Miksi 3v jankuttaa?

Lapsi 3v on alkanut viimeaikoina jankuttaa. Esimerkkitilanne tältä aamulta: Sanoin lapselle että lounaan jälkeen mennään tädin luokse. Lapsi alkaa hokemaan "Mennään tädin luo, mennään tädin luo.." vastaan että "niin mennään" tai "aivan" tai "kyllä, kohta" yms. Edelleen lapsi vaan toistaa ja toistaa sitä samaa lausetta "mennään tädin luo" useita kymmeniä kertoja, varmasti jos olisin laskenut niin oltais pääty lähemmäs sataa kertaa.

Yksi toinen aamu olimme lähdössä ulos, kun kysyin "Haluatko nämä lapaset" ja lapsi vastaa "haluan nämä lapaset" johon minä vastaan "joo" tms. Ja laitan hänelle ne lapaset ja alan pukemaan itseä ja pikkusisarusta. Edelleen lapsi vaan hokee lausetta "haluan nämä lapaset, haluan nämä lapaset, haluan nämä lapaset...." vaikka ne ovat jo kädessä. Välillä vastaan jotain, välillä jätän huomiomatta. Jaolen sanonut että ei tarvitse jankuttaa, äiti kyllä kuuli jo ja olen sanonut myös suoraan että se on ärsyttävää.

Mistä tämä voi johtua? Pelkkää huomion hakua? Tahalleen ärsyttää? Jotain muuta? Onko kenenkään lapsella ollut tälläistä?

 

Normi lapsi.
Menee ohi.

 

Enkä usko, että ärsyttääkseen tekevät, vaan liittyy ehkä enemmän johonkin kehitysvaiheeseen, kun alkaa oikeasti tajuta vuorovaikutuksen saloja ja haluaa ehkä itse kuulla sen lauseen moneen kertaan ja alkaa hokemaan sitä vähän kun jotain lorua.

 

Veikkaisin omien lasten perusteella että lapsi haluaa keskustella aiheesta enemmän, mutta ei osaa esittää kysymyksiä. Jos olette menossa johonkin, niin voit kertoa ketkä kaikki on lähdössä, milloin mennään ("laitan vielä itse nämä kengät ja hanskat"), mitä otetaan mukaan, millä mennään, ketä siellä on jne. Tai kun on ne lapaset niin voit kertoa että siellä on niin viileä että tarvitsee, käsille tulisi muuten kylmä, äitikin ottaa sormikkaat, jne.

Meillä kuopus on tooooodella puhelias, ja aloitti jo alle 2,5-vuotiaana sellaisen maanisen jankkauksen (kun ei kielelliset kyvyt vielä sen monipuolisempaan keskusteluun riittäneet) koko ajan kimenevällä äänellä jos aikuinen ei osannut täydentää hänen lausettaan sillä puuttuvalla informaatiolla jonka lapsi haluaisi tuoda esille. Vähän hajottavaa! Mutta nyt lähempänä 3v alkaa helpottaa kun on jo useampi kuukausi harjoteltu ettei sillä kimittämällä yleensä mieleistä vastausta tule mutta muuten jutella voidaan!

 

Jos kyseessä on hyvin kehittynyt kolmevuotias, joka puhuu jo hyvin ja käyttäytyy yleisestikin kuin leikki-ikäinen eikä kuin taapero, niin sanoisin että kyseessä on ilman muuta provosointi- ja ärsytysyritys. Siihen auttaa kurinpito, eli ylenmääräisen jankkauksen kieltäminen ja tuntuvat seuraukset, jos lapsi rikkoo kieltoa.

 

Jos kyseessä on hyvin kehittynyt kolmevuotias, joka puhuu jo hyvin ja käyttäytyy yleisestikin kuin leikki-ikäinen eikä kuin taapero, niin sanoisin että kyseessä on ilman muuta provosointi- ja ärsytysyritys. Siihen auttaa kurinpito, eli ylenmääräisen jankkauksen kieltäminen ja tuntuvat seuraukset, jos lapsi rikkoo kieltoa.

Siitäkim huolimatta että toivon ruokkivani trollia...

Kyllä normaalille hyvin kehittyneelle 3-vuotiaallekin spesifien kysymysten esittäminen voi olla liian vaikeaa ja silloin ihan luonteva tapa kalastella lisäinfoa on pitää aihetta pinnalla.

Kurjalta tuntuu miten joidenkin aikuisten lähtökohdat vuorovaikutukseen on valtataistelu ja oletus lapsen pahantahtoisuudesta. Kyllä, lapset taitaa tahallisen provosoinnin (mikä kumpuaa usein jostain emotionaalisesta tarpeesta jolloin sen ei-toivotun toiminnan rajoittamisen lisäksi voisi yrittää keksiä mikä se on se tarve siellä takana), mut ei aloittajan tapaus minusta anna syytä heti olettaa sitä.

Ja nämä "tuntuvat rangaistukset" siitä että lapsi tekee mitä, puhuu ärsyttävästi. Wtf??!

 

Kyllä normaalille hyvin kehittyneelle 3-vuotiaallekin spesifien kysymysten esittäminen voi olla liian vaikeaa ja silloin ihan luonteva tapa kalastella lisäinfoa on pitää aihetta pinnalla.

Kurjalta tuntuu miten joidenkin aikuisten lähtökohdat vuorovaikutukseen on valtataistelu ja oletus lapsen pahantahtoisuudesta. Kyllä, lapset taitaa tahallisen provosoinnin (mikä kumpuaa usein jostain emotionaalisesta tarpeesta jolloin sen ei-toivotun toiminnan rajoittamisen lisäksi voisi yrittää keksiä mikä se on se tarve siellä takana), mut ei aloittajan tapaus minusta anna syytä heti olettaa sitä.

Ja nämä "tuntuvat rangaistukset" siitä että lapsi tekee mitä, puhuu ärsyttävästi. Wtf??!

Valtataistelu ja provosointi on osattava tunnistaa silloin kun sellaista esiintyy ja edelleen kohdeltava sitä sellaisena kuin se on. Ei kyse ole siitä, että automaattisesti olettaisi lapsen olevan pahantahtoinen.

Ja kyllä, jos puhutaan siitä, että lapsi hokee kymmeniä kertoja peräkkäin vaikkapa "haluan lapaset", niin kyse ei ole spesifisten kysymysten esittämisen vaikeudesta vaan provosointiyrityksestä.

Lisäksi tosiaan seuraamukset periaatteella merkittävää haittaa aiheuttavasta jutusta merkittävät seuraukset. Myös puheella voi aiheuttaa merkittävää haittaa toisille.

 

Ja sitten jos Aikuinen jättäisi provosoitumasta kuin 3-vuotias kuullessaan jotain mikä ei miellytä.

3-vuotias osaa meillä ainakin jutella ja selittää asioita pitkät tovit, ja hänen kanssaan täytyy keskustella, ei auta enää lässyttää "aivan aivan joojoo:ta".
Asia kuin asia on sille lapselle tärkeä asia.

Esim jos ystäväsi tai työkaverisi sanoisi lähtevänsä käymään tätinsä luona, niin vastataanko siihen "Aha".
Tai ystävä kertoo saaneensa uudet käsineet ja siihenkö ei vastata mitään, ja kun ystävä sanoo uudestaan, niin vastataan että "Ei tarvii jankuttaa, kuulin kyllä, ja on muuten todella ärsyttävää tuollainen jankkaus!"

3-vuotias tarvitsee jo muutakin kuin perustarpeet ja muka läsnäoloa.

 

Ja sitten jos Aikuinen jättäisi provosoitumasta kuin 3-vuotias kuullessaan jotain mikä ei miellytä.

3-vuotias osaa meillä ainakin jutella ja selittää asioita pitkät tovit, ja hänen kanssaan täytyy keskustella, ei auta enää lässyttää "aivan aivan joojoo:ta".
Asia kuin asia on sille lapselle tärkeä asia.

Esim jos ystäväsi tai työkaverisi sanoisi lähtevänsä käymään tätinsä luona, niin vastataanko siihen "Aha".
Tai ystävä kertoo saaneensa uudet käsineet ja siihenkö ei vastata mitään, ja kun ystävä sanoo uudestaan, niin vastataan että "Ei tarvii jankuttaa, kuulin kyllä, ja on muuten todella ärsyttävää tuollainen jankkaus!"

3-vuotias tarvitsee jo muutakin kuin perustarpeet ja muka läsnäoloa.

Ei aikuisen tarvitse olla loputtomiin kiinnostunut lapsenkaan puheista. Ja toisaalta onneksi pieni lapsi ei useinkaan tajua sitä mielenkiinnottomuuden osoitukseksi jos aikuinen sanoo vain "aha" tai "joo".

Ennemmin tai myöhemmin aikuisella on myös moraalinen oikeutus sanoa lapselle en jaksa enää kuunnella tai ei ole aikaa kuunnella. Varsinkaan lapselle (joka ei ole mikään kaverisi) kun ei ole tarvis olla aina mieliksi.

Lapsen harrastama tahallinen provosoiminen sitten taas on kokonaan asia erikseen, eikä sellaista tarvitse sietää periaatteessa lainkaan.

 

Lapsi on huomannut, että asiat pysyvät lyhytmuistissa vain hetken, ellei kertaa niitä.

 

Kylläpä te hyvin päättelette yhden aloituksen perusteena etten keskustele lapseni kanssa kyllä keskustelen, mutta se on hankalaa koska lapseni ei vielä oikein osaa kunnolla keskustella mutta juuri siksi yritönkin keskustella paljon että oppisi. Ei osaa siis vastata kunnolla kysymyksiin jne. Mutta siis eilenkin tuossa esimerkki tilanteessa vastasin kyllä aluksi takaisin aina "kyllä, aivan lähdemme tädin luokse kun olemme syöneet" vielä syönnin jälkeenkin lapsi hoki sitä kun syötin pikkuveljeä ja vastasin että "lähdetään sitten kun Kalle* on syönyt" ja sen jälkeen kun jankutus jatkui niin jatkoin vastaamalla "joo" tms. Minusta itsestä tuntuu suoraan sanuttuna että lapsi yrittää ärsyttää. On varmasti huomannut että minua alkaa ärsyttää se jankutus, sitä en lähde kieltämään, se on oikeesti pidemmän päälle aika ärsyttävää kun lapsi toistaa useita kymmeniä kertoja samaa asiaa monotomisella äänellä.

 

Kylläpä te hyvin päättelette yhden aloituksen perusteena etten keskustele lapseni kanssa kyllä keskustelen, mutta se on hankalaa koska lapseni ei vielä oikein osaa kunnolla keskustella mutta juuri siksi yritönkin keskustella paljon että oppisi. Ei osaa siis vastata kunnolla kysymyksiin jne. Mutta siis eilenkin tuossa esimerkki tilanteessa vastasin kyllä aluksi takaisin aina "kyllä, aivan lähdemme tädin luokse kun olemme syöneet" vielä syönnin jälkeenkin lapsi hoki sitä kun syötin pikkuveljeä ja vastasin että "lähdetään sitten kun Kalle* on syönyt" ja sen jälkeen kun jankutus jatkui niin jatkoin vastaamalla "joo" tms. Minusta itsestä tuntuu suoraan sanuttuna että lapsi yrittää ärsyttää. On varmasti huomannut että minua alkaa ärsyttää se jankutus, sitä en lähde kieltämään, se on oikeesti pidemmän päälle aika ärsyttävää kun lapsi toistaa useita kymmeniä kertoja samaa asiaa monotomisella äänellä.

Voihan se olla, että lapsesi vain ärsyttää. Mutta miksi ärsyttäisi? Siis yleensä lapsilla on joku syy toimintaansa. Tapahtuuko jankkaamista koskaan kivoissa tilanteissa/hyvällä päällä vai alkaako jankkaamaan vain kun on turhautunut tms?

 

Jos kyseessä on hyvin kehittynyt kolmevuotias, joka puhuu jo hyvin ja käyttäytyy yleisestikin kuin leikki-ikäinen eikä kuin taapero, niin sanoisin että kyseessä on ilman muuta provosointi- ja ärsytysyritys. Siihen auttaa kurinpito, eli ylenmääräisen jankkauksen kieltäminen ja tuntuvat seuraukset, jos lapsi rikkoo kieltoa.

Ei läheskään aina ole kyse ärsyttämisestä. Useimmat tuon ikäiset ovat vielä vahvasti harjoitusvaiheessa niin puheen kuin ajattelukykynsä kanssa. Monesti jankkaaminen esim johtuu siitä, että lapsi haluaisi asiaan lisäselvyyttä, mutta ei osaa muotoilla kysymystä, eikä välttämättä edes suorittaa aivoissaan tarvittavaa kongnitiivista toimintoa, jolla ensin itselle selventää kysymyksen tarpeen ja sitten vielä sanallisesti muodostaa kysymyksen.

Eli esim tilanteessa, jossa alkaa hokea "lähdetään mummolaan", lapsi saattaa jännittää lähtöä ja kaipaa rohkaisua ja/tai lisätietoa tulevasta reissusta. Ja kun lapsi ei osaa ensinnäkään tunnistaa jännitystä tai muotoilla lisätiedon tarvetta (esim. millä mennään, mennäänkö suoraan mummolaan vai johonkin matkalla, tuleeko sinne muita jne), niin hokee vain sitä " mennään mummolaan" ja toivoo saavansa sitä kautta varmistusta itselleen ja ehkä lisätieto vanhemmalta.

 

Se jatkuu vielä 4- ja 6- vuotaidenkin kanssa.

Äiti, saanko aamupalaksi kakkua?
- Et.
Äiti, saanko aamupalaksi kakkua?
- Et.
Äiti, saanko aamupalaksi kakkua?
- Et, ja jos sä kysyt vielä kerrankin, mä evään sulta viikkorahat ja joudut kuukaudeksi kotiarestiin.
Äiti, saanko aamupalaksi keksiä?

jne.

Ihan oikeasti, mun mielestä elämä lasten kanssa on vähän sama kuin eläisi dementiakodissa.

 

Kylläpä te hyvin päättelette yhden aloituksen perusteena etten keskustele lapseni kanssa kyllä keskustelen, mutta se on hankalaa koska lapseni ei vielä oikein osaa kunnolla keskustella mutta juuri siksi yritönkin keskustella paljon että oppisi. Ei osaa siis vastata kunnolla kysymyksiin jne. Mutta siis eilenkin tuossa esimerkki tilanteessa vastasin kyllä aluksi takaisin aina "kyllä, aivan lähdemme tädin luokse kun olemme syöneet" vielä syönnin jälkeenkin lapsi hoki sitä kun syötin pikkuveljeä ja vastasin että "lähdetään sitten kun Kalle* on syönyt" ja sen jälkeen kun jankutus jatkui niin jatkoin vastaamalla "joo" tms. Minusta itsestä tuntuu suoraan sanuttuna että lapsi yrittää ärsyttää. On varmasti huomannut että minua alkaa ärsyttää se jankutus, sitä en lähde kieltämään, se on oikeesti pidemmän päälle aika ärsyttävää kun lapsi toistaa useita kymmeniä kertoja samaa asiaa monotomisella äänellä.

En minä ainakaan, 1. vierailija, ole päätellyt ettetkö puhuisi lapsille. Varmaan juuri sellainen lapsi, jolle puhuttu ja jota on kuunneltu, viitsii jäädäkin jankkaamaan halutessaan lisäselvitystä - ei sellainen jonka vuorovaikutusyrityksiin ei reagoida.

Mutta toki voihan kyse olla muustakin kuin kysymyksestä tai prosessointituen pyytämisestä. Se oli vain arvaus. Ja voi kyllä, se jankutus voi olla uskomattoman ärsyttävää! Oletko kokeillut sanoa lapselle lempeän määrätietoiseti että "olen nyt vastannut tähän asiaan enkä jaksa enää vastata" tai "hei, lopetetaan nyt, ollaan hetki ihan hiljaa, shh, ei puhuta, äitin korvat väsyy" tai "puhutaan nyt jostain muusta, puhutaan vaikka..." tjsp (vahvat eleet ja ilmeet mukaan)? Sori jos tuntuu että pidän tyhmänä, en pidä, mut jotkut ihmiset viestii tarpeensa selvän sanallisesti ja toiset olettaa että pitäisi ärtyneestä olemuksesta osata tulkita - ja jotkut osaa tulkita mutta ei kaikki. Mulla on ollut opettelemista että sanon lapsille selvemmin tarpeeni ennen kuin olen liian ärsyyntynyt. Meillä esikoisen kanssa noi lauseet toimi jankkaukseen mutta kuopus on impulsiivisempi luonne eikä ihan hillitse.

 

Voihan se olla, että lapsesi vain ärsyttää. Mutta miksi ärsyttäisi? Siis yleensä lapsilla on joku syy toimintaansa. Tapahtuuko jankkaamista koskaan kivoissa tilanteissa/hyvällä päällä vai alkaako jankkaamaan vain kun on turhautunut tms?

Tekee myös kivoissa tilanteissa. Eilenkin oli siis mielissään lähdössä sinne tädin luokse, tykkää tädistä.

Kerran oltiin mummolasta lähdössä ja sai eteisessä tikkarin mummulta. Hoki vaan koko ajan "sain tikkarin, sain tikkarin, sain tikkarin.." siinä eteisessä samalla kun muut vielä puettiin vaatteita. Oltiin kaikki silleen että "Jee nam ooh sait tikkarin jee" niin ei kun lapsi vaan toistaa ja toistaa monotonisella äänellä "sain tikkarin". Se ei siis edes ole sellaista innostunutta "Sain tikkarin!" Vaan lapsi seisoo paikallaan totisena ja toistaa samaa lausetta.

 

Tämä alkoi niin kuukausi sitten ja tekee tuota ehkä muutaman kerran viikossa. Ei joka päivä, onneksi.

Oma epäilys on että hakee huomiota. Vaikka kuinka yritän sitä antaa, niin välillä vaan tuntuu että ei mikään riitä. Ja sit kun on tuo pienempikin joka vaatii huomiota. On myös mustasukkainen pikkusisaruksesta jossain määrin. Ei nyt mitään kovin pahaa mustasukkaisuutta ole onneksi ollut mutta oon miettiny että voisko jotenkin siihen liittyä.

 

Tekee myös kivoissa tilanteissa. Eilenkin oli siis mielissään lähdössä sinne tädin luokse, tykkää tädistä.

Kerran oltiin mummolasta lähdössä ja sai eteisessä tikkarin mummulta. Hoki vaan koko ajan "sain tikkarin, sain tikkarin, sain tikkarin.." siinä eteisessä samalla kun muut vielä puettiin vaatteita. Oltiin kaikki silleen että "Jee nam ooh sait tikkarin jee" niin ei kun lapsi vaan toistaa ja toistaa monotonisella äänellä "sain tikkarin". Se ei siis edes ole sellaista innostunutta "Sain tikkarin!" Vaan lapsi seisoo paikallaan totisena ja toistaa samaa lausetta.

No tuskin sitten on kyse siitä, että haluaisi ärsyttää. Harvoin ne lapsetkaan ihan ilman syytä kivoissa tilanteissa ärsyttävät tahallaan.

Jos tuo hermoille käy (ja käyhän se), niin yritä ohjata lapsen ajatukset muille urille. Eli kun sanoo "sain tikkarin", toistat "niin, sait tikkarin. Olipas kivaa. Arvaappas mikä muu olisi kivaa. Se jos illalla mentäisiin vaikka liukumäkeen, eikö?"

 

Meillä 2,5v tekee tuota kyllä välillä myös ihan vaan ärsyttääkseen. Hakee huomiota ja haluaa ja että hänen kanssaan jutellaan, menee parhaiten ohi kun vaihtaa aihetta.
Usein sanon kuulin kyllä jo ekalla kerralla, ei tarvitse toistaa, jutellaanko jostain?

 

Siis mahtavaa! Voin lempeästi todeta lapselleni: " ei tarvitse toistaa, isi kyllä kuuli".

 

Asburgerit autismi infat eivät osaa puhua oikein.