Mitä ajattelet, jos ihminen sanoo ihan avoimesti, ettei pidä lapsista?

Entä jos hän kertoo suorastaan vihaavansa lapsia?

 

Ekana tulee aina mieleen, että miksi henkilöllä on halu kertoa se asia. En minäkään pidä käärmeistä tai hämähäkeistä, mutta en tunne tarvetta kertoa sitä käärmeharrastajalle. Tietysti jos keskustelu koskee nimenomaan lapsista pitämistä, niin siinä tapauksessa toki kukin kertoo miten asia omalla kohdalla on.

Ihmistä, joka kertoo vihaavansa lapsia (tai vanhuksia/punkkareita/lähihoitajia/vääränvärisiä) pidän lähtökohtaisesti tasapainottomina. Ei siksi, että kaikkien kuuluisi erityisesti pitää lapsista (vanhuksista/punkkareista jne), vaan siksi, että jonkun ihmisryhmän kollektiivinen vihaaminen ei ole oikein terveen ihmisen merkki.

 

Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. Asiayhteys, missä asian kertoo, on oleellisempi.

Jos ihminen sanoo sen minulle kahdenkesken niin ok. Ihan sama. En minäkään mielelläni kuuntele pikkulasten itkuja nyt kun omat muksut ovat jo isompia.
Lasten kuullen asiaa ei pidä sanoa.

 

Ajattelen, että kyseinen henkilö ei ole henkisesti terve tai sitten hän on todella epäkypsä. Hän on itsekin ollut lapsi, joten ilmeisesti kyseinen henkilö ei pidä itsestäänkään.

Se, ettei pidä lapsista tai vihaa lapsia on aivan eri asia kuin se, ettei halua lapsia itselleen. Jos joku ei itselleen halua lapsia, sen ymmärrän hyvin. Lapset ovat iso vastuu, jota kaikki eivät halua, eikä tarvitsekaan.

 

Hän on itsekin ollut lapsi, joten ilmeisesti kyseinen henkilö ei pidä itsestäänkään.

Tama oli aika huono. Olen ollut humalassa, mutta en pida humalaisista.

 

Jos vihaa mitä tahansa ihmisryhmää iän perusteella, on joko kovin kypsymätön tai jollain lailla mt-puolen porukkaa. Ei ole tervettä vihata yhtään ketään toista ihmistä vain siksi, että tämä ihminen on olemassa. Jos ei pidä lapsista, ajattelen että todennäköisesti siinäkin on kyse kypsymättömyydestä (eli ei kestä asettua siihen lapsen asemaan eli ei kestä sitä että asiat eivät mene kuten itse haluaa, tai sitten oman keskeneräisyyden kanssa on vielä kovasti tekemistä joten lapsessakaan ei kestä sitä lapsen keskeneräisyyttä) tai ei vain osaa vuorovaikuttaa lasten kanssa niin, että siitä saisi jotain itselleenkin. Ja kuitenkin sosiaalisiin taitoihin kuuluu kyky kommunikoida onnistuneesti oman lajin kanssa silloinkin, kun se toinen ihminen ei ole just sellainen kuin itse haluaisi.
Mut saahan sitä ajatella ja tuntea mitä haluaa. Se taas, että kertoo ääneen kaikki aivopierut mitä nyt sattuu ajattelemaan, on aina yhtä tyhmää. Aivan kaikkea ei tarvitse jakaa muiden kanssa. Sen verran pitää olla sosiaalista älyä.

 

Jos joku sanoisi täysin tosissaan vihaavansa lapsia, niin pitäisin tosi outona tyyppinä. Mun mielestä pedofiilejä ja raiskaajia voi esim. vihata, mutta viattomilta luontokappaleita en käyttäisi sitä ilmausta.

Jos joku sanoisi, ettei pidä lapsista, ajattelisin vain että onhan ne melko ärsyttäviä suurimman osan ajasta

 

Lapsia vastaan ei ole mitään mutta lasten vanhemmat ärsyttää ja vituttaa joskus se ylimielinen asenne kuinka koko maailman pitäisi pyöriä Nico-Petterin navan ympärillä. Täällä asuu muitakin ihmisiä kuin teidän lapsenne.

 

Jos henkilö kertoo vihaavansa lapsia niin pidän kyseistä ihmistä vajakkina.
Muuta kysyttävää?

 

Lapsia vastaan ei ole mitään mutta lasten vanhemmat ärsyttää ja vituttaa joskus se ylimielinen asenne kuinka koko maailman pitäisi pyöriä Nico-Petterin navan ympärillä. Täällä asuu muitakin ihmisiä kuin teidän lapsenne.

Avaa tätä hiukan enemmän

 

On vaikea ymmärtää. Jotkut vihaavat lapsia niin paljon, että suosittelevat täälläkin kaikille aborttia.

 

Avaa tätä hiukan enemmän

Luulen, että vierailija tarkoitti tekstillään sitä, että Nico-Petteri käyttäytyy huonosti pihalla tai kaupassa, jolloin joku komentaa poikaa. Äiti suivaantuu, kun joku muu komentaa poikaa, koska vain hänellä on oikeus poikaa komentaa. Ja sitten äiti valittaa muiden lapsista, vaikka oma lapsi tekee kaikkea samaa, mutta vika on aina muissa ja muiden lapsien vanhemmissa.

 

Luulen, että vierailija tarkoitti tekstillään sitä, että Nico-Petteri käyttäytyy huonosti pihalla tai kaupassa, jolloin joku komentaa poikaa. Äiti suivaantuu, kun joku muu komentaa poikaa, koska vain hänellä on oikeus poikaa komentaa. Ja sitten äiti valittaa muiden lapsista, vaikka oma lapsi tekee kaikkea samaa, mutta vika on aina muissa ja muiden lapsien vanhemmissa.

Ai okei, toi kuulosti siltä, että sillä tarkoitettaisiin jotain yleistäkin niin ihmettelin vähän...

 

Jos henkilö kertoo vihaavansa lapsia niin pidän kyseistä ihmistä vajakkina.
Muuta kysyttävää?

Tää oli tälläkertaa tässä. Mutta älä karkaa kaupungista.

 

Lasten vihaamisella ja siitä ettei pidä lapsista on iso ero. Riippuu tietenkin asiayhteydestä. Mutta ajattelisin, et on rohkea ja rehellinen ihminen kun uskaltaa tunnustaa. Jotkut aikuiset esimerkiksi pelkää/vieroksuu lapsia, kun heillä ei oo kokemusta lasten kanssa olosta.

Mutta ei tietenkään lapsille pidä tällaista sanoa.

 

Mä en erityisemmin pidä lapsista. Tarkoitan sillä sitä, että en pidä lapsista sillä tavalla, kuin oletetaan, että pitäisin heistä kun ovat kerran lapsia. Oikeastaan minua ärsyttää kun lapset usein huutavat ja rikkovat ja laittavat tavaroita suuhun ja tahmaavat.
Ymmärrän kumminkin sen, että sellaisia lapset vaan ovat ja semmoisia heidän kuuluukin olla. Jos olen osallistumassa jossain seurakunnan jutussa, jossa olen lapsia varten, niin tottakai olen ystävällinen ja kiva heille. En jaksa lapsia pitkiä aikoja, mutta silloin kun olen lasten kanssa tekemisissä, otan hyvän asenteen, joka ei suinkaan ole feikki, mutta en jaksaisi samaa viikkotolkulla yhteen menoon.

En ehkä olisi hankkinut lapsia, koska en ole koskaan ollut innostunut hoitamaan kenenkään lapsia, vaikka juttelen kyllä lapsille ja osa lapsista on mielestäni todella hauskoja tyyppejä. Satuin kumminkin saamaan lapsen ja hän oli niin hyvä tyyppi, että halusin hankkia toisenkin. Molemmista tykkään, kun he ovat minun omia ja oppineet minun tavoille. Tykkään monista lapsista, mutta vieraiden lasten kanssa minun on erikseen otettava se asenne, että näen joka lapsessa jotain hyvää, se ei tule mulla niin itsestään. Ehkä olen sillä tavalla rikki.

En pidä kauheana, jos joku sanoo, ettei pidä lapsista. Se ei ehkä ole niin paha, miltä kuulostaa, se voi tarkoittaa, ettei pidä lapsista sen enempää, kuin muistakaan ihmisistä. Lapsilta puuttuu semmonen suodatin, että möläyttelevät asioita, jotkut lapset ovat tosi ilkeitäkin. Mutta jos joku sanoo vihaavansa lapsia, niin sitä pidän kummallisena. Ehkä semmoinen ihminen vihaa itseäänkin.

 

rupesin nyt oikein miettimään tätä asiaa, että miksi sanon, etten pidä lapsista... Tajusin, että kyllä mä pidän, suurimmasta osasta lapsia. Nekin lapset, joista en niin pidä, niitäkin kohtaan tunnen kyllä myötätuntoa ja pidän arvokkaina. Ehkä mä olen alkanut pitää lapsista sitten enemmän kuin aiemmin.

Ehkä mä tarkoitin, että on joitain lapsia, joista en pidä ja että en pidä tahmaamisesta ja kiljumisesta. Pienet vauvat nyt eivät ainakaan voi olla kauheita, ne kun ei voi mitään itselleen.

 

En minäkään pidä siitä, jos lapset käyttäytyvät huonosti, mutta katson sen olevan lapsen vanhempien syytä, tai vain sitä, että lapsi on liian pieni ymmärtämään asioita. Mutta ei se tarkoita, että en vihaisin tuota lasta tai en pitäisi hänestä. Monesti säälinkin lasta, jos hänen vanhempansa ovat niin surkeita, etteivät saa lastaan käyttäytymään kunnolla.

Esimerkki: Olin ravintolassa, jossa noin eskari-ikäinen lapsi huusi kovaan ääneen vanhemmilleen jatkuvalla syötöllä. Aluksi se ärsytti, mutta hetken aikaa seurattuani tuon perheen kommunikointia, totesin, että vanhemmat ovat kerrassaan hirveitä. Lapsi ei saanut heihin minkäänlaista kontaktia, jos ei huutanut riittävän kovaa, koska vanhemmat eivät kiinnittäneet lapseen mitään huomiota. Eivät edes pyytääkseen lasta odottamaan vuoroaan tai pyytääkseen lasta olemaan hiljaa. He kohtelivat lastaan ikään kuin häntä ei olisi edes olemassa, ja vastasivat hänelle vasta silloin, kun lapsi huusi asiansa viidettä kertaa niin kovaa kuin pystyi, ja silloinkaan eivät edes katsoneet lastaan. Täysin vanhempien vika, ei lapsen, eikä lapsi tahallaan häiriköinyt koko ravintolaa.

 

Ei kai sun herranterttujas nyt kukaan vihaa?

 

Se on hänen mielipide. Mun elämä ei kaadu siihen että joku ei pidä lapsista tai vihaa heitä.

 

Ajattelen, että hän on viime aikoina kohdannut tavallista enemmän huonosti kasvatettuja ja/tai muuten ärsyttäviä lapsia.

 

Ymmärrän jos joku ei tykkää lapsista, mäkään en nuorempana niistä välittänyt. Ja ymmärrän jos ärsyyntyy lapsista. Mutta lasten vihaamista en tajua.

 

no jos joku haluaa vihata lapsia, niin vihatkoon. jokaisella on itsemääräämis oikeus. ja ketään ei voi pakottaa. mutta sen henkilön ei tarvii osoittaa sitä lapsille mitenkään. siitä tulis sanomista. ja varmaan mua hieman pelottas, jos se viha kohdistuis esim. vain mun omiin lapsiini tai johonkin tiettyyn lapseen. koska koskaan ei tiedä, mitä siellä toisen päässä liikkuu. alkas tuntumaan, että jos vaikka haluaisi satuttaa lapsia

 

jos joku blankettina vihaa lapsia, niin hän ei ole mieleltään ihan terve. Ehkä jotakin omasta lapsuudesta kumpuavia traumoja taustalla.

Jos ei pidä lapsista, fine, tosin se kokemukseni mukaan usein tarkoittaa ettei ole kokemusta lasten kanssa olemisesta, ja kokee itsensä tosi vaivautuneeksi lasten seurassa. Pakko ei ole pitää/viihtyä.

 

Minä en tuomitse kuten useat täällä, ei kaikki vaan pidä kaikesta..