Miksi ihmiset eroaa?!?!

Herra vähemmän terävä (itse jo myönsit!) partaveitsi pikku kysymys vielä.

Siis jos eronneet ovat luusereita niin entäs mä sitten? Siis kun oon eronnut ja sit erosin vielä kirkosta. Ja kirjakerhosta!

Ymmärrän kyllä, että joku joka ei olisi halunnut erota mutta ero tulee silti (vaikka toisen puolison toimesta) saattaa tuntea itsesä hävinneeksi, mutta muutoin toi nimitys on kerrassaan kummallinen.

Tietty, jos sillä haluaa pönkittää omaa tapaansa elää ja siksi nimittää muita niin, ymmärrän. Ja sallin. Ole hyvä vain jos olosi sillä edes hieman paremmaksi muuttuu.

Tiedoksi: Occamin partaveitsi liittyy tieteeseen ja sen on tarkoituskin olla tylsä

Ymmärrän, että nimitys luuseri tuntuu ikävältä jos pidät sitä halventavana (kuten moni pitää), mutta MINÄ tarkoitan edelleen sanan varsinaista merkitystä, loser, joka tarkoittaa mm. epäonnistujaa. Minäkin olen epäonnistunut monessa asiassa, avioliitossa sen sijaan en ole vielä epäonnistunut. En siis korosta sitä, että minulla on sattunut parivalinta nappiin ja avioliitto on kestänyt todella vaikeatkin ajat, mutta kyseenalaistan sen, eroavatko ihmiset liian heppoisin perustein.

P.S. meistä kukaan tässä perheessä ei kuulu kirkkoon sen jälkeen kun kirkko alkoi tukea SDP:tä Halosen ensimmäisen vaalikampanjan aikana.

Loser:

1. häviäjä halventava
2. epäonnistuja
3. luuseri puhekieli
4. torso puhekieli
5. painonpudottaja

 

No kai sen niinkin voi nähdä. Asia erikseen se, tuntuuko eronneestä epäonnistuneelta vai onnistuneelta.

 

No kai sen niinkin voi nähdä. Asia erikseen se, tuntuuko eronneestä epäonnistuneelta vai onnistuneelta.

Tunne ei ollut tässä se pointti, vaan se, että epäonnistui avioliitossa.

Uskon, että esimerkiksi venäläinen nainen, joka miellyttää miestään vain saadakseen miehestä taloudellista hyötyä, voi olla hyvinkin onnellinen, jos mieheltä loppuu rahat ja joku toinen hänet huolii (yleensä siinä n. 40 ikävuoden kohdilla) ts. tuntuu onnistuneensa. Normaalisti tuntuisi siltä, että jos avioliitto päättyy, tuntuu se aina epäonnistumiselta (ehkä se surutyö on jo käyty läpi ennen päättymistä).

 

Nnniiiinmutta. Joe ei oo venäläinen eikä välttis edes nainen niin...

Jos on rikas mies ja päättää että nyt riittää. Mä en moista elättiä enää katsele. Se on ero nyt!

Niin luuseri on?

 

Ei ole, mutta jos nyt konkretisoidaan asioita, niin:

Eroilevat:
- joutuvat elämänsä aikana useasti lähtemään parisuhteen rakentamisessa nollilta,
- kokevat pettymyksiä useammin (ehkä myös niitä alkurakkauden huumiakin),
- eivät opi tuntemaan toista ihmistä niin syvällisesti kuin pitkässä suhteessa olevat,
- eivät voi rakentaa yhteistä kotia,
- aiheuttavat laajalle piirille mielipahaa (lapset sille, lapset tälle, ne ja nämä isovanhemmat, kaveripiirit jne)
- sairastuvat useammin,
- lapset saavat väärän mallin,
- kuolevat aiemmin.

Parisuhteessa elävät:
- oppivat tuntemaan toisensa erinomaisesti,
- ovat terveempiä,
- osaavat ratkaista parisuhteen ongelmia,
- elävät pidempään,
- voivat rakentaa yhteistä kotia ja omaisuutta,
- lapset saavat hyvän mallin,
- aiheuttavat vähemmän mielipahaa.

Muitakin näkökulmia on.

Entä tilanne, jossa toinen panostaa parisuhteeseen ja toinen vain itseensä ja omaan mukavuuteensa, eikä ole siitä valmis luopumaan suhteen ja perheen vuoksi? Pitääkö silloinkin jäädä, vaikka oma mielenterveys kärsii, lapset kärsii vanhemmasta johon ei voi luottaa ja joka elää kuin sinkku ilman vastuuta valiten vain ne kivat "velvollisuudet" itselleen silloin kun sattuu huvittamaan? Tuleeko silloinkin jäädä ja ratkaista yksinään ongelmia, kun se vastuuton vipeltäjä ei näe toimissaan vikaa ja ainoa vaihtoehto suhteen toimivuudelle on alistua kaikkeen ja koettaa sietää kaikki mahdollinen p**** mitä toinen keksii toisen niskoille kaataa?

Ei se vain toimi niin, että jos itse hoidat suhdetta, vaan siihen tarvitsee molempien osapuolten panostaa. Ja pakottaa ei voi, jos toisella ei ole halua muuttua koska "elämän on oltava kivaa", eikä velvollisuuksia eikä normaalia arkea voi aina pitää vain "kivana", niin jossain vaiheessa on vain valittava se ero mieluummin kuin parisuhde.

Muutoinhan lapset oppivat mallin, että äiti hoitaa kaiken ja isä vain liihottaa milloin missäkin, ja pojista kasvaa isänsä mallin mukaan vastuuttomia retkuja ja tytär nai isänsä kaltaisen miehen. Kun näissä tulevissa perheissä on jälleen lapsia mukana seuraamassa "oikeaa perhe-elämää ilman eroa", niin en usko että näistäkään kovinkaan onnellisia perheitä tulee.

On parempi opettaa, että joskus tulee olla itsekäs ja valita kahdesta vaihtoehdosta parempi ja saada lapsille malli että kaikkea ei tarvitse sietää. Ja löytää mahdollisesti uusi suhde, jossa on lämpöä ja kumppanuutta ja välittämistä, oikea parisuhde.

 

Entä tilanne, jossa toinen panostaa parisuhteeseen ja toinen vain itseensä ja omaan mukavuuteensa, eikä ole siitä valmis luopumaan suhteen ja perheen vuoksi? Pitääkö silloinkin jäädä, vaikka oma mielenterveys kärsii, lapset kärsii vanhemmasta johon ei voi luottaa ja joka elää kuin sinkku ilman vastuuta valiten vain ne kivat "velvollisuudet" itselleen silloin kun sattuu huvittamaan? Tuleeko silloinkin jäädä ja ratkaista yksinään ongelmia, kun se vastuuton vipeltäjä ei näe toimissaan vikaa ja ainoa vaihtoehto suhteen toimivuudelle on alistua kaikkeen ja koettaa sietää kaikki mahdollinen p**** mitä toinen keksii toisen niskoille kaataa?

Ei se vain toimi niin, että jos itse hoidat suhdetta, vaan siihen tarvitsee molempien osapuolten panostaa. Ja pakottaa ei voi, jos toisella ei ole halua muuttua koska "elämän on oltava kivaa", eikä velvollisuuksia eikä normaalia arkea voi aina pitää vain "kivana", niin jossain vaiheessa on vain valittava se ero mieluummin kuin parisuhde.

Muutoinhan lapset oppivat mallin, että äiti hoitaa kaiken ja isä vain liihottaa milloin missäkin, ja pojista kasvaa isänsä mallin mukaan vastuuttomia retkuja ja tytär nai isänsä kaltaisen miehen. Kun näissä tulevissa perheissä on jälleen lapsia mukana seuraamassa "oikeaa perhe-elämää ilman eroa", niin en usko että näistäkään kovinkaan onnellisia perheitä tulee.

On parempi opettaa, että joskus tulee olla itsekäs ja valita kahdesta vaihtoehdosta parempi ja saada lapsille malli että kaikkea ei tarvitse sietää. Ja löytää mahdollisesti uusi suhde, jossa on lämpöä ja kumppanuutta ja välittämistä, oikea parisuhde.

Siellä mikämikä maassa missä tää Gillettehöylä elää kumpikin osapuoli on aina valmis mielyttämään toista kaikin mahdollisin tavoin. Eli kumpikin vaan tekee kompromissejä päivästä toiseen.