Mitä uskaltaa kertoa - etteisossut vie/ huostaanota lastani?

[QUOTE="jep";28214342]Itse otin sen linjan, että kerroin reippaasti kaiken. Tarkkaavaisuushäiriön ja nuoruuden psyykkiset sairaudet. Ei niistä mitään ole seurannut. Mulle olisi kyllä kelvannut varsinkin kuopuksen vauva-aikana joku perhetyöntekijä ihan vaan istumaan ja ideoimaan kotitöiden rytmittämistä ja lasten kanssa toimimista, mutta eipä tarjottu enkä älynnyt pyytää, vaan omasta pussista maksoin ja itse järkkäsin neuropsykiatrisen valmentajan tuota varten.[/QUOTE]

Tuota minä olen kuvitellut että perusasiat osaa lähes jokainen, ja siten pitänyt perhetyöntekijöitä turhina, ehk ähe eivät sitten ihan turhia ole. mutta kodinhoitajille olisi enempi tarvetta!

 

Mitä siis käytännössä uskaltaa kertoas, esim. äitysneuvolassa? Kun toisinaan kuulee, että on alettu kyttäämään kun esim. äiti on kertonut aiemmista ongelmistaan.

Esim. Kaikki psyykkiset sairaudet, itsellä ollut / on kaikkea mahdollista syömishäiriöstä pahaanlaatuiseen sos. eristaytymiseen ja -pelkoihin.
Uskaltaako näistä vaikka kertoa jollekkin "ammatti-ihmiselle", joita tapaa nyt näin raskauden aikana ja lapsen synnyttyä. Jos mua vaikka huolettaa, että miten pärjään ahdistuksen ja lapsen kanssa?

Netissäkikun nyt törmää aina välillä, aika ajoin noihin "lapseni huostaanotettiin kun kerroin masennuksesta" -tyyppisiin hulluihin juttuihin. :/

eikä perhetyöntekijä! sinulla on järkeä joten mieti.mistä lisää tietoa?

 

Mitä siis käytännössä uskaltaa kertoas, esim. äitysneuvolassa? Kun toisinaan kuulee, että on alettu kyttäämään kun esim. äiti on kertonut aiemmista ongelmistaan.

Esim. Kaikki psyykkiset sairaudet, itsellä ollut / on kaikkea mahdollista syömishäiriöstä pahaanlaatuiseen sos. eristaytymiseen ja -pelkoihin.
Uskaltaako näistä vaikka kertoa jollekkin "ammatti-ihmiselle", joita tapaa nyt näin raskauden aikana ja lapsen synnyttyä. Jos mua vaikka huolettaa, että miten pärjään ahdistuksen ja lapsen kanssa?

Netissäkikun nyt törmää aina välillä, aika ajoin noihin "lapseni huostaanotettiin kun kerroin masennuksesta" -tyyppisiin hulluihin juttuihin. :/

Ihan ekaksi mietit nyt, että kumpi sulle on tärkeämpää, se että lapsella on kaikki hyvin vai että sun imago pysyy yllä? Kun olet siihen vastannut, niin tiedät varmasti mitä tehdä.

 

Ei kannata puhua mitään negatiivista. Nykypäivänä Suomessa se vaan menee näin, kun tämä huolikulttuuri on ottanut vallan. Riippuu henkilöistä ja paikkakunnasta paljon, miten suhtaudutaan mutta kun kukaan ei etukäteen tiedä sitä.
On silkkaa vääryyttä ja typeryyttä että näin on asiat, ettei apua kannata hakea ellei halua itseään vaikeuksiin. Vaikka lapsia ei huostaanotettaisi, papereihin jää ikuisesti ikäviä merkintöjä jotka voivat olla täysin virheellisiä tai jopa valheellisia, joista taas myöhemmin voi seurata jotain ikävää.
Silmätikkuna ja vahdittavana ei ole kiva olla. Luottamus ja vapaus elää katoavat lopullisesti.
Olen tämän itse nähnyt ja kokenut sekä muiden kokemuksia myös nähnyt.

Suomessa ei yksinkertaisesti voi hakea enää apua!

Itselleni jäi sellaiset traumat etten tiedä katoaako ne milloinkaan ennenkuin lapset on täysi-ikäisiä tai toinen vaihtoehto on muuttaa pois Suomesta. On se aika veemäistä että joillakin on niin suuri valta toisten elämään että saavat aikaan niin paljon tuhoa :/

Tämä on hyvin valitettava totuus, he käyttävät uhkailua ja pelottelua keinoina...Kamalan epämiellyttävää, aivan käsittämättömiä kysymyksiä ja väitteitä. Hyvin kummallinen, määräilevä asenne, katkeria ja kateellisia ihmisiä ovat. Luojan kiitos, oma talouteni ollut aina hyvä mutta koen kyllä suurta myötätuntoa heitä kohtaan, joita pääsevät ahdistamaan ja joiden elämää määräävät.