Miten reagoisit/ajattelisit jos kauppakeskuksessa toinen äiti lähestyisi ja pyytäisi kahville?

Olimme lasten kanssa taas kerran keskenämme liikkeellä päiväsaikaan (minä, vauva ja 3v). Olen tosi yksinäinen kotiäiti, mies tekee pitkää päivää ja ollaan paljon kolmisin lasten kanssa. En ole löytänyt yrityksistä huolimatta meille kavereita perhekerhoista tms. Ei vain ole kemiat sillä tavalla kohdanneet kenenkään kanssa.

Kauppakeskuksessa näin samanlaisen kokoonpanon vaeltelemassa päämäärättömästi Äiti, taapero ja vauva. Mieleen pulpahti, että mitä jos menisin ja sanoisin "hei,meillä näyttää olevan saman ikäiset lapset, lähtisittekö meidän kanssa kahville?". Pallottelin ajatusta aikani, mutten rohjennut lähestyä ventovierasta ihmistä. Ajattelin heti, että hän ehkä pitäisi minua outona ja lähestymistä tungettelevana.

Mitä SINÄ olisit sanonut, jos olisit lasten kanssa liikkeellä, ja toinen äiti lähtestyisi tällä tavalla?

 

Miksikähän kukaan ei tee tämmöistä....?

 

Rippuu tietenkin kutsujasta, mutta luultavasti ihailisin pokkaa ja menisin mielelläni.

 

Kysymys tulisi aika yllättäen ja hitaana, harkitsevana ihmisenä voisi olla vaikea vastata heti, jolloin herkästi tuliis sanottua ei. Jos ensin juttelisit kertomalla lastesi nimet ja iät ja kysyisit minun lasteni ikiä, niin sen jälkeen kysymys kahville lähdöstä ja siihen myöntävästi vastaaminen olisi luontevampaa.

 

Mä kokisin liian tungettelevana ja outona käytöksenä,en lähtisi mukaan vaan liukenisin paikalta mahdollisimman nopeasti jollain verukkeella. Sinuna menisin johonkin lasten leikkipaikalle ja yrittäisi siellä päästä luontevimmin juttusille jonkun kanssa.

 

EI siinä mitään voi menettää jos kysyy, joten rohkeasti vaan juttusille ja kysymään. Jos toinen vastaa kieltävästi, niin mitä sitten.

 

Mahtavaa, että mietit erilaisia mahdollisuuksia. Mitään ei tapahdu, jos ei yritäkään. Et todellakana kuulu ruikuttaviin ihmisiin ja jotka odottavat muita aloitetta. Mutta voisit lähestyä juttelemalla niitänäitä. Jos toinen on halukas olemaan seurassasi,niin siitä sitten vaan ehdottamaan kahville tai leikkipuistoon tai...

 

Ei tulis mieleen lähtee kauppakeskukseen vaeltamaan kahden pienen lapsen kanssa eikä mielellään mennä kahviloihin, maksaa sikana eikä siitä kahvinjuonnista tuu mitään...

Mee leikkipuistoihin. Mä oon ainakin saanut parhaiten seuraa puistoissa ja tutustunut moniin äiteihin. Parin kanssa myös kyläillään mut monia nään vaan puistoissa. Silti jutellaan vaikka mistä kun lasten seurana ulkoillessa on paljon aikaa.

Myös avoimessa päiväkodissa kuluu mukavasti aika.

 

En ois pahastunu. Tosin mun poikani kanssa kahvittelu vauvaiän jälkeen ois jääny siihe että kahvi jähtyy ja mä säntään taaperon perässä.

 

Enemmin pyytäisin vaikka siihen kauppakeskusken leikkipaikalle niin siinä
Näkis tuleeko lapset juttuun. Kahvittelu tuolla kokoonpanolla voi olla aika väsyttävää.
Netistäkin voi hakea seuraa, esim Facebookissa paikallisessa 'hätäkahvit'-ryhmässä, niissä juuri on niitä toisia yksinäisiä.

 

Olisin lähtenyt mielelläni.

 

Riippuu vähä miten asia esitettäisiin.tuntus kyllä oudolle. Ennemmin mäkin tälläytyisin johonkin leikkipuistoon, ja siellä puolihuomaamattomasti alkaisin tekemään tutavuutta

 

Ihan kiva ajatus mutta tosiaan, parempi aloittaa ensin jutustelemalla niitä näitä.

 

Vaikea sanoa... Sinänsä mulla ei olisi mitään sitä vastaan että käytäisiin kahvilla tms. Mutta se olisi mukavaa vain jos se jäisi siihen, itse kun olen siinä tilanteessa, että en jaksaisi alkaa mitään pysyvämpää uutta ystävyyssuhdetta rakentamaan. Saattaisin siis sanoa ei ihan siksi että ajattelisin odotusten tämän kahvittelun suhteen olevan erilaiset.

 

Olisin sanonut että mennään vaan

 

Saattaisi käväistä mielessä, että yrittääköhän tuo iskeä minua. Siis jos mies noin kysyisi, niin pitäisin melko varmasti treffikutsuna, mutta onhan se naisen kohdallakin yksi vaihtoehto. Aika epätavallinen tapa kumminkin kaverisuhdetta alkaa kehittämään. En minä kuitenkaan negatiivisesti ottaisi, mutta todennäköisesti en lähtisi. Ihan siitäkin syystä, että en vietä aikaani kauppakeskuksissa muuten vaan, vaan minulla olisi joku ostos hoidettavana jos kauppakeskuksessa lapsen kanssa olisin ja todennäköisesti senkin jälkeen jotain ohjelmaa. Vauvan ja taaperon ruoka- ja uniajatkin herkästi rajoittaa ex tempore -menoja.

Kannattaisikohan sinun etsiä ystävää ennemmin vaikka netistä? Jos olet tavannut perhekerhoissa lukuisia äitejä eikä kenenkään kanssa ole intressit ja kemiat kohdanneet, niin ei kovin suuri todennäköisyys että ne kohtaisi myöskään satunnaisen ohikulkijan kanssa. Netissä voisi jo etukäteen selvittää vähän "kaveripotentiaalia". Hieman kiusallista istuskella kahvilla kahdestaan (+lapset) jos toisen kanssa ei keksi mitään puhuttavaa, tai no lapset toki on luonnollinen aihe, mutta jos heihin liittyvät jututkin kovasti poikkeaa toisen ajatuksista.

 

Lähtisin mielelläni.