Mies syyttää kusipääksi

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Meillä tilanne alkaa usein mm. siitä, että olemme erimieltä jostain. Sitten koitan selvittää asiaa, jonka jälkeen mies provosoituu sanoistani (vaikka yrittäisin rakentavasti puhua) pyytää minun olla vaiti. Jos en lopeta, mies piirtelee rasteja seinään, kuinka olin taas kusipää.

Help?!
 
ap.
Eli haluaisin meillä olevan sopuisaa, mutta haluan myös, että meillä voi olla erimieltäkin asioista ilman riitaa ja erimielisyyksistä pitäisi voida puhua ilman riitaa rakentavasti. Osasinkohan nyt selittää asian...
 
vierailija
Olen miehen kanssa samaa mieltä. Jos toinen pyytää olee hiljaa, eli lopettaa "keskustelun", nii silloin se pitää lopettaa.
On henkistä väkivaltaa pakottaa toista "keskustelemaan", tai kuuntelemaan "keskustelua".

....mieti mikä saa sinut ymmärtämään ettei toinen pysty jaksa "keskustella", eli riidellä.
Kyllähän asioista saa olla erimieltä, miksi niistä pitää "keskustella"?? Eli väitellä.
Väität että asioista saa olla eri mieltä, ja että niistä voisi keskustella "rakentavasti". Eli todellisuudessa haluat väitellä asiasta niin kauan että saisit miehen ymmärtämään sinun olevan oikeassa - voisitte yhdessä naurahtaa, että nonii olit ihan oikeassa.

Eiiiii Ei ei.

Olkaa eri mieltä asioista. Lopeta se "keskustelu". Sinä olet kusipää.
Meillä mies on samanlainen.

Lopettaa vasta sitten kun lähden ovesta pihalle ja jätän kännykän kotia - ettei pysty jatkaa "keskustelua" eli henkistä väkivaltaa viestien kautta.
 
ap.
Olen miehen kanssa samaa mieltä. Jos toinen pyytää olee hiljaa, eli lopettaa "keskustelun", nii silloin se pitää lopettaa.
On henkistä väkivaltaa pakottaa toista "keskustelemaan", tai kuuntelemaan "keskustelua".

....mieti mikä saa sinut ymmärtämään ettei toinen pysty jaksa "keskustella", eli riidellä.
Kyllähän asioista saa olla erimieltä, miksi niistä pitää "keskustella"?? Eli väitellä.
Väität että asioista saa olla eri mieltä, ja että niistä voisi keskustella "rakentavasti". Eli todellisuudessa haluat väitellä asiasta niin kauan että saisit miehen ymmärtämään sinun olevan oikeassa - voisitte yhdessä naurahtaa, että nonii olit ihan oikeassa.

Eiiiii Ei ei.

Olkaa eri mieltä asioista. Lopeta se "keskustelu". Sinä olet kusipää.
Meillä mies on samanlainen.

Lopettaa vasta sitten kun lähden ovesta pihalle ja jätän kännykän kotia - ettei pysty jatkaa "keskustelua" eli henkistä väkivaltaa viestien kautta.
Sä taidat ajatella aika samalla tavalla, kuin mun mies. Voikun nyt ymmärtäisin... Haluan ymmärtää, koska todella haluan, ettei vastaava ongelmatilanne toistuisi.

1.Miksi erimielisyyksistä keskustelu on aina riitelyä? Eikö se voi olla vain rakentavaa keskustelua? Mikä tekee siitä aina toisen mielestä 'riidan'?

2.Pitäisikö mielestäsi erimielisyydet lakaista maton alle, 'sivuun ja pois'? Miksi ei voi keskustella ja todeta lopuksi, vaikka siten, että hmm, mielenkiintoista, sä ajattelet siis tolla tavalla tuon takia ja mä taas tällä tavalla tämän takia, ok ensi kerralla ymmärrämme paremmin toistemme eriäviä näkökantoja, emmekä provosoidu turhaan...

3. Eikä keskustelu voisi eliminoida tulevat vastaavanlaiset riidat?

4. Mitä on mielestäsi rakentava keskustelu yleensäkin?
 
vierailijahuh
Olen miehen kanssa samaa mieltä. Jos toinen pyytää olee hiljaa, eli lopettaa "keskustelun", nii silloin se pitää lopettaa.
On henkistä väkivaltaa pakottaa toista "keskustelemaan", tai kuuntelemaan "keskustelua".

....mieti mikä saa sinut ymmärtämään ettei toinen pysty jaksa "keskustella", eli riidellä.
Kyllähän asioista saa olla erimieltä, miksi niistä pitää "keskustella"?? Eli väitellä.
Väität että asioista saa olla eri mieltä, ja että niistä voisi keskustella "rakentavasti". Eli todellisuudessa haluat väitellä asiasta niin kauan että saisit miehen ymmärtämään sinun olevan oikeassa - voisitte yhdessä naurahtaa, että nonii olit ihan oikeassa.

Eiiiii Ei ei.

Olkaa eri mieltä asioista. Lopeta se "keskustelu". Sinä olet kusipää.
Meillä mies on samanlainen.

Lopettaa vasta sitten kun lähden ovesta pihalle ja jätän kännykän kotia - ettei pysty jatkaa "keskustelua" eli henkistä väkivaltaa viestien kautta.
Huh mitä henkistä väkivaltaa ja dominointia huokuu tällaisesta käytöksestä. Ei tuolla tavoin käyttäytyvä ihminen kykene tasavertaiseen aikuisten suhteeseen.
 
vierailija
...koska sellainen "keskustelu" ei kuitenkaan ole mitään mukavaa yhdessä olemista...
Ei siitä tule kenellekään hyvä mieli.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että asioista keskustellaan...
Ja sinäkin (kuten mieheni) olet varmaan sitä mieltä, että sit on paras lopettaa kun tulee liian paha mieli, eikö?

Meidän perheessä tuossa tulee se ongelma. Mieheni mielestä tässä vaan keskustellaan, ei mitään pahaa, eihän hänelläkään ole vielä paha mieli, ei tarvetta huutaa tai kiroilla.
Minulla tunnetaso on jo aivan eri sfääreissä. Vaikka istun sohvalla, Yritän olla räjähtämättä, päälle päin näytän aika rauhalliselle, niin kuten sanoin tunteeni on jo miljoona kertaa pahemmat. Eikä mies lopeta vaikka pyydän. Vaikka huudan. Vaikka huudan ja haukun. Vaikka huudan ja lähden (alkoi soitella perään ja ystävilleni. Nykyään yrittää jatkaa asiaansa viesteillä).

Meitä ihmisiä on erilaisia.. Emme me kaikki halua joka viikko olla "keskustelemassa" jostakin. Emmekä ottamassa vastaan toisen "keskustelua". Elämä on meille toisille ihan tarpeeks rankkaa muutenkin.. Me toiset emme selviä ja unohda "keskusteluja" olan kohautuksella.
Itse olen miettinyt kuinka paljon asiaan vaikuttaa se, että olen eroperheestä. "Keskustelut" eivät ikinä johtaneet mihinkään hyvään, vaan ahdistukseen, kyyneliin, riitaan ja eroon.. Sieltäkö se "keskustelun" aiheuttama voimakas tunnereaktio tulee...?

Jokatapauksessa se ei ole kivaa.
Lopettaa pitää jos toinen pyytää. Sen verta pitää toista kunnioittaa.

Ennemmin rakentavaa olisi olisi miettiä mitä ja miten nyt toimitaan kun asiasta kerta ollaan eri mieltä.
Oli se sit mikä tahansa.
Meillä näitä on ollut esim pyykinpesu erittelemättä sen enempää mistä "keskustelu" tuli. -Nyt meillä kolme pyykkikoria, jokaiselle omansa. Asiasta ei tarvitse enää "keskustella".

Siitä keskustelusta voisi suoraa hypätä ratkaisun päättämiseen..
 
vetonaula
Jos toinen pyytää olla hiljaa niin sillon kannattaa olla hiljaa. Monesti asioita haluaa miettiä ihan rauhassa ja palata niihin kun on asiaa funtisinut monelta eri kannalta. Sitä ei voi tehdä jos toinen ei osaa pitää turpaansa kiinni jotta saisi ajattelu rauhan.
 
Boobabe
Olen miehen kanssa samaa mieltä. Jos toinen pyytää olee hiljaa, eli lopettaa "keskustelun", nii silloin se pitää lopettaa.
On henkistä väkivaltaa pakottaa toista "keskustelemaan", tai kuuntelemaan "keskustelua".

....mieti mikä saa sinut ymmärtämään ettei toinen pysty jaksa "keskustella", eli riidellä.
Kyllähän asioista saa olla erimieltä, miksi niistä pitää "keskustella"?? Eli väitellä.
Väität että asioista saa olla eri mieltä, ja että niistä voisi keskustella "rakentavasti". Eli todellisuudessa haluat väitellä asiasta niin kauan että saisit miehen ymmärtämään sinun olevan oikeassa - voisitte yhdessä naurahtaa, että nonii olit ihan oikeassa.

Eiiiii Ei ei.

Olkaa eri mieltä asioista. Lopeta se "keskustelu". Sinä olet kusipää.
Meillä mies on samanlainen.

Lopettaa vasta sitten kun lähden ovesta pihalle ja jätän kännykän kotia - ettei pysty jatkaa "keskustelua" eli henkistä väkivaltaa viestien kautta.
Ei tuokaan ole oikein.
 
ap.
...koska sellainen "keskustelu" ei kuitenkaan ole mitään mukavaa yhdessä olemista...
Ei siitä tule kenellekään hyvä mieli.

Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että asioista keskustellaan...
Ja sinäkin (kuten mieheni) olet varmaan sitä mieltä, että sit on paras lopettaa kun tulee liian paha mieli, eikö?

Meidän perheessä tuossa tulee se ongelma. Mieheni mielestä tässä vaan keskustellaan, ei mitään pahaa, eihän hänelläkään ole vielä paha mieli, ei tarvetta huutaa tai kiroilla.
Minulla tunnetaso on jo aivan eri sfääreissä. Vaikka istun sohvalla, Yritän olla räjähtämättä, päälle päin näytän aika rauhalliselle, niin kuten sanoin tunteeni on jo miljoona kertaa pahemmat. Eikä mies lopeta vaikka pyydän. Vaikka huudan. Vaikka huudan ja haukun. Vaikka huudan ja lähden (alkoi soitella perään ja ystävilleni. Nykyään yrittää jatkaa asiaansa viesteillä).

Meitä ihmisiä on erilaisia.. Emme me kaikki halua joka viikko olla "keskustelemassa" jostakin. Emmekä ottamassa vastaan toisen "keskustelua". Elämä on meille toisille ihan tarpeeks rankkaa muutenkin.. Me toiset emme selviä ja unohda "keskusteluja" olan kohautuksella.
Itse olen miettinyt kuinka paljon asiaan vaikuttaa se, että olen eroperheestä. "Keskustelut" eivät ikinä johtaneet mihinkään hyvään, vaan ahdistukseen, kyyneliin, riitaan ja eroon.. Sieltäkö se "keskustelun" aiheuttama voimakas tunnereaktio tulee...?

Jokatapauksessa se ei ole kivaa.
Lopettaa pitää jos toinen pyytää. Sen verta pitää toista kunnioittaa.

Ennemmin rakentavaa olisi olisi miettiä mitä ja miten nyt toimitaan kun asiasta kerta ollaan eri mieltä.
Oli se sit mikä tahansa.
Meillä näitä on ollut esim pyykinpesu erittelemättä sen enempää mistä "keskustelu" tuli. -Nyt meillä kolme pyykkikoria, jokaiselle omansa. Asiasta ei tarvitse enää "keskustella".

Siitä keskustelusta voisi suoraa hypätä ratkaisun päättämiseen..
Sä käyttäydyt näissä tilanteissa ihan samalla tavalla, kuin mun mies. Munkin mies huutaa ja haukkuu siinä vaiheesa, kun kilahtaa kovaa suuttumuksestaan. Teidän pitäisi molempien (mun miehen ja sun) ymmärtää, että toisen haukkuminen on aika EI-hyväksyttävää, vaikka kuinka sapettaisi. Pitää löytää muu keino. Vaikka sitten huutaa haukkumatta, jos ei muuta.

Ok, oon samaa mieltä tossa, että pitäisi miettiä, että miten asiassa toimitaan, kun ollaan eri mieltä. MUTTA, miten hitossa se on mahdollista miettiä ja sopia yhtään mitään, jos toinen kieltää keskustelun???!!!

Mitäs sitten jos on asia, johon ei löydy molempia miellyttävää ratkaisua? Eikö olisi parempi löytää keskustelemalla joku kompromissi, eikä vain lakaista ongelmaa maton alle, kunnes se vastaavassa tilanteessa toistamiseen ja toistamiseen hyppää silmille? Tämä on todella vaikeaa, jos toinen kieltää keskustelun, koska ei sanomasi mukaan osaa kontrolloida kiukustumistaan sen vertaa, että kykenisi rakentavaan keskusteluun nyt tai (koskaan)?

En vieläkään tajuu sua.
 
9mmm
ahaa toisille keskustelu on kuka hoitaa pyykit. mä näin tän tilanteen niin että pystytään laaja alaisesti keskustelemaan eri asioista maailmasta mystiikasta ja vaikka alkemiasta jnnee se on mukavaa ja piristävää. noi arki asiat voi tauluttaa suhteen alussa ni se on selvää ja siihen kasvaaa.
 
ap.
ahaa toisille keskustelu on kuka hoitaa pyykit. mä näin tän tilanteen niin että pystytään laaja alaisesti keskustelemaan eri asioista maailmasta mystiikasta ja vaikka alkemiasta jnnee se on mukavaa ja piristävää. noi arki asiat voi tauluttaa suhteen alussa ni se on selvää ja siihen kasvaaa.
Joo kunhan ei keskustella liian vaikeita juttuja, koska mun mies on tyyliin albert einsteinin tasolla joissain jutuissa, enkä mä kykene vain keskivertoa älykkäämpänä sen kans niistä jutuista juttelemaan :D Tämä ei ole edes vitsi. Mut, kyllä ihan kaikista perusjuista pitäisi voida keskustella saaden olla vaikka rankastikin erimieltä. Omaan ja toisen elämään vaikuttavissa jutuissa pitäisi sitten löytää kompromissi... Arkiasioiden tauluttaminen on minusta mahdotonta etukäteen, kun aina tulee uusia tilanteita ja asioita, ja sitten jos omistaa vielä kaupan päälle kumpppanin, joka kieltää keskustelun, jos on toisen kanssa erimieltä, homma on melkoisen vaikeaa sopia 'suhteen alussa jo''.
 
vierailija
Joo kunhan ei keskustella liian vaikeita juttuja, koska mun mies on tyyliin albert einsteinin tasolla joissain jutuissa, enkä mä kykene vain keskivertoa älykkäämpänä sen kans niistä jutuista juttelemaan :D Tämä ei ole edes vitsi. Mut, kyllä ihan kaikista perusjuista pitäisi voida keskustella saaden olla vaikka rankastikin erimieltä. Omaan ja toisen elämään vaikuttavissa jutuissa pitäisi sitten löytää kompromissi... Arkiasioiden tauluttaminen on minusta mahdotonta etukäteen, kun aina tulee uusia tilanteita ja asioita, ja sitten jos omistaa vielä kaupan päälle kumpppanin, joka kieltää keskustelun, jos on toisen kanssa erimieltä, homma on melkoisen vaikeaa sopia 'suhteen alussa jo''.
joo toki sitten on arkielämän keskustelut miten edetään ja mitä ollaan mieltä yhteisistä jutuista ja kaikkee siihen liittyvää aattelin noita arki töitä kuka vaikka tiskaa ja kuka vie roskat nehän hommat ei muutu :)

ja voi jutella vaikka laukuista eii siinä.

joo tunne keskusteluissa toisen pitäisi löytää rauhallisempi tie kiertää syyllistämisen tunne se on vaikeeta jos toinen ei hyväksy toista näkökulmaa ja uuvuttavaa omasta mielestäni.

mut anna vaikka joku esimerkki mistä haluaisit puhua mutta homma ei toimi sori menee vähän sekavaks mut iltapalan laittoo ja kuvioit tääl :)
 
Ei keskustelulle
Sä käyttäydyt näissä tilanteissa ihan samalla tavalla, kuin mun mies. Munkin mies huutaa ja haukkuu siinä vaiheesa, kun kilahtaa kovaa suuttumuksestaan. Teidän pitäisi molempien (mun miehen ja sun) ymmärtää, että toisen haukkuminen on aika EI-hyväksyttävää, vaikka kuinka sapettaisi. Pitää löytää muu keino. Vaikka sitten huutaa haukkumatta, jos ei muuta.

Ok, oon samaa mieltä tossa, että pitäisi miettiä, että miten asiassa toimitaan, kun ollaan eri mieltä. MUTTA, miten hitossa se on mahdollista miettiä ja sopia yhtään mitään, jos toinen kieltää keskustelun???!!!

Mitäs sitten jos on asia, johon ei löydy molempia miellyttävää ratkaisua? Eikö olisi parempi löytää keskustelemalla joku kompromissi, eikä vain lakaista ongelmaa maton alle, kunnes se vastaavassa tilanteessa toistamiseen ja toistamiseen hyppää silmille? Tämä on todella vaikeaa, jos toinen kieltää keskustelun, koska ei sanomasi mukaan osaa kontrolloida kiukustumistaan sen vertaa, että kykenisi rakentavaan keskusteluun nyt tai (koskaan)?

En vieläkään tajuu sua.
Kyllä, olen täysin samaa mieltä siinä ettei saa haukkua. Eikä huutaa. Eikä mitään muitakaan ikäviä asioita. Sulla se raja menee tuossa haukkumisessa. Koet tulleesi julmasti kohdelluksi tuon rajan kohdalla. Mulla se raja on tullut vastaan jo ajat sitten miehen puheista. Olen jo loukkaantunut, vihainen ja järkyttynyt. Olen toki vastannut jo muutamaankin otteeseen rauhallisesti. Mutta mies vaan jatkaa puheensa suoltamista, loukkaavien asioiden jauhamista. Loukkaannun lisää, alan suuttumaan. Mies vaatii vastaamaan, heti, vastaa mitä mieltä sää olet (tämä on hänen mielestään keskustelua ja asioiden selvittämistä), minä puserran hampaiden välistä, että mää olen nyt jo niin vihainen etten pysty enkä halua vastata sulle enkä jaksa vääntää tästä asiasta kun ei tästä tule ku riitaa, - ja mies vaan jatkaa. Se ettei hän (enää) korota ääntään-ei välttämättä tee asiasta yhtään vähempää loukkaavaa.
-Minun isä on kasvattanu meitä niin, että älkää riidelkö, siitä tulee vaan tappelu, lähtekää vaikka ennemmin pois. Aikaisemmin en huutanut, en missään tilanteessa vaikka mieli teki.
Mies sen sijaan sanoi sun kanssa samanlailla, että kyllä huutaminen on ihan normaalia tunteiden nousemista. ... Jostain kumman syystä on nykyään asiasta eri mieltä.

Ja jossainhan se raja tulee jokaisella ihmisellä, sit ei enää edes halua puhua kauniisti toiselle. Miks pitäis? Yhtä loukkaavasti se toinenkin on jo käyttäytyny-Minun silmissä.

Ja mää koen olevani aika kuin nurkkaan ajettu eläin tässä asiassa. Mää olen monta kertaa kysyny mieheltä, ett kertois mikä on se keino millä mää saisin hänet lopettaa silloin kun mää koen etten kestä enempää, niin että pystyisin vielä itse käyttäytyy nätisti. Nätisti pyytäminen ei auta. Huutaminen ei auta. Haukkuminen ei auta. Pois ei saa lähtee. Kyllä siinä rupee olee itsellä keinot vähissä kun toinen ei lopeta keskustelua.

Miehellä on kuulemma oikeus kertoa mielipiteensä. Jokaisella on kuulemma oikeus mielipiteisiinsä. Kyllä, toki, mutta kenenkään ei tarvitse joutua kuuntelemaan niitä toista loukkaavia asioita.

Meillä miehen kanssa nämä "keskustelut" eivät vain onnistu. Meillä tilanne on jo siinä mielessä niin pitkällä etten minä todellakaan sit enää suostu "keskustelemaan", ja katselen samaa aikaan vuokra-asuntoilmoituksia ajatuksella ett jos kerta vielä, nii se on sit viiminen kerta kun mut pakotetaan "keskustelemaan".

Meillä mies kans nimenomaan haluaa kertoa miksi ajattelee näin tai noin joistain asioista, että sit ymmärrettäis toistemme näkökulmat. Joo-o, sitä kun on puoltoista tuntia istunu ja kuunnellu keskellä yötä toisen paasausta, nii eiks armoa vois saada edes jossai vaiheessa? Mies käy lopulta tyytyväisenä nukkumaan "onhan asia selvitetty ennen pimeän tuloa" ja minä valvon asiaa käännellen yön yli. Sit taas huomenna uus keskustelu, ja taas ja vuodesta toiseen.

Kysyt että miten niistä asioista sit puhua...? Jaa-a, mää en tiedä. Itse olen ehdottanut perhepalaveria, kerta viikkoon käytäis nämä asiat läpi niin ei tarttis joka päivä vääntää. -Tämä ei käy meidän miehelle.. Toinen on perhetyönpsykologi, sielä itse käyn mutta mies ei halua mukaan eikä myöskään mennä yksin.
Ratkaisuja. Vuorotellen toista miellyttäviä. Tai joku asia puoliks..
 
Ei keskustelulle
Mää näen sen niin, ett lähtökohtaisesti varmaa kaikki pitää keskustelua hyvänä asiana. Mutta jos toinen kieltää keskustelun, et kiitti riitti, nii silloin "vastapuoli" on jo sanonut jonkun asian toista loukkaavasti.
-Joilloin on jo kaksi asiaa käsiteltävänä, alkuperäinen, ja loukkaus/toisen mielen pahoittaminen. Suo on loputon silloin..
Jolloin lopulta on parempi vaan viheltää peli poikki ja vaikka miettiä asiaa myöhemmin uudestaan
 
ap.
Mää näen sen niin, ett lähtökohtaisesti varmaa kaikki pitää keskustelua hyvänä asiana. Mutta jos toinen kieltää keskustelun, et kiitti riitti, nii silloin "vastapuoli" on jo sanonut jonkun asian toista loukkaavasti.
-Joilloin on jo kaksi asiaa käsiteltävänä, alkuperäinen, ja loukkaus/toisen mielen pahoittaminen. Suo on loputon silloin..
Jolloin lopulta on parempi vaan viheltää peli poikki ja vaikka miettiä asiaa myöhemmin uudestaan
Mä yritin ymmärtää sua, mutta en pysty vieläkään.

Mun mielestä sun pitäisi oikeesti opetella keskustelemaan. Lisäksi voin taata, että 1,5 tunnin keskusteluja ei tule, jos sinä et tyrmää miehen mielipiteitä täysin ja kuuntelet sitä sen kantaa asiaan keskeyttämättä. Sitten omalla vuorollasi kerrot oman kantasi ja sun mies kuuntelee. Sitten lopuksi keksitte komprimissin. Tällä tavalla asiat selvii joskus joka 15 minuutissa. Sä pitkität keskustelua vänkäämällä vastaan ja keskeyttämällä miehen lauseet. Eikö niin, teet näin? Mun mies tekee just näin.

Lisäksi sun pitäisi päästä siitä alkuärtymyksestä eroon. Siten, ettet ole jo etukäteen vittuuntunut miehen aloittaessa samasta käsittelemättä jääneestä asiasta. Elä sen ärtymyksen yli vaikka omassa mielessäsi ennen tulevaa keskustelua. Sitäpaitsi jos suostuisit keskustelemaan kerralla tyylillä, kuten yllä kerroin ei olisi mitään jokapäiväisiä käsittelemättömiä ongelmia, jotka vaan paisuu ja paisuu, koska niiden käsittely kielletään toisen osapuolen heikkohermoisuuden vuoksi.

Eli, keskusteletko mielummin 1,5h päivittäin vai kerralla päivässä selväksi 15min? Kumman valitset?
 
Mää näen sen niin, ett lähtökohtaisesti varmaa kaikki pitää keskustelua hyvänä asiana. Mutta jos toinen kieltää keskustelun, et kiitti riitti, nii silloin "vastapuoli" on jo sanonut jonkun asian toista loukkaavasti.
-Joilloin on jo kaksi asiaa käsiteltävänä, alkuperäinen, ja loukkaus/toisen mielen pahoittaminen. Suo on loputon silloin..
Jolloin lopulta on parempi vaan viheltää peli poikki ja vaikka miettiä asiaa myöhemmin uudestaan
..mutta....miten tuollaisessa tilanteessa voi enää palata keskustelemaan/puhumaan asiasta, kun se on jo jätetty levälleen keskeneräisenä ja mitä ilmeisimmin pahasti tulehtuneena? Kun eikö tuo keskeneräisyys ja loukkaantuminen, mitä ei selvitetty loppuun niin että jos oli tarvista olisi myös pyydetty anteeksikin, kertaannu sitten siinä seuraavassa juttelussa eli eikö se johda siihen tilanteeseen, että milloinkaan ei ole hyvä puhua niin mistään...?

Toinen on varuillaan omien mielipiteidensä ilmaisemisesta, kun ei tiedä miten sanoa kun toinen loukkaantuu vaikka sitä ei tarkoittaisikaan...ja toinen on varuillaan heti siitä, että joutuu syystä tai toisesta puolustuskannalle, koska kokee tilanteen itselleen epäsuotuisana kaikin puolin ja näkee puhumisen valmiiksi jo riitaan johtavana asiana?

Kyllä mun mielestä parisuhteessa pitää pystyä puhumaan asioista kuin asioista ilman että joutuu pahoittelemaan sitä, että haluaa saada aikaiseksi keskustelua ja samalla tutustua ja oppia toisesta lisää mikä taas tuo sitä mielenkiintoa lisää ja intohimoakin. Eri mieltä saa ja pitääkin olla, samalla pitäis myös pystyä sanoittamaan toiselle ne omat tunteensa mitä se keskustelu tuo, jotta toinen tietää jos vaikka on loukannutkin toista - mutta ei ole itse puolestaan nähnyt sitä tilannetta siten. Eihän muutoin opi toisesta ihmisestä mitään, jos ei kerro, miltä tuntuu ja miksi, jos se joka kerta vain lakaistaan maton alle ja paetaan tilannetta. Silloin se vain jää taakaksi jokaiseen tulevaan jutteluhetkeen eikä homma pian etene ollenkaan mihinkään suuntaan.

Puhuminen, jutteleminen, on kuitenkin niin antoisaa matkantekoa toisen ihmisen ajatuksiin ja tunteisiinkin :), että säälihän se on jos sitä ei parisuhteessa voi syntyä saati että niitä keskustelun taitoja ei voisi yhdessä opetella kehittämään :).
 
ap.
..mutta....miten tuollaisessa tilanteessa voi enää palata keskustelemaan/puhumaan asiasta, kun se on jo jätetty levälleen keskeneräisenä ja mitä ilmeisimmin pahasti tulehtuneena? Kun eikö tuo keskeneräisyys ja loukkaantuminen, mitä ei selvitetty loppuun niin että jos oli tarvista olisi myös pyydetty anteeksikin, kertaannu sitten siinä seuraavassa juttelussa eli eikö se johda siihen tilanteeseen, että milloinkaan ei ole hyvä puhua niin mistään...?

Toinen on varuillaan omien mielipiteidensä ilmaisemisesta, kun ei tiedä miten sanoa kun toinen loukkaantuu vaikka sitä ei tarkoittaisikaan...ja toinen on varuillaan heti siitä, että joutuu syystä tai toisesta puolustuskannalle, koska kokee tilanteen itselleen epäsuotuisana kaikin puolin ja näkee puhumisen valmiiksi jo riitaan johtavana asiana?

Kyllä mun mielestä parisuhteessa pitää pystyä puhumaan asioista kuin asioista ilman että joutuu pahoittelemaan sitä, että haluaa saada aikaiseksi keskustelua ja samalla tutustua ja oppia toisesta lisää mikä taas tuo sitä mielenkiintoa lisää ja intohimoakin. Eri mieltä saa ja pitääkin olla, samalla pitäis myös pystyä sanoittamaan toiselle ne omat tunteensa mitä se keskustelu tuo, jotta toinen tietää jos vaikka on loukannutkin toista - mutta ei ole itse puolestaan nähnyt sitä tilannetta siten. Eihän muutoin opi toisesta ihmisestä mitään, jos ei kerro, miltä tuntuu ja miksi, jos se joka kerta vain lakaistaan maton alle ja paetaan tilannetta. Silloin se vain jää taakaksi jokaiseen tulevaan jutteluhetkeen eikä homma pian etene ollenkaan mihinkään suuntaan.

Puhuminen, jutteleminen, on kuitenkin niin antoisaa matkantekoa toisen ihmisen ajatuksiin ja tunteisiinkin :), että säälihän se on jos sitä ei parisuhteessa voi syntyä saati että niitä keskustelun taitoja ei voisi yhdessä opetella kehittämään :).
Tämä oli kuin suoraan mun kynästä :) Ihan kuin olisin itse tämän kirjoittanut...
 
ap.
Nimimerkki ei keskustelulle, miten tämmöisen umpisolmuun menneen tilanteen voisi katkaista ja estää vastaavien tilanteiden syntymisen jatkossa? Miksi pitää suuttua ja loukkaantua, jos toinen tuo eriävän kantansa esiin? Ei rakentava keskustelu ole tappelua/riitelyä. Opettiko isäsi todellakin, että eriävät mielipiteet ja niistä puhuminen on riitely???

Ei enää niitä 'en mä tiedä', vastuksia pliis. Eikä vastauksia 'ei keskustella ikinä mistään'.

Et kai säkään halua oikeesti tappelua miehesi kanssa, eikö niin?

ps. Mä puhun sulle tässä, koska sä tunnut ajattelevan samoin, kun mun mies ja mä tunnun ajattelvan samoin, kuin sun mies. Jos tästä vaikka kehkeytys ratkaisu, että miten vastaavat tilanteet välttää...
 

Yhteistyössä