Milloin kannattaa vain kuunnella ja milloin taas sanoa mielipiteensä

Minua on moitittu siitä, että olen kuulemma liian kärkäs sanomaan mielipiteeni ja antamaan neuvoja asioissa, joissa olisikin pitänyt vain osoittaa myötätuntoa ja toimia 'kuuntelevan korvana' (Itsestäni kun aina tuntuu siltä, että en tee tarpeeksi jos vain kuuntelen)

Joten mistä oikein sitten tietää, että milloin pitää vain kuunnella, ja milloin sitten taas sitä odotetaan neuvoa/mielipidettä kerrottuun asiaan ?

 

Mulla on vähän sama ongelma. Ja olen kyllä oikeestaan tullut siihen tulokseen, että koskaan Ei kannata Antaa mitään neuvoja.
Kun osaavathan ne ihmiset itsekin ne vaihtoehdot miettiä. Ja josseivat niitä vaihtoehtoja noudata, nii se on oma valintansa.
Eli, 99%tapauksista ihmiset vain haluavat tukea sen oman huonon elämäntilanteen kestämiseen.
Ei ihmiset oikeesti kaipaa mitään neuvoja mihinkään mikä johtaisi johonkin muuhun tulokseen.

 

Aina kun sanoo mielipiteitå, jotka eivät ole toisen mielen mukaisia, pitää olla hienotunteinen. Mielipiteen voi esittää esimerkiksi kysymyksillä, jolloin se ei tunnu yhtä hyökkäävältä. Jos suoraan sanoo mielipiteensä tietäen, että toinen on eri mieltä, niin sitä pidetään kärkkäänä. Kärkästä on myös se, että laukoo vahvoja mielipiteitä, jos tuntee asian vain osittain ja toista osaa ei ole huomioitu mielipiteessä.

 

Mun mielestä se yks radiomainos on aika hyvä. Toisella menee yrityksen kanssa kaikki päin persettä ja kaveri vaan tokasee jotenkin ett Oho ai samperi, no mitäs nyt sitten

 

Mulla on vähän sama ongelma. Ja olen kyllä oikeestaan tullut siihen tulokseen, että koskaan Ei kannata Antaa mitään neuvoja.
Kun osaavathan ne ihmiset itsekin ne vaihtoehdot miettiä. Ja josseivat niitä vaihtoehtoja noudata, nii se on oma valintansa.
Eli, 99%tapauksista ihmiset vain haluavat tukea sen oman huonon elämäntilanteen kestämiseen.
Ei ihmiset oikeesti kaipaa mitään neuvoja mihinkään mikä johtaisi johonkin muuhun tulokseen.

Tää on hyvä vastaus, jonka otan neuvona.

 

No kerros joki esimerkki ja sanomasi sanatarkasti. Usein tuota valittavat ihmiset tuppaavat oikeasti olemaan loukkaavia ja neuvot todella surkeita ja/tai syyllistäviä.

Mun ystävät ei esim loukkaannu mulle tuollaisista vaikka mulla on tapana yrittää ratkoa ongelmia ja yrittää antaa hyviä neuvoja.

 

Pääsääntöisesti naiset odottavat vain kuuntelua ja miehet toivovat ratkaisua.

 

No kerros joki esimerkki ja sanomasi sanatarkasti. Usein tuota valittavat ihmiset tuppaavat oikeasti olemaan loukkaavia ja neuvot todella surkeita ja/tai syyllistäviä.

Mun ystävät ei esim loukkaannu mulle tuollaisista vaikka mulla on tapana yrittää ratkoa ongelmia ja yrittää antaa hyviä neuvoja.

Tämä tuli miehenä heti ensimmäisenä mieleen.
Mutta myötäillään nyt ja voivotellaan ihmisten kiittämättömyyttä.

 

Joten mistä oikein sitten tietää, että milloin pitää vain kuunnella, ja milloin sitten taas sitä odotetaan neuvoa/mielipidettä kerrottuun asiaan ?

Neuvo/mielipide kerrotaan silloin, kun sitä selkeästi kysytään, muuten vaan kuunnellaan.

 

Jaa-a, enpä ole edes tajunnut miettiä moisia, enkä kyllä taida jatkossakaan. Elämä on hemmetisti helpompaa, kun jokaista asiaa ei tarvitse analysoida niin maan perkeleesti.

 

Jaa-a, enpä ole edes tajunnut miettiä moisia, enkä kyllä taida jatkossakaan. Elämä on hemmetisti helpompaa, kun jokaista asiaa ei tarvitse analysoida niin maan perkeleesti.

Oon kyl samaa mieltä, vaikka nainen olenkin. Miks joka asiasta tarvii vääntää hirveetä draamaa?? Väsyttävää tollanen. Mä täräytän suoraan, en osaa kaunistella, mielistellä eikä tapana ole ollu koskaan nuolla kenekään persettä... eli, hoidetaan asiat suoraan ja rehdisti, ilman loruilua, satuilua ja ilman esivoiteluita. Se joka suuttuu, niin suuttukoon mun puolesta aivan vapaasti. En ala hyppimään kieroon muitten ihmisten takia ja muuttamaan itteeni näitten herkkänahkasten, kermaperseitten takia.

 

Oon kyl samaa mieltä, vaikka nainen olenkin. Miks joka asiasta tarvii vääntää hirveetä draamaa?? Väsyttävää tollanen. Mä täräytän suoraan, en osaa kaunistella, mielistellä eikä tapana ole ollu koskaan nuolla kenekään persettä... eli, hoidetaan asiat suoraan ja rehdisti, ilman loruilua, satuilua ja ilman esivoiteluita. Se joka suuttuu, niin suuttukoon mun puolesta aivan vapaasti. En ala hyppimään kieroon muitten ihmisten takia ja muuttamaan itteeni näitten herkkänahkasten, kermaperseitten takia.

Ihana minäminäminä tyyppi olet. Minä oleb tälläinen sietäkööt muut. Mut joo, teitä pään rääpiä ämmiä on suomi pullollaan, jotka annatte lähnnä tyhmä ihmisen kuvan itsestänne.

Mä olen suoraan puhumisen kannalla,mutta tolkkua sen verran etyä huomioin ettei jokainen nyt ole samanlainen kuin minä. Enkä siksi räävi päätäni "koska minulla on oikeus" ja koska "myötäily on perseen nuolemista".

 

Antaisin sellaisen neuvon, että kun olet ystäväsi kanssa kasvotusten ja hän avautuu sinulle jostakin, niin kysele ennemmin kohteliaasti miten hän tilanteen kokee ja millaisen neuvon hän antaisi ystävälleen vastaavassa tilanteessa? Silloin annat tälle ihmiselle mahdolisuuden ratkaista itse ongelmansa... se on useimmiten paljon hedelmällisempää!!!

 

Oon kyl samaa mieltä, vaikka nainen olenkin. Miks joka asiasta tarvii vääntää hirveetä draamaa?? Väsyttävää tollanen. Mä täräytän suoraan, en osaa kaunistella, mielistellä eikä tapana ole ollu koskaan nuolla kenekään persettä... eli, hoidetaan asiat suoraan ja rehdisti, ilman loruilua, satuilua ja ilman esivoiteluita. Se joka suuttuu, niin suuttukoon mun puolesta aivan vapaasti. En ala hyppimään kieroon muitten ihmisten takia ja muuttamaan itteeni näitten herkkänahkasten, kermaperseitten takia.

Miten tämä toimii käytännössä? Oletko pidetty vai inhottu työkaveri ja miten muten menee töissä? Meillä joutuu sensuroimaan aika tarkkaan, mitä sanoo. Vaikka olisi sanonut aiheesta ja asiallisesti, niin voi tulla puhuttelu. Jos jotain negatiivistä joutuu sanomaan, niin sanat pitää asetella tarkkaan, ettei niitä koeta arvosteluksi.