Mummi lyttäsi pojan päästä varpaisiin hoidossa ollessa, lapsi kysyy miksi ei saa tykätä mistä tahtoo

No ei, kun mä olen sun kanssa ihan samaa mieltä?

Ihmettelen vaan, kun tässä ketjussa on arvosteltu sitä, että normeja noudatetaan ja on todella noloa kasvattaa lapsensa elämään normien mukaan... mutta sitten kuitenkin niitä pitää noudattaa, mutta muita ei saa kiusata jos ne ei noudata normeja.

Jos kerran ap:n pojalla on pitkä tukka ja se käyttää yöllä mekkoa, niin mulle se on ihan fine. Jos se sotii lapsen isovanhempien normikäsityksiä vastaan, niin miksi se on väärin? Jos pappan mielestä pojilla ei pidä olla pitkää tukkaa, niin miksi se on totaalisen väärin? Mutta Timo Soinin pukeutuminen lateksiasuun on epäsuotavaa?

Minunkin lapseni isovanhemmat (omat vanhempani) luultavasti ihmettelivät poikani pitkähköä tukkaa, mutta viisaasti pitivät mölyt mahassaan. Siksi koska tajuavat maailman muuttuvan vapaammaksi ja että se ei ole uhka vaan mahdollisuus, ja siksi että kunnioittavat vanhemmuuttani ja siksi, että hyväkäytöksisinä ihmisinä heille ei tulisi mieleenkään arvostella muiden tyylillisiä valintoja. Ja juu, luullakseni luottavat minun ja muiden arviointikykyyn sen verran, että lateksiasuissa ei ihan heti huomenna heiluta minä, lapseni eikä Timo Soini.

 

Oletan, että kivikaudellakin laumasta poikkeavat yksilöt tapettiin tai karkotettiin

 

Mitä se sille lapselle sitten opettaa, että täällä nejän seinän sisällä sä saat olla semmonen kun haluat ja käyttää pinkkiä paljettimekkoa, mutta kouluun menessä paat farkut ja t- paidan.

Sitä tilannetajua?

En ole kyllä toistaiseksi mainitsemaasi tilanteeseen taaskaan edes törmännyt. Mikä hätä ja huoli ihmisillä on siitä, että kaikki haluaisivat yhtäkkiä pukeutua mikkihiiri-asuihin? Lapsi - niinkuin me kaikki - oppivat kyllä yleensä luovimaan näiden ns. "normien" kanssa omalla tavallaan, sopivasti kunnioittaen ja omina itsenään kenties rajoja koetellen. Kunhan me aikuiset ihan oikeasti tuettaisiin lapsia kasvamaan omaksi itsekseen, ja hyväksymään muutkin yksilöinä.

 

Sitä tilannetajua?

En ole kyllä toistaiseksi mainitsemaasi tilanteeseen taaskaan edes törmännyt. Mikä hätä ja huoli ihmisillä on siitä, että kaikki haluaisivat yhtäkkiä pukeutua mikkihiiri-asuihin? Lapsi - niinkuin me kaikki - oppivat kyllä yleensä luovimaan näiden ns. "normien" kanssa omalla tavallaan, sopivasti kunnioittaen ja omina itsenään kenties rajoja koetellen. Kunhan me aikuiset ihan oikeasti tuettaisiin lapsia kasvamaan omaksi itsekseen, ja hyväksymään muutkin yksilöinä.

Ja puhuin nyt taas tyylirajoista. En käytöksestä tai lakien rikkomisesta.

 

Jos lapsella on oikeus omaan mieltymyksiin ja mielipiteisiin niin miksi aikuisella ei saa olla eriävä mielipide? Siinä lapsikin oppii että ihmiset ovat eri mieltä asioista

 

Sitä tilannetajua?

En ole kyllä toistaiseksi mainitsemaasi tilanteeseen taaskaan edes törmännyt. Mikä hätä ja huoli ihmisillä on siitä, että kaikki haluaisivat yhtäkkiä pukeutua mikkihiiri-asuihin? Lapsi - niinkuin me kaikki - oppivat kyllä yleensä luovimaan näiden ns. "normien" kanssa omalla tavallaan, sopivasti kunnioittaen ja omina itsenään kenties rajoja koetellen. Kunhan me aikuiset ihan oikeasti tuettaisiin lapsia kasvamaan omaksi itsekseen, ja hyväksymään muutkin yksilöinä.

Just just- kuule lapset oppii luovimaan juuri erillaisten aikuisten esimerkkien kautta. Myös niiden negatiivisten kommenttien. Ja positiivisten tietenkin myös.

Ap:n lapsi koki nyt ehkä ensimmäisen rajan itseilmaisunsa suhteen kun isovanhemmat puuttuivat. Eikös kaikissa oppaissakin lähtökohtaisesti opeteta että lasten tulisi ensimmäiset rajansa kokea tutussa ja turvallisessa piirissä? Eikä niin että ensimmäinen vastaan sanoja tulee jossain tyyliin kadulla vastaan?

...niin no ei tietänkään. Kun läheisten pitää vaan niijata ja nöyristelä perheen pään eli lapsen edessä, eikä missään nimessä tuoda hänelle julki joitain elämän realiteetteja.

Mä en edes jaksa uskoa että nuo isovanhemmat on välttämättä kovinkaan karusti asiaa ilmaisseet. AP on vaan laittanut väriä tarinaan kun nuo kommentoijat on appivanhemmat.

 

Jos lapsella on oikeus omaan mieltymyksiin ja mielipiteisiin niin miksi aikuisella ei saa olla eriävä mielipide? Siinä lapsikin oppii että ihmiset ovat eri mieltä asioista

Appivanhemmilla ei saa olla omaa mielipidettä.

 

Oletan, että kivikaudellakin laumasta poikkeavat yksilöt tapettiin tai karkotettiin

Niin, näinhän se menee edelleen eläimilläkin.

Mutta palstamammat on sen verran päteviä että saa laumakäytöksenkin muutettua hattaralinnaksi jossa kaikki elää sulassa sovussa. Kunhan vaan on palstamamman kanssa samaa mieltä =)

 

Appivanhemmilla ei saa olla omaa mielipidettä.

Ja jos onkin niin sitä ei missään tapauksessa saa sanoa. Miniä antamassa oppaassa, kohdassa 17.7.8.2 on lueteltu yksityiskohtaisesti ne seikat mitä hänen omalle lapselleen saa sanoa, ja mitä ei. Jos näistä poikkeaa appivanhemmat voidaan kokea uhaksi lapsen henkiselle kasvulle, ja esisijainen toimenpide on lapsen ja appivanhempien kontaktin evääminen.

 

Paljon on tullut nähtyä mut ei kertaakaan tyttömäisesti pukeutuvaa poikaa, jonka vanhempien asenne ei olisi just tätä "kyllä poika saa pukea pinkin rusetin jos se haluaa..."

Aina se ajatusmalli on vanhemmilta peritty. Aina. Sitten jaksetaan fallostella sillä kun "meidän lapsi saa olla just sellainen kun haluaa". Niin vissiin! Ensin vanhemmat aivopesee ja sitten härskisti vielä oikein mainostetaan päinvastaista.

 

Ei ihme, että noita toisiaan kiusaavia lapsia riittää: oppivat mallin vanhemmiltaan. Jos aikuiset voisivat hyväksyä pojalle pitkän tukan tai yömekon ilman ihmettelyä, niin ei niistä toiset lapsetkaan kiusaisi.

Mutta älkää olko huolissanne, kyllä eskari / ekaluokan aikaan kaikki pojat oppivat, että pinkki on kauhistus ja kaikkeen erilaiseen pitää puuttua. Kittos opettavaisten aikuisten.

t. jonka pojat juoksivat yhden kesän (ernnen eskari-ikää) pihalla mekoissa kun se heistä oli niin kivaa

Joo näkee ketjusta suoraan mistä se johtuu.

 

Ei olekaan, et selvästikään ole edes ymmärtänyt mitä mitä soopaa tuo sukupuolineutraalius on. Se ei oikeasti edistä yhtään mitään eikä ketään.

Miesvaltaiset alat ei tarvitse miestä leikkiviä naisia. Eikä naisvaltaiset alat naista leikkiviä miehiä. Kummallakin sukupuolella on ääretön määrä vahvuuksia joita yhdessä hyödyntämällä voidaan saada ihmeitä aikaan- Mutta mitä nämä sukupuolineutraali-liiba-laaba kasvattajat tekee? yrittää kitkeä pois niitä miehen ja naisen välisiä eroja, koska "ne on mainosmiesten keksintö". EI ole, ne on ihmisen rikkaus.

Minä, jos kuka olen validi aiheesta jotain sanomaan, koska olen 20 vuotta työskennellyt täysin miesvaltaisella alalla. Ja ihan kuule prisessa leikkejä olen leikkinyt ja pinkkiä äidin vaatettamana käyttänyt. Ei ole vaikuttanut minun osaamiseeni, mielenkiitoihin tai mihinkään muuhun.

Myös minä olen työskennellyt 20 vuotta miesvaltaisella alalla. Leikkinyt prinsessaleikkejä ja pinkkiin pukeutunut. Missasit pointtini. Nykyisin on muuttunut yhä vahvemmaksi leimata tietynlaiset asiat "tyttöjenjutuiksi" ja "poikienjutuiksi". Meidän lapsuudessamme oli monissa asioissa vapaampaa olla tyttö ja poika ilman tiukkoja määrityksiä siitä, mikä millekin sukupuolelle mukamas kuuluu.

Koen, että tytöistä ei tarvitse tehdä poikia eikä toisin päin. On olemassa (ainakin) kaksi sukupuolta, ja hyvä niin. Sukupuolen ei kuitenkaan pidä määritellä yksilön mahdollisuuksia. Miksi esimerkiksi sanot "Miesvaltaiset alat ei tarvitse miestä leikkiviä naisia. Eikä naisvaltaiset alat naista leikkiviä miehiä. "?

Sen sijaan että taistellaan Anttilan kuvastoa vastaan, voisi kotona se äiti ottaa ja lähteä imetyksen päätyttyä töihin ja vapauttaa isä vanhempainvapaalle. Mitä enemmän tätä asiaa olen seurannut, sitä enemmän uskalla myös väittää että naiset toimillaan torpeedoi tämän tasavertaisuudeen edistymistä.

Henkilökohtaisesti (koska vedit tätä keskustelua osaltani henkilökohtaiselle tasolle) voin hyvillä mielin todeta, että kritisoin kyseistä Anttilan kuvastoa, koska se oli ala-arvoinen ja kuvasti juurikin niitä tiukkoja raameja, joihin nykylapset yritetään tunkea. Ja samaan hengenvetoon todeta, että meillä vanhempainvapaat jakautuivat tasan. Vaikka nämä asiat eivät toisistaan olekaan riippuvaisia millään tasolla.

ja ps. kun sinulla tuo väriongelma on niin katsastappa aikuisten vaatteita. Miesten vaatteista löytyy pinkkiä, vaaleaa lilaa, punaista. Ja naiset ne taitaa jopa enemmän käyttää tummia ja synkkiä värejä. Miten ihmeessä näin, jos nämä aikuiset on aikanaan kuitenkin lapsena "pakotettu" tyttöjen ja poikien väreihin Vastaushan on selvä, eikös niin

Kuten kirjoitin, meidän lapsuudessamme koin menon vapaammaksi esim väreissä. Legotkin olivat sukupuolineutraaleja. Väreistä kirjoitin, koska ketjun alkupäässä niistä puhuttiin. Ne ovat perinteisesti asia, joilla korostetaan, kuinka tyttö on pienestä vauvasta asti niiiiiin selvä tyttö, kun tykkää pinkistä. Tosiasiassa siitä tykkäävät myös pojat, mutta moiset mieltymykset karsitaan heistä pois alkumetreillä. Koska poika.

 

Te sanotte pinkistä tykkäämisen tosi vääräksi pojalle. Mutta mitä väärää siinä loppujen lopuksi on. Yksi kaverini 13v poika tykkää pinkistä ja täysin hetero on. Miksi pinkki liitetään pojilla homouteen?

 

Te sanotte pinkistä tykkäämisen tosi vääräksi pojalle. Mutta mitä väärää siinä loppujen lopuksi on. Yksi kaverini 13v poika tykkää pinkistä ja täysin hetero on. Miksi pinkki liitetään pojilla homouteen?

Lueppa vähän tarkemmin mitä täällä on keskusteltu.

 

Myös minä olen työskennellyt 20 vuotta miesvaltaisella alalla. Leikkinyt prinsessaleikkejä ja pinkkiin pukeutunut. Missasit pointtini. Nykyisin on muuttunut yhä vahvemmaksi leimata tietynlaiset asiat "tyttöjenjutuiksi" ja "poikienjutuiksi". Meidän lapsuudessamme oli monissa asioissa vapaampaa olla tyttö ja poika ilman tiukkoja määrityksiä siitä, mikä millekin sukupuolelle mukamas kuuluu.

Nykyisin on muuttunut vahvemmaksi leimata tietynlaiset asiat tyttöjen- ja poikienjutuiksi??? Oikeasti?
- Eletäänköhän me samassa maailmassa?

Koen, että tytöistä ei tarvitse tehdä poikia eikä toisin päin. On olemassa (ainakin) kaksi sukupuolta, ja hyvä niin. Sukupuolen ei kuitenkaan pidä määritellä yksilön mahdollisuuksia. Miksi esimerkiksi sanot "Miesvaltaiset alat ei tarvitse miestä leikkiviä naisia. Eikä naisvaltaiset alat naista leikkiviä miehiä. "?

Monilla aloilla miehillä on vaan luontaisesti paremmat edellytykset hoitaa ammatti sen vaatimalla tavalla. Esim. palomiehet, raskasta ruumiillista rakennustyötä tekevät, poliisit... ym. Halusit tai et, niin sukupuoli määrittelee aika pitkälle meidän mahdollisuuksiamme.

Henkilökohtaisesti (koska vedit tätä keskustelua osaltani henkilökohtaiselle tasolle) voin hyvillä mielin todeta, että kritisoin kyseistä Anttilan kuvastoa, koska se oli ala-arvoinen ja kuvasti juurikin niitä tiukkoja raameja, joihin nykylapset yritetään tunkea. Ja samaan hengenvetoon todeta, että meillä vanhempainvapaat jakautuivat tasan. Vaikka nämä asiat eivät toisistaan olekaan riippuvaisia millään tasolla."?

Edelleen.... luuletko todellakin, että nykylapset elävät tiukkojen raamien mukaan? Tiedätkö millaista elämä oli 50 vuotta sitten?

Kuten kirjoitin, meidän lapsuudessamme koin menon vapaammaksi esim väreissä. Legotkin olivat sukupuolineutraaleja. Väreistä kirjoitin, koska ketjun alkupäässä niistä puhuttiin. Ne ovat perinteisesti asia, joilla korostetaan, kuinka tyttö on pienestä vauvasta asti niiiiiin selvä tyttö, kun tykkää pinkistä. Tosiasiassa siitä tykkäävät myös pojat, mutta moiset mieltymykset karsitaan heistä pois alkumetreillä. Koska poika.

Ihan mielenkiinnosta, menettääkö poika sinusta paljonkin, jos sen ei haluta tykkäävän pinkistä? Tuleeko siitä traumoja?
Tiesitkö muuten, että 1800- luvulla pinkki oli nimenomaan poikien väri, ei tyttöjen?

 

Sitä tilannetajua?

En ole kyllä toistaiseksi mainitsemaasi tilanteeseen taaskaan edes törmännyt. Mikä hätä ja huoli ihmisillä on siitä, että kaikki haluaisivat yhtäkkiä pukeutua mikkihiiri-asuihin? Lapsi - niinkuin me kaikki - oppivat kyllä yleensä luovimaan näiden ns. "normien" kanssa omalla tavallaan, sopivasti kunnioittaen ja omina itsenään kenties rajoja koetellen. Kunhan me aikuiset ihan oikeasti tuettaisiin lapsia kasvamaan omaksi itsekseen, ja hyväksymään muutkin yksilöinä.

Mutta nämä ovat sinun normejasi. Yhetiskunnan päättämiä asioita siitä, mikä on normi. Miten pukeudutaan ja toimitaan tietyssä tilanteessa. Ehkä ap:n isoisän oppima ja hänen aikanasa yhteiskunnan normi oli, että pojilla ei ole mekkoja ja pitkiä tukkia? Miksi hän ei saa mainita asiasta, joka ei sovi hänen normeihinsa. Kyllä sinäkin mainitsisit isällesi, ettei ole sopivaa mennä mikkihiiripuvussa kauppaan?

 

Minunkin lapseni isovanhemmat (omat vanhempani) luultavasti ihmettelivät poikani pitkähköä tukkaa, mutta viisaasti pitivät mölyt mahassaan. Siksi koska tajuavat maailman muuttuvan vapaammaksi ja että se ei ole uhka vaan mahdollisuus, ja siksi että kunnioittavat vanhemmuuttani ja siksi, että hyväkäytöksisinä ihmisinä heille ei tulisi mieleenkään arvostella muiden tyylillisiä valintoja. Ja juu, luullakseni luottavat minun ja muiden arviointikykyyn sen verran, että lateksiasuissa ei ihan heti huomenna heiluta minä, lapseni eikä Timo Soini.

Kaikki ei selkeästikkään ole kuten sinun vanhempasi.
Onko se sitten väärin, että he noudattavat oppimiaan normeja?

 

Myös minä olen työskennellyt 20 vuotta miesvaltaisella alalla. Leikkinyt prinsessaleikkejä ja pinkkiin pukeutunut. Missasit pointtini. Nykyisin on muuttunut yhä vahvemmaksi leimata tietynlaiset asiat "tyttöjenjutuiksi" ja "poikienjutuiksi". Meidän lapsuudessamme oli monissa asioissa vapaampaa olla tyttö ja poika ilman tiukkoja määrityksiä siitä, mikä millekin sukupuolelle mukamas kuuluu.

Koen, että tytöistä ei tarvitse tehdä poikia eikä toisin päin. On olemassa (ainakin) kaksi sukupuolta, ja hyvä niin. Sukupuolen ei kuitenkaan pidä määritellä yksilön mahdollisuuksia. Miksi esimerkiksi sanot "Miesvaltaiset alat ei tarvitse miestä leikkiviä naisia. Eikä naisvaltaiset alat naista leikkiviä miehiä. "?
Sanon näin koska naisilla on sellaisia ominaisuuksia, luontaisesti (en puhu tisseistä vaan tavasta ajatella ja tehdä asioita) jotka on loistava lisä miehisessä työympäristössä. Ja toisin päin, miehillä on paljon annettavaa naisvaltaisille aloille. Mutta tämä sukupuolineutraalisoopa yrittää tasapäistää ja "hävittää" nämä hienot ominaisuudet jotka oikeasti täydentävät toisiaan. Jos oikeasti miehisellä alalla olet niin tämän ei kyllä pitäisi sinulle olla vierasta.


Henkilökohtaisesti (koska vedit tätä keskustelua osaltani henkilökohtaiselle tasolle) voin hyvillä mielin todeta, että kritisoin kyseistä Anttilan kuvastoa, koska se oli ala-arvoinen ja kuvasti juurikin niitä tiukkoja raameja, joihin nykylapset yritetään tunkea. Ja samaan hengenvetoon todeta, että meillä vanhempainvapaat jakautuivat tasan. Vaikka nämä asiat eivät toisistaan olekaan riippuvaisia millään tasolla.
Mitä vitun väliä jollain Anttilan kuvastolla on kun iso osa lapsista näkee roolimallin joka hemmetin päivä kotonaan??? Oikeasti? Anttilan kuvastoko se on kun pilaa lapsen elämän, vai olisko sitten äiti ja isä jotka on päättänyt leikkia 50-luvun kotisleikkiä, jossa varsin usein äiti ottaa ja pitää tiukasti kiinni siitä ajatuksesta että hänen pitää saada pitää vanhempain vapaat, että hän on se kun tietää mikä on lapsen paras jne. Kyse ei ole kuule aina siitä että äiti joutuu tuohon. VAAN ETTÄ HÄN JUURI ANTAA tuon anttilan kuvaston mukaisen mallin lapselleen, VAPAAEHTOISESTI. HIENOA että olette jakaneet vanhempain vapaat, niin teimme mekin.

Kuten kirjoitin, meidän lapsuudessamme koin menon vapaammaksi esim väreissä. Legotkin olivat sukupuolineutraaleja. Väreistä kirjoitin, koska ketjun alkupäässä niistä puhuttiin. Ne ovat perinteisesti asia, joilla korostetaan, kuinka tyttö on pienestä vauvasta asti niiiiiin selvä tyttö, kun tykkää pinkistä. Tosiasiassa siitä tykkäävät myös pojat, mutta moiset mieltymykset karsitaan heistä pois alkumetreillä. Koska poika.

Miksi meillä sitten töissä todella usealta aikuiselta mieheltä löytyy pinkkiä paitaa, vaalean lilaa krakaa, punaisia neuleita etc?? Veikkaan että heistä suurin osa on lapsena käyttänyt sinisiä batman-printtipaitoja....Mutta tuskin pinkkiä hametta. Ja toisaalta mulla on nyt tumman sininen paita päällä, ja farkut. Perin miesmäistä, vaikka lapsena pukeuduin pinkkiin tylliunelmaan. MITEN MUKA TUO lapseuuden vaateasetelma on nyt sitten meihin vaikuttanu??? EI mitenkään, kun homma ei tod. ole kiinni siitä. ELI lapsi ei nurjahda minnekään vaikka pojalle ei annettaisikaan julkisesti ja vieraissa lupaa pukea pinkkiä lempimekkoa.

 

Vastaus uudestaan kun meni lainaukset päin prinkkalaa

Myös minä olen työskennellyt 20 vuotta miesvaltaisella alalla. Leikkinyt prinsessaleikkejä ja pinkkiin pukeutunut. Missasit pointtini. Nykyisin on muuttunut yhä vahvemmaksi leimata tietynlaiset asiat "tyttöjenjutuiksi" ja "poikienjutuiksi". Meidän lapsuudessamme oli monissa asioissa vapaampaa olla tyttö ja poika ilman tiukkoja määrityksiä siitä, mikä millekin sukupuolelle mukamas kuuluu.

Koen, että tytöistä ei tarvitse tehdä poikia eikä toisin päin. On olemassa (ainakin) kaksi sukupuolta, ja hyvä niin. Sukupuolen ei kuitenkaan pidä määritellä yksilön mahdollisuuksia. Miksi esimerkiksi sanot "Miesvaltaiset alat ei tarvitse miestä leikkiviä naisia. Eikä naisvaltaiset alat naista leikkiviä miehiä. "?

Sanon näin koska naisilla on sellaisia ominaisuuksia, luontaisesti (en puhu tisseistä vaan tavasta ajatella ja tehdä asioita) jotka on loistava lisä miehisessä työympäristössä. Ja toisin päin, miehillä on paljon annettavaa naisvaltaisille aloille. Mutta tämä sukupuolineutraalisoopa yrittää tasapäistää ja "hävittää" nämä hienot ominaisuudet jotka oikeasti täydentävät toisiaan. Jos oikeasti miehisellä alalla olet niin tämän ei kyllä pitäisi sinulle olla vierasta.

Henkilökohtaisesti (koska vedit tätä keskustelua osaltani henkilökohtaiselle tasolle) voin hyvillä mielin todeta, että kritisoin kyseistä Anttilan kuvastoa, koska se oli ala-arvoinen ja kuvasti juurikin niitä tiukkoja raameja, joihin nykylapset yritetään tunkea. Ja samaan hengenvetoon todeta, että meillä vanhempainvapaat jakautuivat tasan. Vaikka nämä asiat eivät toisistaan olekaan riippuvaisia millään tasolla.

Mitä vitun väliä jollain Anttilan kuvastolla on kun iso osa lapsista näkee roolimallin joka hemmetin päivä kotonaan??? Oikeasti?Väreillä & naisten ja miesten vaatteilla ei tässä ole mitään merkitystä. Anttilan kuvastoko se on kun pilaa lapsen elämän, vai olisko sitten äiti ja isä jotka on päättänyt leikkia 50-luvun kotisleikkiä, jossa varsin usein äiti ottaa ja pitää tiukasti kiinni siitä ajatuksesta että hänen pitää saada pitää vanhempain vapaat, että hän on se kun tietää mikä on lapsen paras jne. Kyse ei ole kuule aina siitä että äiti joutuu tuohon. VAAN ETTÄ HÄN JUURI ANTAA tuon anttilan kuvaston mukaisen mallin lapselleen, VAPAAEHTOISESTI, pitävä oikein kynsin ja hampain kiinni OIKEUKSISTAA OLLA KOTONA.

HIENOA että olette jakaneet vanhempain vapaat, niin teimme mekin. Siitä tää homma pitäsi esim lähteä liikeelle eikä siitä että vedetään herneet nenään jostain kuvastosta tai anopin sanomisesta. Käyttäkää energia oikeaan kohtaan, mistä muutos maailmaan jossa naiset saa olla naisia ja miehet miehiä ja silti tasavertaisia alkaa.

Kuten kirjoitin, meidän lapsuudessamme koin menon vapaammaksi esim väreissä. Legotkin olivat sukupuolineutraaleja. Väreistä kirjoitin, koska ketjun alkupäässä niistä puhuttiin. Ne ovat perinteisesti asia, joilla korostetaan, kuinka tyttö on pienestä vauvasta asti niiiiiin selvä tyttö, kun tykkää pinkistä. Tosiasiassa siitä tykkäävät myös pojat, mutta moiset mieltymykset karsitaan heistä pois alkumetreillä. Koska poika.

Miksi meillä sitten töissä todella usealta aikuiselta mieheltä löytyy pinkkiä paitaa, vaalean lilaa krakaa, punaisia neuleita etc?? Veikkaan että heistä suurin osa on lapsena käyttänyt sinisiä batman-printtipaitoja....Mutta tuskin pinkkiä hametta. Ja toisaalta mulla on nyt tumman sininen paita päällä, ja farkut. Perin miesmäistä, vaikka lapsena pukeuduin pinkkiin tylliunelmaan. MITEN MUKA TUO lapseuuden vaateasetelma on nyt sitten meihin vaikuttanu??? EI mitenkään, kun homma ei tod. ole kiinni siitä. ELI lapsi ei nurjahda minnekään vaikka pojalle ei annettaisikaan julkisesti ja vieraissa lupaa pukea pinkkiä lempimekkoa.

 

Jos lapsella on oikeus omaan mieltymyksiin ja mielipiteisiin niin miksi aikuisella ei saa olla eriävä mielipide? Siinä lapsikin oppii että ihmiset ovat eri mieltä asioista

Oppii. Myös sen kunnioittaako muiden mielipiteitä vaiko ei. Lapsi imee kaiken mitä kuulee ja näkee aikuisilta. Omanikin oli aikanaan pitkätukkainen ja tykkäsi esim mun hameestani jota käytti. Ilman että hälle opetettiin miten tulee pukeutua ja olla poika tai tyttö. Nyt on 8v ja muovaa sitä omaa identiteettiään edelleen ilman että hänelle tuputetaan mitään mallia. Samaten hän on avoin toisten mieltymyksille eikä ihmettele jos joku poika kulkee pitkässä tukassa tai pinkissä. Varmasti ajattelisi toisin jos kotona ja suvuissa olisi toitotettu miten poika ei voi sitä ja tätä ja muut kiusaa. Mutta kun se ei ole aikuisille ongelma, ei se ole sitä lapsellekaan. Hän tietää että on poika ja olemassa tyttöjä sekä poikia. Mutta ei sitä että elämän vois karsinoida tarkkaan ja rajata sukupuolten asiat niiltä osin kun sillä ei oikeasti ole väliä.

 

Parastahan se olisi, jos ei sukupuoliin kohdistettaisi minkäänlaisia oletuksia. Minä olen nainen miesvaltaisella alalla, ja kyllä sitä jonkun verran näkee, että minun odotetaan olevan kanam-eikun-naisellinen nainen, mutta äkkiä ihmiset kyllä huomaavat, etten sitä ole. Joskus joku yrittää flirttailla, mutta se jää onneksi aina yhteen kertaan.

Minä olen töissä ihminen ja työntekijä, enkä mikään sukupuoli. Ärsyttää ihan joka kerta, kun joku yrittää leikkiä jotain sukupuoleen liittyvää piirileikkiä, eivät ne työpaikalle kuulu.

Työsopimuksessani ei lue, että minun pitäisi jotenkin esittää naista tai olla naisellinen, joten en ala sellaista työpaikallani näyttelemäänkään. Hametta käytän vasta sitten, kun sen käyttö on työsopimuksessa vaadittu ja työnantaja sen minulle kustantaa -- koska sukkahousut ovat maailman sietämättömin ja turhin vaatekappale, ja niitä en vapaaehtoisesti päälleni laita, enkä varmasta ala jalkojani sheivaamaankaan, hullun hommaa.

Kertaalleen yksi esimies yritti vihjaista, että töissä voisi käyttää jakkupukua, johon minä ja naiskollegamme totesimme, että niin kauan kun työtehtäviin kuuluu pöytien alla konttaamista, palvelinsalissa tikkailla kipeilyä ja pölyisissä kytkentäkaapeissa nuohoamista, emme tosiaankaan aio käyttää jakkupukua työpaikalla, ellei se ole pakollinen työasu ja työnantajan maksama. Ja sitten miehille krakapakko myös. Esimies ei vihjaillut enää tuon jälkeen.

 

Voi, tuntuupa pahalta pojan puolesta, sen sanon näin ensiksi. Kohtaan työssäni aika ajoin lapsia, jotka poikkeavat normista jonkun verran (esi. juuri pitkätukkaisia poikia, jotka tykkäävät "tyttöjen jutuista"). Sehän on tosi ok, minun ja omien lasteni puolesta esimerkiksi.

Kuitenkin , tiedän sisimmässäni , että noilla lapsilla ei tule välttämättä olemaan helppoa, maailma (lastenkin) on aika armoton erilaisuutta kohtaan, varsinkin kouluiässä. I8hanne olisi tietenkin, että kaikki kukat saisivat kukkia ja minun puolestani saavatkin! Ilomielen.

Siltikin neuvoisin vanhempia ohjaamaan lastaan "oman sukupuolen" juttuihin, sillä heille voi tulla kylmää kyytiä kun he koulussa kohtaavat syrjintää tai jopa kiusaamista. Mikä on tietenkin väärin! En vaan itse haluaisin omaa lastani sellaiseen asemaan....toivoisin, että maailmaa voisi muuttaa, mutta epäilen, että kaikelta osin ei voi.....ei ehkä kannata taistella tuulimyllyjä vastaan...tai sitten täytyy lapsella olla rautainen itsetunto, todellakin, ja aika harvalla kuitenkaan on..

 

Parastahan se olisi, jos ei sukupuoliin kohdistettaisi minkäänlaisia oletuksia. Minä olen nainen miesvaltaisella alalla, ja kyllä sitä jonkun verran näkee, että minun odotetaan olevan kanam-eikun-naisellinen nainen, mutta äkkiä ihmiset kyllä huomaavat, etten sitä ole. Joskus joku yrittää flirttailla, mutta se jää onneksi aina yhteen kertaan.

Minä olen töissä ihminen ja työntekijä, enkä mikään sukupuoli. Ärsyttää ihan joka kerta, kun joku yrittää leikkiä jotain sukupuoleen liittyvää piirileikkiä, eivät ne työpaikalle kuulu.

Työsopimuksessani ei lue, että minun pitäisi jotenkin esittää naista tai olla naisellinen, joten en ala sellaista työpaikallani näyttelemäänkään. Hametta käytän vasta sitten, kun sen käyttö on työsopimuksessa vaadittu ja työnantaja sen minulle kustantaa -- koska sukkahousut ovat maailman sietämättömin ja turhin vaatekappale, ja niitä en vapaaehtoisesti päälleni laita, enkä varmasta ala jalkojani sheivaamaankaan, hullun hommaa.

Kertaalleen yksi esimies yritti vihjaista, että töissä voisi käyttää jakkupukua, johon minä ja naiskollegamme totesimme, että niin kauan kun työtehtäviin kuuluu pöytien alla konttaamista, palvelinsalissa tikkailla kipeilyä ja pölyisissä kytkentäkaapeissa nuohoamista, emme tosiaankaan aio käyttää jakkupukua työpaikalla, ellei se ole pakollinen työasu ja työnantajan maksama. Ja sitten miehille krakapakko myös. Esimies ei vihjaillut enää tuon jälkeen.

Taidat olla tosikko....

Mikä sulla on sun naiseutta vastaan? Joku patouma? Anteeksi, mutta kuulostat juuri miestä leikkivältä naiselta.

Olen ollut reppumiehenä, osana asennusporukkaa tuolla maailmalla. Siis ihan asentajana. Eikä minulla ole mitää tarvetta yrittää kumota sitä faktaa että olen nainen, eikä minulla virtaa suonissa testosteronia niin paljon kuin miehillä, eikä minulla ole munia. Se ei tietenkään vaikuta mun kykyyn tehdä työtäni. Ja työssäni oletan käyttäväni niitä vaatteita jotka työhön sopii.

Totta ihmeessa äijäporukassa läppä lentää? Tartteeko siitä vetää herneet nenään?? On mullekin sanottu että olisin sievempi koroissa, LÄPÄLLÄ. Herranen aika, miksi naisten ja miesten "eroista" ei voisi heittää läppää?

Ikinä minua ei ole kohdeltu alentavasti, tai osaamistani kyseenalaistettu. Ei kertaakaan. Mun asenne on avoin, olen työssänikin nainen ja sukupuoleni edustaja. Minulla on paljon ominaisuuksia joista miehet ovat usein kiitelleet, ovat avuksi työssä (ja tällä en tarkoita mitää seksuaalista). Ja itse taas olen miehiltä oppinut tiettyä suoraviivaisuutta, rehellisyyttä, sitä ettei joka asiaa tarvii vatvoa aina loputtomiin ja jopa päätöksen teko kykyä. Mun mielestä tää on just se mihin pitäs pyrkiä, eli hyödyntämään omaan naiseuteen tai mieheyteen liittyviä hyviä juttua. Eikä muuttu "naismieheksi".

 

No siis oikeesti, jos poika pitää mekkoa yöllä, on aivan varmaa että siitä tulee homo. Jo 5v pojasta huomaa homouden

 

Voi, tuntuupa pahalta pojan puolesta, sen sanon näin ensiksi. Kohtaan työssäni aika ajoin lapsia, jotka poikkeavat normista jonkun verran (esi. juuri pitkätukkaisia poikia, jotka tykkäävät "tyttöjen jutuista"). Sehän on tosi ok, minun ja omien lasteni puolesta esimerkiksi.

Kuitenkin , tiedän sisimmässäni , että noilla lapsilla ei tule välttämättä olemaan helppoa, maailma (lastenkin) on aika armoton erilaisuutta kohtaan, varsinkin kouluiässä. I8hanne olisi tietenkin, että kaikki kukat saisivat kukkia ja minun puolestani saavatkin! Ilomielen.

Siltikin neuvoisin vanhempia ohjaamaan lastaan "oman sukupuolen" juttuihin, sillä heille voi tulla kylmää kyytiä kun he koulussa kohtaavat syrjintää tai jopa kiusaamista. Mikä on tietenkin väärin! En vaan itse haluaisin omaa lastani sellaiseen asemaan....toivoisin, että maailmaa voisi muuttaa, mutta epäilen, että kaikelta osin ei voi.....ei ehkä kannata taistella tuulimyllyjä vastaan...tai sitten täytyy lapsella olla rautainen itsetunto, todellakin, ja aika harvalla kuitenkaan on..

Niin samaa mieltä tästä.

Veikkaan että monella sukupuolineutraaliuden puolestapuhujalla ei loppujen lopuksi ole taitoa kasvatta lapselle sitä rautaista itsetuntoa, koska oma ideologia sokaisee liikaa. Voi olla tuulesta temmattua, mutta väkisin ajattelen että pienellä lapsella voi olla todella kammottava tilanne oikein äärilaidan edustajien lapsena. Vanhemmat asettaa painee olla "omanlainen ja sukupuoleton" sitten lapsi kohtaa maailman jossa onkin tyttöjä ja poikia. Ja hän ehkä itse haluaisi olla sukupuolensa mukainen, mutta vanhemmat...ja heidän ideologia. Pahimmillaan lapsi joutuu ristitulee tuossa välissä...

Itse en edelleenkään, enkä koskaan tule ymmärtämään että jos poikalapsen ohjaa käyttämään housuja, hänestä tulisi sen vuoksi stereotyypin mies joka ei "puhu eikä pussaa", joka korjaa autoja, muttei kaitse lapsiaan.