Mulla todettiin tänään haavainen paksusuolentulehdus

  • Viestiketjun aloittaja CU
  • Ensimmäinen viesti
"aapee"
Sattuipa silmiin tuttu aihe ja tajusin, että tämähän on vuosia sitten aloittamani ketju!
Olen onneksi saanut sairastaa lievää tautia. Viimeisestä akuutista on kohta 3 vuotta. Syön Asacolia 2 x 400 mg/vrk ja Pentasa-supon laitan pari kertaa viikossa. Ei tää enää tunnu kamalalta. Tietty olisin ilman tautia, mut minkäs teet. Ihan hyvää elämää elän.
 
"Apina"
Moi. Mä sairastuin CU:hun 2000-luvun alussa, eli oon sairastanu nyt jotakuinkin 10-vuotta. Alussa ku sairastuin kokeilin vaikka mitä diettejä, mutta olen itsessäni huomannut kyllä, että ei niillä minulle ainakaan ole suurempaa vaikutusta. Tietenki terveellinen ruokavalio yleensäkin on hyvä juttu. Silloin tietenkin ku on tulehus päällä pitää vähä kattoa mitä suuhun pistää, ettei sitten tarvi kahta päivää istua pöntöllä. Enemmän mä oon huomannu, että stressi on mun pahin vihollinen, se aiheuttaa mulle mahavaivoja muutenki ja ku se on tarpeeksi pahaa niin tää mun uinuva kaverini CU nostaa taas päätään ja pistää ranttaliksi tuolla minun peräsuolessani. Nyt olen sitten koulun takia ollu hölmö ku oon stressannu ja olen taas alkanu oireilee. Syön siis normistikin aina imurelia 3x50mg ja asacolia 2x800mg päivässä, ja tässä vaiheessa nämäkään lääkkeet eivät ole auttaneet. Lääkäri määräsi mulle ensin Asacol suppoja, mutta niistä ei ollut ollenkaan apua, enemmän ne sai mun mahan koskemaan ja öisin piti juosta kahta kauheemmin vessaan. Viimeisenä mulla oli nyt kortisonikuuri, joka on ennen auttanu. Ei mitään vaikutusta. Alkaa jo vaikuttaa liikaa taas tää sairaus elämään, kouluun, parisuhteesee ja mielialaan. Ei jaksas mitää ja vituttaa ku elämä pyörii vessan ympärillä. Mihinkää ei viitsi lähteä ja pelkkä koiran kanssa lenkil käyminen tuottaa ongelmia. Perjantain kävin nyt sit lääkärilä ja tää ehdotti mulle Biologista hoitoa. Onko kellää mitää kokemuksia siitä? Vähä on nyt fiilikset maassa, ku oon lukenu biologisesta hoidosta. Tuntuu, et on joku maanantai kappale, ku on näin paskas kunnos ku ei enää sellaset myrkyt, ku kortisoni tai solunsalpaajat auta. :( Ois kiva kuulla jos jollaa ois kokemusta näistä Biologisista lääkkeistä, jänskättää. Huomenna pitää mennä keuhkokuviin ja verikokeisiin ja hammaslääkäri pitää tilata kun ei saa olla mitää tulehuksia ku se hoito alkaa. Tiistaina taas tähystys. Ihanaa... No toivottavasti uudesta lääkkeestä on mulle apua. En tiiä mitä sitten jos ei oo. Oon väsyny olee sairas.
 
"hhh"
[QUOTE="Apina";28209445]Moi. Mä sairastuin CU:hun 2000-luvun alussa, eli oon sairastanu nyt jotakuinkin 10-vuotta. Alussa ku sairastuin kokeilin vaikka mitä diettejä, mutta olen itsessäni huomannut kyllä, että ei niillä minulle ainakaan ole suurempaa vaikutusta. Tietenki terveellinen ruokavalio yleensäkin on hyvä juttu. Silloin tietenkin ku on tulehus päällä pitää vähä kattoa mitä suuhun pistää, ettei sitten tarvi kahta päivää istua pöntöllä. Enemmän mä oon huomannu, että stressi on mun pahin vihollinen, se aiheuttaa mulle mahavaivoja muutenki ja ku se on tarpeeksi pahaa niin tää mun uinuva kaverini CU nostaa taas päätään ja pistää ranttaliksi tuolla minun peräsuolessani. Nyt olen sitten koulun takia ollu hölmö ku oon stressannu ja olen taas alkanu oireilee. Syön siis normistikin aina imurelia 3x50mg ja asacolia 2x800mg päivässä, ja tässä vaiheessa nämäkään lääkkeet eivät ole auttaneet. Lääkäri määräsi mulle ensin Asacol suppoja, mutta niistä ei ollut ollenkaan apua, enemmän ne sai mun mahan koskemaan ja öisin piti juosta kahta kauheemmin vessaan. Viimeisenä mulla oli nyt kortisonikuuri, joka on ennen auttanu. Ei mitään vaikutusta. Alkaa jo vaikuttaa liikaa taas tää sairaus elämään, kouluun, parisuhteesee ja mielialaan. Ei jaksas mitää ja vituttaa ku elämä pyörii vessan ympärillä. Mihinkää ei viitsi lähteä ja pelkkä koiran kanssa lenkil käyminen tuottaa ongelmia. Perjantain kävin nyt sit lääkärilä ja tää ehdotti mulle Biologista hoitoa. Onko kellää mitää kokemuksia siitä? Vähä on nyt fiilikset maassa, ku oon lukenu biologisesta hoidosta. Tuntuu, et on joku maanantai kappale, ku on näin paskas kunnos ku ei enää sellaset myrkyt, ku kortisoni tai solunsalpaajat auta. :( Ois kiva kuulla jos jollaa ois kokemusta näistä Biologisista lääkkeistä, jänskättää. Huomenna pitää mennä keuhkokuviin ja verikokeisiin ja hammaslääkäri pitää tilata kun ei saa olla mitää tulehuksia ku se hoito alkaa. Tiistaina taas tähystys. Ihanaa... No toivottavasti uudesta lääkkeestä on mulle apua. En tiiä mitä sitten jos ei oo. Oon väsyny olee sairas.[/QUOTE]

:( Vo sua. Mut leikattiin jo 2000-luvun alussa sairastettuani kolmisen vuotta. Ilman avannetta mennään, ei mulla kyllä peräsuoltakaan ole. Vessan ympärillähän kaikki pyörii, käyn noin 10 kertaa päivässä. Olen semi-karppaaja, eikä ruokavalio kyllä mulla vaikuta enää pätkääkään mihinkään (no eihän mulla ole sitä suoltakaan enää). Lääkkeitä en syö, mutta ei tää elämä näin kivaa oo. :(

Monille se avanne oikeasti saattaa olla parempi vaihtoehto, varsinkin jos et edes ulkona voi kunnolla käydä. Itse olin avanteen kanssa 3kk ja voi sitä riemua, menin heti ensimmäisenä kotiuttamispäivänä diskoon! :) Avanne kyllä välillä aina vuoti, mutta yöt meni muuten ensimmäistä kertaa elämässä ilman ylläreitä... Ja avanne keräsi myös ilmaa, joten pussi pullotti.

Mun tilanne on leikkauksen jälkeen siinä, että voin elää lähes normaalia elämää. Ainut on vaan nolot vessaäänet ja kaikki lapsuuden sairaudesta aiheutuneet traumat..
 
"hmmm"
Otan osaa...
Paljonko olette syöneet Kefalosporiineja ennen tautia? Siitä ja muista syistä tuolla ketjussa:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/2097788-mikahan-vaivaa-6-vuotiasta-poikaa/sivu15.html
 
"Kifa"
Kerronpa vähän toisenlaisen tarinan kaikille vaihtoehtohoitojen ylistäjille. Tutulla todettiin joitain vuosia sitten todella ärhäkkä CU, oli sairaalahoidossa useaan otteeseen monta viikkoa kerralaan eikä tahtonut tauti hellittää. Kokeiltiin biologiset hoidot ja jotain kokeellisiakin menetelmiä ja lopuksi tuomio oli suolenpoisto. Tuttuni ei siihen kuitenkaan olisi millään suostunut vaan alkoi juurikin kokeilla näitä ruokavaliohoitoja sun muita. Osti sen otsonointivempeleen, kävi ties missä hivenaineanalyyseissä, karsi ja karsi riuokavaliotaan kunnes eli suunnilleen jollain vihannespirtelöllä plus apteekin täydennysravintojuomilla. Laihtui ja heikontui, lopulta vietti päivät maaten ja laatien listoja siitä mitä saisi ja uskaltaisi syödä. Opiskella ei voinut ja sosiaalinen elämä oli nolla, ei poistunut kotoa kuukausiin. Lopulta sitten lääkäri sai ylipuhuttua leikkaukseen. Operaatio meni loistavasti, ei muistaakseni viikkoakaan viettänyt sairaalassa. Ei avannetta vaikka koko suoli poistettiin. Pystyi jatkamaan opiskelujaan, urheilemaan. Nykyään elää normaalia elämää, on perustanut perheen ja on reissutöissä, voi syödä käytännössä mitä vaan ja alkoholiakin voi ottaa kohtuudella. Vatsa toki toimii vilkkaammin kuin ihan terveellä mutta ei käytännössä rajoita elämää mitenkään.
 
"niinpä"
Eihän siellä sairaalassa ilman monikaan ole parantunut, eikä varsinkaan heidän ruokavalioilla. Tietysti tulehtunut osa pitää poistaa. Ehkä hänen olisi pitänyt mennä suoraan leikkaukseen, paljon aikaisemmin?
 
"Kifa"
Niinpä: no pointti olikin siinä että se suolenpoisto olisi pitänyt tehdä silloin kun lääkäri totesi että muut hoidot eivät auta. Mutta kun nämä vaihtoehtohoitojen kauppiaat ja ruokavaliohurahtaneet potilastoverit sinnikkäästi uskottelivat että kyllä ihan varmaan tauti paranee ilman leikkausta kun vain syöt tätä ja tuota vitamiinia ja jos oireita on niin johtuvat vain siitä ettet ole vieläkään tarpeeksi tiukalla dieetillä. Toista vuotta meni tutultani aikaa hukkaan ja elämänlaatu siksi aikaa nollille (puhumattakaan niistä rahasummista joita erilaiset luontaisterapeutit häneltä nylkivät).
 
"hmmm"
Eikun lisävitamiinit ovat elimistölle vieraita aineita ja siksi niitä ei pitäisi käyttää ollenkaan, ei ainakaan sairaan. Mut kefalosporiinit aiheuttavat crohnin tautia, joka on tulehdus suolistossa ja sapuskoissa on helposti niiden jäämiäl, koska eläimillekin niitä on syötetty (poisluettuna luomuliha- munat ja -maito) silloisista kokeiluista en voi sanoa mitään.

En ymmärrä, miten ihmisen aika voi mennä "hukkaan", jos on kysymys omasta elämästä?
 
"Kifa"
Hmmm: no hukkaan siinä mielessä että sen vuoden aikana minkä vietti sairaana maaten ja ruokavaliotaan pähkien, olisi voinut opiskella, tehdä töitä, harrastaa, nähdä kavereita, seurustella.
 
"hhh"
[QUOTE="Kifa";28289039]Kerronpa vähän toisenlaisen tarinan kaikille vaihtoehtohoitojen ylistäjille. Tutulla todettiin joitain vuosia sitten todella ärhäkkä CU, oli sairaalahoidossa useaan otteeseen monta viikkoa kerralaan eikä tahtonut tauti hellittää. Kokeiltiin biologiset hoidot ja jotain kokeellisiakin menetelmiä ja lopuksi tuomio oli suolenpoisto. Tuttuni ei siihen kuitenkaan olisi millään suostunut vaan alkoi juurikin kokeilla näitä ruokavaliohoitoja sun muita. Osti sen otsonointivempeleen, kävi ties missä hivenaineanalyyseissä, karsi ja karsi riuokavaliotaan kunnes eli suunnilleen jollain vihannespirtelöllä plus apteekin täydennysravintojuomilla. Laihtui ja heikontui, lopulta vietti päivät maaten ja laatien listoja siitä mitä saisi ja uskaltaisi syödä. Opiskella ei voinut ja sosiaalinen elämä oli nolla, ei poistunut kotoa kuukausiin. Lopulta sitten lääkäri sai ylipuhuttua leikkaukseen. Operaatio meni loistavasti, ei muistaakseni viikkoakaan viettänyt sairaalassa. Ei avannetta vaikka koko suoli poistettiin. Pystyi jatkamaan opiskelujaan, urheilemaan. Nykyään elää normaalia elämää, on perustanut perheen ja on reissutöissä, voi syödä käytännössä mitä vaan ja alkoholiakin voi ottaa kohtuudella. Vatsa toki toimii vilkkaammin kuin ihan terveellä mutta ei käytännössä rajoita elämää mitenkään.[/QUOTE]


Niin no siis ihan sama, mut kun on myös leikattu. Otan alkoholia silloin kuin haluan, mutta en niin paljoa, että menisin tajuttomaksi (että ehtii sitten vessaan). EIkä myöskään avannetta. Ulospäin eläin ihan normaalia elämää, mitä nyt käyn vessassa kesken koulupäivän.
Yöllä mulla on kyllä suojat...
 
"Kifa"
Et siis ilmeisesti lainkaan lukenut tuota aiempaa tarinaa? Tämän "parantumisvuoden" kuluessa siis aiemmin aktiivisesti urheillut hyväkuntoinen nuori ihminen muuttui langanlaihaksi, apaattiseksi ja liki syömishäiriöiseksi. Pari viikkoa siitä pahasta pahasta leikkauksesta oli reipas, hyvävointinen ja paino nousussa.
 
"hhh"
Joo, ei siis mullakaan mitkään huuhaamenetelmät tehonneet. Jos olo pysyy hyvänä lääkkeillä niin syökää. Nyt kun mut on leikattu, en ole kymmenen vuoteen syönyt kuin satunnaisia antibioottikuureja pussiittiin. Vatsakipuja on ehkä noin kerran kuussa...
 
"hmmm"
Alkuperäinen kirjoittaja aika mittaa meitä;28289294:
Mut kun sairaana ihmisen täytyy keskittyä hoitamaan itsensä terveeksi - tai levätä tarpeeksi.

Katsos:
It
Asennejuttujako sitten?
Ei mikään asia ole huuhaata, mut ihminen ne suositukset tekee ja sallii kaikenlaista...

Ja kumuloituvat virheet kostautuvat ajan myötä. No, business rakentuu siihen:-(

fibonacci - Google-haku
 
"Apina"
Kirjottelin tos aiemmin kevääl, et menos kokeilee niit biologisii hoitoi. Nyt kolme Remicade tiputusta takana ja olen sairaampi ku aikoihin. Valkosoluarvot niin alhaset, et piti lopettaa Imurel kokonaan ja nyt sitten yritän sinnitellä päivä kerrallaan. Viimeaikoina alkanut tulla kovia kipuja vessassa käydessä ja joskus jopa nousee kuume melkein neljäänkymmeneen. En uskalla lähteä enää kotoa minneen ja koira rassukkakin joutuu vaa kiertää mun kanssa kortteleita ympäri, et päässää nopeesti kotii jos alkaa mahaa vääntää. Tosi kiva kesä... Ärsyttää kun ei mulle noista biologisista lääkkeistä ollu mitää apua, vaikka monia ne auttaa kovasti.
Ylihuomen meen taas tähystyksee, onneksi saan mennä nukutettuna ja sit saa nähä mitä seuraavaksi. Alan jo toivoa, et pääsisin sairaalaa vähäks aikaa, ku on voimat aika vähissä.
Sitä leikkausta en oo viel uskaltan toivoa, ku oon näitä viestejä luken, et monel on just aina ripuli ja öisin pitää pitää vaippoja yms. Toivon, että viel saisin itteni kuntoo ilman leikkausta, mut kyllähän se on varmasti paljon parempi ku tällänen elämä.
 
"paula"
[QUOTE="orvokki";30311770]Mulla on koliitti ja löysin tämmösen blogin! Vaikuttaa ainaki hyvältä, kannattaa käydä koklaamassa :) IBD journal[/QUOTE]

Olin unohtanut. Onkohan hän katsonut...:

Fr

TUON ohjelman. Siinähän se syy on, etteivät ravinteet imeydy eikä stressi laske edes nukkumalla:-(
 
"paula"
Itellä on "vain" ärtynyt paksusuoli mutta se onkin aiheuttanut vakavia puutoksia esim. kaliumista. Kun on ripuloinut vuosikausia, on se diagnoosi ihan mukava juttu. Voi alkaa opetella elämistä sairaana sitten.

Tunnen myös muutaman jotka kärsivät haavaisesta sellaisesta. Yhdeltä on myös leikattu pitkä pätkä suolta pois, ei auttanut mitään. Yksi asia meitä kaikkia yhdistää: ollaan saatu valtava apu karppauksesta. Ite elän ihan normaalia elämää tällä hetkellä.
Karrageenia oli jossain peräruiskesuspensiossa vielä viime vuosituhannella, mutta jonkin ajan kuluttua sitä alkoi olla myös lääkkeiden kapselinkuoriaineksena. No, eihän sitä moni sietänyt silloinkaan - eikä tarvitsekaan! Se nimittäin voi tukkia suoliston ja se taas voi tuntua ummetuksena...

Aika monissa lääkkeissä on jo, mut eri nimillä E407 tai natrium-karrageeni tai carrageenan. Esimerkiksi Candemox comp psc sisältää karrageenin lisäksi monta muutakin ainetta, mitä en voisi kuvitellakaan mahaan laitettavaksi...
 
"paula"
http://www.scd-fi.info/ Tätä ruokavaliota noudattamalla kaikki joita itse tunnen, ovat saaneet todella merkittävän avun. Tietenkään akuuttiin vaiheeseen ei auta kuin kovat lääkkeet, eivätkä kaikki lääkkeistä pääse irti kuitenkaan.
Hunaja kannattaa siinä olla luomua, eikö? Nythän sitä saa erikseen ostaa, ei tarvi kokeilla, mikä merkki sopii.

http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humpil/0/11763370.pdf

Ajatella, kuinka pieleen voi mennä hyväkin ruokavalio esimerkiksi verenpainelääkkeen takia...
 

Yhteistyössä