Onko typerää pitää kihlajaiset jos kihlautuminen on molemmille kolmas kerta?

Joo näin nyt vain on päässyt käymään enkä kaipaa mitään vittuiluja asiasta. Ei olla menty kihloihin jokaisen seurustelukumppanin kanssa.

Mä menin ensimmäisen kerran kihloihin 17-vuotiaana ja sen olisi kyllä voinut jättää väliin. Toisen kerran kihlauduin 8 vuotta myöhemmin ollessani raskaana, erosimme pari vuotta myöhemmin. Siitä erosta on nyt aikaa lähes 10 vuotta.

Miehen ensimmäinen kihlaus johti avioliittoon ja kahteen lapseen. Toinen kihlaus kesti neljä vuotta, suhde kokonaisuudessaan kuusi vuotta.

Mä ja mies ollaan oltu yhdessä nyt kaksi vuotta ja kihlauduimme viikko sitten. Naimisiin on tarkoitus mennä, mutta ei vielä. Korkeintaan kahden vuoden päästä.

Ensin ajattelin, että ei pidetä juhlia, mutta sitten ajattelin että onhan juhlat kuitenkin kivoja. Ja mietin sitäkin, että mun isoisä on jo 93-vuotias eikä tiedä kauanko saamme hänet vielä pitää. Samalla voisimme viettää vaikka tuparit kun ostimme keväällä talon.

Mä olen 39-vuotias ja mies on 51-vuotias, jos sillä nyt on jotakin merkitystä.

 

Itse en tuossa tilanteessa todennäköisesti pitäisi kihlajaisjuhlia, vaan juhlittaisiin ne häät sitten isommalla porukalla. Pitäisin "vain" ne tuparit .

 

Miksei voisi pitää. Kolmas kerta toden sanoo.

 

Miksi pitäisi pitää kihlajaiset? Me emme pitäneet, vaikka oli ihan eka kerta ja näin kypsällä aikuisiällä.

 

Tottakai voitte pitää =) hyvänä syynä vielä nuo että vaari on niin vanha ja pidätte tuparit samalla =)

 

Typerää. Typerää ylipäätään mennä naimisiin, jos jo kahdesti on lupauksen siitä pettänyt. Eihän sillä enää ole minkäänlaista painoarvoa silloin.

Toisekseen kuka enää viettää kihlajaisia. Ei me ainakaan vaikka ihan ekat kihlat ja häät oli. Eikä kukaan lähipiiristä. Ja joka kesälle on ollut häitä viimiset 5 vuotta.

Toki jokainen saa tehdä mitä tykkää. Huvittaa vaan että isoimman numeron kihloista ja ökyimmät häät pitää ne, joiden liitot ei kestä ja uutta on kierrossa aina kun ns. seiskavuoden kriisi iskee. Tympeää varmaan istua saman ihmisen häissä moneen kertaan.

Puolison kuolemat sitten asia erikseen. Sitä voi vain kunnioittaa, että joku pysyy puolison rinnalla tämän kuolemaan saakka, vaikka nykyisenkaltaisessa kertakäyttökulttuurissa eletään. Toki sellaiselle ihmiselle oikein toivoo uutta onnea.

 

Itse en tuossa tilanteessa todennäköisesti pitäisi kihlajaisjuhlia, vaan juhlittaisiin ne häät sitten isommalla porukalla. Pitäisin "vain" ne tuparit .

No mun isoisä ei välttämättä ehdi niitä häitä näkemään. Mun ensimmäiset häät.

 

Typerää. Typerää ylipäätään mennä naimisiin, jos jo kahdesti on lupauksen siitä pettänyt. Eihän sillä enää ole minkäänlaista painoarvoa silloin.

Toisekseen kuka enää viettää kihlajaisia. Ei me ainakaan vaikka ihan ekat kihlat ja häät oli. Eikä kukaan lähipiiristä. Ja joka kesälle on ollut häitä viimiset 5 vuotta.

Toki jokainen saa tehdä mitä tykkää. Huvittaa vaan että isoimman numeron kihloista ja ökyimmät häät pitää ne, joiden liitot ei kestä ja uutta on kierrossa aina kun ns. seiskavuoden kriisi iskee. Tympeää varmaan istua saman ihmisen häissä moneen kertaan.

Puolison kuolemat sitten asia erikseen. Sitä voi vain kunnioittaa, että joku pysyy puolison rinnalla tämän kuolemaan saakka, vaikka nykyisenkaltaisessa kertakäyttökulttuurissa eletään. Toki sellaiselle ihmiselle oikein toivoo uutta onnea.

Just joo. Eli ei me saataisi mennä edes naimisiin. Hoh hoijaa taas tätä palstaa.

Täällä moni pitää kihlajaiset joten ei ole mitenkään kummallinen tapa. Ei me mitään isoa numeroa olla kihlajaisista tekemässä. Ei laiteta lehteen ilmoitusta koska ja missä juhlat on vaan kutsutaan paikalle vain tietyt ihmiset.

Eikä todellakaan ole suunnitelmissa mitään ökyhäitä. Mies piti exänsä kanssa melko pienet häät ja silti erosivat, ajatella.

Niin, eihän eronnut saisi löytää uutta onnea. Mitäs esim. mies meni valitsemaan naisen joka alkaa ryypätä ja pettää toistuvasti eikä huolehtinut yhteisistä lapsista.

 

No mun isoisä ei välttämättä ehdi niitä häitä näkemään. Mun ensimmäiset häät.

No mikset sitten vaan pidä niitä juhlia. Ihan varmasti jotkut pitää typeränä (kuten minä) mutta mitä sitten. Jokainen elää niinkuin haluaa.

Tietysti jos halu on vain saada isoisä häihin, niin eipä niiden järkkäämiseen kauan mene. Viikko lupiin.

 

Miksi ei voisi pitää jos niin haluaa. Mitä väliä myöskään jos on ollut kolme kertaa kihloissa tai naimisissakin. Te olette nyt yhdessä ja kihloissa toistenne kanssa ensimmäistä kertaa.

 

Typerää. Typerää ylipäätään mennä naimisiin, jos jo kahdesti on lupauksen siitä pettänyt. Eihän sillä enää ole minkäänlaista painoarvoa silloin.

Voi naimisiin menemisessä olla muitakin syitä kuin vain se rakkaus.

Eikä aina voi tietää mikä sen eron on aiheuttanut.

 

Typerää. Typerää ylipäätään mennä naimisiin, jos jo kahdesti on lupauksen siitä pettänyt. Eihän sillä enää ole minkäänlaista painoarvoa silloin.

Mitä painoarvoa sillä sitten muka pitäisi olla? Avioliittohan on juridinen sopimus, ja se lupaushan on voimassa niin kauan kuin avioliittokin on voimassa. Vähän lapsellista ajatella, että avioliitto on "lupaus" olla ikuisesti yhdessä. Pikemminkin se keskinäinen rakkaus on lupaus siitä yhdessä olosta, avioliitto on ihan muuta.

 

Voi naimisiin menemisessä olla muitakin syitä kuin vain se rakkaus.

Eikä aina voi tietää mikä sen eron on aiheuttanut.

Niin voi. Monilla se on nykyään kulissin pystyttämistä. Rahan kerjuuta. Toisilla juridinen sopimus, joka hoidetaan maistraatissa.

Typerä on kyllä tosi ilkeä sana. Muutan sen korniin. Korneinta on se, kun ei-uskova menee valkoisessa prinsessamekossa naimisiin kirkkomenoin. Hääkutsussa lukee tilinumero. Ja exiä on joka sormelle.. Siinä sit vannotaan ikuista rakkautta Jumalan alttarin edessä.. Taas kerran.

Ap:lla ei näin. Ja toki noinkin saa tehdä. Ei kukaan voi kieltää. Mutta kornia se on.

 

Niin voi. Monilla se on nykyään kulissin pystyttämistä. Rahan kerjuuta. Toisilla juridinen sopimus, joka hoidetaan maistraatissa.

Typerä on kyllä tosi ilkeä sana. Muutan sen korniin. Korneinta on se, kun ei-uskova menee valkoisessa prinsessamekossa naimisiin kirkkomenoin. Hääkutsussa lukee tilinumero. Ja exiä on joka sormelle.. Siinä sit vannotaan ikuista rakkautta Jumalan alttarin edessä.. Taas kerran.

Ap:lla ei näin. Ja toki noinkin saa tehdä. Ei kukaan voi kieltää. Mutta kornia se on.

Haistahan kukkanen. Millähän oikeudella sä pilkkaat toisten parisuhteita?

 

Mitä painoarvoa sillä sitten muka pitäisi olla? Avioliittohan on juridinen sopimus, ja se lupaushan on voimassa niin kauan kuin avioliittokin on voimassa. Vähän lapsellista ajatella, että avioliitto on "lupaus" olla ikuisesti yhdessä. Pikemminkin se keskinäinen rakkaus on lupaus siitä yhdessä olosta, avioliitto on ihan muuta.

Se on sinun mielipiteesi. Ilmeisesti myös ap:n ja miehensä. Avioliitto on teille sitä, että ollaan yhdessä kunnes ei enää halua.

Siten vaan minusta silloin on kornia luvata rakastaa toista loppuelämän jos ajatus on vaihtaa toiseen kun kyllästyttää tai tulee ongelmia. Tietty riippuu mitä lupaa ja missä, mutta kirkkokaava on aika selvä. Maistraatti taas vähän eri juttu.

Mutta tiedän kyllä olevani ajatuksissani vanhoillinen.

 

Haistahan kukkanen. Millähän oikeudella sä pilkkaat toisten parisuhteita?

Osus ja uppos?

 

Teette niinku parhaalta tuntuu. Mä henk.koht. pidän ylipäänsä kihlajaisia typerinä, ja siksipä en kenenkään kihlajaisiin menis. Onneksi lähipiirin kihlautuneet ei oo kihlajaisia pitäneet.

 

Osus ja uppos?

Niin mikä osui ja upposi? Ei ainakaan valkoinen morsiuspuku, kirkkohäät yms. Sellaisia ei tule.

En vain pidä tuon yhden tavasta pilkata toisten parisuhteita. Miksi hän kuvittelee, että hänellä on oikeus tehdä niin?

 

Se on sinun mielipiteesi. Ilmeisesti myös ap:n ja miehensä. Avioliitto on teille sitä, että ollaan yhdessä kunnes ei enää halua.

Siten vaan minusta silloin on kornia luvata rakastaa toista loppuelämän jos ajatus on vaihtaa toiseen kun kyllästyttää tai tulee ongelmia. Tietty riippuu mitä lupaa ja missä, mutta kirkkokaava on aika selvä. Maistraatti taas vähän eri juttu.

Mutta tiedän kyllä olevani ajatuksissani vanhoillinen.

Mä en ole edes ollut ikinä naimisissa ja sä luulet tietäväsi mitä mä ja mies ajatellaan avioliitosta. Voi luoja.

Jos tietäisit mitä kaikkea mies joutui kestämään exänsä taholta, niin kyllä säkin sanoisit, että ero oli paras ratkaisu. Se nainen ryyppää ja rellestää edelleen, vuosienkin päästä. Lasten huoltajuutta hän ei saanut vaan lapset jäivät miehelle.

 

Teette niinku parhaalta tuntuu. Mä henk.koht. pidän ylipäänsä kihlajaisia typerinä, ja siksipä en kenenkään kihlajaisiin menis. Onneksi lähipiirin kihlautuneet ei oo kihlajaisia pitäneet.

No mun äidiltä on jo kyselty, että pidämmekö me kihlajaiset. Mun isoisä on jo antanut kortin ja mukavan summan rahaa.

Täällä päin on siis aika yleistä pitää kihlajaiset.

 

No eiköhän tuparit riitä.

 

Niin voi. Monilla se on nykyään kulissin pystyttämistä. Rahan kerjuuta. Toisilla juridinen sopimus, joka hoidetaan maistraatissa.

Typerä on kyllä tosi ilkeä sana. Muutan sen korniin. Korneinta on se, kun ei-uskova menee valkoisessa prinsessamekossa naimisiin kirkkomenoin. Hääkutsussa lukee tilinumero. Ja exiä on joka sormelle.. Siinä sit vannotaan ikuista rakkautta Jumalan alttarin edessä.. Taas kerran.

Ap:lla ei näin. Ja toki noinkin saa tehdä. Ei kukaan voi kieltää. Mutta kornia se on.

Hääpuvun ei tarvitse aina olla valkoinen

Moni miettii myös asioita kuten esim omaisuuden jakaminen/turvaaminen (varmaan väärä sana tämäkin nyt tässä ketjussa ) toisen kuoleman jälkeen naimisiin menemisessä.
Perimisiä yleensäkin jos toinen kuolee. Tällä en tarkoita mitään rahajuttuja että saisi toisen kuollessa rahaa/omaisuutta vaan miten se kenties yhdessä hankittu omaisuus menee. Oli sitten lapsia tai ei.

Ehkä tuollaiset asiat on vielä tärkeämpiä uusperheissä joissa molemmilla lapsia, ehkä yhteisiäkin? Testamentit sun muut?

 

Typerää. Typerää ylipäätään mennä naimisiin, jos jo kahdesti on lupauksen siitä pettänyt. Eihän sillä enää ole minkäänlaista painoarvoa silloin.

Toisekseen kuka enää viettää kihlajaisia. Ei me ainakaan vaikka ihan ekat kihlat ja häät oli. Eikä kukaan lähipiiristä. Ja joka kesälle on ollut häitä viimiset 5 vuotta.

Toki jokainen saa tehdä mitä tykkää. Huvittaa vaan että isoimman numeron kihloista ja ökyimmät häät pitää ne, joiden liitot ei kestä ja uutta on kierrossa aina kun ns. seiskavuoden kriisi iskee. Tympeää varmaan istua saman ihmisen häissä moneen kertaan.

Puolison kuolemat sitten asia erikseen. Sitä voi vain kunnioittaa, että joku pysyy puolison rinnalla tämän kuolemaan saakka, vaikka nykyisenkaltaisessa kertakäyttökulttuurissa eletään. Toki sellaiselle ihmiselle oikein toivoo uutta onnea.

Olen aikalailla samaa mieltä. Eli minusta on typerää.

 

vastaus otsikon kysymykseen: on typerää. Ainakin siis mun mielestä. Omalla kohdalla kihlaus/naimisiin meno on näitä kerran elämässä juttuja. Jos tästä liitosta eron joskus, en enään sormusta minulle kiitos. Uuden parisuhteen voin toki hommata, mutta ei sormusta. Mutta: jokainen tyylillä

 

Se on sinun mielipiteesi. Ilmeisesti myös ap:n ja miehensä. Avioliitto on teille sitä, että ollaan yhdessä kunnes ei enää halua.

Siten vaan minusta silloin on kornia luvata rakastaa toista loppuelämän jos ajatus on vaihtaa toiseen kun kyllästyttää tai tulee ongelmia. Tietty riippuu mitä lupaa ja missä, mutta kirkkokaava on aika selvä. Maistraatti taas vähän eri juttu.

Mutta tiedän kyllä olevani ajatuksissani vanhoillinen.

En usko, että juuri kenelläkään on ajatuksena vaihtaa toiseen kun kyllästyttää. Suurin osa rakatsuneista varmasti uskoo olevansa aina yhdessä. Kaikki vaan eivät tarvitse siihen avioliittoa.