Ihmelapsi
Synnyin vuonna 1979 raskausviikolla 23 vain 315 gramman painoisena ja 17 cm pituisena. Ihme kyllä minä aloin hengittämään syntymäni jälkeen, mutta lääkärit sanoivat, että eläjäksi minusta ei olisi. Siitä vanhemmat suuttuivat niin, että isä vei minut sairaalasta kotiin heti syntymäni jälkeen, jossa hän kietoi minut vanuun ja laittoi pahvilaatikkoon vanuun kiedottujen kuumavesipullojen keskelle. Äiti lypsi salaa sairaalassa rinnoista maitoa pulloon, jonka isä vei sinne aina käydessään katsomassa äitiä ja isä antoi minulle sitä maitoa pipetillä joka toinen tunti vain pari milliä kerrallaan. Sitten kun äiti pääsi kotiin, niin hän alkoi hoitamaan ja ruokkimaan minua. En minä tarkkaan oikein tiedä, että mitä kaikkea hän minulle pipetillä annettuihin rintamaitoannoksiin lisäsi, mutta ilmeisesti siinä oli ainakin öljyä, appelsiinimehua, luujauhoa, vitamiinitippoja ja kermaa. Sillä sekoituksella minä kasvoin hyvin ja kehityinkin niin hyvin, että jo puolen vuoden iässä olin yhtä kehittynyt kuin muut saman ikäiset lapset. Sen jälkeen kehitys oli niin huimaa, että aloitin esimerkiksi koulun jo 5-vuotiaana ja jo 15-vuotiaana minä valmistuin lääkäriksi.