MIKSI kotona lapsia hoitava puoliso on toisen "elätti"?

Tuosta perintöketjusta tuli tämä taas mieleen. En yksinkertaisesti tajua miksi kotona yhteisiä lapsia ja yhteistä kotia hoitava puoliso on jonkun mielestä elätti. Voisiko joku tämän minulle ihan perusteellisesti selvittää, sillä en vain yksinkertaisesti tajua sitä? Ymmärrän tuon "elätti" termin, mikäli puoliso on kotona, mutta perheessä käy päivittäin taloudenhoitaja ja lapset ovat myös ulkopuolella hoidossa. Kotirouva on mielestäni elätti, mutta miten lapset ja kodin hoitava kotiäiti (tai koti-isä) on millään logiikalla elätti??? Hänhän tekee jokapäivä "töitä" perheen yhteisen edun eteen!

 

Toisen ketjun ap vastasi juuri kysymykseesi.

 

Toisen ketjun ap vastasi juuri kysymykseesi.

Ei mielestäni vastannut, sillä heillä on kuitenkin kaksi pienintä lasta tulleet pienellä ikäerolla. Eikä ap siellä kertonut, oliko ekan ja tokan välissä töissä.

Mä olen myös hämmästynyt siitä ryöpytyksestä, minkä kotiäiti tuolla sai osakseen.

 

Jos ei vaan tienaa omalla työllään rahoja, niin on jonkun elätti, kuten palstalla usein todetaan "sossun elätti" tai "valtion elätti"...?

 

Minusta ei ole "elätti", jos toisen kotona oleminen on molempien yhteinen päätös ja molemmat ovat päätökseen tyytyväisiä.

 

Samaa olen ihmetellyt. Joillakin kyse on kateudesta. Minä olen ollut kotiäitinä 6 vuotta (3 lasta) Mies on meitä siis enimmäkseen elättänyt, mutta pitää asiaa aivan normaalina kun minä hoidan kodin ja lapset. Oma äitini on kutsunut minua "miehen elätiksi" mutta samalla todennut että eipä hänellä vaan ollut mahdollisuuksia olla pitkään kotona lasten kanssa... eli on kateellinen minulle.

 

Ei mielestäni vastannut, sillä heillä on kuitenkin kaksi pienintä lasta tulleet pienellä ikäerolla. Eikä ap siellä kertonut, oliko ekan ja tokan välissä töissä.

Mä olen myös hämmästynyt siitä ryöpytyksestä, minkä kotiäiti tuolla sai osakseen.

Kuten tuo Tallu vastasikin, elätti on se, joka ei osallistu taloudellisella panoksellaan perheen elättämiseen. Ja vastasihan se: sanoi olevansa kotiäiti ilman koulutusta.

 

Hmmm, puolisoiden kesken on kyllä jotain muutakin asennevammaa menossa kuin yksi perintö. Esim. mies ei arvosta lasten kotihoitoa ja on pakottamassa vaimon tienaamaan oikeisiin töihin. Mene ja tiedä näistä.
Jos isä arvostaa kotiäitiyttä, niin tulisi turvata puolison eläkekertymä vapaaehtoisella eläkevakuutuksella tai rahastolla kotivuosien ajan. Samoin rahankäytöstä tulisi sopia yhdessä.

 

jos ei maksa omia kulujaan on minusta elätti. kuka kenenki. soskun yms. jokhaisen pitäs tienata omat rahansa elämiseen.

kotona oleminen ole minusta työtä, ne tiskit ja pyykit on hoijettava vaikka ois töissäki.

 

Ehkä sen takia, että nykyään ei ole mikään pakko toisen olla kotona. Ennen saattoi olla toisin. Meillä on loistavat mahdollisuudet lapsen laadukkaaseen hoitoon, vaihtoehtojakin on. Nykyään myös eläminen on pirun kallista, joten yleensä se toinen painaa sitten niska limassa duunia (jos ei nyt satu todella isotuloinen olemaan), jotta saa perheen elätettyä.

Nykyään yhteiskunta on toisenlainen ja mikään ei velvoita olemaan kotona. Minusta aikuinen ihminen, joka on vuosikausia kotona ilman pätevää syytä ja on kantamatta taloudellista vastuutaan, on elätti. Hoitovapaata en laske varsinaiseksi kotiäitiydeksi, mutta isojen lasten hoitaminen kotona ei ole pätevä syy

 

[QUOTE="Vieras";27280459]Hmmm, puolisoiden kesken on kyllä jotain muutakin asennevammaa menossa kuin yksi perintö. Esim. mies ei arvosta lasten kotihoitoa ja on pakottamassa vaimon tienaamaan oikeisiin töihin. Mene ja tiedä näistä.
Jos isä arvostaa kotiäitiyttä, niin tulisi turvata puolison eläkekertymä vapaaehtoisella eläkevakuutuksella tai rahastolla kotivuosien ajan. Samoin rahankäytöstä tulisi sopia yhdessä.[/QUOTE]

Sinulla tässä on asennevamma. Ketään ei ole pakotettu mihinkään, mutta ainoana tienaajana saa kyllä omista rahoistaan päättää, tässä tarkoittaen perintöä, joka on täysin ylimääräistä rahaa.

 

Minusta ei ole "elätti", jos toisen kotona oleminen on molempien yhteinen päätös ja molemmat ovat päätökseen tyytyväisiä.

Nimenomaan.

Mutta se että toinen joutuu tekemään vastoin tahtoaan jotain, esimerkiksi pysymään epämiellyttävässä työpaikassa tai tekemään ylitöitä siitä syystä että toinen yksipuolisella päätöksellä tekee lapsia ja jää niitä sitten kotiin hoitamaan - se on kyllä ns. epistä.

Näistä päätöksistä voi ja pitää keskustella yhdessä. Voihan olla että toinen haluaakin vuorostaan olla kotona...

 

Mitä väliä sillä, vaikka olisikin puolisonsa elätti?

Jos asia on puolisojen kesken sovittu vaikkapa siten, että toinen käy töissä & toinen taas hoitaa kodin ja lapset, ja pariskunta itse on järjestelyyn tyytyväinen, niin ketä oikeasti kiinnostaa jos joku piipittää vieressä että "mutku sä oot elätti, mutku sä et elätä itseäsi itse"?

 

Lapsen kanssa oleva vanhempi hoitaa lapsia sen ajan kotona, mitä muilla he olisivat tarhassa. lastenhoito on työtä.

 

Oy Koti Ab on yhteinen yritys ja samoin kassaan tulevat varat. Jos toinen puolisoista jää yhteisestä päätöksestä kotiin hoitamaan lapsia kotihoidontuella, niin ei kai silloin ole kyseessä elätti? Kuvio ei toimi, jos rahasta riidellään.

 

Se kuuluu meidän kulttuuriin. Jokaisen on pärjättävä itse mahdollisimman irrallaan muista.

Etenkin naiskeskustelussa harva suomalainen nainen haluaa olla millään tavalla "epäitsenäinen", joka on mielestäni kyllä kyseenalainen eikä missään nimessä mitenkään välttämätön mindset, enemmän opittua ja nieltyä. Modernisaatiota osaavat kuitenkin laajemmin kritisoida vain hyvin korkealle koulutetut.

 

Ei ole elätti jos se on yhteinen päätös, johon molemmat on tyytyväisiä. Ainakin meillä näin, mies ei oikeastaan edes haluisin että lähden työelämään tekemään rahaa. Arki käy liian raskaaksi (on kokeiltu). Meillä ei IKINÄ riidellä rahasta. Miehen tulot ovat 100% yhteisiä ja niiden käytöstä päätetään yhdessä. N. 100€ ostokset voi tehdä vielä toiselta kysymättä, jos ei niitä kovin usein ole.

 

[QUOTE="muu";27280538]Ei ole elätti jos se on yhteinen päätös, johon molemmat on tyytyväisiä. Ainakin meillä näin, mies ei oikeastaan edes haluisin että lähden työelämään tekemään rahaa. Arki käy liian raskaaksi (on kokeiltu). Meillä ei IKINÄ riidellä rahasta. Miehen tulot ovat 100% yhteisiä ja niiden käytöstä päätetään yhdessä. N. 100€ ostokset voi tehdä vielä toiselta kysymättä, jos ei niitä kovin usein ole.[/QUOTE]

Teillä on toimiva systeemi, hieno juttu. Tuossa toisessa ketjussa mies on jotenkin joutunut siihen asemaan, että hänellä ei ole mitään päätäntävaltaa raha-asioista ja päätti kerrankin hankkia jotain vain itselleen, kun siihen kerrankin on mahdollisuus. Mies ei kuitenkaan vienyt kattoa perheen pään päältä tai leipää suusta, vaan tuhlasi rahat itseensä. Ymmärrän hyvin reaktion kuten myös vaimon turhautumisen.

 

[QUOTE="mies";27280530]Se kuuluu meidän kulttuuriin. Jokaisen on pärjättävä itse mahdollisimman irrallaan muista.

Etenkin naiskeskustelussa harva suomalainen nainen haluaa olla millään tavalla "epäitsenäinen", joka on mielestäni kyllä kyseenalainen eikä missään nimessä mitenkään välttämätön mindset, enemmän opittua ja nieltyä. Modernisaatiota osaavat kuitenkin laajemmin kritisoida vain hyvin korkealle koulutetut.[/QUOTE]
Nimenomaan kuuluu kulttuuriin. Monissa muissa maissa mies joutuu eron jälkeen maksamaan tulojensa mukaan naisellekin elatustukea. Suomessa ei joudu ja myöskin lasten etävanhemmaltaan saama elatustuki ei perustu suoraan etävanhemman tuloihin vaan lapsen kohtuullisiin kuluihin. Naisen kannalta huonoin tilanne on, että vuosien kotiäitiys on mahdollistanut miehelle uralla etenemisen, mutta sen satoa ei ole investoitu kiinteään, realisoitavissa olevaan omaisuuteen tai säästöihin, josta nainen voisi erossa saada puolet (mikäli siis ei ole avioehtoa). Eron jälkeen nainen saa yhteisestä kodista sen puolikkaan, jolla rahalla hyvässä lykyssä saa jonkun kerrostalokämpän. Mies jatkaa edelleen hyväpalkkaisessa työssään eikä miehen elintaso laske, mutta naisen elintaso romahtaa täydellisesti. Ja pahinta on, että ikää voi naisella olla jo sen verran, ettei edes opiskelulla ja omalla työllä pääse koko elinaikanaan lähellekään samaa elintasoa kuin mistä tipahti. Sitten katkeroidutaan ja ollaan "vittumaisia exiä". Opiskelemalla ja töissä käymällä nainen turvaa omaa selustaansa, koska yhteiskunta turvaa vain lasten selustan. Eikä sitäkään niin hyvin kuin olisi ehkä tarpeen.

 

jos ei maksa omia kulujaan on minusta elätti. kuka kenenki. soskun yms. jokhaisen pitäs tienata omat rahansa elämiseen.

kotona oleminen ole minusta työtä, ne tiskit ja pyykit on hoijettava vaikka ois töissäki.

No eihän tuolla logiikalla kotiäidin mieskään hoida kaikkia kulujaan, jos ei maksa palkkaa sille vaimolle lasten hoitamisesta, eihän se ulkopuolisellakaan ilmaista olisi.

Käytännössähän siis mies "maksaakin", kun antaa palkastaan yhteisiin asioihin, jotka vaimoKIN on siis lastenoidollaan ansainnut.

 

palkkaa omien lasten hoitamisesta! :O oikeasti! minusta jos elää miehen rahoilla on "pummaamista".

 

palkkaa omien lasten hoitamisesta! :O oikeasti! minusta jos elää miehen rahoilla on "pummaamista".

Mutta sittenhän jokainen joka on hetkeäkään kotona eikä ole säästänyt rahaa niin plajon, että riittäisi puoliksi vuokraan/lainaan, puoliksi ruokakustannuksiin ja ihan kaikkiin laskuihin, on elätti?!

Eli kaikki järkevät ja reilut perhesysteemit on elättejä.

Vai sekö on reilua että pitää säästää rahaa jotta voi hoitaa YHTEISIÄ lapsia kotona?!

 

palkkaa omien lasten hoitamisesta! :O oikeasti! minusta jos elää miehen rahoilla on "pummaamista".

:O

 

En ymmärrä mäkään. Meillä kaksi lasta vanhempi juuri täytti 3vuotta ja pienempi on 1,5 v, mä olen kotona lasten kanssa, ja saan siitä kotihoidontukea, mies käy töissä. Molemmat ollaan sitä mieltä, ettei pienten paikka ole hoidossa kodin ulkopuolella. Isompi nyt voisi jo mennäkin, mutta koska kuitenkin olisin kotona pienemmän kanssa niin... Menen töihin vuoden päästä.
Tässä tilanteessa mies maksaa elämisestämme enempi, ja minä sen mitä minulla on. Kumpikaan ei voi kamalasti ylimääräisiä ostella, joten turha olisi miehenkään siitä "valittaa"

Meillä tosin mies ei valitakaan, hän tietää että jos ei halua "omia" rahojaan perheeseen käyttää, toinen vaihtoehto on että minä menen töihin ja mies jää kotiin. Joten en ajattele että minä olen mieheni elätettävä, vaan mieheni huolehtii perheestään, koska myös hän on lapsia halunnut ja myös hän haluaa että lapset saa olla kotona,

 

Tottakai elän kotihoito vuodet miehen tuloilla. En kutsuisi itseäni elätiksi, en kyllä lapsianikaan, vaikka samoilla miehen tuloilla elellään..

En ihan oikeesti tajua millä sitä sitten pitäisi elää jos kht:a saa alle 300kuussa?