Olin niin iloinen pitkästä aikaa ja sitten menin ja ruttasin miehen auton..

mä en kans ymmärrä tommosta parisuhdetta. siis en vaan voi käsittää. jos mulle kävis noin niin mies soittas vakuutusyhtiöön ja pistettäs auto kuntoon, rahat tulis yhteiseltä tililtä, eikä mitään syyllistämistä tai vittuilua tulis kummankaan puolelta. luultavasti mua kiukuttais se, että turhaan meni rahaa mun törppöilyn takia johon mies sanois, et kulta se on vaan rahaa!!

ei tulis mieleenkään, että se kumpi on kodinhoidontuella makselis sen niistä kodinhoidontuista, kun kyse on MEIDÄN yhteisestä perheestä, meidän lapsista, meidän elämästä ja meidän rahoista! ja näin ollut aina. ja molemmat siis olleet kodinhoidontuella eikä koskaan mietitty että sun rahat, mun rahat, sun..

Tätä ei voisi enempää peesailla. :flower:

Juu, ihan samaa mieltä!

Kerran olen miehen autoa kolhinut/ naarmuttanut, eikä todellakaan tarvinnut pelätä että mies suuttuisi. Itseäni harmitti jo valmiiksi niin kovaa, että itketti, mutta mies kulta se vain otti ja halasi :heart:

Näin meilläkin. En mäkään huuda miehelle naama punaisena kun vahinko sattuu. Käsittämätöntä. Pitää maksaa omista ( VÄHISTÄ ) rahoista ja sit saa kuitenkin vielä huudot päälle..

 

Sä olet Triplaisä ihana kun miehisen järkevästi neuvot aina täällä! :heart:

Noo, vastapainoksi ja miehisen uskottavuuden säilyttämiseksi käyn välillä joissain ketjuissa paukuttamassa päätäni ja aiheuttamassa pahennusta. :kieh:

 

olethan miettinyt oman rahallisen tilanteesi, eläkkeen jne? tajuathan sä, keskituloinen nainen menettää lapsia hoitaessaan kymmeniä tuhansia euroja tuloja 30-60 000 vähintään, plus se mitä se rokottaa eläkekertymää. toivottavasti olette edes naimisissa, koska isoin ongelma avoliitoissa on just tuo että nainen maksaa ruokia ja menoja jotka ei näy "missään" ja mies maksaa esim taloa jonka sit avoerossa saa kokonaan itselleen. nainen jää tyhjin käsin vaikka on tehnyt pitkän työn kasvattaen yhteiset lapset. naiset on just niin hölmöjä, että ne kasvattaa ne lapset ja hoitaa kodin, eikä vaadi sitä ukkoa edes vihille ja sitten kun ero tulee niin isäntä on maksanut talon, auton ja kesämökin elikkä saa ne kokonaisuudessaan itselleen ja nainen on maksanut ruokia, elikkäs masu lähtee mukana. toinen on se, ettei pidetä huolta omasta toimeentulosta, käytetään esim khh kokonaisuudessaan omiin menoihin, kun naisenkin pitäisi pystyä esim säästää ja sijoittaa rahojaan. miehet yleensä kuolee ensin ja sitten kitkutellaan jollain minieläkkeellä joka on kertynyt jostain lyhyistä sijaisuuksista. reilua meininkiä on se, että joko on yhteiset rahat joista kaikki maksetaan ja avioliitto tai muu sopimus jolla avioeron tullessa taataan se, että vaimokin saa jotain työstään... tai sitten se, että esim naisen ollessa tuilla kotona nainen saa vaikka sijoittaa kodinhoitotukensa eläkesäästämiseen ja mies maksaa ruoat ym.

muuten sitä on vaan ilmanen orja.

 

Hei manna! En lukenut muita vastauksia, mutta älä itke enää. Jossitteleminen on ihan turhaa. Joskus on vaikea keksiä selitystä, mutta kaikella on tarkoituksensa. Ehkä sinä osasit nyt huomata sen ilon mitä koit ennen tuota. Eikös ollutkin ihana tila se ilo. Pyri siihen. Pelti on vain peltiä, sitä saa uutta. Raha on vain rahaa. Murehtiminen on vain hukkaan heitettyä energiaa. Onnellisuus ja ilo ovat ihania asioita. Älä itke enää, miehesikään ei ahlua, että sinä itket. Sinä itse et halua olla surullinen.

kiitos.on vain niin vaikeaa (muutenkin),mies jatkuvasti matkoilla työn puolesta,minä kotona lasten kanssa.pienin on vasta 9kk.

Varmasti on vaikeaa, kun mies on työmatkoilla. Häneltä jää näkemättä paljon arjen iloja ja suruja. Hän ei ole fyysisesti läsnä auttamassa, mutta silti sinä tiedät, että hän on huolissaan ja miettii miten jaksat ja jaksat hoitaa perheen yksin, pikkuisenkin. Jokainen tekee joskus virheitä. Minä olen meidän perheessä se, jolle on sattunut auton kanssa. Viimeksi vuosi sitten. Mies vaan naureskeli minun pienelle peruutusturmalle. Itse olin tosi tuohtunut itselleni. Tiedän siis tunteesi. Unohda silti se vastoinkäyminen tai ainakin se tunne, mikä siitä tuli. Olet silloin onnellisempi. Ole armollinen itsellesi. Voimia.

 

Sä olet Triplaisä ihana kun miehisen järkevästi neuvot aina täällä! :heart:

Noo, vastapainoksi ja miehisen uskottavuuden säilyttämiseksi käyn välillä joissain ketjuissa paukuttamassa päätäni ja aiheuttamassa pahennusta. :kieh:

Se suotakoon välillä.

 

Hei manna! En lukenut muita vastauksia, mutta älä itke enää. Jossitteleminen on ihan turhaa. Joskus on vaikea keksiä selitystä, mutta kaikella on tarkoituksensa. Ehkä sinä osasit nyt huomata sen ilon mitä koit ennen tuota. Eikös ollutkin ihana tila se ilo. Pyri siihen. Pelti on vain peltiä, sitä saa uutta. Raha on vain rahaa. Murehtiminen on vain hukkaan heitettyä energiaa. Onnellisuus ja ilo ovat ihania asioita. Älä itke enää, miehesikään ei ahlua, että sinä itket. Sinä itse et halua olla surullinen.

kiitos.on vain niin vaikeaa (muutenkin),mies jatkuvasti matkoilla työn puolesta,minä kotona lasten kanssa.pienin on vasta 9kk.

Varmasti on vaikeaa, kun mies on työmatkoilla. Häneltä jää näkemättä paljon arjen iloja ja suruja. Hän ei ole fyysisesti läsnä auttamassa, mutta silti sinä tiedät, että hän on huolissaan ja miettii miten jaksat ja jaksat hoitaa perheen yksin, pikkuisenkin. Jokainen tekee joskus virheitä. Minä olen meidän perheessä se, jolle on sattunut auton kanssa. Viimeksi vuosi sitten. Mies vaan naureskeli minun pienelle peruutusturmalle. Itse olin tosi tuohtunut itselleni. Tiedän siis tunteesi. Unohda silti se vastoinkäyminen tai ainakin se tunne, mikä siitä tuli. Olet silloin onnellisempi. Ole armollinen itsellesi. Voimia.

on tää hullua,koitat säästää esim.lasten vaatteissa ostamalla alesta isompia kokoja jne.ja sitten yksi pieni erhe ja lasku on ainakin sen 500e.mitä järkeä tässä on!?miksi aina sakotetaan pienestä..

 

Jotenkin tosi ahdistava ketju, vahinkoja sattuu kaikille se on ihan inhimillistä, meillä onneksi yhteiset rahat, en joutui mihinkään perikatoon jos vahingossa auton runttaisin, yhdessä sen korjaus maksettaisiin.

 

Hei manna! En lukenut muita vastauksia, mutta älä itke enää. Jossitteleminen on ihan turhaa. Joskus on vaikea keksiä selitystä, mutta kaikella on tarkoituksensa. Ehkä sinä osasit nyt huomata sen ilon mitä koit ennen tuota. Eikös ollutkin ihana tila se ilo. Pyri siihen. Pelti on vain peltiä, sitä saa uutta. Raha on vain rahaa. Murehtiminen on vain hukkaan heitettyä energiaa. Onnellisuus ja ilo ovat ihania asioita. Älä itke enää, miehesikään ei ahlua, että sinä itket. Sinä itse et halua olla surullinen.

kiitos.on vain niin vaikeaa (muutenkin),mies jatkuvasti matkoilla työn puolesta,minä kotona lasten kanssa.pienin on vasta 9kk.

Varmasti on vaikeaa, kun mies on työmatkoilla. Häneltä jää näkemättä paljon arjen iloja ja suruja. Hän ei ole fyysisesti läsnä auttamassa, mutta silti sinä tiedät, että hän on huolissaan ja miettii miten jaksat ja jaksat hoitaa perheen yksin, pikkuisenkin. Jokainen tekee joskus virheitä. Minä olen meidän perheessä se, jolle on sattunut auton kanssa. Viimeksi vuosi sitten. Mies vaan naureskeli minun pienelle peruutusturmalle. Itse olin tosi tuohtunut itselleni. Tiedän siis tunteesi. Unohda silti se vastoinkäyminen tai ainakin se tunne, mikä siitä tuli. Olet silloin onnellisempi. Ole armollinen itsellesi. Voimia.

on tää hullua,koitat säästää esim.lasten vaatteissa ostamalla alesta isompia kokoja jne.ja sitten yksi pieni erhe ja lasku on ainakin sen 500e.mitä järkeä tässä on!?miksi aina sakotetaan pienestä..

Noinkin uudessa autossa ei uutta puskuria taatusti saa 500 eurolla. Plus lokarin oikaisu, kittaus ja maalaus. Sanoisin, että 1500, vähintään.

 

Jotenkin tosi ahdistava ketju, vahinkoja sattuu kaikille se on ihan inhimillistä, meillä onneksi yhteiset rahat, en joutui mihinkään perikatoon jos vahingossa auton runttaisin, yhdessä sen korjaus maksettaisiin.

No ahdistava on olokin.Voi olla että mies maksaakin korjauksen,jotenkin vaan pidän itsestään selvyytenä että itse maksan töppini.

 

Jotenkin tosi ahdistava ketju, vahinkoja sattuu kaikille se on ihan inhimillistä, meillä onneksi yhteiset rahat, en joutui mihinkään perikatoon jos vahingossa auton runttaisin, yhdessä sen korjaus maksettaisiin.

No ahdistava on olokin.Voi olla että mies maksaakin korjauksen,jotenkin vaan pidän itsestään selvyytenä että itse maksan töppini.

Meillä perhe on "yhteisyritys" ja ilot ja surut yhteisiä. Kuten rahatkin. Molemmat tuovat osansa ja yhdessä hoidetaan laskut samalta tililtä.

 

Toinen kysyy apua rutattuaan auton ja porukkaa lyttää lähes koko pari suhteen... Reilua hei!

Manna, voin hyvin käsittää miten tuommonen stressaa ja ahistaa. Ite kanssa haluan tietää heti miten jatkossa ja jos en saa tietää nii hypin seinille. Toivottavasti selviää pian paljonko tuo kustantaa :hug:

 

Toinen kysyy apua rutattuaan auton ja porukkaa lyttää lähes koko pari suhteen... Reilua hei!

Manna, voin hyvin käsittää miten tuommonen stressaa ja ahistaa. Ite kanssa haluan tietää heti miten jatkossa ja jos en saa tietää nii hypin seinille. Toivottavasti selviää pian paljonko tuo kustantaa :hug:

Just näin.Parisuhde on ihan kunnossa,en ymmärrä miksi miehen pitäs maksaa mun mokani,ja vielä hänen autonsa (mulla on oma pikku pirssini jota harvemmin käytän).ja haluan tietää HETI mitä tuo korjaus maksaa!

 

Toinen kysyy apua rutattuaan auton ja porukkaa lyttää lähes koko pari suhteen... Reilua hei!

Manna, voin hyvin käsittää miten tuommonen stressaa ja ahistaa. Ite kanssa haluan tietää heti miten jatkossa ja jos en saa tietää nii hypin seinille. Toivottavasti selviää pian paljonko tuo kustantaa :hug:

Just näin.Parisuhde on ihan kunnossa,en ymmärrä miksi miehen pitäs maksaa mun mokani,ja vielä hänen autonsa (mulla on oma pikku pirssini jota harvemmin käytän).ja haluan tietää HETI mitä tuo korjaus maksaa!

No soita Volvo-liikkeeseen.