Onko täällä ketään joka olisi ollut pitkään syrjäytynyt, mutta tullut sitten "normaaliksi"?

Esim. 10 vuotta istunut vaan kotonaan pelaten tietokonepeliä, laiminlyöden kotityöt, ihmissuhteet, liikunnan, terveytensä ja valtaosan kaikesta muustakin.

Mutta sitten jossain vaiheessa saanut elämänsä kuntoon ja hankkinut koulutuksen ja työn, alkanut muutenkin huolehtia asioista sekä ehkä myös hankkinut parisuhteen ja lapsia.

Mikä sen elämänmuutoksen siinä tapauksessa aikaansai ja miten se oli mahdollinen?

 

Jouduin 90-luvun alkupuolella työttömäksi. Piti olla lomautettu toistaiseksi joka muutettiin sitten muotoon irtisanottu. Joten noin 14v. kestänyt työsuhteeni päättyi ko. firmassa siihen. Olin noin kuutisen vuotta työttömänä. Hieman jo jossain vaiheessa alkoi tuntua siltä että en enää koskaan töitä saisi. Kävin toki "työppärin" kursseilla ja työharjotteluissa. Hakeuduin myös kolmisen kertaa työllistämistöihin työttömyyteni aikana. Pyrin myös pitämään harrastuksistani kiinni (pallopelit ja musiikki). Myös oma perhe piti minua lujasti kiinni arjessa ja arkirutiineissa. En voi kuitenkaan väittää ettenkö olisi tuntenut itseäni jossain määrin syrjäytyneeksi. En käynyt missään maksullisissa tapahtumissa, en matkoilla, konserteissa en myöskään baareissa. Näin pitkä työttömyysaika aiheuttaa vääjäämätä taloudellisia ongelmia jopa velkaantumista. Ystäväpiiri muuttui aika totaalisesti työttömyysaikanani. En silti alkanut ryyppäämään, rikkomaan perhettäni enkä ihmissuhteitani yleensäkään. Vaikka sosiaaliset paineet olivat jo silloin kovat työttömiä kohtaan. Lopulta päätin hakea työpaikkaan johon en koskaan olisi halunnut mennä ja tulinkin sinne valituksi. Siellä olen vieläkin vaikka vuodet eivät ole mitenkään miellyttävämmäksi työpaikkaa muokanneet. Vuosien aikana vaihtelevat työaikamuodot ja raskas vuorotyö eivät ole mitenkään lisänneet sosiaalisia kontaktejani. Oikeastaan päinvastoin. Eli voidaankin kysyä minun kohdallani olenko syrjääntyneempi nyt työssä olessani kun työttömänä.

 

Minä olin kotona joitakin vuosia wowia pelaten, enkä siivonnut kertaakaan tuona aikana. Se loppui, kun rahat loppuivat (en ollut edes ilmoittautunut työttömäksi)... sain töitä heti kun sitä viitsin hakea, ja siihen loppui se. Tämän vuoksi minusta tuo Suomen liian hyvä sosiaaliturva ja läheisten ylenmääräinen ymmärtäminen on suurin syy syrjäytymiseen. Minäkin tarvitsin rahojen loppumisen aiheuttaman potkun persuksiin ja sukulaisten ilmoituksen, että rahaa ei muuten tipu ellen mene töihin. Olisin todennäköisesti edelleen kotona wowia pelaamassa, jos olisin ilmoittautunut työttömäksi ja saanut Kelan tuet lorvimiselleni.

 

Minuakin kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia. Itse olen puoli vuosikymmentä ollut täysin syrjäytynyt. Välillä tulee halu edes jollain lailla tarrautua takaisin yhteiskuntaan kiinni, mutta pienimuotoiset mt-ongelmat ovat ainakin tähän saakka aiheuttaneet sen että tämä halu on jäänyt ihan vain toiveajattelun tasolle.

Joku sanoi että yhteiskunta tekee helpoksi jäädä tähän syrjäytyneen oravanpyörään ja siinä olen kyllä täysin samaa mieltä. Rahaa tulee tilille, vaikken edes yritä tehdä elämääni muutosta. Jos rahahanat sulkeutuisivat, uskoisin että myös minä kaivaisin jostain kivenkolosta ne voimavarat tehdä elämänmuutoksen. Mutta mistä kaivan ne voimavarat muutokseen, kun rahahanat on ja pysyy auki? Kokemuksia?

 

Minuakin kiinnostaisi kuulla muiden kokemuksia. Itse olen puoli vuosikymmentä ollut täysin syrjäytynyt. Välillä tulee halu edes jollain lailla tarrautua takaisin yhteiskuntaan kiinni, mutta pienimuotoiset mt-ongelmat ovat ainakin tähän saakka aiheuttaneet sen että tämä halu on jäänyt ihan vain toiveajattelun tasolle.

Joku sanoi että yhteiskunta tekee helpoksi jäädä tähän syrjäytyneen oravanpyörään ja siinä olen kyllä täysin samaa mieltä. Rahaa tulee tilille, vaikken edes yritä tehdä elämääni muutosta. Jos rahahanat sulkeutuisivat, uskoisin että myös minä kaivaisin jostain kivenkolosta ne voimavarat tehdä elämänmuutoksen. Mutta mistä kaivan ne voimavarat muutokseen, kun rahahanat on ja pysyy auki? Kokemuksia?

 

Itsellänikään ei ollut tai ei ole koskaan ollut mitään "turvaverkkoa" mihn voisin turvallisesti pudota. Tosin en ole kyllä koskaan niin ajatellutkaan että esimerkisi vanhempieni pitäisi minua taloudellisesti tukea jos joudun taloudelliseen ahdinkoon. En myöskään usko siihen väitteeseen että yhteiskunnan tukitoimet passivoisivat ketään. Enemänkin näen asian niin että jos haluaa heittäytyä vaikka "wowia" kokopäivätoimiseksi pelaajaksi, niin yhteiskunnan syyttely passivoinnista liialla tukemisella on vain tekosyy joka mahdollistaa sekä antaa "luvan" olla "wowi". Hyvin typillistä riippuvuuteen taipuvaisen ihmisen selittelyä kuinka joku omaa ymmärrystä suurempi voima tai taho pakottaa toimimaan vastoin omaa tahtoa. Tietysti kyseessä voi olla myös provosointiin taipuvaisen ihmisen kirjoittelua. Yhteiskunnassa on kutenkin aina tärkeää auttaa sairaita ja yleensäkin heikommassa asemassa olevia. Siihen meillä pitäisi olla aina halua ja tahtoa. Rahasta ei ole pulaa rahavirrat vaan ohjautuvat yhä harvempien taskuun. Yksin ei kukaan pysty toimivaa yhteiskuntaa rakentamaan, mutta yksi ihminen väärässä paikassa voi sen tuhota. Kukaan ei ole koskaan väittänytkään että suomalainen yhteiskunta olisi virheetön. Yhteiskuntaa kehitettäessä tulisi kuitenkin aina muistaa että päättäjät ovat aina vastuussa päätöksistään myös niitä "heikompia" kohtaan.

 

Itsellänikään ei ollut tai ei ole koskaan ollut mitään "turvaverkkoa" mihn voisin turvallisesti pudota. Tosin en ole kyllä koskaan niin ajatellutkaan että esimerkisi vanhempieni pitäisi minua taloudellisesti tukea jos joudun taloudelliseen ahdinkoon. En myöskään usko siihen väitteeseen että yhteiskunnan tukitoimet passivoisivat ketään. Enemänkin näen asian niin että jos haluaa heittäytyä vaikka "wowia" kokopäivätoimiseksi pelaajaksi, niin yhteiskunnan syyttely passivoinnista liialla tukemisella on vain tekosyy joka mahdollistaa sekä antaa "luvan" olla "wowi". Hyvin typillistä riippuvuuteen taipuvaisen ihmisen selittelyä kuinka joku omaa ymmärrystä suurempi voima tai taho pakottaa toimimaan vastoin omaa tahtoa. Tietysti kyseessä voi olla myös provosointiin taipuvaisen ihmisen kirjoitelua. Yhteiskunnassa on kutenkin aina tärkeää auttaa sairaita ja yleensäkin heikommassa asemassa olevia. Siihen meillä pitäisi olla aina halua ja tahtoa. Rahasta ei ole pulaa rahavirrat vaan ohjautuvat yhä harvempien taskuun. Yksin ei kukaan pysty toimivaa yhteiskuntaa rakentamaan, mutta yksi ihminen vänärässä paikassa voi sen tuhota. Kukaan ei ole koskaan väittänytkään että suomalainen yhteiskunta olisi virheetön. Yhteiskuntaa kehitettäessä tulisi kuitenkin aina muistaa että päättäjät ovat aina vastuussa päätöksistään myös niitä "heikompia" kohtaan.

Olen tuo edellinen kommentoija. Ja vaikka vähän yhteiskunnan tukia syyttelinkin, niin on aivan totta että minä itse sen päätöksen viimekädessä olen tehnyt, että jäänkö kotiin vai teenkö elämälläni jotain. Minussa itsessäni se suurin vika löytyy. Olenko sitten laiska, mukavuudenhaluinen, mt-ongelmainen, vai mitä. Varmaan kaikkia näitä. Mutta uskon myös että jos tililleni ei enää rahaa tipahtelisi, niin alkaisi pikkuhiljaa löytyä intoa siihen elämänmuutokseen. Mutta ehdottomasti olen kiitollinen hyvinvointiyhteiskunnastamme ja siitä että apua on tarjolla niille jotka sitä tarvitsevat. En edes halua tietää miten moni suomalainen voisi, jos nykyisiä tukitoimia ei saatavilla olisi.

 

Ennen vanhaan oli irtolaislaki ja syrjäytymisvaarassa olevat pistettiin työleirille.

 

Mutta uskon myös että jos tililleni ei enää rahaa tipahtelisi, niin alkaisi pikkuhiljaa löytyä intoa siihen elämänmuutokseen.

Palataan siihen että yheiskunta ei myöskään toimi siten että jos jotkut yksittäiset ihmiset elävät tarkoituksenmukaisesti yhteiskunnan tukien varassa, niin kaikilta pitäisi evätä kyseiset tuet. Ihmisiä on hyvin eriliasissa elämäntilanteissa. On perheellisä, yksin asuvia, työkykyisiä, työkyvyttömiä, erilisista henkisistä ja fyysisistä traumoista kärsiviä. Toipilaita ja kroonikkoja. Näille kaikille ryhmille on olemassa omia kuntouttamis- ja työelämään takaisin valmentavia järjestelmiä. Se että toimivatko järjestelmät eli tavoittavatko kyseiset yhteikunnan tuottamat tukipalvelut kohderyhmänsä onkin jo toinen juttu.
Näillä toimilla on pyritty korvaamaan keskiaikaiset "työleirit" jotka olivat tarkoitettuja lähinnä rikollisille. Syrjäytymistä ei enää pidetä rikoksena. Myöskään kaikki syrjäytyneet eivät ole avohoidossa eläviä mielenterveyspotilaita.
Täytyy nyt muistaa sekin että te jotka haluatte ratkaista kaikki ongelmat sulkemalla ihmisiä pienemmistäkin syistä määräämättömäksi ajaksi vankiloihin, työleireille ja laitoksiin (poissa silmistä poissa mielistä), niin näiden laitosten ylläpito oikeustoimineen tulee veronmaksajalle huomattavasti kallimmaksi, kun tämä yhteiskunnan nykyinen käytäntö.

 

Palataan siihen että yheiskunta ei myöskään toimi siten että jos jotkut yksittäiset ihmiset elävät tarkoituksenmukaisesti yhteiskunnan tukien varassa, niin kaikilta pitäisi evätä kyseiset tuet. Ihmisiä on hyvin eriliasissa elämäntilanteissa. On perheellisä, yksin asuvia, työkykyisiä, työkyvyttömiä, erilisista henkisistä ja fyysisistä traumoista kärsiviä. Toipilaita ja kroonikkoja. Näille kaikille ryhmille on olemassa omia kuntouttamis- ja työelämään takaisin valmentavia järjestelmiä. Se että toimivatko järjestelmät eli tavoittavatko kyseiset yhteikunnan tuottamat tukipalvelut kohderyhmänsä onkin jo toinen juttu.
Näillä toimilla on pyritty korvaamaan keskiaikaiset "työleirit" jotka olivat tarkoitettuja lähinnä rikollisille. Syrjäytymistä ei enää pidetä rikoksena. Myöskään kaikki syrjäytyneet eivät ole avohoidossa eläviä mielenterveyspotilaita.
Täytyy nyt muistaa sekin että te jotka haluatte ratkaista kaikki ongelmat sulkemalla ihmisiä pienemmistäkin syistä määräämättömäksi ajaksi vankiloihin, työleireille ja laitoksiin (poissa silmistä poissa mielistä), niin näiden laitosten ylläpito oikeustoimineen tulee veronmaksajalle huomattavasti kallimmaksi, kun tämä yhteiskunnan nykyinen käytäntö.

Olen täysin samaa mieltä. Silti olen sitä mieltä että jos rahantulo loppuisi, alkaisi työt kiinnostamaan. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä että näkisin ratkaisuksi sen että lopetettaisiin tukien maksamiset.

 

Silti olen sitä mieltä että jos rahantulo loppuisi, alkaisi työt kiinnostamaan.

Niin eli tuo on juuri se sinun henkilökohtainen ongelmasi että sinua ei ulkopuolinen taho pysty muuten auttamaan (peliriippuvuutesi vuoksi) kun katkaisemalla "rahavirrat". Kaikkiin tuokaan ei auttaisi rahaahan voi aina "ottaa". Luultavasti sinun kohdallasi ilmeisesti oli myös niin että rahattomuudestasi ei joutuisi kärsimään esimerkiksi alaikäiset lapsesi?

 

Niin eli tuo on juuri se sinun henkilökohtainen ongelmasi että sinua ei ulkopuolinen taho pysty muuten auttamaan (peliriippuvuutesi vuoksi) kun katkaisemalla "rahavirrat". Kaikkiin tuokaan ei auttaisi rahaahan voi aina "ottaa". Luultavasti sinun kohdallasi ilmeisesti oli myös niin että rahattomuudestasi ei joutuisi kärsimään esimerkiksi alaikäiset lapsesi?

Peliriippuvuuteni vuoksi? Lapsia ei ole.

Ja en tosiaan viesteilläni ole yrittänyt pohtia mitään ratkaisua yleisesti syrjäytymisen ehkäisemiseksi. Puhuin täysin omasta puolestani, kun sanoin että jos en rahaa mistään saisi niin työt alkaisivat luultavasti kiinnostamaan. Kiinnostaa myös kuulla että jos joku on syrjäytymisestä noussut, niin miten se on tapahtunut. Mitään neuvoja minulla ei muille ole antaa, sillä itselläni ei sitä nousemista ole tapahtunut.

 

Minä olin kotona joitakin vuosia wowia pelaten, enkä siivonnut kertaakaan tuona aikana. Se loppui, kun rahat loppuivat (en ollut edes ilmoittautunut työttömäksi)... sain töitä heti kun sitä viitsin hakea, ja siihen loppui se. Tämän vuoksi minusta tuo Suomen liian hyvä sosiaaliturva ja läheisten ylenmääräinen ymmärtäminen on suurin syy syrjäytymiseen. Minäkin tarvitsin rahojen loppumisen aiheuttaman potkun persuksiin ja sukulaisten ilmoituksen, että rahaa ei muuten tipu ellen mene töihin. Olisin todennäköisesti edelleen kotona wowia pelaamassa, jos olisin ilmoittautunut työttömäksi ja saanut Kelan tuet lorvimiselleni.

No, kuvitellaanpa että sosiaaliturvaa ei olisi. Miten sitten pärjää ihminen, jolta sukulaiset katkaisevat rahahanat, mutta mikään työpaikkakaan ei ota töihin? Koska niinkin voi tapahtua. Kaikki työnhakijathan eivät saa hakemaansa työtä, joten periaatteessa jollekin voi käydä niin, että on aina se toiseksi paras, kolmanneksi tai kymmenenneksi paras hakija.

 

No, kuvitellaanpa että sosiaaliturvaa ei olisi. Miten sitten pärjää ihminen, jolta sukulaiset katkaisevat rahahanat, mutta mikään työpaikkakaan ei ota töihin? Koska niinkin voi tapahtua. Kaikki työnhakijathan eivät saa hakemaansa työtä, joten periaatteessa jollekin voi käydä niin, että on aina se toiseksi paras, kolmanneksi tai kymmenenneksi paras hakija.

Tuollaisissa yhteiskunnissa minimipalkat ovat yleensä niin alhaiset/olemattomat, että liki kaikki pääsevät töihin ainakin jonkin sortin palkalla. Esim. jos työntekijälle ei tarvitsisi maksaa kuin jotain 1,5–2 euroa tunnilta niin helppo siinä olisi vaikka pienen lähikaupan palkata päätoiminen pullonpalautuskoneen hoitaja (tai ehkä ennemminkin korvata pullonpalautuskone pullonpalautustiskillä) tai toimiston palkata päätoiminen kahvinkeittäjä ja taukopullan leipoja. Siinä oltaisiin lähellä täystyöllisyyttä.

Toisaalta juuri tuollaiseen yhteiskuntaan Suomessa ollaan maahanmuuton kautta väistämättä menossa. Tulee aika, jolloin kaikille kouluttamattomille ja kielitaidottomille kehitysmaista tuleville maahanmuuttajille ei enää ole varaa maksaa sosiaalitukia, vaan heidät on laitettava matalapalkkatöihin.

 

Tuollaisissa yhteiskunnissa minimipalkat ovat yleensä niin alhaiset/olemattomat, että liki kaikki pääsevät töihin ainakin jonkin sortin palkalla. Esim. jos työntekijälle ei tarvitsisi maksaa kuin jotain 1,5–2 euroa tunnilta niin helppo siinä olisi vaikka pienen lähikaupan palkata päätoiminen pullonpalautuskoneen hoitaja (tai ehkä ennemminkin korvata pullonpalautuskone pullonpalautustiskillä) tai toimiston palkata päätoiminen kahvinkeittäjä ja taukopullan leipoja. Siinä oltaisiin lähellä täystyöllisyyttä.

Toisaalta juuri tuollaiseen yhteiskuntaan Suomessa ollaan maahanmuuton kautta väistämättä menossa. Tulee aika, jolloin kaikille kouluttamattomille ja kielitaidottomille kehitysmaista tuleville maahanmuuttajille ei enää ole varaa maksaa sosiaalitukia, vaan heidät on laitettava matalapalkkatöihin.

Ongelma olisi vaan se, että ei siitä täystyöllisyydestä olisi mitään iloa, jos ihminen ei pystyisi elämään kuukausipalkallaan, jos tuntipalkka pyörii jossain alle kahden euron hujakoilla. Ja henkilön kannaltahan ongelma ei ole ensisijaisesti työn, vaan elatuksen puute. Se siis jatkuisi edelleen.

 

Ongelma olisi vaan se, että ei siitä täystyöllisyydestä olisi mitään iloa, jos ihminen ei pystyisi elämään kuukausipalkallaan, jos tuntipalkka pyörii jossain alle kahden euron hujakoilla. Ja henkilön kannaltahan ongelma ei ole ensisijaisesti työn, vaan elatuksen puute. Se siis jatkuisi edelleen.

Kyllä Suomessa on yksinasuvan ihmisen täysin mahdollista elää esimerkiksi 300 eurolla kuukaudessa. Siihen ei tarvita kuin riittävän halpa asunto.

Lisäksi monen hyödykkeen hinnat laskevat merkittävästi jos työvoima halpenee.

 

Kyllä Suomessa on yksinasuvan ihmisen täysin mahdollista elää esimerkiksi 300 eurolla kuukaudessa. Siihen ei tarvita kuin riittävän halpa asunto.

Lisäksi monen hyödykkeen hinnat laskevat merkittävästi jos työvoima halpenee.

Niin halpoja asuntoja ei kyllä ole. Eikä varsinkaan niin monelle, kuin tuossa sinun dystopiassasi pitäisi olla. Käytännössähän sen asunnon kk-vuokra pitäisi olla 50-100 euroa. Mistähän sellaisen löytäisi? Toimeentulotuen perusosakin on enemmän kuin tuo nollaluokan palkka, eli sitten ihmiset eläisivät reippaasti alle minimin.

 

Niin halpoja asuntoja ei kyllä ole. Eikä varsinkaan niin monelle, kuin tuossa sinun dystopiassasi pitäisi olla. Käytännössähän sen asunnon kk-vuokra pitäisi olla 50-100 euroa. Mistähän sellaisen löytäisi? Toimeentulotuen perusosakin on enemmän kuin tuo nollaluokan palkka, eli sitten ihmiset eläisivät reippaasti alle minimin.

Suomessa on melko paljon paikkakuntia, mistä vaikkapa remontoimattoman soluasunnon voi saada alle 200 eurolla kuussa, ja siihen hintaan sisältyy sähkö, lämmitys ja vesi. Ruokaan menee pari euroa päivässä kun tekee sen itse (+kalastaa, marjastaa jne) ja loppuosa rahasta eli ~30 euroa on sitten varattu vaate- ja tarvekaluhankintoihin kirpparilta tms.

Edelleen puute keinot keksii, ja esimerkiksi asuttamalla monta ihmistä (vaikka viisi) samaan huoneeseen asumiskuluja voi vielä merkittävästi karsia.

 

Suomessa on melko paljon paikkakuntia, mistä vaikkapa remontoimattoman soluasunnon voi saada alle 200 eurolla kuussa, ja siihen hintaan sisältyy sähkö, lämmitys ja vesi. Ruokaan menee pari euroa päivässä kun tekee sen itse (+kalastaa, marjastaa jne) ja loppuosa rahasta eli ~30 euroa on sitten varattu vaate- ja tarvekaluhankintoihin kirpparilta tms.

Edelleen puute keinot keksii, ja esimerkiksi asuttamalla monta ihmistä (vaikka viisi) samaan huoneeseen asumiskuluja voi vielä merkittävästi karsia.

Puute todellakin keinot keksii, ja voitkin mennä tutustumaan joihinkin vähän köyhimpiin maihin, millaisia keinoja siellä on keksitty. Ei siellä kalasteta ja marjasteta, mutta rikollisuusluvut ovat melko suuret.

Vaikka sinusta on varmaan mukava fantasioida, miten "köyhät" asuvat jossain homeisissa soluissa jossain 2000 asukkaan paikkakunnalla ja käyvtä siellä leikisti töissä euron tuntipalkalla, niin todellisuudessa se ei tulisi menemään niin. Vaan todellisuudessa me kaikki muut saisimme laittaa tuloistamme aika ison osan turvajärjestelmiin ja kenties makselisimme jengeille suojelurahaa, jotta saamme kulkea rauhassa kotikadullamme.

 

Puute todellakin keinot keksii, ja voitkin mennä tutustumaan joihinkin vähän köyhimpiin maihin, millaisia keinoja siellä on keksitty. Ei siellä kalasteta ja marjasteta, mutta rikollisuusluvut ovat melko suuret.

Vaikka sinusta on varmaan mukava fantasioida, miten "köyhät" asuvat jossain homeisissa soluissa jossain 2000 asukkaan paikkakunnalla ja käyvtä siellä leikisti töissä euron tuntipalkalla, niin todellisuudessa se ei tulisi menemään niin. Vaan todellisuudessa me kaikki muut saisimme laittaa tuloistamme aika ison osan turvajärjestelmiin ja kenties makselisimme jengeille suojelurahaa, jotta saamme kulkea rauhassa kotikadullamme.

Ai ei kalasteta tai marjasteta? Käy vaikka Venäjällä katsomassa, miten köyhät ihmiset siellä elävät. Juurikin kalastetaan ja marjastetaan, ja lisäksi ihmisillä on säännönmukaisesti isot keittiöpuutarhat, jos ovat suinkin sitä varten onnistuneet maapalan itselleen järjestämään.

Ei keskivertoihminen rupea rikolliseksi, vaikka tuollainen yhteiskuntamalli toki rikollisuutta kasvattaisikin.

Enkä ihmisten köyhänä kittuuttamista mukavana, mutta pitkällä aikavälillä sille ei todennäköisimmin ole vaihtoehtoa, kun rahaa sosiaaliturvaan ei enää ole.

 

Ai ei kalasteta tai marjasteta? Käy vaikka Venäjällä katsomassa, miten köyhät ihmiset siellä elävät. Juurikin kalastetaan ja marjastetaan, ja lisäksi ihmisillä on säännönmukaisesti isot keittiöpuutarhat, jos ovat suinkin sitä varten onnistuneet maapalan itselleen järjestämään.

Ei keskivertoihminen rupea rikolliseksi, vaikka tuollainen yhteiskuntamalli toki rikollisuutta kasvattaisikin.

Enkä ihmisten köyhänä kittuuttamista mukavana, mutta pitkällä aikavälillä sille ei todennäköisimmin ole vaihtoehtoa, kun rahaa sosiaaliturvaan ei enää ole.

Sosiaaliturva on osittain juuri sen takia, että euron tuntipalkkoja ei voida maksaa. Koska sitten työstä on maksettava edes kohtuullinen korvaus, kun ajatus on se, että työtä tehdään jotta saadaan itselle ja perheelle elanto. Sitten taas, jos joku ei kykene töihin tai hänelle ei löydy työtä yhteiskunnasta, sosiaaliturva estää sen, että meille syntyy kurjalistoluokka, joka on todellakin myös turvallisuusriski ja tikittävä aikapommi. Sosiaaliturva turvaa myös hyvinvoivien ihmisten elämän. Voi huoleti laittaa rahat kesämökkiin, harrastuksiin ja matkoihin, kun ei tarvitse säästää pahan päivän varalle ja tosiaan niihin suojelurahoihin.

Venäjän maaseudulla on tosiaan mummoja mökeissään, jotka kasvattelevat kaalia pihassa. Mutta toisaalta Venäjällä on rikosllisuusluvutkin sellaisissa sfääreissä, etten minä ainakaan esittäisi ihanteellisena ratkaisuna sitä. Tässä ketjussahan tämä keskustelu lähti siitä, kun joku anonyymi kirjoittaja (sinä tai joku muu) oli sitä mieltä, että olisi parempi kun sosiaaliturvaa ei olisi ollenkaan.

 

Peliriippuvuuteni vuoksi?

"Minä olin kotona joitakin vuosia wowia pelaten, enkä siivonnut kertaakaan tuona aikana."

Tuosta kommentistasi saa sellaisen käsityksen että World of Warcraft olisi jotenkin koukuttanut sinut. Koska mikään elämänhallintaan liittyvä arkinen askare ei sinua motivoinut. Ei liene liioiteltua sanoa että tällainen käytös sivuaisi jotenkin peliriippuvuutta. Se ei silti sulje pois muiden henkisten ongelmien olemassaoloa.

"Ja en tosiaan viesteilläni ole yrittänyt pohtia mitään ratkaisua yleisesti syrjäytymisen ehkäisemiseksi."

Niinpä. Jos ottaisitkin hieman laajemman perspektiivin syrjäytymisen dilemaan, kun oman henkilökohtaisen syrjäytymisen syiden pohdiskelun ja valmiiden ongelmaratkaisujen "kalastelun".

 

"Minä olin kotona joitakin vuosia wowia pelaten, enkä siivonnut kertaakaan tuona aikana."

Tuosta kommentistasi saa sellaisen käsityksen että World of Warcraft olisi jotenkin koukuttanut sinut. Koska mikään elämänhallintaan liittyvä arkinen askare ei sinua motivoinut. Ei liene liioiteltua sanoa että tällainen käytös sivuaisi jotenkin peliriippuvuutta. Se ei silti sulje pois muiden henkisten ongelmien olemassaoloa.

"Ja en tosiaan viesteilläni ole yrittänyt pohtia mitään ratkaisua yleisesti syrjäytymisen ehkäisemiseksi."

Niinpä. Jos ottaisitkin hieman laajemman perspektiivin syrjäytymisen dilemaan, kun oman henkilökohtaisen syrjäytymisen syiden pohdiskelun ja valmiiden ongelmaratkaisujen "kalastelun".

En ole tuo wow-kommentin kirjoittanut. Mutta ymmärrän että erehdyit henkilöstä kun en kirjoita yksilöllisellä nimimerkillä.

Ja anteeksi nyt vain mutta mä en ole kiinnostunut miettimään mitään maailmanparannus-strategioita. Ihan itsekkäästi kerroin omia kokemuksiani aiheesta ja kuuntelen mielelläni myös muiden kokemuksia aiheesta. Ei tämän keskustelun aiheena muutenkaan ollut "miten ehkäistään syrjäytyminen", vaan ihmisten omat kokemukset syrjäytyneisyydestä ja mahdollisesta syrjäytyneisyyden loppumisesta.

 

Jos vielä jatkossa laitan tähän ketjuun viestiä niin käytän tätä nimimerkkiä. Kirjoitin siis viestit # 5, 7, 10, 12 ja 23.

 

Suomessa on melko paljon paikkakuntia, mistä vaikkapa remontoimattoman soluasunnon voi saada alle 200 eurolla kuussa, ja siihen hintaan sisältyy sähkö, lämmitys ja vesi. Ruokaan menee pari euroa päivässä kun tekee sen itse (+kalastaa, marjastaa jne) ja loppuosa rahasta eli ~30 euroa on sitten varattu vaate- ja tarvekaluhankintoihin kirpparilta tms.

Eli työtömän pitäisi ensin löytää suomesta paikkakunta mistä löytään alle 200€ asunnon. Muuttaminen lienee käsityksesi mukaan ilmaista. Hyvin todennäköistä että tällaisilta muuttotappiokunnilta ei työttömälle työtä löydy vaikka halvalla asunnon saisikin. Veisitkö sinä lapsesi kyseiselle paikkakunnalle jossa todennäköisesti ei ole edes koululaitosta.

"Ruokaan menee pari euroa päivässä kun tekee sen itse (+kalastaa, marjastaa jne) ja loppuosa rahasta eli ~30 euroa on sitten varattu vaate- ja tarvekaluhankintoihin kirpparilta "

Heh! Soluasunto kalaisan vesistön rannalta ja marjaisien metsien keskeltä Hipoo jo utopiaa.
Ruokaan menee taatusti enemmän rahaa päivässä kun "pari euroa" ruoka ei edelleenkään ole edullista ei varsinkaan paikkakunnilla missä asunnon voi vuokrata alle 200€. Kalastaminen ei ole myöskään ilmaista. Ei varsinkaan jos sen pitäisi olla niin ammattimaista että sillä jokapäiväisen ruuan saa.
Suomen talvi asetaa myös omat haasteensa niin kalastukselle kun marjastamisselle. Marjasadotkin vaihtelevat sääolosuhteista riippuen.
Miksi muuten kouluttaa itseään monia vuosia ja valmistua johonkin ammattiin korvatakseen sitten työelämässä vain pullonpalautusautomaatin? Ja syödäkseen vain itse viljelemäänsä, keräämäänsä ja kalstamaansa ravintoa. Millähän välillä sitä sitten kävisi töissä?
No joo tää koko keskustelu on vain huono vitsi. Mutta vitsi kuitenkin ainakin joillekin.