Tervehdys!
Täältä löytyi kohtuullisen tuore keskustelu refluksi vaivasta. Itsellä (22v mies) ei mennyt kyseisen vaivan leikkaus aivan niinkuin piti. En halua ketään pelotella leikkaukseen menoa, mutta jos pärjää lääkkeillä (somac, nexium, zolt) niin syökää lääkkeitä ennemmin kuin meette leikkaukseen.
Jos omaa tarinaani valaisen hieman. 2016 alkuvuodesta kävin leikkaavan kirurgin puheilla ja sanoi että pitää leikata ja annoin luvan siihen. Meni vajaa kuukausi kunnes tuli se päivä jolloin elämäni meni täysin pilalle. 2016/3 minut leikattiin ja silloin kaikki meni lääkärin mukaa hyvin. No sairaalassa olin vain kaksi päivää ja sairaslomaa kuukausi. Söin ohjeitten mukaan ja loppu sairaslomalla aloin yrittämään kiinteämpää ruokaa. Se vain ei alkanut onnistumaan. Huhtikuussa otin sitten sairaalaan yhteyttä ettei kaikki ole hyvin. Parin viikon jonotuksen jälkeen pääsin gastroskopiaan jossa todettiin ahtauma. Siinä samalla hereillä ollessani suoritettiin dilataatio, joka oli erittäin kivulias.
Meni päivä ja toinen ja tuntui että se auttoi, mutta jo kolmantena päivänä ruoka ei mennyt alas. Taas soittoa sairaalaan että miten on. KUUKAUDEN päähän gasrtoskopia ja dilataatio. Kituutin siihen asti lähes kokokaan mehuilla ja yms. Sama kivulias toimenpide tehtiin, mutta tällä kertaa ilman apua. Otin sairaalaan taas yhteyttä ja sanoivat että seuraava dilataatio tehdään nukutuksessa rajummalla kädellä. No taas odotettiin mehu linjalla, mutta en pystynyt odottamaan kuukautta että siihen dilataatioon oisin päässyt vaan päivystykseen ja sieltä osastolle tiputukseen aliravittuna. Paino oli tähän 6/2016 mennessä pudonnut liki 30kg. Osastolla pitivät pari päivää ja laittoivat kotiin odottamaan dilataatiota. Taas alkoi mahdoton kituminen kuinka selviän sinne asti.
Selvisin jollain opilla sinne asti ja toimenpide tehtiin, ottamalla se riski että ruokatorvi voi revetä. Mutta sitä ei vielä silloin käynyt, mutta ei siitä ollut apuakaan. Silloin keskustelin leikanneen kirurgin kanssa että mitä tehdään. Hän sanoi että odotellaan että aika korjaa ja aikasintaan vuoden lopulla uusinta leikkaus.
Alkoi uusi aikakausi sairastamisessa. En voinut enään odottaa vaan aikoja yksityseltä varaamaan siinä toivossa että apu löytyy. Kolmannelta yksityislääkäriltä lähete oyssiin. No aikani odotin ja tuli vihdoin soitto oyssista että tule tänne. Siellä laittoivat hanaro stentin jonka piti pitää torvi auki. Se jos joku alkoi muuttamaan elämää. Kolme vuorokautta oksentaen kun keho hylki vierasta esinettä kurkussa. Sain kuitenkin sen verran puhuttua että ottavat sen pois ja tekisivät jotain muuta. Se puhuminen auttoi ja seuraava kirurgi astui kuvioihin ja sanoi että huomenna leikataan.
Leikkaus tehtiin ja olin erittäin kipeä sen jälkeen. Ja järkyttynyt mitä oli löytynyt. Pallea aukko oli liian ollut liian tiukka ja ruokatorvi oli mennyt kuolioon ja arpeutunut dilatoinnin takia. Uusinta leikkauksessa avatiin ompeleet ja löysättiin pallea aukkoa. Tämän leikkauksen jälkeen syöminen helpottui n. Kuukaden ajaksi kunnes ongelmat alkoi taas. Haluttiin taas kokeilla stenttiä, josta alkoi sama oksentelu. Oksentelu kuitenkin loppui parin päivän jälkeen ja kotiuduin. Meni viikko ja syöminen alkoi taas tökkiä. Eikun oyssiin ja todettiin stentin pudonneen mahalaukkuun, joka taas nostettiin paikoilleen ja oksentelu jatkui. Olin erittäin väsynyt siihen ja minulla oli sitten kipu pumput ja yms helpottamassa elämää. Mutta todettiin että stentti on poistettava ja siirryttävä dilatointi vaihtoehtoon.
Dilatointeja tehtiin syyskuusta marraskuun loppuun nukutuksessa kerran viikossa, kunnes tapahtui pahin mahdollinen. Ruokatorvi repesi ja vatsaontelo ja yms. tulehtui ja teho-osasto kutsui, taas jouduttiin turvautumaan stenttiin jolla reikä tukittiin, ja taistelu henkiin jäämisestä alkoi. Viikon teho hoidon jälkeen stentti poistettiin, ja tavalliselle osastolle jatkohoitoon. Sairaala jakso kesti liki jouluun asti. Silloin hoitava kirurgi oyssissa, teki ratkaisun ja se oli lähete HYKSIIN jossa ruokatorven resektio. Mutta kun vatsaontelo tulehtui niin tuli kahden kuukauden "varoaika" ennen leikkausta.
Taas alkoi odotus ja viikottainen dilatointi, repeämistä peläten. Kunnes tuli aika Helsinkiin helmikuun puolivälin tienoille. Sinne menin varautuen pitkään sairaala jaksoon ja isoon leikkaukseen. Siellä hommaa teki Suomen paras ruokatorvi kirurgi, joka resektion sijaan halkaisi ruokatorven alaosan ja teki omat temppunsa. Viikko kaikissa letkuissa nenämaha letku, katetri, keskuslaskimo kanyyli, jejuno katetri ja yms. Toimenpide oli suunniteltua pienempi ja pääsin kahden viikon jälkeen kotiin jejuno katetrin kanssa. Alkoi kotihoito. Jejuno katetri meni ohutsuoleen johon yöaikaan pumpatiin lisäravintoa. Elämä alkoi voittamaan. Kunnes tuli uusi vaiva tämän seurauksena. Sappikivet. No sinällään pikku juttu mutta nyt tuntui isolta sekin.
Nyt tänäpäivänä alkaa olemaan kuukausi sappirakon poistosta. Ja reipas vuosi ensimmäisestä leikkauksesta jolla piti päästä eroon närästys ja refluksi ongelmista. Kaiken kaikkiaan reiluun vuoteen liki 50 eri toimenpidettä ja kymmeniä sairaalajaksoja. Ja taistelu hengestä oli monesti totta. Nyt tässä hetkessä tätä kirjoittaessa mahassa 20 leikkaus arpea mietin että olisiko sittenkään pitänyt leikata. Jos olisin tiennyt ei leikattaisi. Mutta myöhäistä jossitella. Teille kaikille joilla kyseinen vaiva suosittelen käyttämään lääkitystä jos sillä pärjää. Ja jos vaatii leikkaus hoitoa niin suosittelen Oyssia ja Hyksiä. Kirjoituksessa en vihti ensimmäisen leikkauksen tehnyttä sairaalaa ja kirurgia mainita, enkä muitakaan nimiä.
Kiitos ja anteeksi, leikkauksen lopputulos on: syön ikuisesti lääkkeitä moninkertaisen määrän nexiumin rinnalla, kuorma-auto kortin menettänennä ja yli vuosi sairaslomalla sivutoimisena yrittäjänä, henkisen ja fyysisen terveyden menettäneenä, odotan potilasvahinko keskuksen päätöstä, onko kyseessä korvattava asia vai ei.
Toivottavasti on otettu opiksi ettei kenellekkään käy samalla tavalla ja osattaisiin puuttua ajoissa peliin, ennenkuin on myöhäistä.