Mistä te koette syyllisyyttä vanhempana?

Törmäsin tällaiseen ajatuksia herättävään juttuun ja aloin miettiä syyllisyyttä. Siis ennen vanhemmaksi tulemista en muista tunteneeni syyllisyyttä juuri mistään, mutta nyt syyllisyys on jatkuvasti läsnä. Sitä haluaisi rakentaa lapselleen mahdollisimman hyvän elämän, ja samalla on pakko vaan hoitaa muitakin asioita.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2015/10/07/vanhempi-miksi-syyllistyt-kaikesta

Oletteko te samanlaisia syyllistyjiä? Tuossa jutussa sanotaan, että syyllistyminen olisi ominaisempaa nimenomaan naisille. Onko täällä miehiä? Olisi kiva kuulla, stressaatteko te näistä samalla tavalla (ja jos, niin mistä)?

 

No nää perus siisteyshommat. Kun tuntuu, et kavereilla on aina niin siistiä ja ite teen illalla mieluummin jotain muuta kuin siivoan. Sit kans tulee morkkis, jos huutaa lapselle.

 

Ettekö te muut koe syyllisyyttä ongelmaksi elämässänne? Tai ei se nyt mullekaan mikään älytön ongelma ole, mut toki elämä olis helpompaa ilman sitä.

huhuilee AP

 

Mää syyllistyn eniten siitä, etten osaa ja jaksa/ehdi leikkiä lapsen kanssa aina kun hän pyytää. Vaikka toki puuhtaaan yhdessä paljon, virikkeitä ja tekemistä on mun mielestä sopivasti muttei liikaa, mut tulee aina tosi huono mieli kun ei syystä tai toisesta tuu mentyä istumaan sinne lastenhuoneen lattialle ajelemaan junilla tai autoilla. Huutamisesta tulee huono omatunto, ja nyt kun lapsi on alkanut tahallaan itkemän kun ei saa tahtoa läpi, niin siitäki tulee kauhee tyhmä-ilonpilaajamutsi-fiilis.

 

Olen syyllistyjä. Joka asiasta, jotka liittyvät lapsiin. En usko että mieheni tuntee tälläista, mutta ei ole koskaan ollut edes puhetta. Ennen lapsia ei tälläisia tunteita ja ajtuksia ollut.

 

Mulla tuli ennen huono itsetunto (joskin aiheesta!) että mulla oli tapana tissutella iltaisin jokunen lasi viiniä, siis melkein joka ilta. aivan kuin sillä viinillä ei tullut hiukan hiprakkaan (ei toki humalaan asti), mutta halusin myös "rauhassa" ne viinini siemailla, eli pistin lapsen esim dvd:tä kattoon/annoin ihan itsekseen leikkiä kauankin aikaa.
no viinin tissuttelun lopetin, koska huolestuin alati kasvavasta määrästä per ilta, mitä mulla alkoi menemään, eli hyvä näin
MUTTA nyt poden huonoa omaa tuntoa mm. kun en anna lapsen usein syödä itse, koska se on yhtä räpimistä, enkä jaksa aina siivota koko keittiötä ruokailun jälkeen, plus että syöminen käy nopeammin, kun syötän (vaikka meillä ei ole kiire mihinkään, olen kotiäiti..), en käy joka päivä ulkoilemassa lapseni kanssa, vaikka olisi hyvä ilmakin, tiuskin helposti lapselleni, jos hän alkaa kitisemään jostain pikku asiasta (vaikka on todella hyväntuulinen lapsi suurimman osan ajasta).

tuossapa ne mun synnit :/

 

Syyllisyyden tunnetta lisää, jos antaa valmiita vauvanruokia tai vauvanpuuroa lapselle.

Asuntomme on suht siisti ja käymme päivittäin ulkona, mutta välillä mietin näkeekö lapsi tarpeeksi muita lapsia.