Olen täysin hukassa. Oman miehen kosketus tuntuu

  • Viestiketjun aloittaja hormonihirviökö?
  • Ensimmäinen viesti
Min
Mulla samanlainen kokemus esikoisen vauva ajalta... Mies jopa haisi pahalle!
Siis mun mielestä. Jotenkin sinnittelin ja kun lopetin imetyksen lapsen ollessa 1 v. Tilanne helpotti.

Sama toistunut useita kertoja ja nyt kuopus 5 kk ja lievempänä mulla tuo.
Hormonit,nuo pirulaiset....

Ehkä sulla sama, jos muuten teillä jees ja mies ja sinä ok....
 
"Aloittaja"
En tiedä missä on vika. Entä jos en enää rakastakaan häntä? En halua seksiä ja mies suuttui siitä. Huusi ja paiskoi ovia joten annoin sitten kuitenkin. Ettei olisi niin vihainen.
 
"vieras"
Mä tiedän et mieheni rakastaa mua ja siihen on mun tyytyminen, muuta ei ole viime aikoina ollut tarjolla. Meillä tosin syy taitaa löytyä miehen työskentelystä toisella paikkakunnalla ja sieltä löytyneestä mielekkäämmästä seurasta...
 
Mörmör
[QUOTE="Aloittaja";28684387]En tiedä missä on vika. Entä jos en enää rakastakaan häntä? En halua seksiä ja mies suuttui siitä. Huusi ja paiskoi ovia joten annoin sitten kuitenkin. Ettei olisi niin vihainen.[/QUOTE]

Jaa'a. Jos et tietoisesti tiedä syytä sille, miksi miehen kosketus tuntuu pahalta, voi syytä yrittää etsiä alitajunnasta.... en ole mikään psykologi tai psykiatri, mutta tämä tuli mieleen. Ja tuo miehen suuttuminen, huutaminen ja ovien paiskominen, koska ei saa seksiä, tuntuisi minusta todella, todella pahalta. Onko mies aiemmin suuttunut, kun ei saa seksiä? Se voisi olla syy, miksi tunnet näin häntä kohtaan, sillä tuollainen suuttuminen ja viha ON todella vastenmielistä.
 
"Aloittaja"
Mies suuttuu aina jos ei saa seksiä. Yleensä sitten koetan lepytellä ja ajattelen että enhän minä siinä kulu vaikka annankin. Et eihän se kauaa kestä. Nautin kyllä seksistä silloin kun itsekin sitä haluan. Mutta en halua niin usein kuin mieheni.
 
Mörmör
[QUOTE="Aloittaja";28684555]Mies suuttuu aina jos ei saa seksiä. Yleensä sitten koetan lepytellä ja ajattelen että enhän minä siinä kulu vaikka annankin. Et eihän se kauaa kestä. Nautin kyllä seksistä silloin kun itsekin sitä haluan. Mutta en halua niin usein kuin mieheni.[/QUOTE]

Ok. Ei tuo kovin hyvältä kuulosta, että sinä joudut haluttomuudestasi huolimatta taipumaan, koska toinen suuttuu. Viha on vastenmielistä, ja itse ainakin pikkuhiljaa alkaisin inhota tuollaisen miehen kosketusta.

Puhukaa, mahdollisimman avoimesti. Jos mies taas suuttuu, yritä sanoa hänelle, että miettisi miltä tuollainen suuttuminen tuntuu. Se ei ainakaan lisää haluja sekä suuttuminen on väärin, koska seksi on ihan vapaaehtoista, aina.
 
"Aloittaja"
Olen puhunut hänelle tästä monta kertaa. Todella monta kertaa. Mutta mies joko aina lupaa muuttua ( ja on päivän muuttunutkin mutta palaa vanhaan ) tai sitten paasaa minulle siitä miten avioliitossa ja parisuhteessa kuuluu olla seksiä. Hänestä viikon tauko seksiin on selibaatti. Sanoo aina ettei halua jos en minäkään halua mutta ei se ole totta. Hyvin hänelle aina kelpaa vaikka tietääkin että ensin sanoin ettei huvita mutta suostun sitten kuitenkin hänen mielikseen.
Itsehän suostun, tiedän että tuossa asiassa vika on minussa.
Mutta onko se sitten syy sille etten pidä mieheni kosketuksesta?
 
"vieras"
[QUOTE="Aloittaja";28684577]Olen puhunut hänelle tästä monta kertaa. Todella monta kertaa. Mutta mies joko aina lupaa muuttua ( ja on päivän muuttunutkin mutta palaa vanhaan ) tai sitten paasaa minulle siitä miten avioliitossa ja parisuhteessa kuuluu olla seksiä. Hänestä viikon tauko seksiin on selibaatti. Sanoo aina ettei halua jos en minäkään halua mutta ei se ole totta. Hyvin hänelle aina kelpaa vaikka tietääkin että ensin sanoin ettei huvita mutta suostun sitten kuitenkin hänen mielikseen.
Itsehän suostun, tiedän että tuossa asiassa vika on minussa.
Mutta onko se sitten syy sille etten pidä mieheni kosketuksesta?[/QUOTE]

Tuollainen sanallinen painostaminen on juridisestikin jo siinä mailla, että nuoren ihmisen kohdalla mies voi saada syytteen. Ei sen aina tarvitse fyysistä pakosttamista ja väkivaltaa olla.

Mutta tosi ikävältä kuulostaa ja miehesi on varmaan aika dominoiva kun taas sinä hyvin kiltti ja ajattelevainen. Silti sen sijaan, että hän paasaa et seksiä pitää saada kokoajan ja kun hän haluaa, niin sano sille, että "minä taas tahdon miehen ketä kiinnostaa myös minä ja minun halut."
 
professori pavlov
Totta kai painostettu seksi saa inhoamaan toisen kosketustakin, ja mitä useammin se toistuu, sitä enemmän. Ihan sama kuin jos tietäisit, että kun mies koskettaa sinua, seuraavaksi se haluaa nypätä sinulta ihan pikkiriikkisen tukun hiuksia ja räyhää jos et anna. Hyvin pian sinua ahdistaa ja pelottaa jo se pelkkä kosketus. Sitä sanotaan ehdollistumiseksi, se on kyky joka löytyy alemmilta eläimiltäkin, etkä sille mitään voi. Jos tukahdutat sen, alat satuttaa itse itseäsi myös fyysisesti, koska henkisesti teet jo niin.

Korjaa tilanne ja lakkaa alistumasta.
 
"Aloittaja"
En yleensä itke. Kun tapasin mieheni itkin usein. Opin itkemättömyyteen muutamassa vuodessa. Mutta nyt taas itkettää. Siksi ajattelin että johtuisi hormoneista. Kun itkin mies tarjosi halausta ( ei tiennyt itkun syytä ) mutta kieltydyin. Sitten tuli viereeni istumaan ja silitti jalkaani. Itkin ja toivoin että kosketus loppuisi. Toivoin että tilanne on pian ohi. Mutta en uskaltanut itse poistua tilanteesta. En tiedä miksi. Pelästyin sitä että se kosketus tuntui pahalta. Olen aina tykännyt läheisyydestä ja hellyydestä.
Mikä vika minuun on nyt tehnyt tälläistä? Mies ei ole läpeensä paha. Mutta omistushaluinen. Äkkipikainen. Kova ääninen. Heikkohermoinen. Ja nyt pelkään hänen kosketustaan. Tilanne on ihan hirveä enkä tiedä miten selviän tästä.
 
"vieras"
[QUOTE="Aloittaja";28684637]En yleensä itke. Kun tapasin mieheni itkin usein. Opin itkemättömyyteen muutamassa vuodessa. Mutta nyt taas itkettää. Siksi ajattelin että johtuisi hormoneista. Kun itkin mies tarjosi halausta ( ei tiennyt itkun syytä ) mutta kieltydyin. Sitten tuli viereeni istumaan ja silitti jalkaani. Itkin ja toivoin että kosketus loppuisi. Toivoin että tilanne on pian ohi. Mutta en uskaltanut itse poistua tilanteesta. En tiedä miksi. Pelästyin sitä että se kosketus tuntui pahalta. Olen aina tykännyt läheisyydestä ja hellyydestä.
Mikä vika minuun on nyt tehnyt tälläistä? Mies ei ole läpeensä paha. Mutta omistushaluinen. Äkkipikainen. Kova ääninen. Heikkohermoinen. Ja nyt pelkään hänen kosketustaan. Tilanne on ihan hirveä enkä tiedä miten selviän tästä.[/QUOTE]

Hei ei tuo enää tervettä ole, nyt keskustele asiat halki ja nosta kissa pöydälle miehesi kanssa, tuo ei voi jatkua. Sun ei tarvii peitellä tunteitas eikä ahdistua rakkaussuhteessa, ja nuo sen luonteepiirteet on aika epämiellyttäviä kelle tahansa.
 
professori pavlov
[QUOTE="vieras";28684641]Hei ei tuo enää tervettä ole, nyt keskustele asiat halki ja nosta kissa pöydälle miehesi kanssa, tuo ei voi jatkua. Sun ei tarvii peitellä tunteitas eikä ahdistua rakkaussuhteessa, ja nuo sen luonteepiirteet on aika epämiellyttäviä kelle tahansa.[/QUOTE]

Onhan ne, paitsi että pienen vauvan vanhempien täytyy ne kestää. Ison vauvan tyttöystävän /vaimon osa on kyllä aika kauhea. Vaikka toki voi vaatia toista kasvamaan tai lähteä itse hyvissä ajoin, ennen kuin lataamo kutsuu.
 
"Aloittaja"
professori pavlov tarkoitatko että olen sekoamassa? Onkohan mielenterveyteni heikentynyt? Tottakai tahtoisin haluta seksiä yhtä usein kuin mieheni mutta kun en halua. Nykyään en varmaan halua enää ikinä. Kun en kestä edes kosketusta ja silittelyä. Silittelystä olen tykännyt aina. Teini-iässä haaveilin siitä että joku olisi lähellä ja silittäisi ( lapsuudessani ei pidetty hyvänä mitenkään ) minua. Miksi yhtäkkiä ahdistun siitä oman mieheni tekemänä? Olenko seonnut? :(
 
"vieras"
Onhan ne, paitsi että pienen vauvan vanhempien täytyy ne kestää. Ison vauvan tyttöystävän /vaimon osa on kyllä aika kauhea. Vaikka toki voi vaatia toista kasvamaan tai lähteä itse hyvissä ajoin, ennen kuin lataamo kutsuu.
Ap sanoi et vauvoja ei enää ole vaan nuorin lapsi jo 5.v? Ei vauvankaan vanhempien kannata sairastuttaa itseään puolison takia.
 
professori pavlov
[QUOTE="vieras";28684648]Ap sanoi et vauvoja ei enää ole vaan nuorin lapsi jo 5.v? Ei vauvankaan vanhempien kannata sairastuttaa itseään puolison takia.[/QUOTE]

Ymmärsit väärin. Jos miehen piirteet olivat omistushaluisuus, äkkipikaisuus, kovaäänisyys ja heikkohermoisuus, niin vauvaahan hän muistuttaa.
 
professori pavlov
[QUOTE="Aloittaja";28684647]professori pavlov tarkoitatko että olen sekoamassa? Onkohan mielenterveyteni heikentynyt? Tottakai tahtoisin haluta seksiä yhtä usein kuin mieheni mutta kun en halua. Nykyään en varmaan halua enää ikinä. Kun en kestä edes kosketusta ja silittelyä. Silittelystä olen tykännyt aina. Teini-iässä haaveilin siitä että joku olisi lähellä ja silittäisi ( lapsuudessani ei pidetty hyvänä mitenkään ) minua. Miksi yhtäkkiä ahdistun siitä oman mieheni tekemänä? Olenko seonnut? :([/QUOTE]

Sekoamassa et ole, päinvastoin: mittasi on tulossa täyteen. Nimenomaan terve vaistosi tuottaa tuon inhon, alistunut järkeilysi taas yrittää taistella sitä vastaan omaksi vahingoksesi.

Tee hyvä ihminen jotain tilanteen muuttamiseksi. Isoäitini alistui lyövän miehen seksileluksi, pakeni uskontoon ja vihasi miestään niin, että heidän lapsistaan tuli hiukan omituisia. Lapsenlapset ovat sitten tosi pihalla, mutta vasta kolmannessa jälkeläispolvessa paha olo on kehittynyt itsemurhatasolle. Jos teillä on lapsia, kysymys ei ole vain omasta kestokyvystäsi, vaan siitä, että vääristynyt parisuhde levittää pahaa oloa kuin veteen heitetty kivi renkaita. Ammattiapu on tarpeen, jos et kykene ottamaan omaa tilaasi takaisin.
 
"Aloittaja"
Sekoamassa et ole, päinvastoin: mittasi on tulossa täyteen. Nimenomaan terve vaistosi tuottaa tuon inhon, alistunut järkeilysi taas yrittää taistella sitä vastaan omaksi vahingoksesi.

Tee hyvä ihminen jotain tilanteen muuttamiseksi. Isoäitini alistui lyövän miehen seksileluksi, pakeni uskontoon ja vihasi miestään niin, että heidän lapsistaan tuli hiukan omituisia. Lapsenlapset ovat sitten tosi pihalla, mutta vasta kolmannessa jälkeläispolvessa paha olo on kehittynyt itsemurhatasolle. Jos teillä on lapsia, kysymys ei ole vain omasta kestokyvystäsi, vaan siitä, että vääristynyt parisuhde levittää pahaa oloa kuin veteen heitetty kivi renkaita. Ammattiapu on tarpeen, jos et kykene ottamaan omaa tilaasi takaisin.
Mutta miehessä on paljon hyvää. Hän on ahkera, hyvä isä, tekee kotitöitä eikä kuvittele että ne olisi mitenkään naistenhommia. On hellä. Rakastaa meitä. tiedän sen ihan varmasti. Hän rakastaa minua varmasti enemmän kuin minä häntä.

Minun on vain täysin mahdoton ymmärtää että vika olisi jossain muualla kuin minussa. Minusta tuntuu ihan siltä että olen itse aiheuttanut itselleni nämä tunteet ja meidän parisuhteeseen tämän tilanteen. Tuntuu että olen pilannut kaiken. Olenko liian herkkä? Jos olisin vähän vahvempi nainen niin olisinko kestänyt painostuksen paremmin enkä alkanut inhota kosketusta? Olisinko ehkä pitänyt paremmin puoliani jos olisin vahvempi?
 
professori pavlov
[QUOTE="Aloittaja";28684660]Mutta miehessä on paljon hyvää. Hän on ahkera, hyvä isä, tekee kotitöitä eikä kuvittele että ne olisi mitenkään naistenhommia. On hellä. Rakastaa meitä. tiedän sen ihan varmasti. Hän rakastaa minua varmasti enemmän kuin minä häntä.

Minun on vain täysin mahdoton ymmärtää että vika olisi jossain muualla kuin minussa. Minusta tuntuu ihan siltä että olen itse aiheuttanut itselleni nämä tunteet ja meidän parisuhteeseen tämän tilanteen. Tuntuu että olen pilannut kaiken. Olenko liian herkkä? Jos olisin vähän vahvempi nainen niin olisinko kestänyt painostuksen paremmin enkä alkanut inhota kosketusta? Olisinko ehkä pitänyt paremmin puoliani jos olisin vahvempi?[/QUOTE]

Varmasti miehessä on hyviä puolia, tuskin olisit häneen ilman niitä sitoutunut. Mutta rakastava ihminen ei mangu seksiä ainakaan painostukseen asti, jos ymmärtää mitä se pitemmän päälle suhteelle tekee. Mutta miksi ymmärtäisi, kun sinäkään et ymmärrä. Siksipä se ammattiapu olisi tarpeen, jotta alkaisitte ymmärtää ettei noin kannata elää, koska hinta käy joka päivä vaikeammaksi maksaa.

Olet toki oikeassa siinäkin, että itse olet aiheuttanut inhon tunteet: olet alistanut itsesi kohteluun, joka automaattisesti herättää sen inhon. Jos olisit totellut tunteitasi alun perin, olisit laittanut miehen käytökselle rajat ja suhteellanne menisi paljon paremmin.

Jos olisit sillä tapaa kovettautunut nainen jonka teräskuoren läpi ei pääse maallinen kärsimys, et kykenisi niihin herkkyyttä vaativiin asioihin, joita naisilta edellytetään, jotta perhesuhteet pysyisivät kasassa ja ihmiset hyvinvoivina.

Koskaan ei kuitenkaan ole liian myöhäistä alkaa etsiä hyvinvointia, eikä sitä edes tarvitse etsiä puolison kanssa eri suunnista ainakaan alkuun.
 
"Aloittaja"
Voiko tästä nousta? Voinko oppia vielä nauttimaan mieheni kosketuksesta? Onko ammattiauttaja ainoa apu? Mies ei varmastikaan halua luopua seksistä eli aikalisä tms. olisi mahdoton.
 

Yhteistyössä