Oonko natsi jos en halua miestä synnytykseen...?

Noniin elikkäs homman nimi on se, että haluaisin synnyttää tämän tulevan lapsen yksin. Mainitsin asiasta miehelle, joka vetäs tietenkin herneenpalon nenukkiin, ja ilmoitti vaan että hänhän tulee mukaan, ja sillä selvä.

Pohjustan vähän syitä mitkä on ajanut mut tähän tilanteeseen että en toivo miestä mukaan:

Mies ei oo osallistunut millään lailla lapsen tuloon, eikä sitä oo mikään raskauteen liittyvä asia edes kiinnostanut. Sanoi että hänen ei esim. tarvitse lapsen tavaroita kustantaa/menoihin osallistua, koska hän on juuri sijoittanut oman talonsa remonttiin sievoisen summan rahaa. (Tarpeeton remontti, imo)

Kaiken vapaa-aikansa viettää tietokoneella tai tehden omia juttujaan. Ei kiinnosta mikään muu. Neuvolaan oli varattuna hänelle oma isä-aika, ukko ei mennyt kun "unohti", vaikka puuhasteli jotain omia hömpötyksiään sen ajan. Koitin saada sitä varaamaan itselleen uuden ajan, mutta totesi vaan että "sinähän se raskaana olet, en minä".

Jos kerron sille jotain asioita raskaudesta tai mun oloista tai vauvan voinnista, ei se katsettaan nosta puhelimelta/tietokoneelta, eikä kommentoi mitenkään. Ite höpisee omia juttujaan taukoamatta.

Sanoi että synnyttämään mennään mun autolla, kun hän ei halua oman autonsa penkkien mahdollisesti sotkeentuvan. Sanoin meneväni taksilla.

Isyyslomaa odottaa innolla, että on vihdoinkin kunnolla aikaa puuhailla omien harrastustensa kanssa.

Ei oo suostunut koskemaan muhun sen jälkeen kun maha alkoi näkymään, ei oo suoraan sanonut että raskausmaha iljettää, mut katseesta sen kyllä pystyy lukemaan.... Vaikka olisin itse aloitteellinen, ja oon suoraan sanonutkin että kaipaan läheisyyttä ja seksiä, ni ei. (Joku heittää läskikortin kuitenkin, siis en ole lihonut ollenkaan, oon nyt rv 37 ja bmi yhä alle 25)

Yhteinen päätös oli lapsen tulo, eli miestä ei oo pakotettu mihinkään.

En tiedä miten tää on tälläseksi mennyt, mut jotenkii toi ukko iljettää ja suututtaa mua niin paljon että en pysty olemaan rentona sen seurassa, etenkään synnyttämässä... tän raskauden myötä se ei oo läheinen mulle enää, ihanku joku kämppis vaan joka kohtelee mua kun ilmaa tai ilmaista kodinhoitajaa.

Voinko vaan kieltää siltä synnärille tulemisen?

 

Onnea tulevaisuuteen!

Toivon todella että vauvan tulo muuttaa miestäsi parempaan suuntaan. Nyt vaikuttaa todelliselta mulkulta.

Saat kieltää miestäsi tulemasta synnytykseen, mutta sinuna kuitenkin ottaisin sinne mukaan. Ehkä jokin herää miehessäsi, ja onhan kyseessä yhteinen lapsenne kuitenkin. Mulkkuudesta huolimatta mies on lapsenne isä.

 

Et ole natsi. Mene synnyttämään yksin, jos se sinusta tuntuu parhaalle vaihtoehdolle. Sä voit myös käskeä sen painumaan vittuun, jos niin haluat

 

No ei kai kukaan tuommosta ottas mukaansa.

Mutta miksi olette yhdessä kun miestä ei kiinnosta sinun asiasi eikä ole valmis antamaan sulle yhtään mitään ilmaiseksi?
Teillä ei ihan oo kaikki kunnossa. Ethän sä millään tavalla hyödy koko miehen olemassaolosta.

 

Mitä jos sanot miehelle, että haluat ehdottomasti hänet mukaan synnytykseen. Tuntuu teidän välit ovat siinä pisteessä, että sitten ei ainakaan halua tulla osallistua.
Tai oikeesti voi käydä niin etttei tule mukaan, jos kerran kaikki muukin osallistuminen on ollut nollassa.

Onko teillä omat kodit vai asutteko yhdessä?

 

Otapa nyt vähän rennommin, ja yritä ymmärtää että se miehesi on mies. Hän ei välttämättä osaa ihan vielä havainnollistaa vauvan tuloa samalla tavalla kuin sinä. On väärin evätä lapsen syntymä mieheltä. Siellä synnyttäessa sitä ei edes pahemmin mieti, että kuka siellä on läsnä, kyllä se yleensä on sellaista puuhaa, että huomio menee ihan johonkin muuhun. Miehet ei ylipäänsä muutenkaan turhia pohdi asioita, jotka ei ole juuri sinä hetkenä heille läsnä, ajankohtaisia ja konkreettisia. Sitten kun vauva oikeasti konkreettisesti on siinä, niin asiat voi hyvinkin muuttua. Minusta isän läsnäolo synnytyksessä voi tukea sitä isä suhdetta valtavasti, joten olisi karhunpalvelus kieltää isän tulo synnytykseen. Se ei ainakaan paranna mitään asioita, mutta se että isä voi olla mukana synnytyksessä voi muuttaa kaiken; hänen koko asennoitumisensa sinuun, lapseen, ja tilanteeseenne. Tsemppiä!

 

Kiitos vastauksista! Muutettiin virallisesti yhteen raskauden alkumetreillä. Koen oloni niiiiiin kusetetuksi, kun kuitenkin käytännössä asuttiin yhdessä kauan ennen raskauttakin, ja silloin oli meno aivan toisenlaista kun nyt.

En kyllä tiedä mikä mua pitää kiinni tossa ukossa, kun järjellä ajatellen mulla olis paremmat oltavat ilman jatkuvaa vitutusta, jos mies ei pyöris nurkissa. Taloudellisesti en oo mitenkään riippuvainen miehestä, tienaan hyvin vakitöistä (+ pääomatuloja) eli äitiysrahatkin on siis ihan kohtalaiset. Kaitpa elän toivossa että sitä alkais kiinnostamaan muutkin kun oma perse, kunhan tää lapsi syntyy. Mut eipä se vauva-aika kyl ainakaan oo todettu kohentavan yhtäkään parisuhdetta, päinvastoin..

Ymmärtäisin paremmin jos olis kyseessä joku parikymppinen kolli, mut mies on kuitenkin jo 31, eli ei mikään lapsi enää itekään.

Sille on nimenomaan se synnytykseen tuleminen pääasia, mut en minä sitä sinne halua jaarittelemaan omista harrastusasioistaan ja puhelintaan räpläämään silloin kun oon ite kaikista herkimmilläni. Pelkään koko synnytystä aivan järkkynä jo entuudestaan, ja lisästressin en usko asiaa helpottavan, päinvastoin. Tiedän jo valmiiks että yksikin väärä sana siinä tilanteessa tolta äijältä, ni varmaan kuristaisin sen ja niitä vääriä sanoja se möläyttelee sujuvasti muulloinkin, ni en usko että olis yhtään sen hienotunteisempi synnytyksessäkään.

 

Kiitos vastauksista! Muutettiin virallisesti yhteen raskauden alkumetreillä. Koen oloni niiiiiin kusetetuksi, kun kuitenkin käytännössä asuttiin yhdessä kauan ennen raskauttakin, ja silloin oli meno aivan toisenlaista kun nyt.

En kyllä tiedä mikä mua pitää kiinni tossa ukossa, kun järjellä ajatellen mulla olis paremmat oltavat ilman jatkuvaa vitutusta, jos mies ei pyöris nurkissa. Taloudellisesti en oo mitenkään riippuvainen miehestä, tienaan hyvin vakitöistä (+ pääomatuloja) eli äitiysrahatkin on siis ihan kohtalaiset. Kaitpa elän toivossa että sitä alkais kiinnostamaan muutkin kun oma perse, kunhan tää lapsi syntyy. Mut eipä se vauva-aika kyl ainakaan oo todettu kohentavan yhtäkään parisuhdetta, päinvastoin..

Ymmärtäisin paremmin jos olis kyseessä joku parikymppinen kolli, mut mies on kuitenkin jo 31, eli ei mikään lapsi enää itekään.

Sille on nimenomaan se synnytykseen tuleminen pääasia, mut en minä sitä sinne halua jaarittelemaan omista harrastusasioistaan ja puhelintaan räpläämään silloin kun oon ite kaikista herkimmilläni. Pelkään koko synnytystä aivan järkkynä jo entuudestaan, ja lisästressin en usko asiaa helpottavan, päinvastoin. Tiedän jo valmiiks että yksikin väärä sana siinä tilanteessa tolta äijältä, ni varmaan kuristaisin sen ja niitä vääriä sanoja se möläyttelee sujuvasti muulloinkin, ni en usko että olis yhtään sen hienotunteisempi synnytyksessäkään.

AP siis tuon kirjoitti

 

Ikävää, että teillä on suhde mennyt huonompaan suuntaan, kun muutitte yhteen. Mulle raskausaika oli aika stressaavaa ja vaikka en ole mikään itkijätyyppi, silloin itkin enemmän kuin kuin koko muun elämäni aikana yhteensä. Näin jälkikäteen ymmärrän, että kyse oli siitä stressistä, peloista sekä raskaushormooneista. En sitänyt mieheltäni mitään kommentteja ja kaikki ärsytti.

Meillä mies sanoi, että kai hänen täytyy sinne synnytykseen tulla, kun kaikki muutkin menee. Hitsi, että mä kiehahdin. Mun synnytykseeni ei kyllä tulla sen takia, että mitä muutkin sanoo, jos mies ei tule! No sovittiin, että mies tulee synnytykseen ja voi milloin tahansa lähteä pois huoneesta, jos siltä tuntuu.

Mutta mielestäni teidän pitäisi nyt jutella rauhassa, ilman sarvia ja hampaita, että miten sinä suhtaudut synnytykseen, mitä erityisesti pelkäät ja mitkä asiat tn. tulevat ärsyttämään. Kun selität tunteesi rauhallisesti miehelle, niin eiköhän hänkin osaa antaa sinulle omaa tilaa. Ja parhaassa tapauksessa synnytyksestä tulee teitä yhdistävä kokemus. Niin ainakin meillä teki. On edelleenkin kiva muistella yhdessä tapahtumia ja ennen kaikkea sitä hienoa hetkeä, jolloin vauva syntyi.

Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen, niin että kumpikin tuntee tulleensa kuulluksi asiassa.

 

Jos miehesi on juutalainen ja et ota häntä synnytykseen, niin tottakai olet natsi. Mutta kanna puoluekirjaasi ylpeydellä.

 

No olet natsi. Lapsen syntymä on kumminkin aika suuri hetki sekä äidille että isälle. Elämän kohokohta. Miehestä tulee todennäköisesti todella katkera ja vihainen kun ei päässyt seuraamaan OMAN LAPSENSA syntymää. Teidän suhteesta tulee sitten vielä pahempi. Toivottavasti olet sitten valmis siihen. Tämmöinen suhde ei ainakaan kovin kauan kestä.

 

Niin... Mut mihin pisteeseen asti mun pitää ite joustaa jotta mies saa sen kallisarvoisen lapsen syntymähetken kokemuksen? Kun ukolla tuntuu olevan ainoa päämäärä että pääsee kuorimaan kermat päältä, eli synnytystä seuraamaan, vitunkaan väliä ei oo lapsella ollut hälle tähänkään asti, saatika mulla.

Koen oloni pikkumaiseksi näpäyttäjäksi jos jätän ukon salin ulkopuolelle, mut koen myös omanarvontunteeni säilyväksi ja kynnysmaton roolin poisjääväksi jos kiellän sen osallistumisen. Kun en oo pohjimmiltani todellakaan mikään pompoteltava lammas, jota saa kohdella miten huvittaa. Tää raskausaika ja hormonit on kai saanut mun pään pehmenemään niin että oon vaan sietänyt tota sen itsekeskeistä käytöstä. Mut näpäytänkö liian kovaa väärässä paikassa? :O jos ukolla on oikeus olla itsekeskeinen omaan napaan tuijottelija niin miksei mulla olis samaa oikeutta?

Argh toivottavasti se olis vaikka töissä ni jäis luontevista syistä pois silloin. (Työt sellasia että ei pääse moneen tuntiin kotiin jos lähtö tulee yllättäen) Ainiin, la tosiaan elokuussa ja alunperin sen piti ottaa vuosiloma elokuulle jotta pääsee synnytykseen, mut sille tulikin "tärkeä" oma meno heinäkuulle ni piti/pitää lomansa sittenkin heinäkuussa. Tämä lomansiirto siis ennenku oltiin puhuttu mistään synnytykseen osallistumisista..

AP

 

Niin... Mut mihin pisteeseen asti mun pitää ite joustaa jotta mies saa sen kallisarvoisen lapsen syntymähetken kokemuksen? Kun ukolla tuntuu olevan ainoa päämäärä että pääsee kuorimaan kermat päältä, eli synnytystä seuraamaan, vitunkaan väliä ei oo lapsella ollut hälle tähänkään asti, saatika mulla.

Koen oloni pikkumaiseksi näpäyttäjäksi jos jätän ukon salin ulkopuolelle, mut koen myös omanarvontunteeni säilyväksi ja kynnysmaton roolin poisjääväksi jos kiellän sen osallistumisen. Kun en oo pohjimmiltani todellakaan mikään pompoteltava lammas, jota saa kohdella miten huvittaa. Tää raskausaika ja hormonit on kai saanut mun pään pehmenemään niin että oon vaan sietänyt tota sen itsekeskeistä käytöstä. Mut näpäytänkö liian kovaa väärässä paikassa? :O jos ukolla on oikeus olla itsekeskeinen omaan napaan tuijottelija niin miksei mulla olis samaa oikeutta?

Argh toivottavasti se olis vaikka töissä ni jäis luontevista syistä pois silloin. (Työt sellasia että ei pääse moneen tuntiin kotiin jos lähtö tulee yllättäen) Ainiin, la tosiaan elokuussa ja alunperin sen piti ottaa vuosiloma elokuulle jotta pääsee synnytykseen, mut sille tulikin "tärkeä" oma meno heinäkuulle ni piti/pitää lomansa sittenkin heinäkuussa. Tämä lomansiirto siis ennenku oltiin puhuttu mistään synnytykseen osallistumisista..

AP

Ymmärrän, että et halua miestä mukaan. Mitä, jos ehdotat hänelle seuraavaa: mies tulee mukaan, mutta sinä otat varsinaiseksi tukihenkilöksi doulan. Sano miehelle, että et koe saaneesi häneltä yhtään tukea ja apua raskausaikana, joten sinun on vaikea luottaa häneen synnytyksessä. Muutenkin suosittelen tuossa tilanteessa doulaa, sillä synnyttäjä tarvitsee ainakin yhden ihmisen, johon voi luottaa ja jonka tietää olevan siellä häntä varten. Joten jos mies tekee millään lailla oharin, sinulla on kuitenkin se doula.

Näin saisit itse luotettavan tukihenkilön, ja monen mielestä doula on myös ollut niin suureksi avuksi, että synnytyskokemus oli parempi kuin ilman häntä. Mutta mieskin pääsisi sitten mukaan.

Tämä voisi myös avata miehen silmät. Sun ei todellakaan tarvitse kaikessa joustaa miehen lapsellisuuden takia!

 

Ja siitä se lapsien kautta kostaminen sitten lähtee... onnea vaan jos lähdet sille tielle, kun kuulostaa vähän siltä ettei tuo suhde tule kestämään, valitettavasti. En sano tätä pahalla, vaan siltä tuo tekstisi vaan kuulostaa!

Minusta lapsen syntymä on sellainen asia, johon myös miehellä pitäisi olla oikeus osallistua. Ja parhaimmillaan se synnyttää vahvan siteen jo heti alusta pitäen miehen ja lapsen välille. Ja heidän välisessä suhteessa ei kuitenkaan ole kyse sinun tunteista, vaan ennenkaikkea LAPSEN elämästä. Vaikka isä osottautuisi ihan paskaksi, ei kannata lyödä kapuloita rattaisiin kun kyseessä on isän ja lapsen suhde, ellei sille sitten ole ihan oikeasti painavia perusteita (esim. väkivaltainen mies).

Minusta tuo doula oli hyvä ehdotus. Mies saa olla mukana näkemässä oman lapsensa syntymän joka on isälle ihan yhtä tärkeä juttu kuin äidillekkin, mutta - SINUA itseäsi varten - ota mukaan joku muu tukihenkilö koska jokaisella äidillä on oikeus saada tukea ja turvaa omassa synnytyksessään. Se tuki voi olla esim. paras ystävä, oma äiti tai vaikka ihan koulutettu doula.

 

* vaikka isä osoittautuisi ihan p*skaksi PARISUHDEMIELESSÄ

.. piti kirjoittamani ^^

 

Miehiä on erilaisia ja suhteita on erilaisia. Voit kieltää miestä osallistumasta synnytykseen jos haluat, mutta älä tee sitä kostaaksesi miehelle sitä millainen mies on. Ei mies siitä muutu. Tässä voisi tietysti toivoa, että jos mies on mukana synnytyksessä, hänelle muodostuu tiiviimpi side syntyvään lapseen.

 

Otapa nyt vähän rennommin, ja yritä ymmärtää että se miehesi on mies. Hän ei välttämättä osaa ihan vielä havainnollistaa vauvan tuloa samalla tavalla kuin sinä. On väärin evätä lapsen syntymä mieheltä. Siellä synnyttäessa sitä ei edes pahemmin mieti, että kuka siellä on läsnä, kyllä se yleensä on sellaista puuhaa, että huomio menee ihan johonkin muuhun. Miehet ei ylipäänsä muutenkaan turhia pohdi asioita, jotka ei ole juuri sinä hetkenä heille läsnä, ajankohtaisia ja konkreettisia. Sitten kun vauva oikeasti konkreettisesti on siinä, niin asiat voi hyvinkin muuttua. Minusta isän läsnäolo synnytyksessä voi tukea sitä isä suhdetta valtavasti, joten olisi karhunpalvelus kieltää isän tulo synnytykseen. Se ei ainakaan paranna mitään asioita, mutta se että isä voi olla mukana synnytyksessä voi muuttaa kaiken; hänen koko asennoitumisensa sinuun, lapseen, ja tilanteeseenne. Tsemppiä!

Vieläkin on näköjään näitä naisia jotka pitää miehiä vajaaälyisinä.

 

Ja siitä se lapsien kautta kostaminen sitten lähtee... onnea vaan jos lähdet sille tielle, kun kuulostaa vähän siltä ettei tuo suhde tule kestämään, valitettavasti. En sano tätä pahalla, vaan siltä tuo tekstisi vaan kuulostaa!

Minusta lapsen syntymä on sellainen asia, johon myös miehellä pitäisi olla oikeus osallistua. Ja parhaimmillaan se synnyttää vahvan siteen jo heti alusta pitäen miehen ja lapsen välille. Ja heidän välisessä suhteessa ei kuitenkaan ole kyse sinun tunteista, vaan ennenkaikkea LAPSEN elämästä. Vaikka isä osottautuisi ihan paskaksi, ei kannata lyödä kapuloita rattaisiin kun kyseessä on isän ja lapsen suhde, ellei sille sitten ole ihan oikeasti painavia perusteita (esim. väkivaltainen mies).

Minusta tuo doula oli hyvä ehdotus. Mies saa olla mukana näkemässä oman lapsensa syntymän joka on isälle ihan yhtä tärkeä juttu kuin äidillekkin, mutta - SINUA itseäsi varten - ota mukaan joku muu tukihenkilö koska jokaisella äidillä on oikeus saada tukea ja turvaa omassa synnytyksessään. Se tuki voi olla esim. paras ystävä, oma äiti tai vaikka ihan koulutettu doula.

Kiitos, hyvä pointti toisaalta tuo lapsen kautta kostaminen, koska sitä nimenomaan en missään nimessä halua. Tajuan kyllä että lapsen etu on aina se tärkein, mut en ajatellut että lapselta on pois se, jos isä ei oo läsnä sitä äheltämistä ja verilöylyä ja kusta ja paskaa todistamassa, ja pahimmillaan tekemässä nöyryyttävästä kokemuksesta vielä nöyryyttävämpää oon myös lukenut monesta lähteestä että äidin stressitaso ja kireys ei edesauta synnytyksen edistymistä, vaan saattaa vaikeuttaa tilannetta.

Oisko se niin paha, jos isä odottelis vaikka käytävällä, kunnes avautumisvaihe ja ponnistus & jälkeiset olis ohi, ja sitten tulis paikalle kylvettämään vauvan? Kun ihan oikeesti en haluais että sillä olis mitään aseita mua vastaan että se pääsis nöyryyttämään mua enää ikinä mitenkään.

AP

 

Sun ei todellakaan tartte ottaa mukaan ihmistä, joka vaan vaikeuttaa sun synnytystä. Isää ei oteta mukaan siksi että se on isälle joku elämys, vaan isä otetaan mukaan yleensä tukihenkilöksi. Jos isästä ei ole tukea, hänen ei ole järkeä tulla sinne olemaan tiellä ja vaivaksi.

 

Kiitos, hyvä pointti toisaalta tuo lapsen kautta kostaminen, koska sitä nimenomaan en missään nimessä halua. Tajuan kyllä että lapsen etu on aina se tärkein, mut en ajatellut että lapselta on pois se, jos isä ei oo läsnä sitä äheltämistä ja verilöylyä ja kusta ja paskaa todistamassa, ja pahimmillaan tekemässä nöyryyttävästä kokemuksesta vielä nöyryyttävämpää oon myös lukenut monesta lähteestä että äidin stressitaso ja kireys ei edesauta synnytyksen edistymistä, vaan saattaa vaikeuttaa tilannetta.

Oisko se niin paha, jos isä odottelis vaikka käytävällä, kunnes avautumisvaihe ja ponnistus & jälkeiset olis ohi, ja sitten tulis paikalle kylvettämään vauvan? Kun ihan oikeesti en haluais että sillä olis mitään aseita mua vastaan että se pääsis nöyryyttämään mua enää ikinä mitenkään.

AP

Miten mies voisi sinua noilla asioilla nöyryyttää? Jos hän tuollaisista asioista esim. puhuisi julkisesti, niin eiköhän se nöyryytys osu silloin omaan nilkkaan. Ja onko miehesi nyt kuitenkaan ihan niin paha, että sinua moisella asialla nöyryyttäisi, vai kuvitteletko vain? Minusta se että näprää kännykkää, ei vielä sinänsä ole mikään toisen "nöyryyttämisen" merkki. Ehkä pikemminkin kannattaisi ohjata mies vaikka terapiaan, jos sillä on joku älypuhelinaddiktio (ei kovin epätavallista nykypäivänä).

Muuten vaan haluaisin sanoa että synnytys ei ole (useinkaan) pelkkää äheltämistä, paskaa, kusta ja verilöylyä. Ja vaikka jotain noista siihen sisältyisi, ne usein unohtuu samantien kun vauveli on ulkona. Asian vierestä kysyisin että oletko puhunut riittävästi peloistasi neuvolasta ja saanut niihin apua? Tuntuu että sinulla on hirmuisen negatiivinen ja pelonsävyttämä kuva synnytyksestä ylipäätään.

Mutta voihan mies tulla mukaan ja jos hän osoittaa jotain sinun nöyryyttämisen merkkejä, niin toki häntä voi pyytää poistumaan kesken kaiken. Tai jos sinä olet päättänyt että et miestä mukaan sinne halua oli asia mitenpäin vaan, niin sitten mies ei tule.

 

Ei isän ja lapsen suhde siitä vahingoitu jos isä ei pääse mukaan synnytykseen. En näe tässä mitään ongelmaa. Itse en ap:n tapauksessa ottaisi miestä synnytykseen mukaan. ENkä kokisi, että se olisi lapsen kautta kostamista tai lapselta pois. Kautta maailman sivun naiset ovat synnyttäneet siten,e ttä miehillä ei ole ollut mitään asiaa samaan huoneeseen..

Parhaimmillaan synnytys on yhteinen juttu joka lähentää puolisoita toisiinsa, mutta onkohan näin ap:n tapauksessa...? Jos synnyttäjä ei halua jotain henkilöä huoneeseen seuraamaan tilanteen kulkua niin miksi ihmeessä pitäisi päästää... vain koska "se nyt vaan on niin tärkeä juttu lapsen ja isän suhteen kehittymisen kannalta..." Höpö höpö!

 

Sun ei todellakaan tartte ottaa mukaan ihmistä, joka vaan vaikeuttaa sun synnytystä. Isää ei oteta mukaan siksi että se on isälle joku elämys, vaan isä otetaan mukaan yleensä tukihenkilöksi. Jos isästä ei ole tukea, hänen ei ole järkeä tulla sinne olemaan tiellä ja vaivaksi.

Juuri näin.

 

......
Oisko se niin paha, jos isä odottelis vaikka käytävällä, kunnes avautumisvaihe ja ponnistus & jälkeiset olis ohi, ja sitten tulis paikalle kylvettämään vauvan? Kun ihan oikeesti en haluais että sillä olis mitään aseita mua vastaan että se pääsis nöyryyttämään mua enää ikinä mitenkään.

AP

Ei olisi paha ollenkaan.

 

Sun ei todellakaan tartte ottaa mukaan ihmistä, joka vaan vaikeuttaa sun synnytystä. Isää ei oteta mukaan siksi että se on isälle joku elämys, vaan isä otetaan mukaan yleensä tukihenkilöksi. Jos isästä ei ole tukea, hänen ei ole järkeä tulla sinne olemaan tiellä ja vaivaksi.

Jaa onko se joku sääntö ihan? Kyllä meillä mies oli mukana ennenkaikkea siksi että sai olla mukana oman lapsen syntymässä. Tukijaksi siitä ei ollut kun havisi kuin haavanlehti jo melkein siitä saakka kun kurvattiin sairaalan pihaan.

Eiköhän jokainen synnytys ole omanlaisensa tilanne ja isänkin rooli juuri se omalle perheelle sopiva. Tarviiko kaikesta tehdä aina ruusunpunasta kuvitelmaa jossa vain yksi tapa on oikea. Sit tulee isoja pettymyksiä, niinkuin tässäkin ketjussa näkyy. Mies on ihan paska ja mihinkään kelpaamaton kun asia ei mennyt juuri niinkuin nainen halusi...

Jos ap ei halua ottaa mukaan niin sitten ei ota. Mutta kysyi näkökantoja ja niitä on tullut erilaisia. Hyvä.

 

”Oli siinä voimaton olo, kun piikkiä pistettäessä ei voinut kuin katsoa vaimon kärsimystä. Yritin vain olla tukena ja rauhoitella.”

Voimakas kokemus oli senkin vuoksi, että Kimmo koki tuolloin todellisen heräämisen isäksi tulemisessa.

”Lapsi oli sektion jälkeen turvonnut ja hieman omituisen näköinen. Vaimo vietiin parsittavaksi, ja minä hoidin lapsen kylvetyksen. En oikein osaa kuvailla, mitä tuona hetkenä tunsin. Laitoin lapsen paitani alle, koska oli painotettu ihokontaktin tärkeyttä. Tunsin äkkiä valtavaa yhteyttä tuohon pieneen ihmiseen. Silloin minusta tuli isä.”

http://www.vau.fi/Synnytys/Synnytystarinat/Sektio-ja-synnytys-isan-silmin/