muutto edessä mutta muttia matkassa, apua

Olen kahden alle kouluikäisen yh-äiti ja asun omassa ("pankin") pienessä asunnossa. Nyt on pakko muuttaa taloudellisen tilanteen vuoksi exän luokse ja laittaa oma vuokralle. Onko mitään mahdollisuutta miten toimia ettei menisi kuitenkaan kirjoille hänen luokseen, pelkkä postin c/o osoite tms. Kuitenkaan en voisi maksaa vesimaksuja ym. taloyhtiölle jossa nyt olen, enkä kai muutenkaan olla kirjoilla enää nykyisesssä asunnossa jos vuokralainen tulee.
Olen jo kerran asunut hänen luonaan lyhyesti ja lähtö tuli, ahdistavaa jalan alla oloa muutenkin ja ei mitään sananvaltaa mihinkään asiaan, mitään ei myöskään uskalla sanoa. Hyvä puoli on että voisin kohentaa hitaasti talouttani ja lapsilla olisi enemmän tilaa ja ulkoilumahdollisuus. Pelottaa jos kirjamme eli varsinainen osoite olisi hänen luonaan että käy niinkuin ennenkin mutta joudun alkamaan tappelemaan lapsista (hyvin todennäköistä jos tuollainen tilanne jälleen tulisi). Lisäksi tietysti taloudellisesti ajatellen tulot myös pienenesivät, koska hän vapautuisi elatusmaksusta.

 

Ei ole olemassa mitään sellaista tilannetta, että kenenkään olisi pakko ex:än luo muuttaa. Lisäksi jos saat tukia niin niitähän tulee sitten vähemmän, ja jos olet vain posterestante tms mikä se sana olikaan, en usko että saat kaikkia tukia normaalisti. Jos on pakko muuttaa, niin muuta vuokralle johonkin yksiöön tms. Kyllähän sitä jotenkin mahtuu lastenkin kanssa kun järjestelee. Tai myy kämppä ja muuta vuokralle, niin ainakin saat asua rauhassa normaalin kokoisessa asunnossa.

Miksi sinun pitäisi lähteä omasta asunnostasi nyt pois? Jos kämppä on normaalin kokoinen, niin saat asumistukea, voit laittaa lainan koroille tms ja jos olet työtön, niin saat tukea ja pärjäät ihan hyvin ilman ex:ääsi.
Ellet sitten halua muuttaa ex:äsi luo?

 

No pitäähän sun ja lasten jossain kirjoilla olla.

Mutta mitään järkeä ei ole muuttaa exän luo, saati sitten tollaisen exän luo. Miten se muka parantaa sun taloutta? Menetät elatusmaksut, yh-korotukset ja mahdollisen asumistuen. Ja jos exäsi tosiaan käyttäytyy kuvailemallasi tavalla niin menetät myös jotain paljon arvokkaampaa, nimittäin vapautesi elää omalla tavallasi. Onko sen menettäminen (ja lapsetkin aistii ahdistavan ilmapiirin kyllä) todella mahdollisen taloudellisen hyödyn arvoista?

 

Samaa mieltä. Älä muuta exän luo. Mielummin vaikka pienenpieneen yksiöön.

 

Kiitos koitan ajatella...
Olen töissä käyvä enkä saa asumistukea, jo nyt 50 m2 kolme henkeä on ahdasta ja lapsilla ei usein "mitään tekemistä", töllöttävät pakosti telkkua sitten vaikkeivat itsekään halua. Haluaisin että voisivat kirmaista pihalle leikkimään. Asunto on hissittömässä kerrostalossa ja taloyhtiöllä ei ole lainkaan pihaa, parkkipaikka vain.

Olen sössinyt raha-asiani ja velkaa on juuri sen verran kuin saisin asunnosta jos myisin sen. Ei riitä tili lainojen lyhennyksiin ja menoihin. Exä on kuitenkin ainoa jonka luo voisi mennä ja asua "ilmaiseksi". Lisäksi hän voisi välillä viedä/hakea lapsia hoidosta, on raskasta viedä ja hakea heidät itse jokapäivä ja kiireellä töihin ja töistä pois, sitten tietäen että mitäs taas tehtäisiin loppupäivä, aina rampataan sitten vain sukulaisten luona tappamassa aikaa tai sitten kotona jossa ei siis mitään tekemistä. Ei voi edes ruokia laitella tms. koska ei ole sitä, rahaa.
Säästäisin siten että joku tavallaan maksaisi lainan lyhennystäni, sitten voisin jossain vaiheessa myydä tämän.
Tuntuu etten koskaan pääse tästä kurimuksesta. Toisaalta kuten sanotte, menee viimeinenkin pisara oman elämän "hallinnasta" ja lapsetkin hieman pelkäävät exää kuten itsekin, eivätkä muutenkaan saa normaali -mallia elämästä, jos nyt tämä minunkaan kanssani sitä on.

 

Myy se asunto, maksa velat pois ja muuta vuokralle. Yritä saada vuokra-asunto läheltä hoitopaikkaa. Ja 50m2 riittää kyllä kolmelle hengelle. Hävitä kaikki ylimääräinen tavara niin mahtuu paremmin ja on helpompi siivotakkin. (meitä asuu 6 90m2:n asunnos)

Älä ny herran tähden edes harkitse muuttamista tollasen exän luo jos lapsetkin kerran sitä pelkää. Kyllähän siinä teidän elämän laatu laskis ku lehmän häntä ja ei tekis lasten psyykelle hyvää sellanen elämä.

 

Minkäikäiset lapset sulla on? Lapsethan kasvaa ja lopulta menee äkkiä ne hoitoonkuskaus vuodet, kyllä sä sen ajan jaksat. Sitten helpottaa paljon kun lapset alkaa kulkea itsenäisesti.

 

lapset ovat 4- ja 5-vuotiaat, onkohan tää jo puolustelua kun sanon että osaa exä olla kivakin mutta on niin arvaamaton, ja jyrää aina mennentullen muut, tietty pelon ilmapiiri kyllä on, eikä tosiaan ihan syyttä aina. Lisäks hänen toimistaan itsetuntoni on vain murena entisestään, samoin muutkin asiat, vain murenia siitä mitä joskus oli (ennen häntä). Pitäisikö tosiaan myydä, oma koti, ihan kaunis kuitenkin on. Sitten ei ole vaan enää mitään omaisuutta, mietin jo nyt mitä lapsille jää ja minkälainen elämä heillä raukoilla mahtaakaan olla edessään.
Lohdullista kuulla etteivät ihan kaikki muutkaan asu niin leveästi. Haaveksin pienestä omakotitalosta, siellä olisi kiva itsen ja lasten puuhailla, eikä aina olisi lähtemistä joka paikkaan. Ihan sattuu kun tyttö kaivannut jo omaa kukkamaata, enkä ole sitä pystynyt antamaan.

 

Onko omaisuus tärkeämpää kuin teidän hyvinvointi? Sitäpaitsi jos myynnin jälkeen saat kaikki velat pois niin sittenhän sä saat alotettua puhtaalta pöydältä.
Kukkamaan voi perustaa parvekkeelle ruukkuihin tai jos sattuu saamaan rivitalosta asunnon niin ainakin täälä saa tohon "omalle" alueelle tehdä istutuksia.

 

Niin tiedän miltä tämä kuulostaa ja omaisuuteen ei saisi kiintyä, tiedän vain etten tule koskaan enää pystymään tällaista hankkimaan (ydinkeskusta-asunto) ja tähän jotenkin kulminoituu 15 vuotta vanha haaveeni sijoitusasunnostakin.
Mutta onpa hienoa keskustella jonkun kanssa olen tosi yksinäinen ja etenkin näiden asioiden kanssa. Nyt kyllä aloin pohtia kysynkö heti tänään välittäjää käymään arvioimassa hieman, sitten voisin koettaa itse myydä niin ei menisi välitys-palkkoitakaan. Katsoin jo heti kivaa siistiä pikkutaloakin! Uskaltaisiko harkita ostaa 1959-rakennetun, pelkään hieman putkiremonttia. Mutta ajatella sitten ei tilit menisi velkoihin... ja saisin tuon auton rämänkin ehkä vaihtoon.

 

Niin tiedän miltä tämä kuulostaa ja omaisuuteen ei saisi kiintyä, tiedän vain etten tule koskaan enää pystymään tällaista hankkimaan (ydinkeskusta-asunto) ja tähän jotenkin kulminoituu 15 vuotta vanha haaveeni sijoitusasunnostakin.
Mutta onpa hienoa keskustella jonkun kanssa olen tosi yksinäinen ja etenkin näiden asioiden kanssa. Nyt kyllä aloin pohtia kysynkö heti tänään välittäjää käymään arvioimassa hieman, sitten voisin koettaa itse myydä niin ei menisi välitys-palkkoitakaan. Katsoin jo heti kivaa siistiä pikkutaloakin! Uskaltaisiko harkita ostaa 1959-rakennetun, pelkään hieman putkiremonttia. Mutta ajatella sitten ei tilit menisi velkoihin... ja saisin tuon auton rämänkin ehkä vaihtoon.

Kutsu ihmeessä välittäjä (tai mielummin useampi). Se ei kuitenkaan sido mihinkään. Ja helpottaa eri vaihtoehtojen punnitsemista keskenään, kun on tarkempaa tietoa. Sitä en tosin tiedä kuinka järkevä on ilman välittäjää myydä.

 

Selvitä nyt ensimmäiseksi muut vaihtoehdot, äläkä palaa exän nurkkiin. Kirjoittamasi perusteella se vaihtoehto ei todellakaan ole järkevä lasten eikä sinun kannaltasi!!

 

onko sulla siis joku liikkumista rajoittava sairaus? En nyt käsittänyt miten te siellä kotona istutte vaan, miksi ei voi mennä vaikka leikkipuistoon, kai sellaisia jossain lähellä on?

Kyllä lapset varmasti mieluummin kirmaisivat suoraan ovesta pihalle, mutta ihan nyt tiedoksi, että pk-seudulla suurin osa lapsiperheistä asuu kerrostalossa, eikä tee siitä ongelmaa.

Nyt sun täytyy pitää tuumaustauko, keksi mikä tahansa muu vaihtoehto mutta älä muuta exän luokse.

 

Saatko siitä asunnosta niin paljon vuokraa, että se kattaa lainanlyhennyksen, vuokrasta verot ja yhtiövastikeen?? Mä vähän epäilen, että pääset plussalle tuossa, taitaa mennä miinukselle.

 

Myy se asunto, maksa velat pois ja muuta vuokralle. Yritä saada vuokra-asunto läheltä hoitopaikkaa. Ja 50m2 riittää kyllä kolmelle hengelle. Hävitä kaikki ylimääräinen tavara niin mahtuu paremmin ja on helpompi siivotakkin. (meitä asuu 6 90m2:n asunnos)

Älä ny herran tähden edes harkitse muuttamista tollasen exän luo jos lapsetkin kerran sitä pelkää. Kyllähän siinä teidän elämän laatu laskis ku lehmän häntä ja ei tekis lasten psyykelle hyvää sellanen elämä.

50m2 on pikkasen eri kuin 90m2 ja se miten asunto on tehty.

 

50m2 on pikkasen eri kuin 90m2 ja se miten asunto on tehty.

Niin on ja 3 henkee on pikkasen eri ku 6.
Asunnon pohja vaikuttaa paljon, meillä se on huono, ap:n asunnosta en voi tietää. Joten täytyy arvioida vaan neliöitten perusteella.

 

Kiitos Hipputtarelle ja muille vastanneille, sain tästä todella paljon tukea ja sain vähän ryhdistäydyttyä, tänään kävi jo yksi arvioitsija. Vuokrauksesta saisin melko tarkkaan lainan lyhennyksen ja vastikkeen.
Nyt on huomattavasti parempi mieli ja sain uskoa ja tukea sekä jaksamiseeni että selviämiseemme, olipas huojentavaa jutella tästä asiasta nimittäin todella-todella ahdistuksissa olen tässä ollut.

 

Niin tiedän miltä tämä kuulostaa ja omaisuuteen ei saisi kiintyä, tiedän vain etten tule koskaan enää pystymään tällaista hankkimaan (ydinkeskusta-asunto) ja tähän jotenkin kulminoituu 15 vuotta vanha haaveeni sijoitusasunnostakin.
Mutta onpa hienoa keskustella jonkun kanssa olen tosi yksinäinen ja etenkin näiden asioiden kanssa. Nyt kyllä aloin pohtia kysynkö heti tänään välittäjää käymään arvioimassa hieman, sitten voisin koettaa itse myydä niin ei menisi välitys-palkkoitakaan. Katsoin jo heti kivaa siistiä pikkutaloakin! Uskaltaisiko harkita ostaa 1959-rakennetun, pelkään hieman putkiremonttia. Mutta ajatella sitten ei tilit menisi velkoihin... ja saisin tuon auton rämänkin ehkä vaihtoon.

Sun täytyis ny vaan pystyä muuttamaan ajatustes suuntaa. Aina se ei tosin oo helppoa.

Tohon ostoasiaan en osaa mitään sanoa. Paitsi että oisko kumminkin parempi ensin asua hetki vuokralla ja miettiä asioita kunnolla?

Mutta varmasti mikä tahansa on parempi vaihtoehto kuin exän luo muutto. Ja ei mee ku kolmisen vuotta kun sun molemmat lapset on koulussa ja paljon omatoimisempia muutenkin, sitten on senkin puolesta paljon helpompaa kun ei ihan niin kiinni oo lapsissa.

 

Kiitos Hipputtarelle ja muille vastanneille, sain tästä todella paljon tukea ja sain vähän ryhdistäydyttyä, tänään kävi jo yksi arvioitsija. Vuokrauksesta saisin melko tarkkaan lainan lyhennyksen ja vastikkeen.
Nyt on huomattavasti parempi mieli ja sain uskoa ja tukea sekä jaksamiseeni että selviämiseemme, olipas huojentavaa jutella tästä asiasta nimittäin todella-todella ahdistuksissa olen tässä ollut.

Siitä vuokratuloista pitää myös maksaa veroa.