Millä tapaa polyamorisessa perheessä kasvaminen on haitallisempaa lapsille, kuin uusperheessä kasvaminen?

[QUOTE="vieras";26112696]Totta kai tulee. Joka ikisessä suhteessa on ongelmia. Mutta jos on oikeanlainen persoonallisuus ja asenne niistä ongelmista voi selvitä. Ei mihinkään suhteeseen voi lähteä, edes kahden hengen heterosuhteeseen, jos suhteessa ei saa olla ongelmia.[/QUOTE]

No niin niin. Eli sinäkin myönnät, että polyamoria edellyttää erilaista suhtautumista ja erityistä joustavuutta. Eli kyllähän se tarkoittaa käytännössä sitä, että ongelmia varmaan on normiparisuhteeseen verrattuna enemmän.

 

No niin niin. Eli sinäkin myönnät, että polyamoria edellyttää erilaista suhtautumista ja erityistä joustavuutta. Eli kyllähän se tarkoittaa käytännössä sitä, että ongelmia varmaan on normiparisuhteeseen verrattuna enemmän.

Ei vaan se tarkoittaa sitä, että ihmisen pitää olla tietynlainen, että kyseinen suhde hänelle sopii. Sinulla varmasti olisi enemmän ongelmia polyamorisessa suhteessa, mutta monella muulla ei. Ihmisellä joka sopisi paremmin polyamoriseen suhteeseen saattaisi itse asiassa olla normiparisuhteessa enemmän ongelmia.

 

Jospa tämä vielä auttaisi hahmottamaan asiaa.

Jenna on joustava ja asioihin rennosti suhtautuva. Hän ei ole mustasukkainen eikä jaksa laskea sitä kuka on viimeeksi vienyt roskat ja kenen vuoro on viedä ne nyt. Jenna tuntee, että yksi ihminen ei voi täyttää kaikkia hänen tarpeitaan. Jenna on bi-seksuaali ja haluaisi harrastaa seksiä sekä miehen, että naisen kanssa.

Laura haluaa sitoutua vain yhteen ihmiseen ja ei voisi ikinä kuvitellakaan harrastavansa seksiä enemmän kuin yhden ihmisen kanssa. Jenna on mustasukkainen ja haluaa mieheltään paljon huomiota ja aikaa.

Jos Jenna on normiparisuhteessa hän ei luultavasti tunne saavansa kaikkia tarpeita tyydytetyksi yhden ihmisen kanssa ja hän on onneton, joten heillä on paljon ongelmia. Polyamorisessa suhteessa taas Jenna olisi onnellinen ja ongelmia olisi vähemmän.

Laura on onnellinen normiparisuhteessa ja heillä on vain vähän ongelmia. Polyamorisessa suhteessa Jenna olisi mustasukkainen ja epävarma ja heillä olisi paljon ongelmia.

 

[QUOTE="vieras";26112781]Jospa tämä vielä auttaisi hahmottamaan asiaa.

Jenna on joustava ja asioihin rennosti suhtautuva. Hän ei ole mustasukkainen eikä jaksa laskea sitä kuka on viimeeksi vienyt roskat ja kenen vuoro on viedä ne nyt. Jenna tuntee, että yksi ihminen ei voi täyttää kaikkia hänen tarpeitaan. Jenna on bi-seksuaali ja haluaisi harrastaa seksiä sekä miehen, että naisen kanssa.

Laura haluaa sitoutua vain yhteen ihmiseen ja ei voisi ikinä kuvitellakaan harrastavansa seksiä enemmän kuin yhden ihmisen kanssa. Jenna on mustasukkainen ja haluaa mieheltään paljon huomiota ja aikaa.

Jos Jenna on normiparisuhteessa hän ei luultavasti tunne saavansa kaikkia tarpeita tyydytetyksi yhden ihmisen kanssa ja hän on onneton, joten heillä on paljon ongelmia. Polyamorisessa suhteessa taas Jenna olisi onnellinen ja ongelmia olisi vähemmän.

Laura on onnellinen normiparisuhteessa ja heillä on vain vähän ongelmia. Polyamorisessa suhteessa Jenna olisi mustasukkainen ja epävarma ja heillä olisi paljon ongelmia.[/QUOTE]

Joo kaikki muut kohdat ymmärrän, mutta en sitä, että polyamorinen ihminen on automaattisesti sellainen, jolle ei tule riitaa siitä roskapussin viemisestä tai mistään muustakaan tavallisesta arjen kiistakapulasta. Hienosti sivuutit juuri sen kohdan mikä on tässä kohtaa olennaisinta. Eli ne ongelmat, joista minä puhuin, ei liity siihen polyamoriaan vaan ihan arkeen. Eikö nyt voida ajatella niitä polyamorisessa suhteessa asuvia ihan normaaleina ihmisinä, joita ärsyttää se, kun toinen jättää likapyykkiä lojumaan nurkkiin tai kun toinen ei pidä sovituista aikatauluista kiinni. Miten näissä keskusteluissa oletetaan, että polyamoriseen suhteeseen pystyvät ovat kaiken tällaisen yläpuolella?

Eli en kyllä suostu uskomaan sitä, että henkilö, joka voi löytää onnen ainoastaan polyamorisessa suhteessa, on aina myös henkilö, joka ei kinastele tai jota ei ärsytä normaalit arkipäivän asiat. Eihän ne asiat liity mitenkään toisiinsa.

 

Tätä suvaitsevaisuuden kulttuuria kun seurailee niin olen ihan varma että jossain vaiheessa omaa elämääni lapsimorsiammetkin on todellisuutta. Joku koulukunta keksii että menkathan alkaa 10-16-vuotiaalla niin luontohan on niin tarkoittanut että on sukukypsiä... asiaa perustellaan kivikauden tapahtumilla... mutta niin hän se on että kun suvaitsevaisuuden äärimmäiselle tielle on lähdetty niin kaikki mahdollinen pitää hyväksyä

Se minua ihmetyttää erityisesti että ne jotka hyväksyvät homosuhteet ja lapset yhtälön eivät voi hyväksyä moniavioisuus/suhde + lapset kuviota... millä perusteella jälkimmäinen turmelee enemmän kuin ensimmäinen. Naurattaa myös että moniavioisuutta perustellaan sillä että uusperhekuviot ei siitä paljon eroa. Lähipiirissä ei yhtäkään lapsia vähän vaurioittavaa uusperhettä joten en todellakaan pidä sitä minään ihannemuotona. aikuisten väliset riidat ja mustasukkaisuus maksatetaan lapsen hyvinvoinnilla... harmittaa

 

[QUOTE="vieras";26112663]Musta jotenkin tuntuu, että sä katsot tätä asiaa omasta näkökulmastasi. Sinulle polyamorinen suhde ei varmasti sopisikaan. Siinä tarvitsee joustavuutta, kompromisseja jne. Ihmiset jotka ovat polyamorisessa suhteessa luultavasti myös ovat aika hyviä noissa asioissa. Jos ihminen suuttuu siitä, että kaveri näki eilen toista kaveria eikä häntä niin ehkä sellaisen ihmisen ei kannata edes tällaiseeen suhteeseen lähteä. Mutta toiset eivät ota asioita niin tosissaan ja he ovat joustavia ja heitä ei haittaa vaikka kaikki ei aina menisi tasan ja he mielellään jakavat elämänsä usean ihmisen kanssa. Sellaiselle ihmiselle polyamorinen suhde sopii hyvin.[/QUOTE]

Mä taas en usko, että polyamoriset olisi sen epäitsekkäämpiä, joustamis-ja sopeutumiskykyisempiä tai kykenevämpiä/halukkaampia ottamaan toisten tunteet huomioon kuin monoamorisetkaan.

 

Mä en taas usko, että polyamoriset olisi sen epäitsekkäämpiä, joustamis-ja sopeutumiskykyisempiä tai kykenevämpiä/halukkaampia ottamaan toisten tunteet huomioon kuin monoamorisetkaan.

No niin, kiitos!

 

Mä taas en usko, että polyamoriset olisi sen epäitsekkäämpiä, joustamis-ja sopeutumiskykyisempiä tai kykenevämpiä/halukkaampia ottamaan toisten tunteet huomioon kuin monoamorisetkaan.

Ei varmaan olekaan. Tiettyä luonnetta tuo kuitenkin vaatii. Itse voin sanoa kokemusksen syvällä rintaäänellä että nuorena kun tuli tapailtua miehenalkuja vähän enemmänkin niin ei ne olleet samalla lähtöviivalla. Joku oli aina parempi kun muut. Mulle ei varmasti sopisi mikään polysuhde sillä mä tykkäisin aivan saletisti toisesta enemmän kuin toisesta.

 

Ja tästä ketjusta tulee vielä sellainen mieleen, että miten polyamoriseen suhteeseen lähtevät sitten tietävät, että he pystyvät siihen suhteeseen, kun ei tässäkään ketjussa osata ajatella mitään muuta kuin sitä, ettei olla mustasukkaisia ja seksipuoli on mietitty. Tuleeko siinä sitten ajatelleeksi niitä muita arjen mutkia, kun tämäkin ketju osoittaa, että väki ajattelee sen polyamorian olevan se pelastava tekijä, eikä ajatella, että ne ongelmat voivat olla vähän monimuotoisempia kuin äkkiä ajattelisi.

 

Ei varmaan olekaan. Tiettyä luonnetta tuo kuitenkin vaatii. Itse voin sanoa kokemusksen syvällä rintaäänellä että nuorena kun tuli tapailtua miehenalkuja vähän enemmänkin niin ei ne olleet samalla lähtöviivalla. Joku oli aina parempi kun muut. Mulle ei varmasti sopisi mikään polysuhde sillä mä tykkäisin aivan saletisti toisesta enemmän kuin toisesta.

Uusiin ihastumisiin liittyy aina se alkuhuuma ja en usko etteikö polyamorisillakin voisi kaikki ajatukset ja tunteet keskittyä välillä johonkin tiettyyn vaikka miten olisivat kykeneviä ihastumaan moniin. Alkuvaihe suhteessa on aina intensiivinen. Vaikkei periatteessa yksi rakkaus ole pois toisesta niin kyllä romanttisissa suhteissa voi tunteet toista kohtaan hiipua, jos kuvioihin tulee uusia, joihin rakastuu syvemmin ja joihin menee se energia. Minusta ne toiset ei ansaitse jäädä paitsioon. Jos on vaikka kaksi suhdetta ja yhtä rakastaa vahvemmin kuin sitä toista niin minulle tulisi ajatus, että se toinen ansaitsisi jonkun, joka rakastaa häntä yhä paljon ja täysillä. Esim. omalle kohdalle ajateltuna soisin sille toiselle rakkaalleni jonkun, joka rakastaa häntä yhtä paljon kuin minä sitä "ensisijaista". Mut nää on vaan tämmöisiä pessimistisiä yleistyksiä ja omia ajatuksia.

 

No lue nyt nuo viestini. En nyt oikein tiedä, miten saisin tämän asian selitettyä sillä tavalla neutraalisti teorian tasolla, ettei siihen suhtauduta heti näin jyrkästi. Eli unohtakaa nyt se suhteen laatu ja ajatelkaa pelkästään niitä suhteiden määrää. Jos olet parisuhteessa sinulla on kaksi vaihtoehtoa, pysyt parisuhteessa tai sitten et pysy siinä. Jos olet polyamorisessa suhteessa, voit olla henkilön kanssa suhteessa, voit erota, voit ottaa siihen kolmannen jäsenen, voit ottaa siihen neljännen jäsenen ja rajaahan ei teoriassa ole.

Eli jos ajattelet vaikka käveleväsi suoraa tietä, sinulla on kaksi vaihtoehtoa, kävellä eteenpäin tai kääntyä takaisin. Mutta jos taas sinulla on tie jossa on paljon risteyksiä, joista saat itse valita, mihin käännyt, onhan se paljon monimutkaisempi ja riskialttiimpi eksymiseen.

Jälleen kerran ihan vain teoriaa. Käytännöstähän ei voi tietää, mutta onhan esim tytsikin monta kertaa sanonut, että polyamoriset suhteet vaativat ihmisiltä ihan eri tavalla sopeutumiskykyä, ihmissuhdetaitoja, kärsivällisyyttä jne, joten mikä ihme siinä on, jos puhuu tästä näiden kahden ihmissuhdekuvion teoreettisesta ja käsitteellisestä erosta ja pohtii niiden vaikutuksia todellisuuteen, tullaan heti jankuttamaan, että "voihan parisuhteessakin erota" jne. Minun tarkoitukseni on vain huomioida se, että juuri nämä eroavaisuudet tekevät polyamoriselle suhteelle niitä haasteita, jolloin se on pakosti hankalampi.

Ei kai kukaan esimerkiksi voi sanoa, että uusioperheessäkään ei olisi tietynlaisia ongelmia juuri sen uusiokuvion takia, mutta ei se silti tarkoita sitä, että kaikki ydinperheet ovat automaattisesti ongelmattomia ja kaikissa uusioperheissä menee huonommin kuin ydinperheissä. Miksi tämä nyt on niin vaikeaa?

Eli en kyllä suostu uskomaan sitä, että henkilö, joka voi löytää onnen ainoastaan polyamorisessa suhteessa, on aina myös henkilö, joka ei kinastele tai jota ei ärsytä normaalit arkipäivän asiat. Eihän ne asiat liity mitenkään toisiinsa.

Hienoa, että jaksat yrittää perehtyä asiaan, mutta kun näinkin monessa aiheeseen liittyvässä ketjussa jo olet kirjotellut, on nyt pakko yrittää vastata, vaikei jaksaisi. Siis kun se tuntuu vähän turhalta lähteä vääntämään kanssasi, kun et tajua alkuunkaan, mistä polyamoriassa on kyse. Eikä usein Tytsikään, vaikka hänen kommentteihin tukeudut ja toisianne tykkäätte peesailla.

Jo tuossa ylinnä olevassa kappaleessa menee metsään; "unohtakaa suhteen laatu ja ajatelkaa pelkästään määrää." EI NÄIN. Ei polysuhde ole sama, kuin monta parisuhdetta. Toki polyamorinen ihminen voi olla monessa parisuhteessa samaan aikaan, mutta ei ne parisuhteet silloin ole samanlaisia tai suoraan verrattavissa ns tavallisiin parisuhteisiin.

Polysuhde voi olla avoin tai suljettu: On ihan mahdollista, että esim kolme tai neljä ihmistä sopivat olevansa toistensa ja vain toistensa kanssa, ihan yhtälailla kuin kaksi ihmistä parisuhteessa. Voi myös olla niin, että kaksi ihmistä ovat ensisijaisesti toistensa kanssa ja tahoillansa tai yhdessä tapailevat yhtä tai useampaa "ulkopuolista". Polyamoria EI ole vapaata seksiä, vaan kyllä siinä yleensä ihan seurusteluun ja yhteiseen elämään tähdätään.

En oikeastaan edes osaa vastata väitteeseesi siitä, että polyamorinen suhde olisi pakosti hankalampi, koska koko väite on niin typerä. Enemmän ihmisiä, enemmän ongelmia-teoriasikin on ihan erinomainen esimerkki siitä, miten vähän aiheestä tajuat. Suhteissa, joissa yhdellä ihmisellä voi olla ns monta rautaa tulessa tuo saattaa joskus päteäkin, mutta varsinkin silloin, jos kyseessä on esim triadi, ei ongelmia tule välttämättä senkään vertaa, kuin tavan kahden ihmisen parisuhteessa; siinä kun on enemmän ihmisiä sumplimassakin.

Ja se kolmiodraama.... Voi elämän kevät. Kyllä kai polyt sitten vähän yli-inhimillisiä piirteita omaavat, koska noin pikkumaisiin kiukutteluihin ei meillä meidän perheessä ainakaan ole tarvetta. On erittäin tärkeä olla avoin ja rehellinen tunteistaan, mutta tietysti on myös asioita joista puhuu mieluummiin vain tietyn henkilön kanssa. Lastenhoitokin on helppo järjestää, kun aikuisia on enemmän kuin kaksi; kaksi voivt viettää vapaa-aikaa ja yksi (tai useampi) jäädä kotiin lasten kanssa. Ja aina edes joku jaksaa viedä sen roskiksen.

Tytsin käsitys siitä, että uusi ihastus veisi aikaa ja energiaa olemassaolevalta suhteelta ja se vaaleanpunasilla pilvillä leijaileminen olisi jollain tapaa pois "vanhalta" suhteelta, on myös typerä. Asia on lähinnä päin vastoin, ainakin oman kokemukseni mukaan.

Ja kaikki tämähän oli täysin OT, koska alunperin ketjun tarkoitus oli miettiä, mihin väite polyperheen haitallisuudesta jälkikasvulle pohjaa, sikäli ettei samaa yleensä enää nykyään ajatella uusperheistä...

 

[QUOTE="a p";26128112]Hienoa, että jaksat yrittää perehtyä asiaan, mutta kun näinkin monessa aiheeseen liittyvässä ketjussa jo olet kirjotellut, on nyt pakko yrittää vastata, vaikei jaksaisi. Siis kun se tuntuu vähän turhalta lähteä vääntämään kanssasi, kun et tajua alkuunkaan, mistä polyamoriassa on kyse. Eikä usein Tytsikään, vaikka hänen kommentteihin tukeudut ja toisianne tykkäätte peesailla.

Jo tuossa ylinnä olevassa kappaleessa menee metsään; "unohtakaa suhteen laatu ja ajatelkaa pelkästään määrää." EI NÄIN. Ei polysuhde ole sama, kuin monta parisuhdetta. Toki polyamorinen ihminen voi olla monessa parisuhteessa samaan aikaan, mutta ei ne parisuhteet silloin ole samanlaisia tai suoraan verrattavissa ns tavallisiin parisuhteisiin.

Polysuhde voi olla avoin tai suljettu: On ihan mahdollista, että esim kolme tai neljä ihmistä sopivat olevansa toistensa ja vain toistensa kanssa, ihan yhtälailla kuin kaksi ihmistä parisuhteessa. Voi myös olla niin, että kaksi ihmistä ovat ensisijaisesti toistensa kanssa ja tahoillansa tai yhdessä tapailevat yhtä tai useampaa "ulkopuolista". Polyamoria EI ole vapaata seksiä, vaan kyllä siinä yleensä ihan seurusteluun ja yhteiseen elämään tähdätään.

En oikeastaan edes osaa vastata väitteeseesi siitä, että polyamorinen suhde olisi pakosti hankalampi, koska koko väite on niin typerä. Enemmän ihmisiä, enemmän ongelmia-teoriasikin on ihan erinomainen esimerkki siitä, miten vähän aiheestä tajuat. Suhteissa, joissa yhdellä ihmisellä voi olla ns monta rautaa tulessa tuo saattaa joskus päteäkin, mutta varsinkin silloin, jos kyseessä on esim triadi, ei ongelmia tule välttämättä senkään vertaa, kuin tavan kahden ihmisen parisuhteessa; siinä kun on enemmän ihmisiä sumplimassakin.

Ja se kolmiodraama.... Voi elämän kevät. Kyllä kai polyt sitten vähän yli-inhimillisiä piirteita omaavat, koska noin pikkumaisiin kiukutteluihin ei meillä meidän perheessä ainakaan ole tarvetta. On erittäin tärkeä olla avoin ja rehellinen tunteistaan, mutta tietysti on myös asioita joista puhuu mieluummiin vain tietyn henkilön kanssa. Lastenhoitokin on helppo järjestää, kun aikuisia on enemmän kuin kaksi; kaksi voivt viettää vapaa-aikaa ja yksi (tai useampi) jäädä kotiin lasten kanssa. Ja aina edes joku jaksaa viedä sen roskiksen.

Tytsin käsitys siitä, että uusi ihastus veisi aikaa ja energiaa olemassaolevalta suhteelta ja se vaaleanpunasilla pilvillä leijaileminen olisi jollain tapaa pois "vanhalta" suhteelta, on myös typerä. Asia on lähinnä päin vastoin, ainakin oman kokemukseni mukaan.

Ja kaikki tämähän oli täysin OT, koska alunperin ketjun tarkoitus oli miettiä, mihin väite polyperheen haitallisuudesta jälkikasvulle pohjaa, sikäli ettei samaa yleensä enää nykyään ajatella uusperheistä...[/QUOTE]

Et nyt näköjään kertakaikkiaan ymmärrä, mitä ajan takaa tai sitten olet tosiaan sitä mieltä, että polyamoriseen suhteeseen lähtevät ovat immuuneja niille normaaleille arjen ongelmille.

Jos ajatellaan vaikka niitä uusperheitä, niin väitätkö tosiaan, että siinä ei tule esiin sellaisia ongelmia, joita ydinperheessä ei ole ja sitten taas toisaalta, että ydinperheessä on sellaisia ongelmia joita parisuhteessa ei voi olla? Sitten elämme ilmeisesti ihan eri maailmoissa, koska minun käsitykseni mukaan esim uusi äitipuoli -ongelma voi olla uusioperheessä, mutta ei milloinkaan ydinperheessä. Ja tämä ei silti tarkoita sitä, että se ongelma olisi iso ja ylitsepääsemätön tai että se välttämättä kaikille edes olisi ongelma, mutta se mahdollisuus on aina olemassa. Mutta kun ajatellaan toisin päin, en keksi yhtäkkiä yhtään ydinperheen ongelmaa, jota ei voisi olla myös siinä uusioperheessä. Keksitkö sinä?

Minun kommenteissani ei ole kyse siitä, mikä on haitallista lapsille tai mikä on hyväksyttävää, vaan ihan maalaisjärkeilystä, todennäköisyyksistä, mahdollisuuksista ja ihmisluonteen piirteiden hyväksymisestä.

 

Voi tulla ongelmia esim. kun perheen lapset kasvavat isommaksi ja kuvioissa on mukana aikuisia, jotka eivät ole sukua. kasvavan nuoren silmin tuttu aikuinen on mahdollinen kumppaniehdokas ja voi olla vaikea hahmottaa, miksi myös tällä tavalla ei saisi olla perheen sisäisiä romanttisia tunteita, kun kerran vanhemmillakin on niitä ristiin rastiin.

Myös se voi olla hankalaa, jos ei tarkkaan tiedetä, kuka on kenenkin lapsi.

 

Et nyt näköjään kertakaikkiaan ymmärrä, mitä ajan takaa tai sitten olet tosiaan sitä mieltä, että polyamoriseen suhteeseen lähtevät ovat immuuneja niille normaaleille arjen ongelmille.

Jos ajatellaan vaikka niitä uusperheitä, niin väitätkö tosiaan, että siinä ei tule esiin sellaisia ongelmia, joita ydinperheessä ei ole ja sitten taas toisaalta, että ydinperheessä on sellaisia ongelmia joita parisuhteessa ei voi olla? Sitten elämme ilmeisesti ihan eri maailmoissa, koska minun käsitykseni mukaan esim uusi äitipuoli -ongelma voi olla uusioperheessä, mutta ei milloinkaan ydinperheessä. Ja tämä ei silti tarkoita sitä, että se ongelma olisi iso ja ylitsepääsemätön tai että se välttämättä kaikille edes olisi ongelma, mutta se mahdollisuus on aina olemassa. Mutta kun ajatellaan toisin päin, en keksi yhtäkkiä yhtään ydinperheen ongelmaa, jota ei voisi olla myös siinä uusioperheessä. Keksitkö sinä?

Minun kommenteissani ei ole kyse siitä, mikä on haitallista lapsille tai mikä on hyväksyttävää, vaan ihan maalaisjärkeilystä, todennäköisyyksistä, mahdollisuuksista ja ihmisluonteen piirteiden hyväksymisestä.

Ydinperheessä voi olla ongelma siinä kun vanhemmat ovat jossain asioissa kovin kapea katseisia. Lapsi voi olla kovinkin erimieltä tai suuntautunut ajatuksissaan erilailla (uskonto, politiikka, seksuaalisuus,harrastukset,masennus..yms), muttei saa ääntään kuuluviin eikä keskustelua aikaiseksi vanhempien yhteisen kannan vuoksi. Jos lapsen elämässä tiiviisti enemmän aikuisia, myös enemmän eri näkökantoja, sekä mielipiteitä ja elämänkokemusta eriasioista ja löytyy kaiketi aikuinen jonka kanssa voi ajatuksiaan jakaa ja pohtia, vaikka biologiset vanhemmat tiukasti haluaisivat lapsen taipuvan omaan ajatusmalliinsa. Tämä tuli ekana mieleen..

 

Ydinperheessä voi olla ongelma siinä kun vanhemmat ovat jossain asioissa kovin kapea katseisia. Lapsi voi olla kovinkin erimieltä tai suuntautunut ajatuksissaan erilailla (uskonto, politiikka, seksuaalisuus,harrastukset,masennus..yms), muttei saa ääntään kuuluviin eikä keskustelua aikaiseksi vanhempien yhteisen kannan vuoksi. Jos lapsen elämässä tiiviisti enemmän aikuisia, myös enemmän eri näkökantoja, sekä mielipiteitä ja elämänkokemusta eriasioista ja löytyy kaiketi aikuinen jonka kanssa voi ajatuksiaan jakaa ja pohtia, vaikka biologiset vanhemmat tiukasti haluaisivat lapsen taipuvan omaan ajatusmalliinsa. Tämä tuli ekana mieleen..

Ja polyamorisessa suhteessa elävät vanhemmat ovat automaattisesti kaikissa maailman asioissa avarakatseisia? Miten minusta tuo kapeakatseisuus voi hyvinkin olla mahdollista myös polyamorisissa suhtessa? Siis (huom!) mahdollista, ei todennäköistä.

 

Et nyt näköjään kertakaikkiaan ymmärrä, mitä ajan takaa tai sitten olet tosiaan sitä mieltä, että polyamoriseen suhteeseen lähtevät ovat immuuneja niille normaaleille arjen ongelmille.

Jos ajatellaan vaikka niitä uusperheitä, niin väitätkö tosiaan, että siinä ei tule esiin sellaisia ongelmia, joita ydinperheessä ei ole ja sitten taas toisaalta, että ydinperheessä on sellaisia ongelmia joita parisuhteessa ei voi olla? Sitten elämme ilmeisesti ihan eri maailmoissa, koska minun käsitykseni mukaan esim uusi äitipuoli -ongelma voi olla uusioperheessä, mutta ei milloinkaan ydinperheessä. Ja tämä ei silti tarkoita sitä, että se ongelma olisi iso ja ylitsepääsemätön tai että se välttämättä kaikille edes olisi ongelma, mutta se mahdollisuus on aina olemassa. Mutta kun ajatellaan toisin päin, en keksi yhtäkkiä yhtään ydinperheen ongelmaa, jota ei voisi olla myös siinä uusioperheessä. Keksitkö sinä?

Minun kommenteissani ei ole kyse siitä, mikä on haitallista lapsille tai mikä on hyväksyttävää, vaan ihan maalaisjärkeilystä, todennäköisyyksistä, mahdollisuuksista ja ihmisluonteen piirteiden hyväksymisestä.

Kukahan täällä ei nyt ymmärrä?

Sinun kommenteissasi ei ole kysen siitä, mikä on haitallista lapsille ja SE JUURI teki koko jankkaamisesi OT:ksi. Luitko otsikkoa kenties?

En väitä yhtään mitään niistä ydinperheistä tai uusperheistä, vaan kysyin ja yritin selittää, ettei ongelmien määrä korreloi ihmisten lukumäärän kanssa. Ongelmia voi olla, mutta ei aina niitä samoja tai samoja PLUS lisää. Ymmärätkö?

Uskon myös, että ihminen, joka hakeutuu poluamoriseen suhteeseen ei ole niissä arjen pikkuasioissa yhtä pikkumainen, kuin moni monoamorinen. Koko maailmankatsomus on aika erilainen. Myös arki itsessään on niin erilaista, ettei niitä ihan KAIKKIA perus parisuhteen ongelmia edes OLE OLEMASSA.

Aloituksellani hain syitä sille, miksi joku tuomitsee polyamorisen perheen, muttei uusperhettä: mikä siinä polyamorisessa perheessä olisi lapsille haitallisempaa, kuin uusperheessä?

 

Ja polyamorisessa suhteessa elävät vanhemmat ovat automaattisesti kaikissa maailman asioissa avarakatseisia? Miten minusta tuo kapeakatseisuus voi hyvinkin olla mahdollista myös polyamorisissa suhtessa? Siis (huom!) mahdollista, ei todennäköistä.

Tuotanoin... Ihminen, joka on kammennut itsensä valtavirrasta poikkeavaan ja monesti rankkaakin krittiikkiä saavaan, ennakkoluuloja kohtaavaan ja vieroksuttuun elämäntapaan/-tilanteeseen, ei kyllä uskoakseni ole itse ennakkoluuloihin taipuvainen. Kyllä polyamoriset aika pitkälti ovat verrattaen avointa ja avarakatseista porukkaa, vaikka toki mielipiteitä heiltäkin löytyy.

 

[QUOTE="a p";26128926]Kukahan täällä ei nyt ymmärrä?

Sinun kommenteissasi ei ole kysen siitä, mikä on haitallista lapsille ja SE JUURI teki koko jankkaamisesi OT:ksi. Luitko otsikkoa kenties?

En väitä yhtään mitään niistä ydinperheistä tai uusperheistä, vaan kysyin ja yritin selittää, ettei ongelmien määrä korreloi ihmisten lukumäärän kanssa. Ongelmia voi olla, mutta ei aina niitä samoja tai samoja PLUS lisää. Ymmärätkö?

Uskon myös, että ihminen, joka hakeutuu poluamoriseen suhteeseen ei ole niissä arjen pikkuasioissa yhtä pikkumainen, kuin moni monoamorinen. Koko maailmankatsomus on aika erilainen. Myös arki itsessään on niin erilaista, ettei niitä ihan KAIKKIA perus parisuhteen ongelmia edes OLE OLEMASSA.

Aloituksellani hain syitä sille, miksi joku tuomitsee polyamorisen perheen, muttei uusperhettä: mikä siinä polyamorisessa perheessä olisi lapsille haitallisempaa, kuin uusperheessä?[/QUOTE]

No tottakai ymmärrän, että meni OT, olenko muuta väittänyt? Keskustelu nyt lähti rönsyilemään, niin kuin monilla keskusteluilla on tapana. Olenko siis näissä esittämissäni ajatuskuluissa väärässä vain sen perusteella, että puhun aiheen sivusta?

Minä siis kommentoin alunperin sitä, että teoriassa polyamoriset suhteet kuulostavat hankalalta, koska ongelmien kirjo on monimuotoisempi, mutta jos tämä ei liity aiheeseen, eikä siitä näin ollen saa keskustella, niin hauskaa päivänjatkoa vaan sinulle.

 

[QUOTE="a p";26128949]Tuotanoin... Ihminen, joka on kammennut itsensä valtavirrasta poikkeavaan ja monesti rankkaakin krittiikkiä saavaan, ennakkoluuloja kohtaavaan ja vieroksuttuun elämäntapaan/-tilanteeseen, ei kyllä uskoakseni ole itse ennakkoluuloihin taipuvainen. Kyllä polyamoriset aika pitkälti ovat verrattaen avointa ja avarakatseista porukkaa, vaikka toki mielipiteitä heiltäkin löytyy.[/QUOTE]

Eli väität, että polyamoriset ihmiset poikkeuksetta ovat tässä suhteessa parempia, kuin muut? Minusta tuo juuri on sitä kapeakatseisuutta, että automaattisesti oletetaan ihmisistä jotain tietyn ominaisuuden perusteella.

 

Eli väität, että polyamoriset ihmiset poikkeuksetta ovat tässä suhteessa parempia, kuin muut? Minusta tuo juuri on sitä kapeakatseisuutta, että automaattisesti oletetaan ihmisistä jotain tietyn ominaisuuden perusteella.

"aika pitkälti" = poikkeuksetta Näinkö? Oikeasti?

Se on kapeakatseisuutta, jos olettaa ihmisen esim olevan tyhmä, koska on vaaleahiuksinen tai hyvä laulaja, koska on tummaihoinen. Polyamoria ei ole mikään pieni sivuseikka, vaan vaikuttaa koko elämään ja ihan kaikkeen elämässä.

Ja sinähän halusit puhua teorian tasolla ja yleistäen, joten sitä jatkoin.

 

Minä siis kommentoin alunperin sitä, että teoriassa polyamoriset suhteet kuulostavat hankalalta, koska ongelmien kirjo on monimuotoisempi, mutta jos tämä ei liity aiheeseen, eikä siitä näin ollen saa keskustella, niin hauskaa päivänjatkoa vaan sinulle.

Sinä kommentoit polyamoristen suhteiden kuulostavan hankalilta, joihin minä ja jokunen muukin sano etteivät ne (aina ainakaan) ole ja että polyamorisessa suhteessa ongelmat ovat monimuotoisempia ja siihen vastasin sinun olevan väärässä. Kun sinua ei kaikki peesanneetkaan, väitit ettei ponttiasi ymmärretty, paitsi tietysti he, jotka olivat kanssasi samaa mieltä.

 

[QUOTE="a p";26129097]"aika pitkälti" = poikkeuksetta Näinkö? Oikeasti?

Se on kapeakatseisuutta, jos olettaa ihmisen esim olevan tyhmä, koska on vaaleahiuksinen tai hyvä laulaja, koska on tummaihoinen. Polyamoria ei ole mikään pieni sivuseikka, vaan vaikuttaa koko elämään ja ihan kaikkeen elämässä.

Ja sinähän halusit puhua teorian tasolla ja yleistäen, joten sitä jatkoin.[/QUOTE]

Niin, siksi esitinkin kysymykseni, koska et vastannut tuohon aiempaan kysymykseeni, jossa kysyin, onko kaikki polyamoriset automaattisesti aina tietyntyyppisiä. Se oli siis tarkentava kysymys, johon siis ilmeisesti vastasit, että eivät ole aina automaattisesti tietyntyyppisiä (vaikkakin hieman vaikeaselkoisesti). Kiitos, tätä juuri hainkin.

 

[QUOTE="a p";26129131]Sinä kommentoit polyamoristen suhteiden kuulostavan hankalilta, joihin minä ja jokunen muukin sano etteivät ne (aina ainakaan) ole ja että polyamorisessa suhteessa ongelmat ovat monimuotoisempia ja siihen vastasin sinun olevan väärässä. Kun sinua ei kaikki peesanneetkaan, väitit ettei ponttiasi ymmärretty, paitsi tietysti he, jotka olivat kanssasi samaa mieltä.[/QUOTE]

Voi kun edelleenkään, en ole näitä puhunut virallisina yleisinä totuuksina, vaan vain pohdin kahden erilaisen suhdemuodon käsitteellisiä eroja ja ominaisuuksia. En ole väittänyt MISSÄÄN että polyamorisissa suhteissa on tämän pohdiskeluni tuloksena siis määrällisesti enemmän ongelmia tai että ne olisivat isompia, vaan olen sanonut, että ongelmien esiintymismuotoja ja täten myös mahdollisuuksia on enemmän. Etkö nyt oikeasti ymmärrä, mikä ero näillä asioilla on?

Jos ajat autolla, on mahdollista ajaa kolari. Jos istut pysäköidyssä autossa, et voi ajaa kolaria. Siispä mahdollisuus ajaa kolari on vain silloin, kun ajat autoa, mutta tätä mahdollisuutta ei ole lainkaan jos istut pysäköidyssä autossa. Tämä ei kuitekaan tarkoita, että aina tai edes usein kun ajat autoa, ajat myös kolarin. Ei voi myöskään sanoa, että pysäköidyssä autossa istuminen on aina turvallista, vaan joku voi ajaa sinun päällesi. Tällä ei kuitenkaan ole tässä kohtaa mitään väliä, koska puhutaan vain kolarin ajamisesta eikä turvallisuudesta.

 

Voi kun edelleenkään, en ole näitä puhunut virallisina yleisinä totuuksina, vaan vain pohdin kahden erilaisen suhdemuodon käsitteellisiä eroja ja ominaisuuksia.

Pohdit, muttet suostu uskomaan, että pohdintosi saattavat olla ihan tuulesta temmattuja? Sen verran julistavaan sävyyn olet mietteesi tuonut esiin, että uskon olevan tarpeellista "ääneen sanoa", ettei nuo TODELLAKAAN ole mitään totuuksia, vaan sinun omia (vääriä) luulojasi.

En ole väittänyt MISSÄÄN että polyamorisissa suhteissa on tämän pohdiskeluni tuloksena siis määrällisesti enemmän ongelmia tai että ne olisivat isompia,

Etkö? Noh, selventäisitkö ehkä mitä seuraavilla sitten ajoit takaa...?

"pakosti polyamorinen on juuri tuon erityisominaisuutensa osalta ei-pysyvämpi kuin tavallinen parisuhde. "

"ei se silti poista sitä tosiasiaa, että tällainen epävakaa tilanne on mahdollista ja jopa todennäköistä polyamorisessa suhteessa, mutta parisuhteessa ei."

"Minun tarkoitukseni on vain huomioida se, että juuri nämä eroavaisuudet tekevät polyamoriselle suhteelle niitä haasteita, jolloin se on pakosti hankalampi.*"

"väkeä on enemmän, suhde on myös hankalampi ..... ne normaalit ihmisten viat ja hankaluudet. Niitä vain esiintyy eri muodoissa ja enemmän "

"vaan ihan niitä tavallisia arjen pulmia, joita muillakin muillakin on, on pakosti enemmän, kun ihmisiäkin on siinä sopassa enemmän "

"kyllähän se tarkoittaa käytännössä sitä, että ongelmia varmaan on normiparisuhteeseen verrattuna enemmän. "

ongelmien esiintymismuotoja ja täten myös mahdollisuuksia on enemmän.

Ja juuri tuonKIN perusteella väitän, ettet tiedä mistä puhut.

Jos ajat autolla, on mahdollista ajaa kolari. Jos istut pysäköidyssä autossa, et voi ajaa kolaria. Siispä mahdollisuus ajaa kolari on vain silloin, kun ajat autoa, mutta tätä mahdollisuutta ei ole lainkaan jos istut pysäköidyssä autossa. Tämä ei kuitekaan tarkoita, että aina tai edes usein kun ajat autoa, ajat myös kolarin. Ei voi myöskään sanoa, että pysäköidyssä autossa istuminen on aina turvallista, vaan joku voi ajaa sinun päällesi. Tällä ei kuitenkaan ole tässä kohtaa mitään väliä, koska puhutaan vain kolarin ajamisesta eikä turvallisuudesta.

Ja miten tuo mielestäsi on verrattavissa pari- tai monisuhteeseen?

 

[QUOTE="a p";26130708]Pohdit, muttet suostu uskomaan, että pohdintosi saattavat olla ihan tuulesta temmattuja? Sen verran julistavaan sävyyn olet mietteesi tuonut esiin, että uskon olevan tarpeellista "ääneen sanoa", ettei nuo TODELLAKAAN ole mitään totuuksia, vaan sinun omia (vääriä) luulojasi.




Etkö? Noh, selventäisitkö ehkä mitä seuraavilla sitten ajoit takaa...?

"pakosti polyamorinen on juuri tuon erityisominaisuutensa osalta ei-pysyvämpi kuin tavallinen parisuhde. "

"ei se silti poista sitä tosiasiaa, että tällainen epävakaa tilanne on mahdollista ja jopa todennäköistä polyamorisessa suhteessa, mutta parisuhteessa ei."

"Minun tarkoitukseni on vain huomioida se, että juuri nämä eroavaisuudet tekevät polyamoriselle suhteelle niitä haasteita, jolloin se on pakosti hankalampi.*"

"väkeä on enemmän, suhde on myös hankalampi ..... ne normaalit ihmisten viat ja hankaluudet. Niitä vain esiintyy eri muodoissa ja enemmän "

"vaan ihan niitä tavallisia arjen pulmia, joita muillakin muillakin on, on pakosti enemmän, kun ihmisiäkin on siinä sopassa enemmän "

"kyllähän se tarkoittaa käytännössä sitä, että ongelmia varmaan on normiparisuhteeseen verrattuna enemmän. "




Ja juuri tuonKIN perusteella väitän, ettet tiedä mistä puhut.




Ja miten tuo mielestäsi on verrattavissa pari- tai monisuhteeseen?[/QUOTE]

Jos et tajunnut tuossa esimerkissä mitä eroa on kolarilla ja turvattomuudella, en pysty tässä polyamoriakeskustelussakaan selittämään, miten minä puhun koko ajan eri asiasta kuin sinä.

Olen siis koko ajan puhunut niiden erilaisten ongelmien ilmenemismuotojen määrästä ja ihmisten välisten kontaktien määrästä, en ongelmien määristä yhteensä. Jos vielä heitetään pieni pätkä rautalankaa. Ajattele jos sinulla on neljä kissaa ja kaverillasi kaksi kissaa ja kaksi koiraa. Teillä on yhtä paljon eläimiä yhteensä, mutta kaverillasi on erilaisia eläinlajeja enemmän. Ymmärrätkö? Tämän selvemmin en osaa enää selittää.

Ja on mielestäni ristiriitaista sanoa, että polyamorisessa suhteessa elävät ovat joustavampia jne, jos se ei polyamorisessa suhteessa edes olisi tarpeen, koska sehän on ihan yhtä helppo kuin normaali parisuhde.