Onko teillä ollut 40:n kriisi?

En uskonut, että itselleni tulisi, mutta niin vaan näkyy painavan päälle..
Aika traaginen elämä ollut. Melkein 10 parasta vuotta meni toipumiseen miehen kuolemasta. Lapsia ei kerennyt tulla. Nyt sitten kello tikittää, ei ole miestä eikä lasta, vain elämänhalu. Vasta viime aikoina olen tajunnut, että ehkä minuakin varten olisi ollut vielä jotain hyvää, en vain ole kyennyt näkemään ja olemaan avoin sille.
Meinaa paniikki iskeä, kerkeenkö enää saada omaa perhettä... kääk sentään.
Mites muilla?

 

Eikö se oo aina joku kriisi menossa.

 

Myönnetään, on.
Kolmenkympin kriisiä ei ollut minkäänlaista. Mutta tää 40 on paha.

 

En ole vielä ehtinyt toipua kolmenkympin kriisistäkään, sen kanssa reuhaamiseen on mennyt melkein vuosikymmen, joten jos tässä ehtis vähän vetää henkeä ennen neljänkympin kriisiä, niin olisin kiitollinen.
Olen pahoillani puolestasi ap, jouduit menettämään niin paljon niin aikaisin. Elämällä on sulle varmasti vielä paljon annettavaa.

 

No ei ole vielä näkynyt.

Tässä hissukseen mietitään, mitä kaikkea kivaa sitä voikaan muutaman vuoden päästä keksiä kun nuorinkin lapsonen on ainakin kouluviikot omillaan toimeentuleva.

 

en ole edes huomannu koko kriisiä.

 

Ei ainakaan viellä,eilen tuli 40v täyteen