vierailija
Sekä hyvistä että huonoista.
Olimme alkusyksystä isomman lapsen asioiden (Asperg / ADHD) takia osastojaksolla ja saimme sieltä tietysti hyviä toimivia vinkkejä arkeemme. Mutta tämän lisäksi viimeisellä neuvottelukerralla he (osaston hoitajat) saivat pidetyksi päänsä ja meillä alkaa käydä nyt syksyn aikana kotonamme perhetyöntekijä.
Itsessä tuo on aiheuttanut jo useasti ärtymyksen ja kiukun tunteita. Täällä arki rullaa ihan hyvin ja minulla on tietyt rutiinit / rytmit lapsilla. Niin koen, että en tänne tarvitse ketään ylimääräistä ihmistä. Kun luulen, että ptt vain tulee lähinnä keskustelemaan kasvatusasioista ja sen semmoisesta. Täällä kunnassa kotihoitoapu tarjotaan erikseen ja siitä kyllä sanoimme osaston hoitajille, että emme tarvitse sellaista. Kotityöt kyllä tässä arjessa sujuvat hyvin.
Tässä viime viikkojen aikana olen myös kohennellut ja järjestellyt yhtä sun toista paikkaa, ettei ptt tee mitään kirjauksia huushollimme siisteystasosta. Ja kun tuntuu, että kun yhtä paikkaa järjestelet, niin jo huomaat toisaalla olevan kanssa järjestelemistä. Tuntuu, että elo on nyt pelkkää siivoamista ja järjestelemistä.
( Kun tässä joitakin hetkiä taaksepäin luin yhden kirjan lastensuojelusta, niin kyllä se nosti karvat itsellä pystyyn. Että miten pienistäkin asioista voi lapset lähteä perheestä veks'? Ja miten pieniin asioihin he voivat kiinnittää huomionsa? Järkkyä oli lukea, että tämmöistä tarkkailua harrastetaan jo esim; synnärilläkin. Kätilö voi jostain epäkohdista raportoida sosiaaliviranomaisille ilmoittamatta siitä vanhemmille yhtään mitään. Esim; kätilö oli raportoinut sossuille siitä, että kun synnyttänyt äiti ei kätilön mielestä ollut käynyt riittävän usein suihkussa. Eihän aina tuollaista tilannetta voi kätilökään huomata. Eiväthän he käy äitien huoneessa kuin muutamien tuntien välein. )
Olimme alkusyksystä isomman lapsen asioiden (Asperg / ADHD) takia osastojaksolla ja saimme sieltä tietysti hyviä toimivia vinkkejä arkeemme. Mutta tämän lisäksi viimeisellä neuvottelukerralla he (osaston hoitajat) saivat pidetyksi päänsä ja meillä alkaa käydä nyt syksyn aikana kotonamme perhetyöntekijä.
Itsessä tuo on aiheuttanut jo useasti ärtymyksen ja kiukun tunteita. Täällä arki rullaa ihan hyvin ja minulla on tietyt rutiinit / rytmit lapsilla. Niin koen, että en tänne tarvitse ketään ylimääräistä ihmistä. Kun luulen, että ptt vain tulee lähinnä keskustelemaan kasvatusasioista ja sen semmoisesta. Täällä kunnassa kotihoitoapu tarjotaan erikseen ja siitä kyllä sanoimme osaston hoitajille, että emme tarvitse sellaista. Kotityöt kyllä tässä arjessa sujuvat hyvin.
Tässä viime viikkojen aikana olen myös kohennellut ja järjestellyt yhtä sun toista paikkaa, ettei ptt tee mitään kirjauksia huushollimme siisteystasosta. Ja kun tuntuu, että kun yhtä paikkaa järjestelet, niin jo huomaat toisaalla olevan kanssa järjestelemistä. Tuntuu, että elo on nyt pelkkää siivoamista ja järjestelemistä.
( Kun tässä joitakin hetkiä taaksepäin luin yhden kirjan lastensuojelusta, niin kyllä se nosti karvat itsellä pystyyn. Että miten pienistäkin asioista voi lapset lähteä perheestä veks'? Ja miten pieniin asioihin he voivat kiinnittää huomionsa? Järkkyä oli lukea, että tämmöistä tarkkailua harrastetaan jo esim; synnärilläkin. Kätilö voi jostain epäkohdista raportoida sosiaaliviranomaisille ilmoittamatta siitä vanhemmille yhtään mitään. Esim; kätilö oli raportoinut sossuille siitä, että kun synnyttänyt äiti ei kätilön mielestä ollut käynyt riittävän usein suihkussa. Eihän aina tuollaista tilannetta voi kätilökään huomata. Eiväthän he käy äitien huoneessa kuin muutamien tuntien välein. )