"Onko sinulla lapsia?"

Työelämän ihanien esimiesten takia pelkään, että opiskelun myötä työharjoitteluun mennessä tämä kysymys tulee taas ilmi!
Olen tehnyt alan töitä, omia lapsia ei ole.
En halua, että minua lokeroidaan!

Eikös työharjoittelussa ja näyttöihin mennessä ole samat pelisäännöt kun työelämässä ettei henkilökohtaisuuksiin saa mennä? En ainakaan aio vastata tai sanon ystävällisesti etten halua puhua yksityisasioista töissä. Kuitenkin saattaa olla joskus tuleva työpaikka, enkä halua olla töykeä vaikka joku työkaveri kysyisi jotakin hyvää hyvyyttään. Talossa ollaan 5 viikkoa mikä on lyhyt aika. Tämmöset turhat yksityiselämän utelut saa kiehumaan vaikkei olekaan mitään salattavaa. Muilla samoja kokemuksia?
N25

 

Käyn ensin tutustumassa työpaikkaan ja juttelen työpaikkaohjaajani kanssa. Tämän hetken uteluita siis (tilanne kuin joskus aivan uskomattomasta työhaastattelusta) lähinnä osaan jo kauhulla ja ärsyyntyneenä odottaa kun istutaan alas, työn lomassa se on helppo sivuuttaa. Ap

 

Tuo nyt on jotain ihan omaa kuvitelmaa, että ihminen jotenkin haitallisesti "lokeroitaisiin" sen perusteella, onko lapsia vai ei.

Ei tavallinen ihminen ajattele noin, vaan se on ihan neutraali juttu onko lapsia vai ei.

Enemmänkin on niin, että kumman maineen saat, jos et yhtään mitään halua itsestäsi paljastaa työkavereille.

 

Tuo nyt on jotain ihan omaa kuvitelmaa, että ihminen jotenkin haitallisesti "lokeroitaisiin" sen perusteella, onko lapsia vai ei.

Ei tavallinen ihminen ajattele noin, vaan se on ihan neutraali juttu onko lapsia vai ei.

Enemmänkin on niin, että kumman maineen saat, jos et yhtään mitään halua itsestäsi paljastaa työkavereille.

Entä jos on keskenmeno/lapsi kuollut niin luu kurkkuun vaan?

Mitä ne noilla tiedoilla hei tekee! Lapsettomille kaikki illat ja vkl? Jep..

Normaali ihminen, joka on kuullut jankutusta joko teette lapsia ajattelee juuri noin. Oli kysymys lapsista töissä tai sukujuhlassa.

 

Naisvaltainen ala=lokeroidaan jo pärstäkertoimesta ja KAIKESTA MUUSTA MINKÄ IRTI SAA!

 

Naisvaltainen ala=lokeroidaan jo pärstäkertoimesta ja KAIKESTA MUUSTA MINKÄ IRTI SAA!

Huomattu on. Minusta on kohteliasta sanoa että en ole tottunut perheasioista puhumaan töissä. Toiset vaan kokee tungettelevana kun sitä epäasiallisissa yhteyksissä on toitotettu. Itsestäni voin kertoa ummetus ha lammet. Ap

 

Ummet ja lammet ap

Muilla kokemuksia?

 

Ja kyseessä siis työ, missä ollaan lasten kanssa tekemisissä. Siksi ajattelin erityisesti, että lokeroidaan ne jotka enemmän osaa ja ne jotka osaa vähemmän. Opettaja koulussa on kysynyt paljon vastauksia lapsia koskeviin asioihin niiltä opiskelijoita, joilla on lapsia. Siinäkin on tottunut siihen että olevinaan ei ole niin taitava lasten kanssa jos on ollut "vaan" töissä kun että on oma lapsi. Ahkerasti olen viitannut!

Tai sitten mulla on ikäkriisi..

Jatketaan tästä huomenna. Ap

 

Lapsiläheisiä töitä vähänkin kauemmin tehneet tietävät kyllä, että ei kyky pärjätä lasten kanssa töissä ole sidoksissa siihen, onko itse vanhempi vai ei.

 

Lapsiläheisiä töitä vähänkin kauemmin tehneet tietävät kyllä, että ei kyky pärjätä lasten kanssa töissä ole sidoksissa siihen, onko itse vanhempi vai ei.

Ei tunnu sille kun olen työhaastattelussa ollut. Mutta toivotaan näin. Ap

 

Kyselläänkö 25 vuotiailta jo vai että onko lapsia... Ei kovin monella niin nuorella kumminkaan ole.

 

Naisvaltainen ala=lokeroidaan jo pärstäkertoimesta ja KAIKESTA MUUSTA MINKÄ IRTI SAA!

No kyllä sitä selän takana puhumista ja juoruilua on vaikka muille jakaa, mutta sen antaa vaan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos (plus mahdollisesti nauraa sille ja provosoi muut hankkimaan itsestä entistä irvokkaamman kuvan). Tai jos ei siihen pysty, niin kostaa sen panettelun toisille vähintään samalla mitalla (keinot ovat vapaat).

Jos ei tuohon kykene tai ottaa panettelusta liian kovan stressin niin on valitettavasti väärällä alalla. Sitten kannattaa mieluummin kouluttautua vaikka jollekin tekniselle miesvaltaiselle alalle.

 

No kyllä sitä selän takana puhumista ja juoruilua on vaikka muille jakaa, mutta sen antaa vaan mennä yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos (plus mahdollisesti nauraa sille ja provosoi muut hankkimaan itsestä entistä irvokkaamman kuvan). Tai jos ei siihen pysty, niin kostaa sen panettelun toisille vähintään samalla mitalla (keinot ovat vapaat).

Jos ei tuohon kykene tai ottaa panettelusta liian kovan stressin niin on valitettavasti väärällä alalla. Sitten kannattaa mieluummin kouluttautua vaikka jollekin tekniselle miesvaltaiselle alalle.

Kyllä siellä miehetkin juoruaa.

 

Lähäriksikö ap opiskelee?

 

No en ole kyllä koskaan ajatellut, että lasten olemassa olon kysely olisi jotain suunnatonta urkkimista tai lokerointia. Pikemminkin small talkia, kun yritetään keksiä uuden ihmisen kanssa jotain keskustelun aihetta.

 

No en ole kyllä koskaan ajatellut, että lasten olemassa olon kysely olisi jotain suunnatonta urkkimista tai lokerointia. Pikemminkin small talkia, kun yritetään keksiä uuden ihmisen kanssa jotain keskustelun aihetta.

Näin mäkin oon ajatellut...

Ja työhaastattelussa myös voi olla erittäin ihmistä avaava kysymys, jos on lapsia. Samaa kategoriaa kuin pidätkö ruoanlaitosta? Jos ihminen tykkää siitä, niin voidaan jutella siitä ja samalla tutustua.

Kauheeta kun mitään uskalla enää kysyä tutustuessa uusiin ihmisiin....

 

No en ole kyllä koskaan ajatellut, että lasten olemassa olon kysely olisi jotain suunnatonta urkkimista tai lokerointia. Pikemminkin small talkia, kun yritetään keksiä uuden ihmisen kanssa jotain keskustelun aihetta.

Näin minäkin ajattelen. Enkä aikanaan kokenut että lapsettomat ois vastaan lapselliset. Tai se ois jotain kamalaa urkkimista jos uudelta kysäisee että onko lapsia. Meidän talossa joillain on ja joillain ei,ketään ei panna eriviivalle sen takia.

 

Ihan neutraalina kysymyksenä mäkin tuota pitäisin ja se on niitä ensimmäisiä, kun ei oikein muuta keksi ja kehtaa kysyä. Tosin itse olen puinut opiskelijoideni kanssa kaikki miesasiat ja muut henkilökohtaisuudet, myös ne "vaikeammat" lapsiin liittyvät kuten keskenmenot yms. läpi, että...

Ja etteikö lapsettomuus vaikuttaisi työskentelyysi..? Oletko vasta aloittanut opiskelut? Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Sulla ei ole sitä omaa lasta mihin verrata ja se voi olla positiivinen juttu. Toisaalta sulla ei ole käsitystä pikkulapsiajan arjesta, voi olla teoriatietoa, mutta ihan oikeasti sitä ei tiedä mitä se on ellei ole kokenut. Se taas ei vaikuta kykyyn olla lapsen kanssa, mutta vanhempien "ymmärtämiseen" voi vaikuttaa. Tai sitten ei. Sitten taas vanhemmilla ja perheilläkin on erilaisia elämäntilanteita. Esim. itsestä tuntui kurjalta kohdun ulkopuolisen jälkeen nähdä päivittäin lapsen päiväkodissa raskaana oleva hoitaja. Mutta elämä on. Kaikilla näitä juttuja on. Joskus sen ääneen sanominen voi helpottaakin. Jokainen toki vetää itse sen rajan, itsekin olin opiskeluaikana arempi. Mutta joka tapauksessa jokaisessa työntekijässä on vahvuuksia ja heikkouksia. Ei ole kahta samanlaista. Lapsiakaan ei ole, eikä vanhempia. Luonteenpiirteetkin vaikuttaa. Älä vastaa kysymyksiin arastellen vaan ole varma omasta ammattitaidosta ja vahvuuksistasi! Et millään voi miellyttää kaikkia.

 

ööyyykei... enpä olisi arvannut, että joku kysymyksestä jotenkin loukkaantuisi. Töissä ihminen viettää niin paljon valveillaoloajastaan, että minusta on ihan kiva tuntea ihmiset joiden kanssa tuon aikani vietän. Tarkoitus ei ole udella, vaan oppia tuntemaan. Pelkkiä työasioita juttelemalla ei minusta opi toisesta mitään.

Kysymys lapsista on ihan yhtä normaali, kuin että mitä harrastat tai miten noin ylipäänsä vietät aikasi tämän työpäivän jälkeen. Ei ainakaan mulla ole tausta-ajatuksena udella jotain ideologiaa siitä, että haluaako olla lapseton, kärsiikö ehkä lapsettomuudesta tai onko jollekin lapset kaikki kaikessa ja koko elämä.

 

Palkkaan aika ajoin keikkalaisia minulle töihin. En lokeroi ihmistä saati kokisin tarvetta vain udella toisen yksityiselämästä, mutta on hyvä hieman tietää taustoista ja niiden vaikutuksesta työntekijän työpanokseen. Jos esim. on ongelmia lasten hoitopaikoista ja ne vaativat työntekijältä paljonkin järjestelyaikaa, niin pääsemme silloin sopimaan työajoista järkevämmin. Sillä lapset ovat yksi merkittävin syy työaikajärjestelyihin minun edustamallani sektorilla työajan painottuessa iltoihin ja viikonloppuihin. Joten jos keikkalainen vastaa olevansa lapseton pystyn kysymään kävisikö sellaiselle työntekijälle joskus auttaa minua aikana, jolloin äidit tai isät joutuvat jo kiirehtimään lapsiaan pois tarhoista.

Tietysti on osattava kysyä sopivassa paikassa ja sopivalla hetkellä. Kaikki keikkalaiseni ovat pääsääntöisesti olleet ihania työntekijöitä ja kertovat kysymättäkin yksityisasioistaan. Siksi uskon, että luottamus on ensi kädessä työnantajan vastuulla ja työntekijän on koettava olonsa turvalliseksi yrityksessäni. Ja toivon, että työntekijä sitä myös arvostaa.

 

No eihän tuota saisi lain mukaan kysyä.
Ja todellakin, jos kyse muutaman viikon hommasta, niin erityisen typerää kysyä.

Mutta ei ikinä kannata kieltäytyä vastaamasta "yksityiselämään" vedoten, silloin vaikuttaa heti hankalalta tyypiltä tai että salailee jotain, eikä varmasti saa paikkaa.

 

Työhaastattelussa kysymys ei ole oikein sallittu tai sopiva, koska tällaiset asiat ei saisi vaikuttaa rekrytointipäätökseen, eikä perhesuhteisiin liittyviä tietoja saisi siten edes kerätä. Käytännössä minultakin on kysytty asiasta lähes poikkeuksetta ja pakkohan siihen on vastata. Mutta asia harmittaa, koska tuntuu ja on maalaisjärjen ja tutkimustiedon valossakin selvää, että pienten lasten vanhempia syrjitään työelämässä. Aiheuttaahan lapset työnantajille yleensä kuluja tilapäisten hoitovapaiden muodossa. Lasten kanssa työskenteleville omat lapset voivat toisaalta olla plussakin, joten niillä aloilla tätä vaikutusta ei välttämättä ole.

Mutta noin muuten kysymys on minusta harmitonta small talkia, ei mitään ylenpalttista urkkimista.