Onko 1,5-vuotiaani teistä kovin arka?

Vai onko tässä iässä jotenkin yleistäkin pieni epäluuloisuus?

Aiemmin kun ei ole juurikaan vierastanut tms mutta nyt on kyläpaikoissakin enempi sylissä kiinni ja selvästi kattoo etenkin vieraita miehiä vähän vinoon... aikansa lämmettyään kyllä yleensä uskaltautuu vähän leikkimäänkin.

On myös aloittanut päiväkodissa noin kk sitten. Sekin varmaan voi osin tehdä tämmöistä epäluuloisuutta

Mutta siis onko tässä iässä yleistä tuo ujous/arkuus? Minkälaisia teidän muiden 1,5- vuotiaat on?

 

Vai onko tässä iässä jotenkin yleistäkin pieni epäluuloisuus?

Aiemmin kun ei ole juurikaan vierastanut tms mutta nyt on kyläpaikoissakin enempi sylissä kiinni ja selvästi kattoo etenkin vieraita miehiä vähän vinoon... aikansa lämmettyään kyllä yleensä uskaltautuu vähän leikkimäänkin.

On myös aloittanut päiväkodissa noin kk sitten. Sekin varmaan voi osin tehdä tämmöistä epäluuloisuutta

Mutta siis onko tässä iässä yleistä tuo ujous/arkuus? Minkälaisia teidän muiden 1,5- vuotiaat on?

Meillä ainakin oli tuollaista epäluuloisuutta, kun ovat perusluonteeltaankin ujoja ja harkitsevaisia tyyppejä. Samanikäinen kummityttö on luonteeltaan rohkeampi, mutta aloitti päivähoidon tuossa iässä ja sen myötä ripustautui vanhempiin tiukemmin. Aikaa myöten helpotti, kun lasten antoi totutella tilanteisiin ja ihmisiin omaantahtiin.

 

Tuskinpa on mitenkään poikkeuksellinen.
Meillä toinen lapsi ei ole koskaan osannut ujostella/vierastaa. Häneltä puuttuu suodatin ja saattaa ihan vieraallekin hölistä ja pölistä.
Toinen lapsi on tosi ujo ja vierasti jo ihan vastasyntyneestä asti (tämä on fakta, ihan sama, mitä tutkimustulokset sanovat, hän oli syntyjään hitaastilämpiävä), edelleenkin vaikenee vieraitten tullessa juttelemaan, vähän tutummankaan ihmisen edessä ei välttämättä saa sanottua yhtään mitään.