Minä pelkään asua tässä talossa!

  • Viestiketjun aloittaja "Violet"
  • Ensimmäinen viesti
-niinpä niin-
Siksi, että saan nauraa teille
että muut saa nauraa sinulle. Täytyy olla melkoisen idiootti ja omaan napaansa tuijottaja jos todella kuvittelee, että olemme täällä yksin, ja olemassa on vain se, minkä paljaalla silmällä erottaa. :D Kyllä sinäkin vielä joskus opit, ehkä seuraavassa elämässä sitten. :D Tai sitä seuraavassa, näyttää olevan pitkä opin matka vielä sinulla.
 
Roni .P
Olen 13 vuotta vanha ja olen juuri muuttanut uuteen kotiin. Mutta kaikkea outoa tapahtui aikaisemmassa talossani. Mutta paljoa aikasemmista asukeista en tiedä, mutta he olivat jotain ikä-ihmisiä. Mutta koska äitini oli joskus pois kotoa viikonloppuisin, niin alkoi tapahtua hyvin paljon kaikkea outoa. Ensinnäkin miinusta aina yksin ollessani tunsin koko ajan että talossa on joku muu. En tosin ikinä löytänyt ketään joka sai minut pelokkaaksi. Mutta voiko olla mahdollista että kaikkien niiden pelottavien öiden jälkeen olin vihdoin muuttamassa. Sitten säikähdin todella paljon ollessani viimeistä kertaa talossa yksin ennen muuttoa. Olin koneellani ja selasin internettiä sun muuta, mutta sitten tunsin taas jonkun läsnäolon mutta koitin olla välittämättä asiasta kuten aina ennenkin. Mutta sitten olin juuri juonut tölkkikokiksen joka lojui pöydälläni. Oli mennyt vain minuutti ja sitten kyseinen tölkki liikkui pikaisesti noin 5 senttiä oikeelle jolloin meinasin saada sydärin. Onneksi äitini ei ollutkaan koko yötä poissa mutta siitä tapahtumasta lähtien en halunnutkaan enää asua siinä talossa. Mitä kyseinen oli ja miksi se tapahtui viimeisenä päivänä ennen muuttoa ???????
 
"Sirkkeli"
Hyi stana. Äsken kuului sellainen kevyt iloinen kutsu: Tänne näin! Tytön äänellä. Koira nukkuu mun selän takana, likka omassa huoneessa raskaasti tuhisten(kävin katsomassa). Vähän flunssainen. Oisko unissaan puhunut(puhuu usein, ja varsinkin kipeänä), mutta tosi kivassa kohtaa, kun äitee lukee keskellä yötä kummitusketjua...
 
Filantrooppi
Löysin myös tämän ketjun (osittain halloween varmaan vaikuttaa, kun taas tämän kaltaiset jutut on tällä viikolla kiinnostaneet), mutta olisi todella mukavaa jos tämä Alkuperäinen postaaja Violet kertoisi täällä kuulumisiaan ja miten tilanne lopulta ratkesi jos ratkesi - vai vieläkö asuvat samassa talossa ja ilmiöt jatkuvat :unsure:

Ymmärrän kyllä, että tälläisessä julkisessa keskusteluketjussa ei välttämättä kiinnosta henkilökohtaisia ja arkaluontoisia (etenkään tälläisiä "henkimaailman" juttuja jakaa kun typerät trollit ja keskenkasvuiset tulevat pilkkaamaan ja haukkumaan hulluksi) :cautious: mutta olisi erittäin mukava kuulla mikä tilanne on nyt 6 vuotta myöhemmin aloitusviestin jälkeen?

Mikäli olet keskustelua jatkanut jossakin toisessa sivustossa tai suljetussa keskustelussa joka vaatii rekisteröitymisen niin voisitko laittaa linkkiä tänne, mikäli et halua tänne suoraan kertoa kuulumisia enää? Taikka jos jotkut näistä alkuperäisistä rekisteröityneistä keskustelijoista täällä ovat yksityisviestillä saaneet linkin muihin keskusteluihin jossa tätä on jatkettu ja luette tätä niin voisitteko ystävällisesti tänne tulla siitä mainitsemaan? Tarvittaessa voin itsekkin tänne rekisteröityä ja olla yv:llä yhteyksissä jos vain sitä kautta haluette jakaa linkit uusiin keskusteluihin o_O

Itse en ole mikään trolli ja tämä tapaus jäi vaivaamaan mieltäni ja kiinnostamaan kun luin koko viestiketjun juuri lävitse alusta loppuun (loppua kohden kävi ilmi, että muut täällä vain jatkoivat osittain enemmän tai vähemmän asiapitoista keskustelua omista ja läheisiensä kokemuksista - taisi 2012 vuonna olla viimeiset viestit Violetilta täällä...).

Joka tapauksessa ihmisläheisenä ja vahvasti jo lapsesta asti empatiaan kykenevänä ihmisenä (äidilleni jo päiväkodissa kaikki hoitajat sanoivat, että lapsellasi on poikkeuksellisen isot myötäelämisen ja lohduttamisen taidot suhteessa muihin lapsiin, sekä jo tuolloin olin muita henkisesti kypsempi. Kykenin ajattelemaan monimutkaisempia ja merkityksellisempiäkin asioita kuin vaikkapa kinastelemaan jostakin lelusta toisten lasten kanssa - sekä käymään hoitajien kanssa suhteellisen syvällisiä keskusteluitakin) - tämä tapaus kummasti jäi vaivaamaan ja haluaisin tietää miten se päättyi vai päättyikö?

Joka tapauksessa kävi miten kävi (en elättele näin vanhaan ketjuun vastailuun liian suuria toiveita) toivon vilpittömästi, että kaikki kääntyi lopulta parhain päin. Mukavaa loppuviikonloppua kaikille (y)
 
vierailija
Onko pahoja henkiä olemassa?

Kyllä on. Niitä on ollut minussa kolme kertaa. Olen kärsinyt niistä, ne on tehnyt oloni sietämättömäksi. Ainoastaan Jeesus Kristus Jumalan Poika voi vapauttaa pahoista hengistä.

Kärsitkö sinäkin? Eikä lääkärit voi auttaa?

Tule seurakuntaan, niin sinun puolestasi rukoillaan. Minun puolestani rukoiltiin ja henkivallat lähtivät. Henkivallat voi tuoda jopa mieleesi ajatuksia, jotka eivät ole sinun omiasi. Saattaa kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on.

Minun puolestani rukoiltiin ja pahat henget lähtivät minusta. Tunsin, kun ne lähtivät. Toisen ja kolmannen kerran rukoilin suoraan Jeesusta, että :"Jeesuksen nimessä, en salli yhtään henkivaltaa minussa, lähtekää Jeesuksen nimessä!" Ja pahat henget lähtivät.

Pyydän sinua. Älä kärsi enää. Älä kärsi itsemurha-ajatuksista ja pahoista ajatuksista. Tule seurakuntaan. Jeesus voi sinua auttaa. Hän auttoi minuakin. Vain Jeesus voi auttaa.

Tule seurakuntaan! Jumala auttaa!
 

Yhteistyössä