ongelmia kotona, miten te toimisitte?

Kertokaa käytännön vinkkejä midän arjen pyörittämiseen.
Meillä 3 lasta, kaikki jo koululaisia, nuorinkin kohta 10.
Meillä molemmilla epäsäännöllinen työaika, minulla lisäksi työmatkaa n. 50 km suuntaan.
Mies on ns. ulkpuolinen jäsen perheessämme.
hänellä "on oikeus katsoa telkkaria, lukea lehtä" yms.
Tekee omasta mielestään kyllä kotitöitä. Saataa joskus laittaa astianpesukoneen pyörimään tai pyykit koneeseen. Astianpesukonettä ei tyhjää, ja harvemmin niitä pyykkejäkään.
Minä huolehdin siivoukset, laskut, ruuat, kaupassakäynnit, lasten harrastukset, lapsen lääkäri reissut (erityislapsi), kaikki joulu, synttärilahjat yms. muistamiset on minun vastuulla.
Olen yrittänyt tehdä kaiken -jaksamisen äärirajoillakin, ei apua, olen yrittänyt puhua asiasta ei apua.
Lasten kanssa hän ei tee mitään, jos en erikseen pyydä /sano /ehdota. Varsinkin nuorin, poika, oireilee; oletan sen olenvan huomion hakua.
Toisaalta en haluaisi erotakaan. Mitä te tekisitte

 

Kertokaa käytännön vinkkejä midän arjen pyörittämiseen.
Meillä 3 lasta, kaikki jo koululaisia, nuorinkin kohta 10.
Meillä molemmilla epäsäännöllinen työaika, minulla lisäksi työmatkaa n. 50 km suuntaan.
Mies on ns. ulkpuolinen jäsen perheessämme.
hänellä "on oikeus katsoa telkkaria, lukea lehtä" yms.
Tekee omasta mielestään kyllä kotitöitä. Saataa joskus laittaa astianpesukoneen pyörimään tai pyykit koneeseen. Astianpesukonettä ei tyhjää, ja harvemmin niitä pyykkejäkään.
Minä huolehdin siivoukset, laskut, ruuat, kaupassakäynnit, lasten harrastukset, lapsen lääkäri reissut (erityislapsi), kaikki joulu, synttärilahjat yms. muistamiset on minun vastuulla.
Olen yrittänyt tehdä kaiken -jaksamisen äärirajoillakin, ei apua, olen yrittänyt puhua asiasta ei apua.
Lasten kanssa hän ei tee mitään, jos en erikseen pyydä /sano /ehdota. Varsinkin nuorin, poika, oireilee; oletan sen olenvan huomion hakua.
Toisaalta en haluaisi erotakaan. Mitä te tekisitte

 

Meillä perheessä aivan samalainen tilanne ollut vuosia. Vihdoin ja viimein sain itseäni niskasta kiinni ja ilmoitin miehelleni että perheemme tarvitsee apua. Varasin ajan perheneuvolaan ja ilmoitin milloin aika on. Menin yksin, mies ei tullut mukaan. Saanpahan itse apua voimavaroja ja neuvoja jaksamiseen. Meillä ongelman ydin on se että mies ollut ilmiselvästi masentunut vuosia ja nyt hänen pitäisi se myöntää vaan itselleen ja ottaa apu vastaan. Koko perhe kärsii ja se ei ole oikein.

 

astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö sujuu lapsiltakin. Lapset mukaan myös siivoukseen. Jonkinlainen vuorosysteemi ja tehtävälista, jonka mukaan kotityöt hoidetaan. Systeemin alkuun saaminen vaatii oman panostuksensa, mutta jos panostat siihen, niin pian helpottaa.

Onko teillä kuivausrumpu? Se vähentää pyykkien kanssa tarvittavaa aikaa. Turhiat työt kannattaa karsia pois. Kun on jo noinkin isot lapset, niin siivousta voi vähentää. Imurointi riittää ja viikkosiivouksen väliä voi harventaa (jos teillä on sellainen). Kun paikat pitää jatkuvasti kunnossa, niin siisteystaso pysyy hyvänä. Lahjamuistamisia voi hyvin vähentää, sillä ihmisillä on liikaa turhaa tavaraa eivätkä he kaipaa lisää rojua.

 

Niin no mitä haluat lapsillesi opettaa perheestä

 

Niin no mitä haluat lapsillesi opettaa perheestä

Haluaisin että perheen toinen aikuinen, osallistuisi aidosti perheen arkeen, en vain käskyjen mukaan tekemistä.
Haluan että aikuiset voi luottaa että kumpikin tekee oman osuuntensa.

 

astianpesukoneen tyhjennys ja täyttö sujuu lapsiltakin. Lapset mukaan myös siivoukseen. Jonkinlainen vuorosysteemi ja tehtävälista, jonka mukaan kotityöt hoidetaan. Systeemin alkuun saaminen vaatii oman panostuksensa, mutta jos panostat siihen, niin pian helpottaa.

Onko teillä kuivausrumpu? Se vähentää pyykkien kanssa tarvittavaa aikaa. Turhiat työt kannattaa karsia pois. Kun on jo noinkin isot lapset, niin siivousta voi vähentää. Imurointi riittää ja viikkosiivouksen väliä voi harventaa (jos teillä on sellainen). Kun paikat pitää jatkuvasti kunnossa, niin siisteystaso pysyy hyvänä. Lahjamuistamisia voi hyvin vähentää, sillä ihmisillä on liikaa turhaa tavaraa eivätkä he kaipaa lisää rojua.

sinua ei sitten haittaa että ukko on vapaamatkustaja? Taidat olla itse sellainen.

 

No mun kotona ei kyllä kukaan alkais tolleen loisimaan. Sanoisin että käytös muuttuu nyt tai se on morjens!

 

Sanot, pyydät ja ehdotat miehelle useammin niitä tekemisiä. Ja lapset myös tekemään osansa, vain tekemällä oppii. Mieti ihan, miten he tulisivat toimeen ilman sinua, mitä heidän kuuluisi oppia tekemään - miehenkin Varmaan joudut patistamalla patistamaan muita hommiin, pistä mies vaikka valmiin kauppalistan kanssa kauppaan ostoksille kerran viikkoon. Sitten vaikka siirrät jonkun lasten harrastemenoista miehen kontolle jne. Osa oppii helpommin, osa vaatii jatkuvaa patistelua. Meillä esimerkiksi nuorin koululainen on kaikkein oma aloittisin ja osaa tehdä asioita sanomattakin, jästipäisimmälle joutuu aina huomauttamaan, että edes jotain tapahtuisi. Rupeat siirtämään sitä vastuuta kaikesta miehellekin. Kertarysäys voi olla liikaa, mutta vähitellen.

Sen lisäksi voit ruveta ottamaan aikaa itsellesi, lapsetkin ovat niin isoja, etteivät tarvitse joka hetkeksi enää lastenvahtia.

 

sinua ei sitten haittaa että ukko on vapaamatkustaja? Taidat olla itse sellainen.

Nuorin lapsi on jo melkein 10- vuotias, joten oletan, että miehen ulkopuolisuus ei ole mikään uusi asia. Jos näin on ollut jo yli vuosikymmen, niin pikaista muutosta ei ole odotettavissa tilanteeseen ainakaan miehen taholta. Sen vuoksi on varmenpaa halea helpotusta tilanteeseen muuten kuin odottamalla, että miehen toiminta muuttuu. Kun lapsetkin ovat jo noin isoja, niin on luontevaa, että he tekevät myös kotitöitä. Toki jos miehen saa osallistumaan enemmän, niin siitä on apua. Mutta sen varaan ei voi laskea paljon, koska miehen oma käsitys on, että hän tekee jo riittävästi kotitöitä.

En ole vapaamatkustaja. Oma tilanteeni on ollut aikatavalla ap:n tilanteen kaltainen. Elämä oii pakkotahtista eikä oma aikaa ollut lainkaan. Mutta lasten tultua kouluikään alkoi jo helpottaa.

 

Yksi apu voisi olla yhteinen aika miehen kanssa ilman lapsia. Katsoin äsken loppuosan Inhimillisestä tekijästä. Siinä erityislasten äidit kertoivat kokemuksistaan. Loppuosassa yksi mainitsi että terveydenhoitaja oli kertonut hänelle lapsen syntymän jälkeen, että 80 prosenttia erityislasten vanhemmista eroaa. Ohjelmassa olevat äidit korostivat yhteisen ajan tärkeyttä. Olisiko mahdollista järjestää pieniä lomia ja irtiottoja miehen kanssa kahdestaan. Jospa se auttaisi yhteisen sävelen löytymiseen. Ap:llekin tekisi hyvää päästä välillä hengähtämään lapsista ja kotitöistä.

 

En onnistunut löytämään kertomuksestasi mitään traagista. Meillä päätoimisesti miesten työt on miehelle, ja naisten työt naiselle, eikä ongelmia näin ollen ole tällä saralla. Miehesi jopa jonkin verran osallistuu hommiisi kertomuksesi mukaan. Meillä tosin laskujen maksu kuuluu toiselle osapuolelle, mutta kaikki tavallaan. Teidän lapset on jo aika isojakin, että eihän he nyt aivan täysin avuttomia ole hekään. Aika suppeasti olet kyllä varmaan sitten kertonut arjestanne, kun en tosiaan löytänyt mitään ylitsepääsemättömän hankalaa siinä. Lasten kannalta tosin varmaan olisi kiva, mikäli isä viettäisi heidän kanssa aikaa jollakin tavalla esim., siis vaikka ihan vain pelaamalla lautapelejä, tai jotenkin muuten. Teidän parisuhteellekin tekisi varmaan hyvää, jos vaikka silloin tällöin (kerran kuussa?) viettäisitte edes pienimuotoisen leffa-/ ravintolaillan? Useamminkin voi viettää iltaa yhdessä, eikä se vaadi lähtemään kotioloista minnekään. Tee ehdotuksia! Jospa miehesi kävisi vaikka lastenne kanssa keilaamassa? Sinun kanssasi keilaamassa? Koittakaa keksiä jotain!

 

Eroa

 

Epek sen sanoikin. Mies on varmasti tiennyt, mihin sekaantuu. Ns. ulkopuolinen jäsen, mitä sekin on tarkoittavinaan? Jos hän asuu kanssanne ja haluaa olla osa perhettä, hän myös osallistuu sen pyörittämiseen. En nyt tarkoita, että hänen pitäisi lasten asioita hoitaa (olette varmaan sopineet, miten toimitte), mutta kaupassa käymiset, siivoukset yms. kuuluvat kaikille kykeneville samassa taloudessa asuville. Jos vielä lapset kärsii, kannattaako jatkaa? Mitä saat itse irti tuollaisesta suhteesta? Jos hän ei halua olla osa perhettä, tiedät mitä tehdä.

 

Epek sen sanoikin. Mies on varmasti tiennyt, mihin sekaantuu. Ns. ulkopuolinen jäsen, mitä sekin on tarkoittavinaan? Jos hän asuu kanssanne ja haluaa olla osa perhettä, hän myös osallistuu sen pyörittämiseen. En nyt tarkoita, että hänen pitäisi lasten asioita hoitaa (olette varmaan sopineet, miten toimitte), mutta kaupassa käymiset, siivoukset yms. kuuluvat kaikille kykeneville samassa taloudessa asuville. Jos vielä lapset kärsii, kannattaako jatkaa? Mitä saat itse irti tuollaisesta suhteesta? Jos hän ei halua olla osa perhettä, tiedät mitä tehdä.

Jostain syystä sain ensin käsityksen, että mies ei ole lasten isä, mutta ilmeisesti on. Eli myös lasten asioita kuuluu hoitaa, ja siihenkin voi sopia jonkinlaisen jaon. Toisaalta, jos miestä ei kiinnosta, ei sitä pakollakaan saa aikaan. Asumiserokin voisi olla hyvä ratkaisu.