[QUOTE="Apina";28209445]Moi. Mä sairastuin CU:hun 2000-luvun alussa, eli oon sairastanu nyt jotakuinkin 10-vuotta. Alussa ku sairastuin kokeilin vaikka mitä diettejä, mutta olen itsessäni huomannut kyllä, että ei niillä minulle ainakaan ole suurempaa vaikutusta. Tietenki terveellinen ruokavalio yleensäkin on hyvä juttu. Silloin tietenkin ku on tulehus päällä pitää vähä kattoa mitä suuhun pistää, ettei sitten tarvi kahta päivää istua pöntöllä. Enemmän mä oon huomannu, että stressi on mun pahin vihollinen, se aiheuttaa mulle mahavaivoja muutenki ja ku se on tarpeeksi pahaa niin tää mun uinuva kaverini CU nostaa taas päätään ja pistää ranttaliksi tuolla minun peräsuolessani. Nyt olen sitten koulun takia ollu hölmö ku oon stressannu ja olen taas alkanu oireilee. Syön siis normistikin aina imurelia 3x50mg ja asacolia 2x800mg päivässä, ja tässä vaiheessa nämäkään lääkkeet eivät ole auttaneet. Lääkäri määräsi mulle ensin Asacol suppoja, mutta niistä ei ollut ollenkaan apua, enemmän ne sai mun mahan koskemaan ja öisin piti juosta kahta kauheemmin vessaan. Viimeisenä mulla oli nyt kortisonikuuri, joka on ennen auttanu. Ei mitään vaikutusta. Alkaa jo vaikuttaa liikaa taas tää sairaus elämään, kouluun, parisuhteesee ja mielialaan. Ei jaksas mitää ja vituttaa ku elämä pyörii vessan ympärillä. Mihinkää ei viitsi lähteä ja pelkkä koiran kanssa lenkil käyminen tuottaa ongelmia. Perjantain kävin nyt sit lääkärilä ja tää ehdotti mulle Biologista hoitoa. Onko kellää mitää kokemuksia siitä? Vähä on nyt fiilikset maassa, ku oon lukenu biologisesta hoidosta. Tuntuu, et on joku maanantai kappale, ku on näin paskas kunnos ku ei enää sellaset myrkyt, ku kortisoni tai solunsalpaajat auta.
Ois kiva kuulla jos jollaa ois kokemusta näistä Biologisista lääkkeistä, jänskättää. Huomenna pitää mennä keuhkokuviin ja verikokeisiin ja hammaslääkäri pitää tilata kun ei saa olla mitää tulehuksia ku se hoito alkaa. Tiistaina taas tähystys. Ihanaa... No toivottavasti uudesta lääkkeestä on mulle apua. En tiiä mitä sitten jos ei oo. Oon väsyny olee sairas.[/QUOTE]
Vo sua. Mut leikattiin jo 2000-luvun alussa sairastettuani kolmisen vuotta. Ilman avannetta mennään, ei mulla kyllä peräsuoltakaan ole. Vessan ympärillähän kaikki pyörii, käyn noin 10 kertaa päivässä. Olen semi-karppaaja, eikä ruokavalio kyllä mulla vaikuta enää pätkääkään mihinkään (no eihän mulla ole sitä suoltakaan enää). Lääkkeitä en syö, mutta ei tää elämä näin kivaa oo.
Monille se avanne oikeasti saattaa olla parempi vaihtoehto, varsinkin jos et edes ulkona voi kunnolla käydä. Itse olin avanteen kanssa 3kk ja voi sitä riemua, menin heti ensimmäisenä kotiuttamispäivänä diskoon!
Avanne kyllä välillä aina vuoti, mutta yöt meni muuten ensimmäistä kertaa elämässä ilman ylläreitä... Ja avanne keräsi myös ilmaa, joten pussi pullotti.
Mun tilanne on leikkauksen jälkeen siinä, että voin elää lähes normaalia elämää. Ainut on vaan nolot vessaäänet ja kaikki lapsuuden sairaudesta aiheutuneet traumat..