Sä käyttäydyt näissä tilanteissa ihan samalla tavalla, kuin mun mies. Munkin mies huutaa ja haukkuu siinä vaiheesa, kun kilahtaa kovaa suuttumuksestaan. Teidän pitäisi molempien (mun miehen ja sun) ymmärtää, että toisen haukkuminen on aika EI-hyväksyttävää, vaikka kuinka sapettaisi. Pitää löytää muu keino. Vaikka sitten huutaa haukkumatta, jos ei muuta.
Ok, oon samaa mieltä tossa, että pitäisi miettiä, että miten asiassa toimitaan, kun ollaan eri mieltä. MUTTA, miten hitossa se on mahdollista miettiä ja sopia yhtään mitään, jos toinen kieltää keskustelun???!!!
Mitäs sitten jos on asia, johon ei löydy molempia miellyttävää ratkaisua? Eikö olisi parempi löytää keskustelemalla joku kompromissi, eikä vain lakaista ongelmaa maton alle, kunnes se vastaavassa tilanteessa toistamiseen ja toistamiseen hyppää silmille? Tämä on todella vaikeaa, jos toinen kieltää keskustelun, koska ei sanomasi mukaan osaa kontrolloida kiukustumistaan sen vertaa, että kykenisi rakentavaan keskusteluun nyt tai (koskaan)?
En vieläkään tajuu sua.
Kyllä, olen täysin samaa mieltä siinä ettei saa haukkua. Eikä huutaa. Eikä mitään muitakaan ikäviä asioita. Sulla se raja menee tuossa haukkumisessa. Koet tulleesi julmasti kohdelluksi tuon rajan kohdalla. Mulla se raja on tullut vastaan jo ajat sitten miehen puheista. Olen jo loukkaantunut, vihainen ja järkyttynyt. Olen toki vastannut jo muutamaankin otteeseen rauhallisesti. Mutta mies vaan jatkaa puheensa suoltamista, loukkaavien asioiden jauhamista. Loukkaannun lisää, alan suuttumaan. Mies vaatii vastaamaan, heti, vastaa mitä mieltä sää olet (tämä on hänen mielestään keskustelua ja asioiden selvittämistä), minä puserran hampaiden välistä, että mää olen nyt jo niin vihainen etten pysty enkä halua vastata sulle enkä jaksa vääntää tästä asiasta kun ei tästä tule ku riitaa, - ja mies vaan jatkaa. Se ettei hän (enää) korota ääntään-ei välttämättä tee asiasta yhtään vähempää loukkaavaa.
-Minun isä on kasvattanu meitä niin, että älkää riidelkö, siitä tulee vaan tappelu, lähtekää vaikka ennemmin pois. Aikaisemmin en huutanut, en missään tilanteessa vaikka mieli teki.
Mies sen sijaan sanoi sun kanssa samanlailla, että kyllä huutaminen on ihan normaalia tunteiden nousemista. ... Jostain kumman syystä on nykyään asiasta eri mieltä.
Ja jossainhan se raja tulee jokaisella ihmisellä, sit ei enää edes halua puhua kauniisti toiselle. Miks pitäis? Yhtä loukkaavasti se toinenkin on jo käyttäytyny-Minun silmissä.
Ja mää koen olevani aika kuin nurkkaan ajettu eläin tässä asiassa. Mää olen monta kertaa kysyny mieheltä, ett kertois mikä on se keino millä mää saisin hänet lopettaa silloin kun mää koen etten kestä enempää, niin että pystyisin vielä itse käyttäytyy nätisti. Nätisti pyytäminen ei auta. Huutaminen ei auta. Haukkuminen ei auta. Pois ei saa lähtee. Kyllä siinä rupee olee itsellä keinot vähissä kun toinen ei lopeta keskustelua.
Miehellä on kuulemma oikeus kertoa mielipiteensä. Jokaisella on kuulemma oikeus mielipiteisiinsä. Kyllä, toki, mutta kenenkään ei tarvitse joutua kuuntelemaan niitä toista loukkaavia asioita.
Meillä miehen kanssa nämä "keskustelut" eivät vain onnistu. Meillä tilanne on jo siinä mielessä niin pitkällä etten minä todellakaan sit enää suostu "keskustelemaan", ja katselen samaa aikaan vuokra-asuntoilmoituksia ajatuksella ett jos kerta vielä, nii se on sit viiminen kerta kun mut pakotetaan "keskustelemaan".
Meillä mies kans nimenomaan haluaa kertoa miksi ajattelee näin tai noin joistain asioista, että sit ymmärrettäis toistemme näkökulmat. Joo-o, sitä kun on puoltoista tuntia istunu ja kuunnellu keskellä yötä toisen paasausta, nii eiks armoa vois saada edes jossai vaiheessa? Mies käy lopulta tyytyväisenä nukkumaan "onhan asia selvitetty ennen pimeän tuloa" ja minä valvon asiaa käännellen yön yli. Sit taas huomenna uus keskustelu, ja taas ja vuodesta toiseen.
Kysyt että miten niistä asioista sit puhua...? Jaa-a, mää en tiedä. Itse olen ehdottanut perhepalaveria, kerta viikkoon käytäis nämä asiat läpi niin ei tarttis joka päivä vääntää. -Tämä ei käy meidän miehelle.. Toinen on perhetyönpsykologi, sielä itse käyn mutta mies ei halua mukaan eikä myöskään mennä yksin.
Ratkaisuja. Vuorotellen toista miellyttäviä. Tai joku asia puoliks..