Minkä ikäisen jättäisit kotiin kauppareissun ajaksi jos lapsi haluaisi?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
Pin
Vaikea sanoa kun kukaan noista ei ole sen ikäinen, että pystyisin jättämään. Voi olla, että kuusivuotiaan saattaisin jättää hetkeksi jos hänellä olisi puhelin ja ihan välttämättä haluaisi. Kouluikäisen nyt viimeistään.
 
Pin
Meillä ovat viisvuotiaina aloitelleet harjoittelemaan itsekseen/yksin olemista :)
Mulla on 5v poika ja jotenkin hirvittää ajatuskin, enemmän varmaan siitä kiinni pärjäänkö minä, kuin ettei lapsi hetkeä pärjäisi. :D
Ostan sille pian puhelimen niin ehkä sitten, ehkä...
Annan kyllä mennä pihoilla ihan vapaasti, mutta kotoa lähteminen ja lapsen jääminen yksin ahdistaa jo ajatuksenakin.
 
Mulla on 5v poika ja jotenkin hirvittää ajatuskin, enemmän varmaan siitä kiinni pärjäänkö minä, kuin ettei lapsi hetkeä pärjäisi. :D
Ostan sille pian puhelimen niin ehkä sitten, ehkä...
Annan kyllä mennä pihoilla ihan vapaasti, mutta kotoa lähteminen ja lapsen jääminen yksin ahdistaa jo ajatuksenakin.
Ymmärrän hyvin tuon ahdistuneisuudentunteen :)...mutta se riippuu niin kovin myös siitä lapsesta, että millainen on. Meillä nämä kaikki kolme ovat vahvaluontoisia ja ovat osoittaneet kuta kuinkin juuri tuossa viisvuotiaana sen, että haluavat, osaavat ja pärjäävät olla yksin esim. tuon kauppakäynnin ajan. Puhelin heillä on tuolloin ollut käytössä, osasivat sitä käyttää ja jos jotain olisi tullut niin joko sillä soitella perääni tai sitten mennä naapuriin - mihin heitä myös on opastettu menemään tiukan paikan tullen, jos jostain kumman syystä vanhempaa ei ole paikalla.

Ja eka kerta on todellakins se eka kerta - en mä siitä kaupassa käymisestä nauttinut, vaan pikapikaa mätin tavarat kärryyn ja tein varmasti pakkausennätyksenkin ja tulin kotiin - missä näin täysin tyytyväisen lapsen leikkimässä legoillaan ja ihmettelevän että miksi tulin kotiin jo näin aikaisin :D
 
Pin
Ymmärrän hyvin tuon ahdistuneisuudentunteen :)...mutta se riippuu niin kovin myös siitä lapsesta, että millainen on. Meillä nämä kaikki kolme ovat vahvaluontoisia ja ovat osoittaneet kuta kuinkin juuri tuossa viisvuotiaana sen, että haluavat, osaavat ja pärjäävät olla yksin esim. tuon kauppakäynnin ajan. Puhelin heillä on tuolloin ollut käytössä, osasivat sitä käyttää ja jos jotain olisi tullut niin joko sillä soitella perääni tai sitten mennä naapuriin - mihin heitä myös on opastettu menemään tiukan paikan tullen, jos jostain kumman syystä vanhempaa ei ole paikalla.

Ja eka kerta on todellakins se eka kerta - en mä siitä kaupassa käymisestä nauttinut, vaan pikapikaa mätin tavarat kärryyn ja tein varmasti pakkausennätyksenkin ja tulin kotiin - missä näin täysin tyytyväisen lapsen leikkimässä legoillaan ja ihmettelevän että miksi tulin kotiin jo näin aikaisin :D
Taidan pitää esikoistani vain pienempänä kuin onkaan. :D Ihan reipas poika hän on, äidin pitää ehkä vaan reipastua.. ;)
 
Taidan pitää esikoistani vain pienempänä kuin onkaan. :D Ihan reipas poika hän on, äidin pitää ehkä vaan reipastua.. ;)
Pienihän viisivuotias on, totta:). Ja noilla käynneillä on aina ollut kuitenkin kyse siitä, että lapsi itse on esittänyt sen oman eriävän mielipiteensä, että ei nyt halua tulla mukaan vaan haluaisi jäädä kotiin tekemään juuri sillä hetkellä kesken olevaa puuhasteluaan :). Lasta kuunnellen ja lapsen tasoisesti vastuuttaen.

Ja kyllä, siinä kummasti vain kasvaa itsekin vanhempana kun saa huomata, että lapsen pienet siivet kantavat :)
 
~Anne~
Varmaan 7-vuotiaana olisi jo aika alkaa luottaa sen verran, että jättäisin kotiin puhelimen kanssa. Lapsi on nyt 6,5 ja ajatuskin siitä, että vuoden päästä pitäisi yksin kävellä kouluun ja vieläpä ajoissa on täysin käsittämätön.
 
Varmaan 7-vuotiaana olisi jo aika alkaa luottaa sen verran, että jättäisin kotiin puhelimen kanssa. Lapsi on nyt 6,5 ja ajatuskin siitä, että vuoden päästä pitäisi yksin kävellä kouluun ja vieläpä ajoissa on täysin käsittämätön.
Meillä on saanut harjoitella yksinoloa eskari-ikäisestä lähtien, eli 6-vuotiaasta. Enkä ole pitkäksi aikaa jättänyt, mutta just esim. kaupassa käväissyt.
Minuakin hirvittää tuleva ekaluokka, vaikka ensimmäisen vuoden ajan tytön ei tarvitse kulkemista juurikaan vielä harjoitella, koska ollaan varattu hänelle ip-hoitopaikan. Joo, meillä koulumatka on muutenkin vaan 600 metriä, mutta tuossa on tosi ilkeä tien ylityspaikka, jossa risteää 4 katua, joista yksi suunta on autoilijoille vaikea. Ollaan toki siitä kuljettu monta kertaa ja joka kerta olen alleviivannut, että siinä kohdassa pitää olla tarkkana.
 
vierailija
Meillä on saanut harjoitella yksinoloa eskari-ikäisestä lähtien, eli 6-vuotiaasta. Enkä ole pitkäksi aikaa jättänyt, mutta just esim. kaupassa käväissyt.
Minuakin hirvittää tuleva ekaluokka, vaikka ensimmäisen vuoden ajan tyttö saakin olla tiiviisti iltapäivähoidossa ja kulkemista ei tarvitse vielä harjoitella, koska ollaan varattu hänelle ip-hoitopaikan. Joo, meillä koulumatka on muutenkin vaan 600 metriä, mutta tuossa on tosi ilkeä tien ylityspaikka, jossa risteää 4 katua, joista yksi suunta on autoilijoille vaikea
Meilläkin on suunnilleen tuon pituinen matka, eikä edes kova liikenne. Mutta kun on haahuilijaluonne, joka ei saa edes puettua tunnissa jos koko ajan ei muistuta niin hieman epäilyttää.. Toivottavasti se eskariaika ja eka luokka opettaa.
 
vierailija
En jättäisi 5-vuotiastani yksin kotiin, mutta 10- ja 12-vuotiaiden kanssa olen jättänyt jo viime vuonna kauppareissun ajaksi katsomaan telkkaria. Isommilla puhelimet ja matka lyhyt.
 
Meilläkin on suunnilleen tuon pituinen matka, eikä edes kova liikenne. Mutta kun on haahuilijaluonne, joka ei saa edes puettua tunnissa jos koko ajan ei muistuta niin hieman epäilyttää.. Toivottavasti se eskariaika ja eka luokka opettaa.
Meillä tuohon haahuiluun on tepsiny hälyttimet kotona. Sillon kun poika yksin lähtee aamulla. Soi kun pitää pukea sisävaatteet,kun täytyy pukea ulkovaatteet ja lähteä. Aamupalan se ottaa itse tai laitetaan valmiiksi. Ei se muute hoksais ollenkaan lähteä ja toimia.
 
vierailija
Meillä tuohon haahuiluun on tepsiny hälyttimet kotona. Sillon kun poika yksin lähtee aamulla. Soi kun pitää pukea sisävaatteet,kun täytyy pukea ulkovaatteet ja lähteä. Aamupalan se ottaa itse tai laitetaan valmiiksi. Ei se muute hoksais ollenkaan lähteä ja toimia.
Kiitos vinkistä, tämä täytyy muistaa. Hankintalistalla on myös kuvakortit ja läpinäkyvä seinätasku. Asia kerrallaan käännetäään toisin päin kun tehtynä ja viimeisenä on kellon kuva ja oven kuva. Mutta milläpä vahdin matkan ettei unohdu ihailemaan maisemia ja naapurin koiraa ja selittämään ventovieraille ummet ja lammet nimestään ja perheestään ja muista asioistaan :s
 
Kiitos vinkistä, tämä täytyy muistaa. Hankintalistalla on myös kuvakortit ja läpinäkyvä seinätasku. Asia kerrallaan käännetäään toisin päin kun tehtynä ja viimeisenä on kellon kuva ja oven kuva. Mutta milläpä vahdin matkan ettei unohdu ihailemaan maisemia ja naapurin koiraa ja selittämään ventovieraille ummet ja lammet nimestään ja perheestään ja muista asioistaan :s
Meilläkin kuvia käytössä. Voisko matkaankin aatella jotain merkkiä että täytys olla jo perillä. Tuolla on matkaa vajaat 2km ja semmoinen reitti että ei voi laskea yksin. Kertaakaan poika ei eka kouluvuonna myöhästyny koulusta tai lähteny pukematta. Ehdollistui niin hyvin hälyihin. Vaikka aattelin että miten se edistyy kouluun ja paljonko unohtuu.
 
viera.s
Yksinolon harjoittelu alkoi meillä pehmeästi jo lapsen ollessa 3-vuotias. Silloin saatoin pissattaa koiran metsänreunaan niin, että ulko-ovi oli koko ajan näköpiirissä. En uskaltanut aluksi painaa sitä edes kiinni, jos vaikka lukkoon olisi tullut jokin vika, varsinkaan kun lukkomekanismi oli sen verran jäykkä, ettei lapsi saanut ovea itse auki. Asuttiin silloin rivarissa, mutta asia käytännössä rinnasteinen omalla pihalla käväisemiseen. Kun lapsi oli 4-vuotias, uskalsin jo laittaa oven kiinni ja poistua 100 - 200 m päähän, alle vartiksi kuitenkin. Nyt lapsi on 5-vuotias ja on pari kertaa ollut kotona, kun käyn pikaisesti kaupassa. Se kuitenkin on vähän hirvittänyt, siis minua, ei lasta. Vähänkään pidemmät kauppareissut yms. on varmaan ajankohtaisia joskus tulevan eskarivuoden aikana, kun lapsella on oma puhelin (vielä ei ole).

Mutta lapset on erilaisia. Meidän lapsi on rauhallinen, on aina näissä tilanteissa halunnut jäädä kotiin ehkä ole koskaan osoittanut mitään merkkejä, että yksinoloa pelkäisi. Hänellä on kaverina vuotta vanhempi lapsi, joka ei eskarivuonnakaan uskaltanut jäädä kotiin sisälle edes silloin kun vanhempi/vanhemmat oli oman talon pihalla. Itse muistan myös, kun jäin ensimmäisen kerran yksin kotiin ollessani 4-5-vuotias. Aika tuntui loputtoman pitkältä vaikka vanhemmat oli poissa max. puoli tuntia ja minua pelotti kovasti, en vielä osannut silloin kelloa. Minun lapseni tuntee nyt 5-vuotiaana jo kellon, ainakin digitaalisena versiona, joten hänelle voi kertoa kellonajan johon mennessä palaa. Ei tule sitten sitä ongelmaa, että lapsi arvioisi kuluneen ajan aivan väärin ja huolestuisi turhaan.
 
vierailija
Meillä eskarikeväänä olen alkanut jättämään yksin kauppareissun ajaksi. 5v. en ole vielä uskaltanut jättää, vaikka kovasti haluaisin. Meillä on kolme vanhempaakin, vanhin 9v. Pelkään vähän sitäkin, että keskenään saavat täällä tappelua tai muuta härdelliä aikaan kun ovat keskenään täällä. Vaikka eipä noilla vanhemmilla ole ongelmia ollu.
 

Yhteistyössä