Olenko "kohtuuton", jos en päästä miestä risteilylle?

[QUOTE="vieras";25907175]No meillä se männöö kyllä niin että kun ollaan viikot töissä niin joskus ois ihan kiva olla koko perhekin koolla. Onneks ollaan molemmat samoilla linjoilla. Tuntuis jotenkin huvittavalta että eka on ma-pe töissä 7-15.30 ja sit viikonloppuna pitää päästä irtautumaan tästä raskaasta perhearjesta. Millasta se teidän arki sitten on kun molempien pitää pyristellä poispäin?

Eiks ennemminkin niin,että kun on koko viikko moikattu ovella ja vaihdettu kuulumiset puhelimessa niin sitä viikonloppua oikein oottais että pääsis viettämään kiiretöntä aikaa niiden lähimpien kanssa? Tai kuulostaa vaan jotenkin kauheen surulliselle että mä nään mun perhettä hereillä n. 4h päivässä ja sit heti vapaan tullen tarvitsen omaa rauhaa ja lomaa.

Voihan sellasiakin harrastuksia olla ihmisellä mitkä ei ihan hirveesti verota niiden muiden perheenjäsenten voimia ja yhteistä aikaa? Toi ryypylle lähteminen on vähän teinien hommaa..[/QUOTE]

Nyt on kyse yhdestä viikonlopusta? Ei suinkaan joka viikonloppuisista menoista.
Ja meidän arki pyörii hyvin, kiitos kysymästä.
Viikonloppuja tosiaan pyhitetään perheelle, mutta on myös niitäkin viikonloppuja jolloin jompikumpi käy jossain - ja ihan luvan kanssa!

 

En ymmärrä miksi edes kysyit muiden mielipidettä, jos et suostu näkemään asiaa muista kun omasta näkökulmastasi. Jos joku yrittää neuvoa, heittäydyt puolutuskannalle ja jos joku on eri mieltä asiasta, niin on alat v******, kuinka ovat superäitejä ym....

 

TE="Irmeli";25906011]Miehellä olisi ensi viikoloppuna suunnitelmissa risteily työporukan kanssa. Itsellä raskausviikkoja 29 ja 2,5v lapsi.
Ongelma on se, ettei minulla ole mitään tukiverkkoa tai ketään, jolle soittaa jos jotain tapahtuu. Ainoat isovanhemmat jotka asuvat tunnin ajomatkan päässä, ovat reissussa eivätkä tavoitettavissa.

Tarkoitan tällä, että jos vaikka kävisi niin huono tuuri että vedet menisi tai muuta komplikaatiota, niin en saisi esikoista minnekkään hoitoon, jotta pääsisin lääkärin. Sairaalaan en lasta tietenkää voisi ottaa yöksi mukaan.
Lisäksi olen ollut erittäin väsynyt ja elän viikot ilman autoa, enkä pääse kulkemaan minnekkään täältä viikolla, viikoloput ovat nyt raskausaikana olleet minulle henkireikä, että jaksan taas tulevan viikon. Mies tekee pitkää päivää arkisin ja olen todella väsynyt. Toki mies on käynyt työmatkoilla ja baarissakin tänä aikana, mutta ei nyt ymmärrä minua ollenkaan kun pyydän häntä olemaan lähtemättä vedoten erityisesti siihen, että olen aivan pulassa, jos jotain tapahtuu ja mies on saavuttamattomissa.

Kerroin myös väsymyksestäni ja sanoin, että minulle on ihan ok että käy vielä muuten ulkona, mutta nin että on sellaisessa kunnossa että voi hoitaa lasta, jos jotain tapahtuu ja että pysyy kohtuullisen matkan päässä kotoa.
Ymmärrystä ei heru yhtään ja olen kuulemma kohtuuton.

Olenko?

ja ongelma on?
Jos JOS vedet menee JOS joudut sairaalaan JOS jotain käy
Jos ei mies ole kotona vaan viettämässä kerrankin vapaata ilman perhettään jota hän ei tee joka viikko kuukausi tai vuosikaan.
Niin sinä pääset lanssillakin sairaalaan JOS käy huonosti ja jotakin kävisi,
JOS jotain käy ja ei miestä ole pääsee lapsi aivan varmasti hetkeksi vaikka lastenkotiin siksi ajajksi ja se ei tarkoita sitä että nyt vietiin lapsi,
ja automaattinen ls ilmo.
Vaan tosi asia on se että JOS me aletaan JOSSITTELEMAAN ja kieltämällä mieheltäkin eläminen kun perheenlisää tulossa on parempi silloin opetella pitämään jalat ristissä ettei tule tilannetta missä olet pieniin päin kun kerran et yhtä risteilyn aikaa yksinäsi pärjää JOS jotakin sattuu.

Tätä varten e JOS maksetaan vaikka veroja jotta JOS vaikka jotain käy niin saadaan sitä apua vaikka JOS siletä lastensuojelusta JOS ei muu auta kun ei JOS lasta voi sairaalaankaan ottaa.
Joten JOS mies menee reissuun ja sinä keksit nyt vaikka kaatua niin aivan varmasti lapsestasi huolehditaan ilman että JOS sinun nyt siksi tarvitsee jäädä ilman hoitoa.

Mutta JOS tässä on kyse siitä että et vaan halua miehen menevän reissuun kun taidat pelätä miehen pettävän JOS vaimoaan.
Ja jos sillä ajatuksella ajattelit kirjoittaa palstalle JOS vaikka saisit hyvän JOS tekosyyn joka saa miehen unohtamaan koko lomansa.


Jos aikoo elää elämänsä JOSSITELLEn niin täytyy vain sanoa että olisi sitä helpompiakin tapoja nauttia elämästä eikä joka asiaa vaan jossittele.

Ajattele jos minäkin tätä kirjoittaessani olisin katkaissut sormen, jos sormi juuttuisi näppikseen tai jos saan sähköiskun tai jos tipun tuolilta jos loukkaan itseni enkä pääse ylös, jos jos jos[/QUOTE]


Jos vaikka olisin samaa mieltä

 

Siis miten sä et nyt tajua, ettei sulla oo mitään "tilannetta"?

Sä oot raskaana omasta tahdostas, raskaus on normaali ja aikaa LA:n vielä lähes 3kk. Sulla on YKS lapsi hoidettavana ja sun tarvis pärjätä YKS vuorokausi. Sua väsyttää ja - newsflash - seKIN kuuluu siihen raskauteen.

Se ei oo mies vika, että oot kotona makaava vätys, joka ei osaa hankkia kunnon kavereita. Sun miehes ei oo sun äiti, et voi odottaa että se sua jaksaa aina ja koska vaan olla hyysäämässä, sen on saatava elää iteki.

Miten niitä kavereita hankitaan? Otetaanko väkisin ja vainotaan vai miten? Sulla on ainakin taito antaa rakentavaa kritiikkiä ja ilmaista eriävä mielipiteesi asiallisesti,onnea! Taidat olla melkosen ihana ihminen muutenkin,ei kauheasti tunnu olevan aivokopassa sijaa kuin niille omille mustavalkoisille mielipiteillä.

 

Nyt on kyse yhdestä viikonlopusta? Ei suinkaan joka viikonloppuisista menoista.
Ja meidän arki pyörii hyvin, kiitos kysymästä.
Viikonloppuja tosiaan pyhitetään perheelle, mutta on myös niitäkin viikonloppuja jolloin jompikumpi käy jossain - ja ihan luvan kanssa!

Tarviitko miehes luvan kun meet jonnekin? :O

 

[QUOTE="vieras";25907214]Tarviitko miehes luvan kun meet jonnekin? :O[/QUOTE]

No eipä meillä nimenomaan tarvita kumminkaan puolin.

 

[QUOTE="vieras";25907041]Johtusko miestenkin menohalujen erot vaikka siitä,että nekin on yksilöitä? Vai tosissanneko ootte sitä mieltä että se miehen meneminen tai menemättä jättäminen riippuu täysin siitä miten paljon nainen antaa fleksiä? Se on niin helvetin helppo todeta että ei mun tartte kieltää kun se viihtyy kotona.

Jos on sellainen tilanne että tuntee jäävänsä aina sen toisen menojen jalkoihin ja ne menot tekee kaikkien elämän hankalammaksi toistuvasti,niin onko se kohtuutonta silloin sanoa sille toiselle tuntemuksistaan?

Täällä kun joku totesi että harvemmin miehet kajoaa naisten menoihin,niin kyllä tämä(kin) asia taitaa olla meillä taas harvinaisen tasapuolista. Mies tulee perjantaina töistä rättiväsyneenä ja mulla ois ollu illalla menoa kavereiden kanssa,niin jos mies pyytää että jäisit kotiin että sais akkuja ladattua,niin en mä osais vetää siitä hernettä nenään. Tuossa tilanteessa perhe voittaa. Vai pitäiskö vetää itkupotkuraivarit ja soittaa vitutuspuheluita kavereille että "voi vittu,toi äijä ei päästä mua dokaa,ihme tyranni siis d44?++!!!"[/QUOTE]

Vastaisko joku tähän,että oliko mun mies jotenkin kohtuuton ja että teinkö mä väärin kun en pitänyt puoliani ja lähtenyt?

 

No eipä meillä nimenomaan tarvita kumminkaan puolin.

Ok,kun sanoit tuolla että meette aina sillon tällön luvan kanssa

 

Kukaan ei ole sanonut ap:ta kusipääksi. On vastattu vain kysymykseen "Olenko kohtuuton...?" "Olet kohtuuton."

Mies on viikot töissä kyllä, eikä sitä pitäisi nähdä pahana että mies haluaa vikonlopun viettää tehden omia juttuja. Tässä tapauksessa risteily. Kun mies ei kuitenkaan joka viikonloppu siellä risteilyllä ole. Miksi miehelle ei saa suoda sitä omaa-aikaa? Ei se töissä käynti ole yhtään sen vähempiarvoista kuin kotona hoitaa lasta. Ja kyllä se mieskin tarvitsee töidensä vastapainoksi ne huvit.
Vai miksi sen miehen pitää ensin painaa pitkää päivää töissä viikko ja sen jälkeen tulla viikonlopuksi hoitaa lasta, juuri sinä viikonloppuna kun miehellä olisi meno?
Enkä tarkoita sitä, että mies ei nyt sitten koskaan joutuisi omaa lasta hoitamaan, tottakai joutuu, mutta saa ja pitää sillä miehellä myös olla sitä vapaa-aikaakin.

No ei ole kukaan sanonut kusipäiseksi, ehkä vähän liioittelin

Mun näkökulma saattaa olla aika kapea, sillä meidän perheessä viikonloput on sitä ainoota yhteista aikaa, jota voidaan viettää koko perheen voimin. Itse en oikein ymmärrä, että miksi joidenkin mielestä äidin pitää jaksaa "työmaallaan" ympäri vuorokauden ja seitsemän päivää viikossa. Mun mielestä, kun isältä loppuu se ansioduuni, niin sen jälkeen sen duuni on jakaa arki perheensä kanssa himassa.
Toki meilläkin kumpikin käy omissa jutuissa viikottain ja saa näin sitä omaa aikaa, mutta meistä ei ehkä kumpikaan katsoisi hyvällä, jos toinen lähtee repostelemaan jonnekkin ja on vielä yön pois. Tietysti tähän vaikuttaa varmasti sekin, että meistä on kumpikin jo ryypiskelynsä ryypännyt ja juhlimisensa hoitanut hyvin ansiokkaasti ennen perhettä, joten se ei erityisemmin kiinnosta enää. Toki joskus voidaan käydä jossain ottamassa muutama omien ystävien kanssa, mutta sieltäkin on kummallakin kiire kotiin.

Ehkä mun ongelma on se, että toleranssi sen OMAN ajan hokemisen kanssa on jotenkin mitta täynnä. Mun mielestä perheellinen ihminen ei voi aina ensimmäisenä olla hokemassa OMAA aikaa. Sitä ei vaan välttämättä aina ole. On hienoa, jos pääsee välillä vähän hengähtämään muualle ja touhuamaan omia juttujaan, mutta sen ei kuitenkaan pitäis olla tärkeintä. En mä ainakaan koe menettäväni mitään ollessani omien lasteni kanssa. Mulle se on sitä ominta aikaa. Mulle perhe on oma ja näinollen ominta aikaa.

Sanottakoon vielä, että mun mielestä kunkin tulee tehdä niin, kuin itse parhaaksi näkee ja miten parisuhde toimii parhaiten kenenkin kohdalla. Tässä aloituksessa vaan rouva ei nyt tunnu olevan erityisen innoissaan miehensä juhlintahaluista, joten mun näkökulmasta miehen tulis ensisijaisesti ajatella perhettään ja jättää juhlimiset väliin.

 

[QUOTE="vieras";25907224]Ok,kun sanoit tuolla että meette aina sillon tällön luvan kanssa [/QUOTE]

.. pienellä sarkastisuudella

 

[QUOTE="vieras";25907211]Miten niitä kavereita hankitaan? Otetaanko väkisin ja vainotaan vai miten? Sulla on ainakin taito antaa rakentavaa kritiikkiä ja ilmaista eriävä mielipiteesi asiallisesti,onnea! Taidat olla melkosen ihana ihminen muutenkin,ei kauheasti tunnu olevan aivokopassa sijaa kuin niille omille mustavalkoisille mielipiteillä.[/QUOTE]

No ei oo kovin haasteellista hankkia kavereita, jos vaivaantuu nostamaan sen ruhonsa sieltä kotisohvalta.

Mulla ei oo mitään tarvetta antaa mitään "rakentavaa kritiikkiä", eikä ap sitä mun käsittääkseni missään oo pyytänykkään? Ap kysy, onko kohtuuton ja vastasin, että totta vtussa.

 

Täysin kohtuutonta ap:ltä kieltää miehen reissu. Tuollaiset kieltosuhteet eivät tule toimimaan, jos ei sekään, että toinen ei ota toista huomioon. Ap:n perheessä kumpikaan ei näe asiaa toisen näkökulmasta. Mutta itse en näe nyt ap:llä mitään syytä kieltää miestä lähtemästä.

 

[QUOTE="kolmen äiti";25906062]Kaksi kuukautta myöhemmin et olisi kohtuuton.
Nyt... joo olet kohtuuton.
Kyllä sinä yhdestä viikonlopusta selviät, kun suunnittelet vähän etukäteen (teet ostokset etukäteen jne)[/QUOTE]

peesi tälle

 

[QUOTE="vieras";25907211]Miten niitä kavereita hankitaan? Otetaanko väkisin ja vainotaan vai miten? Sulla on ainakin taito antaa rakentavaa kritiikkiä ja ilmaista eriävä mielipiteesi asiallisesti,onnea! Taidat olla melkosen ihana ihminen muutenkin,ei kauheasti tunnu olevan aivokopassa sijaa kuin niille omille mustavalkoisille mielipiteillä.[/QUOTE]

Mitä tuohon kavereiden hankintaan tulee, itse olen opiskellut, käynyt töissä, liikkunut ja muinoin harrastellutkin koirien kanssa, liikkunut lasten kanssa kerhoissa, leikkipuistoissa ja harrastuksissa, omannut jotain omia harrastuksia ja asunut kerrostalossa. Kaikissa noissa olen törmännyt ja tutustunut uusiin ihmisiin.

 

.. pienellä sarkastisuudella

Eli säkään et oo tainnu elää tilanteessa jossa mies käy usein ryypyllä ja ördää kotiin oksennellen kauheessa krapulassa? Teillä siis käydään silloin tällöin ja kohtuudella,niin että molemmat on ok sen asian kanssa? No miten sä sit,ihan kaikella kunnioituksella,kuvittelet tietäväs miltä tästä ap:sta saattaa tuntua?

 

Luultavasti ei siis ole rahaa myöskään tuohon miehen reissuun..

Ei maksa mitään.

 

[QUOTE="vieras";25907220]Vastaisko joku tähän,että oliko mun mies jotenkin kohtuuton ja että teinkö mä väärin kun en pitänyt puoliani ja lähtenyt?[/QUOTE]

No minä kun en ryyppäämisestä perusta, niin minä olisin pikimmiten käynyt siellä kaverilla kahvilla kun kerran olen sopinut, mutta olisin voinut lapset vaikka nakata siskolleni tai jollekin ystävälleni hoitoon siksi aikaa.

 

Mitä tuohon kavereiden hankintaan tulee, itse olen opiskellut, käynyt töissä, liikkunut ja muinoin harrastellutkin koirien kanssa, liikkunut lasten kanssa kerhoissa, leikkipuistoissa ja harrastuksissa, omannut jotain omia harrastuksia ja asunut kerrostalossa. Kaikissa noissa olen törmännyt ja tutustunut uusiin ihmisiin.

Toki niitä ihmisiä tapaa vaikka kaupassa Mutta ei kaikista tule sydänystäviä,ei kaikkien kanssa sovi kemiat yhteen. Jos on luonteeltaan arka ja hiljainen,niin se ystävystyminen on vaikeampaa,puhumattakaan siitä että veisi ystävyyden sille tasolle että uskaltaisi avautua ongelmistaan tai pyytää käytännön apua.

 

[QUOTE="vieras";25907220]Vastaisko joku tähän,että oliko mun mies jotenkin kohtuuton ja että teinkö mä väärin kun en pitänyt puoliani ja lähtenyt?[/QUOTE]

Riippuu myös muista asioista kuin mitä kerroit?
Kuinka usein sinä saat "omaa aikaa"?
Kuinka usein sinulla on mahdollisuus tavata näitä ystäviäsi?

Minä käyn ulkona n kerran kahdessa kuukaudessa (ja olen muuten oikeastaa lasten kanssa 24/7)
Jos minä olisin sopinut ystävieni kanssa "aikuisten" menon ja mies tulisi pe iltana kotiin ja häntä väsyttäisi ja sen takia pyytäisi minua jäämään kotiin, niin kyllä minä vähän loukkaantuisin. Sillä luultavasti seuraava mahdollisuus tällaiseen omaan hetkeen olisi suurin piirtein kuukauden tai kahden kuluttua.
Minun ystäväni ovat kaikki niin kiireisiä, että sellaisia ad hock tapaamisia on mahdotonta järjestää.

Jos taas mies olisi sairaana tai väsymykseen olisi jokin muu konkreettinen "erityissyy", niin saattaisin ymmärtääkin ja jäädä kotiin.

 

[QUOTE="Irmeli";25907250]Ei maksa mitään.[/QUOTE]

Ja milläs ajattelit sitten sen miehen pitää sieltä pois? Jos olisit fiksu, luovuttaisit tässä vaiheessa ja menisit siksi viikonlopuksi vaikka vanhempiesi luo käymään, kivaa lepoa kun hoitavat lasta ja ruoka suoraan pöytään.

 

No ei ole kukaan sanonut kusipäiseksi, ehkä vähän liioittelin

Mun näkökulma saattaa olla aika kapea, sillä meidän perheessä viikonloput on sitä ainoota yhteista aikaa, jota voidaan viettää koko perheen voimin. Itse en oikein ymmärrä, että miksi joidenkin mielestä äidin pitää jaksaa "työmaallaan" ympäri vuorokauden ja seitsemän päivää viikossa. Mun mielestä, kun isältä loppuu se ansioduuni, niin sen jälkeen sen duuni on jakaa arki perheensä kanssa himassa.
Toki meilläkin kumpikin käy omissa jutuissa viikottain ja saa näin sitä omaa aikaa, mutta meistä ei ehkä kumpikaan katsoisi hyvällä, jos toinen lähtee repostelemaan jonnekkin ja on vielä yön pois. Tietysti tähän vaikuttaa varmasti sekin, että meistä on kumpikin jo ryypiskelynsä ryypännyt ja juhlimisensa hoitanut hyvin ansiokkaasti ennen perhettä, joten se ei erityisemmin kiinnosta enää. Toki joskus voidaan käydä jossain ottamassa muutama omien ystävien kanssa, mutta sieltäkin on kummallakin kiire kotiin.

Ehkä mun ongelma on se, että toleranssi sen OMAN ajan hokemisen kanssa on jotenkin mitta täynnä. Mun mielestä perheellinen ihminen ei voi aina ensimmäisenä olla hokemassa OMAA aikaa. Sitä ei vaan välttämättä aina ole. On hienoa, jos pääsee välillä vähän hengähtämään muualle ja touhuamaan omia juttujaan, mutta sen ei kuitenkaan pitäis olla tärkeintä. En mä ainakaan koe menettäväni mitään ollessani omien lasteni kanssa. Mulle se on sitä ominta aikaa. Mulle perhe on oma ja näinollen ominta aikaa.

Sanottakoon vielä, että mun mielestä kunkin tulee tehdä niin, kuin itse parhaaksi näkee ja miten parisuhde toimii parhaiten kenenkin kohdalla. Tässä aloituksessa vaan rouva ei nyt tunnu olevan erityisen innoissaan miehensä juhlintahaluista, joten mun näkökulmasta miehen tulis ensisijaisesti ajatella perhettään ja jättää juhlimiset väliin.

Olen kyllä aikalailla täysin samalla linjalla kanssasi.
Perhettä perustaessa on pitänyt olla se ajatus, että se on sit sitä perhearjen pyörittämistä. Ja oma aika on tuntematon käsite siinä määrin, mitä se oli ennen lapsia.
Mutta siltikin soisin miehelleni sen työristeilyviikonlopun jos sellainen eteen tulisi. Vaikka se on yön yli oleva reissu, niin tekeehän se hyvää olla pois siitä arjesta. Ikävä tietty tulee, mutta olo on kuin uudesti syntynyt kun tehnyt jotain muuta kun sitä duunia-kodinhoitoa-duunia-lapsenhoitoa.

Ja jos tuollainen työristeily viikonloppu kohdalle tulee, niin ei sitä voi olla niin avuton, ettei pärjäisi viikonloppua lasten kanssa kotona ilman sitä miestä. Siinä vaiheessa pitäisi miettiä, onko jokin hullusti..
Ja kun tässäkin ketjussa sille jossittelu-linjalle on lähdetty, niin mitäs jos mies joutuu auto-onnettomuuteen kotimatkalla? Mitäs jos miehelle käy työtapaturma? Kaikkea voi sattua ja jos ei ilman miestä pärjää niin mitäs sitten..

 

[QUOTE="vieras";25907254]No minä kun en ryyppäämisestä perusta, niin minä olisin pikimmiten käynyt siellä kaverilla kahvilla kun kerran olen sopinut, mutta olisin voinut lapset vaikka nakata siskolleni tai jollekin ystävälleni hoitoon siksi aikaa.[/QUOTE]

Mut jos ei oo ketään kelle nakata? Nyt kuten esim. tässä ap:n tapauksessa. Eli oisit ohittanu miehes pyynnön ja lähtenyt siitä huolimatta. kahvilla käynnistähän tässä nyt ei ollut kyse,senhän varmaan ymmärsit

 

[QUOTE="vieras";25907175]No meillä se männöö kyllä niin että kun ollaan viikot töissä niin joskus ois ihan kiva olla koko perhekin koolla. Onneks ollaan molemmat samoilla linjoilla. Tuntuis jotenkin huvittavalta että eka on ma-pe töissä 7-15.30 ja sit viikonloppuna pitää päästä irtautumaan tästä raskaasta perhearjesta. Millasta se teidän arki sitten on kun molempien pitää pyristellä poispäin?

Eiks ennemminkin niin,että kun on koko viikko moikattu ovella ja vaihdettu kuulumiset puhelimessa niin sitä viikonloppua oikein oottais että pääsis viettämään kiiretöntä aikaa niiden lähimpien kanssa? Tai kuulostaa vaan jotenkin kauheen surulliselle että mä nään mun perhettä hereillä n. 4h päivässä ja sit heti vapaan tullen tarvitsen omaa rauhaa ja lomaa.

Voihan sellasiakin harrastuksia olla ihmisellä mitkä ei ihan hirveesti verota niiden muiden perheenjäsenten voimia ja yhteistä aikaa? Toi ryypylle lähteminen on vähän teinien hommaa..[/QUOTE]

Ihanaa... mä olen niin samoilla linjoilla sun kanssa!!!!

 

Kukaan ei ole sanonut ap:ta kusipääksi. On vastattu vain kysymykseen "Olenko kohtuuton...?" "Olet kohtuuton."

Mies on viikot töissä kyllä, eikä sitä pitäisi nähdä pahana että mies haluaa vikonlopun viettää tehden omia juttuja. Tässä tapauksessa risteily. Kun mies ei kuitenkaan joka viikonloppu siellä risteilyllä ole. Miksi miehelle ei saa suoda sitä omaa-aikaa? Ei se töissä käynti ole yhtään sen vähempiarvoista kuin kotona hoitaa lasta. Ja kyllä se mieskin tarvitsee töidensä vastapainoksi ne huvit.
Vai miksi sen miehen pitää ensin painaa pitkää päivää töissä viikko ja sen jälkeen tulla viikonlopuksi hoitaa lasta, juuri sinä viikonloppuna kun miehellä olisi meno?
Enkä tarkoita sitä, että mies ei nyt sitten koskaan joutuisi omaa lasta hoitamaan, tottakai joutuu, mutta saa ja pitää sillä miehellä myös olla sitä vapaa-aikaakin.

Sadannen kerran, miehellä on vapaa aikaa. Nyt en enää halua olla lapsen kanssa öitä yksin ellei ihan pakko, kun olen väsynyt ja stressaantunut raskauden kulusta, joka siis ei ole mistään oppikirjasta verenvuotoineen ja supisteluineen, vaikka täällä niin jotkut väittävätkin.

 

[QUOTE="vieras";25907247]Eli säkään et oo tainnu elää tilanteessa jossa mies käy usein ryypyllä ja ördää kotiin oksennellen kauheessa krapulassa? Teillä siis käydään silloin tällöin ja kohtuudella,niin että molemmat on ok sen asian kanssa? No miten sä sit,ihan kaikella kunnioituksella,kuvittelet tietäväs miltä tästä ap:sta saattaa tuntua? [/QUOTE]

Mies käy ryypyllä 1-10 kertaa vuodessa, riippuen onko mitään menoja. Joten siitä oksentelusta ja ördäämisestä ei tosiaan ole niin paljoa kokemusta.
Molemmat ollaan ihan ok omien menojemme kanssa.
Mies on kuitenkin työnsä vuoksikin poissa, joten olen yksin arkea lasten kanssa pyörittänyt - ihan kuten ap. Joten siltä osin tiedän hänen ajatuksensa, että kun itse on 24/7 lasten kanssa ja mies poissa kotoa ja viikonloppuna kun olisi mahdollisuus istahtaa sohvalle kun mies kotiutuu niin mies haluaakin lähteä risteilylle. Tottakai se korpeaa itseään, mutta en näe syytä siihen miksi miestä pitäisi kieltää siltä omalta menolta.
Vaikka itse on ollut kotona sen viikon jo lasten kanssa, niin se ei poista sitä, etteikö miehelle olisi ollut rankkaa työnsä kanssa.
Nyt lähtee sitten taas siihen toiseen tarinaan taas, mutta ehkä sait jo vastauksen?