsittänyt, mikä ongelma siinä on, jos ap ja miehensä asuisivat miehen asunnossa?

Oletko sinä ap? Vastasin ap:lle, en sinulle. Sinä olet v*ttumainen p*ska, joka vie kaikkien keskustelujen logiikan ihan omiin sekavuuksiinsa. Koeta loogistua!

 

AP., en ymmärrä tuota narinaa rajaamisesta perinnön ulkopuolelle. Eihän kukaan normaalisti peri puolisonsa vanhempia (paitsi erillisellä testamentilla). Ja koska teillä kuitenkin on avioehto, ei tuolla rajauksella ole nyt mitään merkistystä. Ilmeisesti on kysymys siitä, että miehesi vanhemmat eivät ole olleet tietoisia avioehdostanne siinä vaiheessa kun testamentti on laadittu ja he ovat halunneet välttää tilanteen, jossa perinnönjaon osuessa erotilanteeseen ap. olisi voinut viedä puolet asunnon arvosta (jos avioehtoa ei olisi ollut). He ovat siis vain "tehneet avioehdon" ap:n miehen puolesta asunnon kohdalle.

Koska ap. on itse alunperin ollut hyväksymässä avioehtoa, on hän hyväksynyt tilanteen että puolisoiden omaisuus voi karttua eri tahtiin. Nyt, kun mies saa lisäomaisuutta, se ap:n mielestä kuitenkin aiheuttaa hänelle epävarmuutta, vaikka hänen vanhuutensa ilman tuota perintöä ei olisi ollut yhtään sen turvatumpi. Oliko avioehdon alkuperäinen tarkoitus ap:n mielestä vain suojata hänen omaisuutensa? Tekstistä huokuu (hieman ahne) henki, jossa miehen rikastuessa avioehto ei olekaan hyvä asia ja miehen omaisuus pitäisi jakaa puoliksi.

 

Oletko sinä ap? Vastasin ap:lle, en sinulle. Sinä olet v*ttumainen p*ska, joka vie kaikkien keskustelujen logiikan ihan omiin sekavuuksiinsa. Koeta loogistua!

Ihme kitinää, mörköäiti vastasi tällä kertaa aiheesta ja asiallisesti.

 

More money more problems, olen havainnut tämän myös omassa elämässä. Raha voi pilata aivan kaiken, raha on kuin jumala ja uskonto jota palvotaan, jotkut menettävät järkensä sentakia.
M39

 

Yhteisessä asunnossa onkin juuri noin.

Näinhän se olikin. Mutta eikö tää pätisi myös jos mies vuorostaan testamenttaisi sen 50% ap:lle (ja loput menisi lapsille)? Jos tämä aiempi testamentti ei sitäkin sitten estä. Näinhän "avioehto" olis edelleen voimassa ja erotilanteessa talo miehen,mutta jos mies kuolisi avioliiton aikana niin ap:lle jäisi se puolikas ja asumisoikeus? Oonko ihan hakoteillä?

 

Leskeksi jääneellä aviopuolisolla on oikeus jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin, jos hänellä ei ole itsellään omistuksessaan kodiksi sopivaa asuntoa. Leskellä on tämä oikeus siitä riippumatta, onko asunto ollut osittain tai kokonaan kuolleen puolison nimissä. Leski saa pitää kodin hallussaan, vaikka vainajan rintaperillinen tai testamentinsaaja vaatisi omaa osaansa jäämistöstä. Myös yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto jää lesken hallintaan.

Avoleskellä ei ole samanlaista oikeutta jäädä asumaan perheen yhteisen kotiin, jos huoneisto on ollut kuolleen puolison omaisuutta. Jos avopuolisot haluavat varmistaa, että pitempään elävä saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin, heidän on tarpeen tehdä testamentti.

Jos kuitenkin avopuolisot ovat asuneet yhdessä vähintään viisi vuotta tai heillä on yhteinen lapsi, avoleskelle voidaan myöntää harkinnanvaraista avustusta, jos avustus on tarpeen hänen toimeentulonsa turvaamiseksi ja hänen toimeentulonsa avopuolison kuoleman vuoksi on heikentynyt. Avustus voidaan antaa esimerkiksi määräaikaisena käyttöoikeutena avopuolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon.

Tietoa perintöverotuksesta verohallinnon sivuilta: www.vero.fi/

 

AP., en ymmärrä tuota narinaa rajaamisesta perinnön ulkopuolelle. Eihän kukaan normaalisti peri puolisonsa vanhempia (paitsi erillisellä testamentilla). Ja koska teillä kuitenkin on avioehto, ei tuolla rajauksella ole nyt mitään merkistystä. Ilmeisesti on kysymys siitä, että miehesi vanhemmat eivät ole olleet tietoisia avioehdostanne siinä vaiheessa kun testamentti on laadittu ja he ovat halunneet välttää tilanteen, jossa perinnönjaon osuessa erotilanteeseen ap. olisi voinut viedä puolet asunnon arvosta (jos avioehtoa ei olisi ollut). He ovat siis vain "tehneet avioehdon" ap:n miehen puolesta asunnon kohdalle.

Koska ap. on itse alunperin ollut hyväksymässä avioehtoa, on hän hyväksynyt tilanteen että puolisoiden omaisuus voi karttua eri tahtiin. Nyt, kun mies saa lisäomaisuutta, se ap:n mielestä kuitenkin aiheuttaa hänelle epävarmuutta, vaikka hänen vanhuutensa ilman tuota perintöä ei olisi ollut yhtään sen turvatumpi. Oliko avioehdon alkuperäinen tarkoitus ap:n mielestä vain suojata hänen omaisuutensa? Tekstistä huokuu (hieman ahne) henki, jossa miehen rikastuessa avioehto ei olekaan hyvä asia ja miehen omaisuus pitäisi jakaa puoliksi.

Sinä sitten jaksat olla oksettava sovinisti apina. Jokaisessa naisen tekemässä aloituksessa se olet SINÄ joka tulee vinkumaan siitä että naiset muka vinkuu. Tässähän ap ei vinkunut yhtään mitään, vaan esitti asiallisen kysymyksen. Hän ei halua miehen omaisuutta, vaan ainoastaan järjestää omat asumisasiansa niin että ne on tulevaisuudessa hänenkin osaltaan turvattu, eikä järjestä niitä miehen varaan. Ja tätähän sinä joka toisessa aloituksessa vingut, että naisten pitäisi itse elättää itsensä ja järjestää asiansa eikä levittää haarojaan ja elää miehen rahoilla. Sä nyt vaan olet naisvastainen sika, voisit jo myöntää asian itsellesi koska olet hirmuisen rasittava persoona muille jotka joutuu sun kanssa tekemisiin.

 

Sinä sitten jaksat olla oksettava sovinisti apina. Jokaisessa naisen tekemässä aloituksessa se olet SINÄ joka tulee vinkumaan siitä että naiset muka vinkuu. Tässähän ap ei vinkunut yhtään mitään, vaan esitti asiallisen kysymyksen. Hän ei halua miehen omaisuutta, vaan ainoastaan järjestää omat asumisasiansa niin että ne on tulevaisuudessa hänenkin osaltaan turvattu, eikä järjestä niitä miehen varaan. Ja tätähän sinä joka toisessa aloituksessa vingut, että naisten pitäisi itse elättää itsensä ja järjestää asiansa eikä levittää haarojaan ja elää miehen rahoilla. Sä nyt vaan olet naisvastainen sika, voisit jo myöntää asian itsellesi koska olet hirmuisen rasittava persoona muille jotka joutuu sun kanssa tekemisiin.

AP:n kirjoituksesta kävi kyllä selville, että hän on hieman ahne. Ap voi ihan itse järjestää oman asumisensa oman maksukykynsä mukaan. Mutta että nyt jo aletaan miettiä, että mitäs jos mies kuolee.. En nyt vain ymmärrä, että miehen pitäisi testamentata ap:lle puolet siitä asunnon arvosta. Jos mies kuolee, ap voi mennä uusiin naimisiin ja asua ekan miehen rahoilla pitkään. Ja kustantaa vielä lisää lapsiakin.

Ap, tyydy nyt vain osaasi, että sinä et ole perinyt miehesi vanhempia. Käy töissä ja ihan itse järjestä vanhuudenturva itsellesi.

 

Naisten ahneus on häpeilemätöntä.

 

Leskeksi jääneellä aviopuolisolla on oikeus jäädä asumaan puolisoiden yhteiseen kotiin, jos hänellä ei ole itsellään omistuksessaan kodiksi sopivaa asuntoa. Leskellä on tämä oikeus siitä riippumatta, onko asunto ollut osittain tai kokonaan kuolleen puolison nimissä. Leski saa pitää kodin hallussaan, vaikka vainajan rintaperillinen tai testamentinsaaja vaatisi omaa osaansa jäämistöstä. Myös yhteisessä kodissa oleva tavanmukainen asuntoirtaimisto jää lesken hallintaan.

Avoleskellä ei ole samanlaista oikeutta jäädä asumaan perheen yhteisen kotiin, jos huoneisto on ollut kuolleen puolison omaisuutta. Jos avopuolisot haluavat varmistaa, että pitempään elävä saa jäädä asumaan yhteiseen kotiin, heidän on tarpeen tehdä testamentti.

Jos kuitenkin avopuolisot ovat asuneet yhdessä vähintään viisi vuotta tai heillä on yhteinen lapsi, avoleskelle voidaan myöntää harkinnanvaraista avustusta, jos avustus on tarpeen hänen toimeentulonsa turvaamiseksi ja hänen toimeentulonsa avopuolison kuoleman vuoksi on heikentynyt. Avustus voidaan antaa esimerkiksi määräaikaisena käyttöoikeutena avopuolisoiden yhteisenä kotina käyttämään asuntoon.

Tietoa perintöverotuksesta verohallinnon sivuilta: www.vero.fi/

Juuri näin. Lisäksi ap:n tekstistä kuultaa läpi sellainen yleinen harhaluulo, että aviopuoliso olisi puolisonsa perillinen (avioehdolla tai ilman), näinhän ei ole.

 

AP:n kirjoituksesta kävi kyllä selville, että hän on hieman ahne. Ap voi ihan itse järjestää oman asumisensa oman maksukykynsä mukaan. Mutta että nyt jo aletaan miettiä, että mitäs jos mies kuolee.. En nyt vain ymmärrä, että miehen pitäisi testamentata ap:lle puolet siitä asunnon arvosta. Jos mies kuolee, ap voi mennä uusiin naimisiin ja asua ekan miehen rahoilla pitkään. Ja kustantaa vielä lisää lapsiakin.

Ap, tyydy nyt vain osaasi, että sinä et ole perinyt miehesi vanhempia. Käy töissä ja ihan itse järjestä vanhuudenturva itsellesi.

Höpöhöpö. Ap nimenomaan mietti kannattaako hänen suostua asumaan asunnossa joka on vain miehen nimissä, jolloin ap todennäköisesti päätyy maksamaan vain juoksevia kuluja ilman että hänen oma omaisuutensa karttuu. Joka tulisi hyvin todennäköisesti kostautumaan hänelle vanhuudessa. Eikä puolison kuolemaan varautuminen ja sen pohtiminen etukäteen ei ole outoa tai ahnetta, vaan järkevää ja suositeltavaa ihan jokaiselle.

 

Höpöhöpö. Ap nimenomaan mietti kannattaako hänen suostua asumaan asunnossa joka on vain miehen nimissä, jolloin ap todennäköisesti päätyy maksamaan vain juoksevia kuluja ilman että hänen oma omaisuutensa karttuu. Joka tulisi hyvin todennäköisesti kostautumaan hänelle vanhuudessa. Eikä puolison kuolemaan varautuminen ja sen pohtiminen etukäteen ei ole outoa tai ahnetta, vaan järkevää ja suositeltavaa ihan jokaiselle.

Ja harvoin näkee/kuulee että naiset suunnittelevat raha-asioitaan tulevaisuuden kannalta. Todella suositeltavaa kaikille.

 

Sinä sitten jaksat olla oksettava sovinisti apina. Jokaisessa naisen tekemässä aloituksessa se olet SINÄ joka tulee vinkumaan siitä että naiset muka vinkuu. Tässähän ap ei vinkunut yhtään mitään, vaan esitti asiallisen kysymyksen. Hän ei halua miehen omaisuutta, vaan ainoastaan järjestää omat asumisasiansa niin että ne on tulevaisuudessa hänenkin osaltaan turvattu, eikä järjestä niitä miehen varaan. Ja tätähän sinä joka toisessa aloituksessa vingut, että naisten pitäisi itse elättää itsensä ja järjestää asiansa eikä levittää haarojaan ja elää miehen rahoilla. Sä nyt vaan olet naisvastainen sika, voisit jo myöntää asian itsellesi koska olet hirmuisen rasittava persoona muille jotka joutuu sun kanssa tekemisiin.

Nainen ei halua omaisuutta, vaan "järjestää omat asumisasiansa".

Kun mies on ahne tai yrittää hyötyä muiden kustannuksella, hän on itsekäs sika.

Kun nainen on ahne tai yrittää hyötyä muiden kustannuksella, hän on fiksu ja "järjestää omat asiansa".

Jumalauta, alan oikeasti uskoa että jotkut näistä ihmisisistä eivät oikeasti edes itse näe kaksinaismoraalinsa taakse vaan uskovat sokeasti että naisella on oikeutus ajatella ja toimia täysin itsekkäin perustein.

Voi vain kuvitella minkälainen sukupolvi näiden kasvattamista lapsista tulee.

 

Voithan ostaa mieheltäsi puolet tuosta talosta. Suosittelen että kartutat omaa omaisuutta itsellesi jos kerran perintönä saatte asuttavan talon. Maksat puolet asumiskuluista , remppakulut ym kuuluu sitten miehelle. Eron tai kuoleman sattuessa sulla kertynyt rahaa tai omaisuutta.

 

Mitenkäs tuon myymisen kanssa olisi, jos asunto ei saa päätyä minulle niin voisiko tuon asunnon arvolla ostettu toinen asunto sekään päätyä minunkin nimiini?

Eiköhän sieltä testamentista löydy joku lauseke, että sinut suljetaan pois myöskin asunnosta saatavalla rahalla hankittu omaisuus.

 

Nainen ei halua omaisuutta, vaan "järjestää omat asumisasiansa".

Kun mies on ahne tai yrittää hyötyä muiden kustannuksella, hän on itsekäs sika.

Kun nainen on ahne tai yrittää hyötyä muiden kustannuksella, hän on fiksu ja "järjestää omat asiansa".

Jumalauta, alan oikeasti uskoa että jotkut näistä ihmisisistä eivät oikeasti edes itse näe kaksinaismoraalinsa taakse vaan uskovat sokeasti että naisella on oikeutus ajatella ja toimia täysin itsekkäin perustein.

Voi vain kuvitella minkälainen sukupolvi näiden kasvattamista lapsista tulee.

Lopeta niiden sienien vetäminen, niin ehkä loppuu noi harhat. Mitään tuollaistahan täällä ei ole väitetty.

Yhtään kenenkään ei kannata suostua asumaan toisen omistamassa talossa, maksaen vain juoksevia kuluja.