Olimme sisareni kanssa läheisiä ennen lapsia, sitten tapahtui jotain mitä en ymmärrä

Olen ymmälläni. Tässä tapahtumat pääpiirteittäin.

Sain esikoiseni 2011, kuopus syntyi 2015. Esikoisen kohdalla en huomannut juuri muutosta siskossani, kuopusta hän ei koskaan tullut katsomaan vastasyntyneenä. Hän itse sai vauvan 8kk myöhemmin samana vuonna. Raskausaikana hänen käytöksensä muuttui. Toivoin, että kyseessä hormonit, mutta tilanne jatkuu edelleen (hänen vauvansa nyt 3kk).

Raskausaika: kun hän tuli meille tai äitimme luo kylään, hän istui kuin kuningatar tekemättä mitään ja häntä piti palvella. Siskoa ärsytti esikoiseni jos olimme samassa tilassa. Kuopustamme hän ei tullut katsomaan "koska voi niin huonosti" - jälkeenpäin hän paljasti vahingossa, että voi koko raskausajan todella hyvin.

Sitten hänen vauvansa syntyi. Kuningatar -rooli paheni. On vain hän ja hänen lapsensa. Siskon mies on reissuhommissa ja kun hän lähtee töihin siskoni ajaa naapurikaupungista äitimme luo (joka on jo iäkäs) ja majoittuu vauvoineen tämän pieneen asuntoon odottaen täysylläpitoa sekä lapsenhoitoa. Viimeksi hän viipyi viikon. He tulivat yhtenä päivänä meille kylään, minä laitoin ruokaa koko porukalle ja katsoin samalla siskoni virttynyttä naama. Häntä ärsytti esikoiseni ja nyt myös vauva. Olimme hänelle jotenkin "liikaa"? Hän olisi ilmeisesti halunnut vain olla äitimme luona "hoidettavana". Sisko istui kiukkuisen näköisenä ja mykkänä koko vierailun ajan. Jälkeenpäin kysyin onko hänellä kaikki hyvin kun vaikutti niin vaisulta, johon hän vastasi ärsyyntyneenä että kaikki on hänellä ok.

En ymmärrä tätä ollenkaan?!

 

Voisiko siskosi olla masentunut tai katua raskautta/lapsen hankintaa? Joillekin tulee sellainen olo, että lapsi pilasi elämän ja se on todella vaikea ongelma, kun sitä lasta ei saa enää tekemättömäksikään... Jos aikuinen nainen viettää mieluummin päiväkausia iäkkään äitinsä kodissa, kuin kahdesttaan lapsensa kanssa omassa kodissaan, väittäisin että hänellä on jonkin sortin (mielenterveys)ongelma. Useimmille se oma tupa ja oma lupa ovat niin tärkeitä, että valitsevat mieluummin sen, vaikka saisivat äidiltään passausta ja lapsenhoitoapua. Sinuna koittaisin puhua siskon kanssa lähtien siitä, että sinusta on kurja kun ette enää ole läheisiä ja sinä olet huolissasi siskostasi, kun hän ei vaikuta onnelliselta. Keskusteluyritys voi aiheuttaa riitaa, mutta tuskinpa se pahentaisi tilannetta enempää... Itse en pystyisi tuollaisessa tilanteessa olemaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onko siskollasi kavereita? Joskus ystävät ottavat etäisyyttä, kun ensimmäinen kaveripiiristä saa lapsen.

 

Voisiko siskosi olla masentunut tai katua raskautta/lapsen hankintaa? Joillekin tulee sellainen olo, että lapsi pilasi elämän ja se on todella vaikea ongelma, kun sitä lasta ei saa enää tekemättömäksikään... Jos aikuinen nainen viettää mieluummin päiväkausia iäkkään äitinsä kodissa, kuin kahdesttaan lapsensa kanssa omassa kodissaan, väittäisin että hänellä on jonkin sortin (mielenterveys)ongelma. Useimmille se oma tupa ja oma lupa ovat niin tärkeitä, että valitsevat mieluummin sen, vaikka saisivat äidiltään passausta ja lapsenhoitoapua. Sinuna koittaisin puhua siskon kanssa lähtien siitä, että sinusta on kurja kun ette enää ole läheisiä ja sinä olet huolissasi siskostasi, kun hän ei vaikuta onnelliselta. Keskusteluyritys voi aiheuttaa riitaa, mutta tuskinpa se pahentaisi tilannetta enempää... Itse en pystyisi tuollaisessa tilanteessa olemaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Onko siskollasi kavereita? Joskus ystävät ottavat etäisyyttä, kun ensimmäinen kaveripiiristä saa lapsen.

No, masennus kävi itselläkin mielessä. Mun mies muuten sanoi, että siskoni ei vaikuta onnelliselta.. Yritin kysyä häneltä, mutta en tosiaan saanut kummoista vastausta.

Minusta myös vaikuttaa tosi tosi omituiselta, ettei siskoni halua olla lapsen kanssa omassa kodissaan, missä on kaikki laitettu lapsen varalle sekä tilaa! Äidillä pikkuruinen asunto, jossa kovin ahdasta.

Ystäviä hänellä on joitakin, heitä tapaa silloin tällöin. Ei tietenkään silloin kun äidin luona punkkaa.

 

Mielenterveysongelmia, tyytymättömyttä nykyiseen elämään.

 

Parisuhdeongelmia.

 

Minkälainen siskon miehen työ on, onko hän vapaaviikkoina koko ajan ajan kotona? Meinaan että jos siskosi ei usko pärjäävänsä lapsen kanssa kahdestaan epäilee omia kykyjään tai voimiaan tai pelkää jopa vahingoittavansa lasta? Jos hän oikeasti koko ajan äidin luona, se voisi viitata vakaviin ongelmiin lapsen kanssa

 

Sisaresi on mitä ilmeisemmin autistinen tai muuten psykoottinen ja aistiharhainen.

 

Onko hän yrittänyt raskautta pitkään ja mahdollisesti kärsinyt lapsettomuudesta? Tuo suhtautuminen lapsiisi ja että se paheni kuopuksen synnyttyä voisivat viitata siihen. Kuulostaa vähän yhdeltä mun sukulaiselta. Hänellä kaikki tosin korjaantui kun sai oman lapsen.
Lapsettomuus voi kuulemani mukaan aiheuttaa kaikennäköisiä ristiriitaisia tunteita ja jos kauan kaivattu oman lapsen syntymä ei ollutkaan sitä, mitä odotti. Lapsettomuudesta kärsivillä voi olla vaikeuksia muodostaa kiintymyssuhdetta lapseen, kun koko ajan on pelko menetyksestä. Oletko kysynyt äidiltäsi? Ehkä siskosi on jutellut hänelle.

 

Meinaan että jos siskosi ei usko pärjäävänsä lapsen kanssa kahdestaan epäilee omia kykyjään tai voimiaan tai pelkää jopa vahingoittavansa lasta? Jos hän oikeasti koko ajan äidin luona, se voisi viitata vakaviin ongelmiin lapsen kanssa

Sama tuli mieleen. Ei halua/voi/uskalla olla lapsen kanssa kahdestaan. Tullut raskaana ollessaan katumapäälle, ja siksi ei halunnut nähdä ap:nkään vauvaa?