nimiäiset

mitä kivaa ohjelmaa tai ohjelmaa yleensä teillä on vauvan nimiäisissä ollut?

mitä olet äitinä/isänä sanonut, oletko puheen siis pitänyt?

kertokaa )

ja mitä on ollut teillä muonana siellä?

thankjuu sinulle joka ystävällisesti jaksta kirjoittaa!!

 

isi on kiittänyt paikalle saapuneita ja ilmoittanut sitten kulloisenkin lapen nimen..siten on ollut ihan vaan tavallsita ihastelua ja sylittelya (siis vauvan )..ei mittään erikoisempaa ohjelmaa..

ja koristeet olen väkertänyt itse.. vaan kerran tähän saakka punertavia..ja neljästi sini-vihreetä..no toivossa on hyvä elää että vielä kerran saisin tytölle tehdä koristetita ..(tai sitten joskus tyttären tytölle )

ruoka puolella meilä on ollut joku sellanen erilaisempi ruoka.. kana pataa..kasviksia ja mausteista kanaa..ilman luita..ja salaattia ja tuoretta leipää ja tietysti sitten kakku ja muuta pientä kahvileipää..

jokainen tietysti voi rakentaa nimiäiset sellaiseksi kuin itse haluaa.. se niissä niin mukava onkin kun ei tarvitse aina ja joka kerran mennä saman kaavan mukaan..

 

toivotti pienen tervetulleeksi perheeseen. :heart:
tarjoilua oli voileipäkakkua kasvis,sekä liha.Mokkapaloja ja täytekakku.
ihanat kemut kerrassaan

 

Ensin vieraat saapui paikalle,mies toivotti tervetulleiksi ja sitten jokainen nautti omaan tahtiin kahvia ja kakkua. Sen jälkeen kokoonnuttiin yhteen,yksi kummeista piti puheen ja sen jälkeen paljastimme muksun nimen yksi nimi kerrallaan selittäen miten ko. nimeen aina päädyttiin. Sen jälkeen kummit istuttivat tytölle kirskkapuun takapihalle ja sen jälkeen vapaata seurustelua ja sai poistua jos tahtoi

 

no toivossa on hyvä elää että vielä kerran saisin tytölle tehdä koristetita ..(tai sitten joskus tyttären tytölle )

miksei pojan tyttärelle?

 

elämäni ensimmäiset nimiäiset oli joihin tein kaiken turhaan.Kukaan ei tullut tai ilmoittanut itsestään (paitsi yksi joka asuu monen sadan km päässä)
Olin tehnyt kakut ,pullat ym ja ei kummempaa ohjelmaa mut niih..

 

elämäni ensimmäiset nimiäiset oli joihin tein kaiken turhaan.Kukaan ei tullut tai ilmoittanut itsestään (paitsi yksi joka asuu monen sadan km päässä)
Olin tehnyt kakut ,pullat ym ja ei kummempaa ohjelmaa mut niih..

Aika hirveetä,eikö sukulaiset tai kummit tullu?

 

elämäni ensimmäiset nimiäiset oli joihin tein kaiken turhaan.Kukaan ei tullut tai ilmoittanut itsestään (paitsi yksi joka asuu monen sadan km päässä)
Olin tehnyt kakut ,pullat ym ja ei kummempaa ohjelmaa mut niih..

Aika hirveetä,eikö sukulaiset tai kummit tullu?

ei tullut ketään. kieltämättä kun oli synnytyksen jäliltä vielä tosi herkillä niin itku tuli. Ymmärrän ettei sisko päässy ja vanhemmat. Mutta odotin edes ilmoitusta ettei ole aikomustakaan tulla esim muilta kummeilta

 

Meillä ei varsinaista ohjelmaa ollut, mutta muutama puhe kuitenkin. Minä toivotin aluksi kaikki tervetulleeksi, vähän juttelin tuoreita tuntoja äitinä, luin kummallakin kerralla yhden onnittelujen mukana tulleen runon sekä kohotimme maljan. Sitten lasten isä piti puheen siitä, miten päädyttiin juuri niihin nimiin, ja muutenkin vähän nimien historiasta. Isoäiti piti puheen lapselle, hän on kokenut ja hyvä puhuja. Lopuksi minä vielä esittelin siviilikummit, kerroin vähän mitä siviilikummeus meillä on ja miten päädyttiin juuri niihin kummeihin.

Esikoisen nimiäisissä meillä oli voileipäpöytä kylmine juomineen, ja sen jälkeen kakkukahvit kaikkike herkkuineen. Toisella kertaa meillä oli oikein ruoka, perinteistä suomalaista ruokaa ja sen jälkeen taas kakkukahvit. Toisella kertaa satsasin erityisesti kukkiin, olin tässä välissä löytänyt luottofloristin =) Vaatteet olin ommellut kummallekin itse.

 

elämäni ensimmäiset nimiäiset oli joihin tein kaiken turhaan.Kukaan ei tullut tai ilmoittanut itsestään (paitsi yksi joka asuu monen sadan km päässä)
Olin tehnyt kakut ,pullat ym ja ei kummempaa ohjelmaa mut niih..

Aika hirveetä,eikö sukulaiset tai kummit tullu?

ei tullut ketään. kieltämättä kun oli synnytyksen jäliltä vielä tosi herkillä niin itku tuli. Ymmärrän ettei sisko päässy ja vanhemmat. Mutta odotin edes ilmoitusta ettei ole aikomustakaan tulla esim muilta kummeilta

Voi, tuli tosi surullinen olo puolestasi :hug: Sanoivatko myöhemmin mitään syytä?

 

elämäni ensimmäiset nimiäiset oli joihin tein kaiken turhaan.Kukaan ei tullut tai ilmoittanut itsestään (paitsi yksi joka asuu monen sadan km päässä)
Olin tehnyt kakut ,pullat ym ja ei kummempaa ohjelmaa mut niih..

Aika hirveetä,eikö sukulaiset tai kummit tullu?

ei tullut ketään. kieltämättä kun oli synnytyksen jäliltä vielä tosi herkillä niin itku tuli. Ymmärrän ettei sisko päässy ja vanhemmat. Mutta odotin edes ilmoitusta ettei ole aikomustakaan tulla esim muilta kummeilta

Voi, tuli tosi surullinen olo puolestasi :hug: Sanoivatko myöhemmin mitään syytä?

yhden piti olla 16v tyttöystävänsä kanssa,toinen krapulassa ja keksi vaan tekosyitä (normaalia hältä mut oletin et tälläses asias jtn älliä päässä).

 

elämäni ensimmäiset nimiäiset oli joihin tein kaiken turhaan.Kukaan ei tullut tai ilmoittanut itsestään (paitsi yksi joka asuu monen sadan km päässä)
Olin tehnyt kakut ,pullat ym ja ei kummempaa ohjelmaa mut niih..

Hirveen inhottava temppu kaikilta kyllä. voi itku :/

 

elämäni ensimmäiset nimiäiset oli joihin tein kaiken turhaan.Kukaan ei tullut tai ilmoittanut itsestään (paitsi yksi joka asuu monen sadan km päässä)
Olin tehnyt kakut ,pullat ym ja ei kummempaa ohjelmaa mut niih..

Aika hirveetä,eikö sukulaiset tai kummit tullu?

ei tullut ketään. kieltämättä kun oli synnytyksen jäliltä vielä tosi herkillä niin itku tuli. Ymmärrän ettei sisko päässy ja vanhemmat. Mutta odotin edes ilmoitusta ettei ole aikomustakaan tulla esim muilta kummeilta

Voi, tuli tosi surullinen olo puolestasi :hug: Sanoivatko myöhemmin mitään syytä?

yhden piti olla 16v tyttöystävänsä kanssa,toinen krapulassa ja keksi vaan tekosyitä (normaalia hältä mut oletin et tälläses asias jtn älliä päässä).

Tosi harmillista, ja harmi ettei lähisukukaan päässyt. Meillä nimiäiset ovat kummallakin kerralla ollet sen vuoden suurimmat ja tärkeimmät juhlat, siis meidän lähipiirissä. Kaikki ovat tulleet ykkösissä paikalle ja ollaan juhlittu pitkään.

 

elämäni ensimmäiset nimiäiset oli joihin tein kaiken turhaan.Kukaan ei tullut tai ilmoittanut itsestään (paitsi yksi joka asuu monen sadan km päässä)
Olin tehnyt kakut ,pullat ym ja ei kummempaa ohjelmaa mut niih..

Aika hirveetä,eikö sukulaiset tai kummit tullu?

ei tullut ketään. kieltämättä kun oli synnytyksen jäliltä vielä tosi herkillä niin itku tuli. Ymmärrän ettei sisko päässy ja vanhemmat. Mutta odotin edes ilmoitusta ettei ole aikomustakaan tulla esim muilta kummeilta

Voi, tuli tosi surullinen olo puolestasi :hug: Sanoivatko myöhemmin mitään syytä?

yhden piti olla 16v tyttöystävänsä kanssa,toinen krapulassa ja keksi vaan tekosyitä (normaalia hältä mut oletin et tälläses asias jtn älliä päässä).

Tosi harmillista, ja harmi ettei lähisukukaan päässyt. Meillä nimiäiset ovat kummallakin kerralla ollet sen vuoden suurimmat ja tärkeimmät juhlat, siis meidän lähipiirissä. Kaikki ovat tulleet ykkösissä paikalle ja ollaan juhlittu pitkään.

minäkin ootin kun ne oli elämäni ensimmäiset ja viimeiset omat nimiäiset. Eniten harmittaa se ettei oo vauvalle kerrottavaa sitten kun kasvaa isommaksi.

 

minäkin ootin kun ne oli elämäni ensimmäiset ja viimeiset omat nimiäiset. Eniten harmittaa se ettei oo vauvalle kerrottavaa sitten kun kasvaa isommaksi.

Ymmärrän hyvin tunteesi. Mitä luulet, jos olisitte pitäneet ristiäiset, olisivatko sitten kaikki tulleet paikalle?

Meillä onneksi kaikki suhtautuivat samalla tavalla nimiäisiin kuin ristiäisiinkin, mutta tiedän ettei kaikissa suvuissa vielä näin ole. Meilläkin oli ensimmäiset nimiäiset lähipiirissä, mutta paljon juttelemalla ihmiset ymmärsivät kuitenkin juhlan luonteen. Äitini teetti suvun kastemaljaan kukka-asetelman ekalla kerralla, eli se oli selvä hyväksyntä juhlalle.

 

Meillä meni muuten ihan samalla tavalla kuin olisi ollut, jos oisi ollut ristiäisetkin. Pitopalvelun otin, en pienen vauvan kanssa tahtonut alkaa ressaamaan leipomusten kanssa (eikä mua taideta täällä muutenkaan tuntea jauhopeukalona ).

Pidettiin pieni "puhe", jossa kerrottiin vauvan nimi ja syyt, miksi se oli valittu. Sitä ennen tosin kaikki sai arvuutella, mikä se nimi voisi olla (pitkä nimi, lyhyt nimi, millä kirjaimella ja sit ihan ehdotuksia, mikä se voisi olla). Eli semmoinen vuorovaikutteinen tilaisuus, jossa ei puhunu vain me, vaan kaikki osallistui tuon arvuuttelun kautta. Sit vaan kahviteltiin ja käytiin lahjat läpi jne.

 

minäkin ootin kun ne oli elämäni ensimmäiset ja viimeiset omat nimiäiset. Eniten harmittaa se ettei oo vauvalle kerrottavaa sitten kun kasvaa isommaksi.

Ymmärrän hyvin tunteesi. Mitä luulet, jos olisitte pitäneet ristiäiset, olisivatko sitten kaikki tulleet paikalle?

Meillä onneksi kaikki suhtautuivat samalla tavalla nimiäisiin kuin ristiäisiinkin, mutta tiedän ettei kaikissa suvuissa vielä näin ole. Meilläkin oli ensimmäiset nimiäiset lähipiirissä, mutta paljon juttelemalla ihmiset ymmärsivät kuitenkin juhlan luonteen. Äitini teetti suvun kastemaljaan kukka-asetelman ekalla kerralla, eli se oli selvä hyväksyntä juhlalle.

olisi varmasti tullu paikalle ainakin muita läheisiä. Mutta ei tuota auta enää murehtia vaikka katkera saatan välillä asian takia tulevaisuudessa olla.
Oli se päivä mulle silti ihan yhtä tärkeä ja sain olla kaikkien lasten kanssa sinä päivänä

:heart:

 

Onko muita kokemuksia?

 

Onko muita kokemuksia?

Ensiksi kokoonnuimme kaikki yhteen ja esittelimme kaikki vieraat. Sitten esittelimme lopuksi vauvan ja kerroimme nimen ja sen alkuperän. Anoppi piti puheen. Sitten luin kummitodistuksen läpi ja kummit allekirjoittivat sen. Sen jälkeen syöntiä ja juttelua.

 

Millaiset kummitodistukset teillä on ollut?