Onko tämä elämää narsistin kanssa???

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Ei ole kokemusta narsistin kanssa elämisestä mutta olen lukenut aiheesta ja musta alkaa tuntua että mieheni on sellainen. Huutaa mulle kaikesta kuin lapselle. Esim jos vahingossa olen kaatanut ruokapöydässä juoman saan perseestä astu karjuttua huutoa kuinka kömpelö olen. Kun alan siivota saan lisää huutoa siitä kuinka sotken vaan lisää enkä osaa oikealla lailla siivota... hetken päästä hän alkaa itse siivota ja tupisee samalla kuinka siivoton ihminen minä olen kuinka en osaa edes siivota kunnolla.. minun sotkemista on kuulemma ahdistava katsoa. Katson ympärilleni, asunto on puhdas siisti eikä missään ylimääräistä rojua ym.. jos teen jonku virheen. Esim perunamuussista liian löysää, olen sen tehnyt kuulemma tahallani enkä vahingossa. Jos tulen ulkoa ovesta sisään väärällä tavalla teen sen kuulemma raivossa. (Kyllä hän on päättänyt millä tyylillä saavun sisään)... en saa purkaa kauppakasseja koska en osaa kuulemma. En osaa pakata kaupassa ostoksia ja kuulen koko matkan kaupalta kotiin kuinka minun kanssa ei voi asioida kaupassa koska olen sellainen ja tällainen.. tähän lisätään kaikki haukkumiset mätisäkistä lehmäksi. Nämä tapahtuu silloin kun yritän itse asiallisesti ottaa kantaa hänen huutamisiinsa. Olen kuulemma rääväsuu vaikken huuda enkä hauku vaan haen vastauksia kysymällä miksi tekee näin? Mitä pahaa olen tehnyt? Mikä oikeuttaa hänen kohtelemaan minua näin?
Hän on tottunut hyysäämiseen. 30 vuotiaaseen saakka asui mummon hyysätävvänä. Mummo joka silitti sukat sekä bokserit. Herran ei tarvinu maksaa latiakaan muustako ryyppäämisestä ja autostaan. Mummo hoito muut. Äitinsä on ollut kuulemma aina sellainen joka on vaan päätä taputellu teki poikansa mitä tahansa. Aivan sama vaikka haukkuis mummonsa ja äitinsä pystöön nämä vain myötäilevät ja paapovat poikaansa. "Pitäähän se olla joku jolle purkaa itseä ei se ole vakavaa" ????? Wtf??? Meillä olis kyllä kotona remmi laulanu ja lujaa jos mä olisin suukoillu porukoille.. tunnen itseni aika onnettomaksi. Asuntohakemukset vetämässä ja haluan eron. Asiasta olen sanonut ja monesti vaan mies pitää minua niin itsestään selvänä että nauraa vain ja sanoo etten minä minnekkään lähde. Miten minä raukkaparka ilman häntä pärjäisin.. ai niin, lisäksi ole kuulemma yhteiskunnan elätti. Sossunpummi vaikka en saa muita tukia kuin vanhempainpäivärahaa vauvasta ja elatusmaksuja esikoisestani joka ei ole yhteinen lapsemme.. pähkinän kuoressa, teen niin tai näin teen sen aina väärinpäin koska olen hänen mielestään paska. Näin jälkiviisaana voin vaan todeta että kyllä ihminen on niin sokea rakastuessaan. Samako ottais sian säkissä.
 
stanas
Ai kuule sitä ihanaa tunnetta kun tuollaisesta pääsee eroon :p. Mutta muista että pysytkin poissa, koska hetken mielistelyn jälkeen kohtelu pahenee!
Meillä on lapsi, niin ei pääse pariin vuoteen vielä eroon. Ei muuten asuttu kuin puolivuotta kimpassa, kun lähdin vetämään. Tappelu jatkuu, vaikka lapsi on jo 16 v. Mutta äijä ei ole niskan päällä.
Tyyppi luuli, että sai höynäytettyä itselleen nuoren likan(on minua 14 vuotta vanhempi), jota pyöritellä mielin määrin. Voi miten väärässä olikaan :D Hänkin on ehkä katunut eniten sitä päivää, kun minut tapasi :D
 

Yhteistyössä