Palleatyrä leikkaus kokemuksia?

  • Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti
vierailija
Oli tuo toinen uusi ketju närästykseen liittyen, itselläni on samaa vaivaa ja tähystyksessä todettu palleatyrä.
Haluaisin leikkaukseen mutta lääkärit ei suosittele, en tiedä pääsisikö yksityisellä puolella?
Kokemuksia ? Auttoiko?
Itselläni ruoka nousee siis palleatyrän takia takaisin ylös ja saan välillä närästyksen lisäksi hengenahdistusta, vedän ilmeisesti yöllä keuhkooni sitä mahanestettä, nykyään ei niin närästä kun otan Somacia mutta näitä keuhko/kurkkuoireita on ja en haluaisi tuota Somacia syödä loppuelämää kun se voi aiheuttaa esimerkiksi että tulee B12 vitamiininpuutos / ruuat ei sula /imeydy.
 
Kurjaa tuputtamista (joidenkin palstalaisten mielestä) mutta oletko kokeillut sitä vähähiilihydraattista ruokavalioa? Mulla ainakin se on auttanut hirmu paljon närästysoireisiin. ei multakaan palleatyrää leikata.
 
Leikattu
Minut on leikattu, mutta ei ollut palleatyrää!
Vaivat jäi kyllä leikkauspöydälle, joten omalla kohdallani leikkaus onnistui täydellisesti ja voin suositella ..
Tosin onhan leikkavalla kirurgilla se tärkein osuus siinä, että nappiin menee! ;)
 
vierailija
niin mitä sulta leikattiin jos ei ollut palleatyrää, kyselen tässä nimenomaan palleatyräleikkauksesta
jos joku ei tiedä mikä se on, niin vatsalaukkua tunkee "tyrän muodossa" rintaontelon puolelle, pallean aukosta mistä kulkee ruokatorvi. Tämä aiheuttaa närästys ym oireita sekä ruuan ja mahanesteiden nousua ylös, välillä ihan suuhun saakka. Ei pysy vatsassa, kun on palleatyrä ja löysä sulkijalihas,...
 
vierailija
Mulla todettiin palleatyrä keväällä, samalla mahalaukussa todettiin kasvain. Oireet on samanlaiset kun kuvailit, ja Somacia myös syön, lääkäri ei mielellään leikkaa.
Mutta itse löysin avun hapankaalista, aamulla lusikallinen tai kaksi hapankaalia, niin oireet pysyvät pois.
 
Leikattu
niin mitä sulta leikattiin jos ei ollut palleatyrää, kyselen tässä nimenomaan palleatyräleikkauksesta
jos joku ei tiedä mikä se on, niin vatsalaukkua tunkee "tyrän muodossa" rintaontelon puolelle, pallean aukosta mistä kulkee ruokatorvi. Tämä aiheuttaa närästys ym oireita sekä ruuan ja mahanesteiden nousua ylös, välillä ihan suuhun saakka. Ei pysy vatsassa, kun on palleatyrä ja löysä sulkijalihas,...
Siis refluksileikkaus tehtiin! :D Samat oireet ilman palleatyrää ..
 
vierailija aloittaja
millä pääsitte niihin leikkauksiin ? Yksityinen / julkinen?
Minulle kun vaan sanotaan, että syö Somacia,,,,ei leikata, voi tulla isoja ongelmia...
Mitä teille käytännössä on tehty, minkälainnen leikkaus ? Tuliko niitä lääkärin pelotttelemia riskejä?
 
vierailija
No on kokemusta ,2 kertaa tehty leikkaus ,20 vuotta sitten ,mutta alkoi jo parin vuoden päästä falskaamaan ,joten nyt muutama päivä sitten tehtiin tähystysleikkaus. ei tietenkään osaa vielä sanoa , muutakuin ainakin onnistui ,kun oli hyvät nuoret lääkärit . Ja kun noudattaa annettuja ohjeita ,(soseruokaa ,välttää rasitusta yms) muutama viikko , niin hyvä tulee!! Suosittelen , jos ei halua esim Somacia syödä loppuikäänsä..Mie en halunnut..
 
vierailija
miten näihin leikkauksiin voi päästä, minulle ainakin aina vannotaan ettei kannata, ei tehdä, suuret riskit, voi tulla isompia ongelmiai leikkauksen jälkeen.
Ärsyttää ja huolestuttaa tuo Somacin syöminen. Ilman sitä kuolee närästykseen ja yskimiseen, keuhkoihin asti nousee ja polttaa
 
vierailija
miten näihin leikkauksiin voi päästä, minulle ainakin aina vannotaan ettei kannata, ei tehdä, suuret riskit, voi tulla isompia ongelmiai leikkauksen jälkeen.
Ärsyttää ja huolestuttaa tuo Somacin syöminen. Ilman sitä kuolee närästykseen ja yskimiseen, keuhkoihin asti nousee ja polttaa

Joo kyllä uskon ,mullekin jokin lääkäri sanoi vuosia sitten ,ei kannata tehdä...Nyt viime vuonna kun kävin tähystyksessä ,suosittelivat leikkausta ,nuori näislääkäri oli.Mietin puoli vuotta ,ja ajattelin ,sama se ,tehdään se leikkaus ,no ainakin onnistui ,että hengissä ollaaan ja haavat paranee ,kunhan pääsisi saunomaan..
 
vierailija
mitä ne käytännössä tekee siinä leikkauksessa, onko se se joku että kiepautetaanmahalaukkua ruokatorven ympäri,,,joku Nissenin juttu :)
Entä riskit sinun leikkauksen jälkeen, tuliko mitään ja mistä ne varoittelii?
 
Jonottaja
Moi, minä jonotan palleatyräleikkaukseen. Minäkin olin kuullut, että ei vältt onnistu yms. Mutta kun selvis, että voi tulla kuolio ja hurjat kivut, jolloin on pikaiseen leikattava päivystyksessä, niin tässä sitä nyt jonotellaan. Mulla nimittäin isohko tyrä eli koko vatsalaukku hupsahtanut rintaonteloon! Palleatyrä vuosia sitten tähystyksessä löydetty,mutta sen kokoa alkovat ihmettelee kun keuhkokuvassa syyskuussa näkyi "varjostuma". Hengästyin helpohkosti ja aattelin sen johtuvan keukokuumeesta. Sairastin juhannuksen tienoolla keuhkokuumeen ja sen kontrollissa olin siis käynyt. Terv.keskuslääkäri löydön teki ja pisti lähetteen vatsakirurgiaan, mistäviipalekuvaan ja koko kommeus paljastu. 3 kuukautta nyt jonottanut leikkaukseen. Hengästyn yhä herkemmin ja röyhtäilen välillä tolkuttomasti sekä oksentelen yhä useammin. Toivottavasti ei tarvitse kuukausia enää ootella...
Leikkauksesta toipumiskokemuksia ois mukava tai siis haluaisin kuulla/ lukea.
 
vierailija
mitä ne käytännössä tekee siinä leikkauksessa, onko se se joku että kiepautetaanmahalaukkua ruokatorven ympäri,,,joku Nissenin juttu :)
Entä riskit sinun leikkauksen jälkeen, tuliko mitään ja mistä ne varoittelii?
No leikkauksessa on aina riskinsä. Jonkinlainen mansetti tehdään ,en osaa selittää, tiukka tuntuu vieläkin olevan ,kun isomman palan nielaisee , tuntuu jäävän kiinni. ja oksentaa ei voi.. Kyllä se ajan kanssa löystyy ,kun ei liikaa vain. Muuten olen toipunut hyvin ,ja päässyt ainakin Somacista eroon..Kyllä suosittelen,jos on hyvä kirurgi..
 
Jonottaja
Pääsin sitten pikaisella aikataululla leikkaukseen 15.3. Nyt ollut toipumislomalla siitä asti eli saikku 3,5 vkoa. Sairaalassa meni 5 yötä. Leikkaus onnistui "suunnitellusti". Voin leikkauksen jälkeen ihan hyvin. Onneksi onnistui tähystyksellä, 5 pientä haavaa, neljä palleassa ja yksi ylempänä rintojen alapuolella. Haavat tosi siistit. Nestemäinen ja soseruoka ensin tiukasti 2 vkoa ja sit pikkuhiljaa vahvempaa eli muusia ja puuroa, banaania. Sosekeitot alkoivatkin tursua jo korvista... samoin vellit. Nyt jo vähän lohta, jauhelihaa paistettuna ja pilkottuna hyvin pureskellen muusin kera.Ei ole tuntunut nielemis-tms. vaikeuksia.
Närästysoireita ei ole ollut, jonkin verran röyhtäilyä. Tuosta oksentamisen "loppumisesta" myös mulle sanottiin...
Kontrollikäynti leikkaavalla kirurgilla huhtikuun 24. pvä.

Toistaiseksi ainakin olen hyvin positiivisesti yllättynyt leikkauksen ja toipumisen sujumisesta.
 
vierailija
Tervehdys!

Täältä löytyi kohtuullisen tuore keskustelu refluksi vaivasta. Itsellä (22v mies) ei mennyt kyseisen vaivan leikkaus aivan niinkuin piti. En halua ketään pelotella leikkaukseen menoa, mutta jos pärjää lääkkeillä (somac, nexium, zolt) niin syökää lääkkeitä ennemmin kuin meette leikkaukseen.

Jos omaa tarinaani valaisen hieman. 2016 alkuvuodesta kävin leikkaavan kirurgin puheilla ja sanoi että pitää leikata ja annoin luvan siihen. Meni vajaa kuukausi kunnes tuli se päivä jolloin elämäni meni täysin pilalle. 2016/3 minut leikattiin ja silloin kaikki meni lääkärin mukaa hyvin. No sairaalassa olin vain kaksi päivää ja sairaslomaa kuukausi. Söin ohjeitten mukaan ja loppu sairaslomalla aloin yrittämään kiinteämpää ruokaa. Se vain ei alkanut onnistumaan. Huhtikuussa otin sitten sairaalaan yhteyttä ettei kaikki ole hyvin. Parin viikon jonotuksen jälkeen pääsin gastroskopiaan jossa todettiin ahtauma. Siinä samalla hereillä ollessani suoritettiin dilataatio, joka oli erittäin kivulias.

Meni päivä ja toinen ja tuntui että se auttoi, mutta jo kolmantena päivänä ruoka ei mennyt alas. Taas soittoa sairaalaan että miten on. KUUKAUDEN päähän gasrtoskopia ja dilataatio. Kituutin siihen asti lähes kokokaan mehuilla ja yms. Sama kivulias toimenpide tehtiin, mutta tällä kertaa ilman apua. Otin sairaalaan taas yhteyttä ja sanoivat että seuraava dilataatio tehdään nukutuksessa rajummalla kädellä. No taas odotettiin mehu linjalla, mutta en pystynyt odottamaan kuukautta että siihen dilataatioon oisin päässyt vaan päivystykseen ja sieltä osastolle tiputukseen aliravittuna. Paino oli tähän 6/2016 mennessä pudonnut liki 30kg. Osastolla pitivät pari päivää ja laittoivat kotiin odottamaan dilataatiota. Taas alkoi mahdoton kituminen kuinka selviän sinne asti.
Selvisin jollain opilla sinne asti ja toimenpide tehtiin, ottamalla se riski että ruokatorvi voi revetä. Mutta sitä ei vielä silloin käynyt, mutta ei siitä ollut apuakaan. Silloin keskustelin leikanneen kirurgin kanssa että mitä tehdään. Hän sanoi että odotellaan että aika korjaa ja aikasintaan vuoden lopulla uusinta leikkaus.

Alkoi uusi aikakausi sairastamisessa. En voinut enään odottaa vaan aikoja yksityseltä varaamaan siinä toivossa että apu löytyy. Kolmannelta yksityislääkäriltä lähete oyssiin. No aikani odotin ja tuli vihdoin soitto oyssista että tule tänne. Siellä laittoivat hanaro stentin jonka piti pitää torvi auki. Se jos joku alkoi muuttamaan elämää. Kolme vuorokautta oksentaen kun keho hylki vierasta esinettä kurkussa. Sain kuitenkin sen verran puhuttua että ottavat sen pois ja tekisivät jotain muuta. Se puhuminen auttoi ja seuraava kirurgi astui kuvioihin ja sanoi että huomenna leikataan.

Leikkaus tehtiin ja olin erittäin kipeä sen jälkeen. Ja järkyttynyt mitä oli löytynyt. Pallea aukko oli liian ollut liian tiukka ja ruokatorvi oli mennyt kuolioon ja arpeutunut dilatoinnin takia. Uusinta leikkauksessa avatiin ompeleet ja löysättiin pallea aukkoa. Tämän leikkauksen jälkeen syöminen helpottui n. Kuukaden ajaksi kunnes ongelmat alkoi taas. Haluttiin taas kokeilla stenttiä, josta alkoi sama oksentelu. Oksentelu kuitenkin loppui parin päivän jälkeen ja kotiuduin. Meni viikko ja syöminen alkoi taas tökkiä. Eikun oyssiin ja todettiin stentin pudonneen mahalaukkuun, joka taas nostettiin paikoilleen ja oksentelu jatkui. Olin erittäin väsynyt siihen ja minulla oli sitten kipu pumput ja yms helpottamassa elämää. Mutta todettiin että stentti on poistettava ja siirryttävä dilatointi vaihtoehtoon.

Dilatointeja tehtiin syyskuusta marraskuun loppuun nukutuksessa kerran viikossa, kunnes tapahtui pahin mahdollinen. Ruokatorvi repesi ja vatsaontelo ja yms. tulehtui ja teho-osasto kutsui, taas jouduttiin turvautumaan stenttiin jolla reikä tukittiin, ja taistelu henkiin jäämisestä alkoi. Viikon teho hoidon jälkeen stentti poistettiin, ja tavalliselle osastolle jatkohoitoon. Sairaala jakso kesti liki jouluun asti. Silloin hoitava kirurgi oyssissa, teki ratkaisun ja se oli lähete HYKSIIN jossa ruokatorven resektio. Mutta kun vatsaontelo tulehtui niin tuli kahden kuukauden "varoaika" ennen leikkausta.

Taas alkoi odotus ja viikottainen dilatointi, repeämistä peläten. Kunnes tuli aika Helsinkiin helmikuun puolivälin tienoille. Sinne menin varautuen pitkään sairaala jaksoon ja isoon leikkaukseen. Siellä hommaa teki Suomen paras ruokatorvi kirurgi, joka resektion sijaan halkaisi ruokatorven alaosan ja teki omat temppunsa. Viikko kaikissa letkuissa nenämaha letku, katetri, keskuslaskimo kanyyli, jejuno katetri ja yms. Toimenpide oli suunniteltua pienempi ja pääsin kahden viikon jälkeen kotiin jejuno katetrin kanssa. Alkoi kotihoito. Jejuno katetri meni ohutsuoleen johon yöaikaan pumpatiin lisäravintoa. Elämä alkoi voittamaan. Kunnes tuli uusi vaiva tämän seurauksena. Sappikivet. No sinällään pikku juttu mutta nyt tuntui isolta sekin.

Nyt tänäpäivänä alkaa olemaan kuukausi sappirakon poistosta. Ja reipas vuosi ensimmäisestä leikkauksesta jolla piti päästä eroon närästys ja refluksi ongelmista. Kaiken kaikkiaan reiluun vuoteen liki 50 eri toimenpidettä ja kymmeniä sairaalajaksoja. Ja taistelu hengestä oli monesti totta. Nyt tässä hetkessä tätä kirjoittaessa mahassa 20 leikkaus arpea mietin että olisiko sittenkään pitänyt leikata. Jos olisin tiennyt ei leikattaisi. Mutta myöhäistä jossitella. Teille kaikille joilla kyseinen vaiva suosittelen käyttämään lääkitystä jos sillä pärjää. Ja jos vaatii leikkaus hoitoa niin suosittelen Oyssia ja Hyksiä. Kirjoituksessa en vihti ensimmäisen leikkauksen tehnyttä sairaalaa ja kirurgia mainita, enkä muitakaan nimiä.

Kiitos ja anteeksi, leikkauksen lopputulos on: syön ikuisesti lääkkeitä moninkertaisen määrän nexiumin rinnalla, kuorma-auto kortin menettänennä ja yli vuosi sairaslomalla sivutoimisena yrittäjänä, henkisen ja fyysisen terveyden menettäneenä, odotan potilasvahinko keskuksen päätöstä, onko kyseessä korvattava asia vai ei.

Toivottavasti on otettu opiksi ettei kenellekkään käy samalla tavalla ja osattaisiin puuttua ajoissa peliin, ennenkuin on myöhäistä.
 
vierailija
miten näihin leikkauksiin voi päästä, minulle ainakin aina vannotaan ettei kannata, ei tehdä, suuret riskit, voi tulla isompia ongelmiai leikkauksen jälkeen.
Ärsyttää ja huolestuttaa tuo Somacin syöminen. Ilman sitä kuolee närästykseen ja yskimiseen, keuhkoihin asti nousee ja polttaa
Tervehdys!

Täältä löytyi kohtuullisen tuore keskustelu refluksi vaivasta. Itsellä (22v mies) ei mennyt kyseisen vaivan leikkaus aivan niinkuin piti. En halua ketään pelotella leikkaukseen menoa, mutta jos pärjää lääkkeillä (somac, nexium, zolt) niin syökää lääkkeitä ennemmin kuin meette leikkaukseen.

Jos omaa tarinaani valaisen hieman. 2016 alkuvuodesta kävin leikkaavan kirurgin puheilla ja sanoi että pitää leikata ja annoin luvan siihen. Meni vajaa kuukausi kunnes tuli se päivä jolloin elämäni meni täysin pilalle. 2016/3 minut leikattiin ja silloin kaikki meni lääkärin mukaa hyvin. No sairaalassa olin vain kaksi päivää ja sairaslomaa kuukausi. Söin ohjeitten mukaan ja loppu sairaslomalla aloin yrittämään kiinteämpää ruokaa. Se vain ei alkanut onnistumaan. Huhtikuussa otin sitten sairaalaan yhteyttä ettei kaikki ole hyvin. Parin viikon jonotuksen jälkeen pääsin gastroskopiaan jossa todettiin ahtauma. Siinä samalla hereillä ollessani suoritettiin dilataatio, joka oli erittäin kivulias.

Meni päivä ja toinen ja tuntui että se auttoi, mutta jo kolmantena päivänä ruoka ei mennyt alas. Taas soittoa sairaalaan että miten on. KUUKAUDEN päähän gasrtoskopia ja dilataatio. Kituutin siihen asti lähes kokokaan mehuilla ja yms. Sama kivulias toimenpide tehtiin, mutta tällä kertaa ilman apua. Otin sairaalaan taas yhteyttä ja sanoivat että seuraava dilataatio tehdään nukutuksessa rajummalla kädellä. No taas odotettiin mehu linjalla, mutta en pystynyt odottamaan kuukautta että siihen dilataatioon oisin päässyt vaan päivystykseen ja sieltä osastolle tiputukseen aliravittuna. Paino oli tähän 6/2016 mennessä pudonnut liki 30kg. Osastolla pitivät pari päivää ja laittoivat kotiin odottamaan dilataatiota. Taas alkoi mahdoton kituminen kuinka selviän sinne asti.
Selvisin jollain opilla sinne asti ja toimenpide tehtiin, ottamalla se riski että ruokatorvi voi revetä. Mutta sitä ei vielä silloin käynyt, mutta ei siitä ollut apuakaan. Silloin keskustelin leikanneen kirurgin kanssa että mitä tehdään. Hän sanoi että odotellaan että aika korjaa ja aikasintaan vuoden lopulla uusinta leikkaus.

Alkoi uusi aikakausi sairastamisessa. En voinut enään odottaa vaan aikoja yksityseltä varaamaan siinä toivossa että apu löytyy. Kolmannelta yksityislääkäriltä lähete oyssiin. No aikani odotin ja tuli vihdoin soitto oyssista että tule tänne. Siellä laittoivat hanaro stentin jonka piti pitää torvi auki. Se jos joku alkoi muuttamaan elämää. Kolme vuorokautta oksentaen kun keho hylki vierasta esinettä kurkussa. Sain kuitenkin sen verran puhuttua että ottavat sen pois ja tekisivät jotain muuta. Se puhuminen auttoi ja seuraava kirurgi astui kuvioihin ja sanoi että huomenna leikataan.

Leikkaus tehtiin ja olin erittäin kipeä sen jälkeen. Ja järkyttynyt mitä oli löytynyt. Pallea aukko oli liian ollut liian tiukka ja ruokatorvi oli mennyt kuolioon ja arpeutunut dilatoinnin takia. Uusinta leikkauksessa avatiin ompeleet ja löysättiin pallea aukkoa. Tämän leikkauksen jälkeen syöminen helpottui n. Kuukaden ajaksi kunnes ongelmat alkoi taas. Haluttiin taas kokeilla stenttiä, josta alkoi sama oksentelu. Oksentelu kuitenkin loppui parin päivän jälkeen ja kotiuduin. Meni viikko ja syöminen alkoi taas tökkiä. Eikun oyssiin ja todettiin stentin pudonneen mahalaukkuun, joka taas nostettiin paikoilleen ja oksentelu jatkui. Olin erittäin väsynyt siihen ja minulla oli sitten kipu pumput ja yms helpottamassa elämää. Mutta todettiin että stentti on poistettava ja siirryttävä dilatointi vaihtoehtoon.

Dilatointeja tehtiin syyskuusta marraskuun loppuun nukutuksessa kerran viikossa, kunnes tapahtui pahin mahdollinen. Ruokatorvi repesi ja vatsaontelo ja yms. tulehtui ja teho-osasto kutsui, taas jouduttiin turvautumaan stenttiin jolla reikä tukittiin, ja taistelu henkiin jäämisestä alkoi. Viikon teho hoidon jälkeen stentti poistettiin, ja tavalliselle osastolle jatkohoitoon. Sairaala jakso kesti liki jouluun asti. Silloin hoitava kirurgi oyssissa, teki ratkaisun ja se oli lähete HYKSIIN jossa ruokatorven resektio. Mutta kun vatsaontelo tulehtui niin tuli kahden kuukauden "varoaika" ennen leikkausta.

Taas alkoi odotus ja viikottainen dilatointi, repeämistä peläten. Kunnes tuli aika Helsinkiin helmikuun puolivälin tienoille. Sinne menin varautuen pitkään sairaala jaksoon ja isoon leikkaukseen. Siellä hommaa teki Suomen paras ruokatorvi kirurgi, joka resektion sijaan halkaisi ruokatorven alaosan ja teki omat temppunsa. Viikko kaikissa letkuissa nenämaha letku, katetri, keskuslaskimo kanyyli, jejuno katetri ja yms. Toimenpide oli suunniteltua pienempi ja pääsin kahden viikon jälkeen kotiin jejuno katetrin kanssa. Alkoi kotihoito. Jejuno katetri meni ohutsuoleen johon yöaikaan pumpatiin lisäravintoa. Elämä alkoi voittamaan. Kunnes tuli uusi vaiva tämän seurauksena. Sappikivet. No sinällään pikku juttu mutta nyt tuntui isolta sekin.

Nyt tänäpäivänä alkaa olemaan kuukausi sappirakon poistosta. Ja reipas vuosi ensimmäisestä leikkauksesta jolla piti päästä eroon närästys ja refluksi ongelmista. Kaiken kaikkiaan reiluun vuoteen liki 50 eri toimenpidettä ja kymmeniä sairaalajaksoja. Ja taistelu hengestä oli monesti totta. Nyt tässä hetkessä tätä kirjoittaessa mahassa 20 leikkaus arpea mietin että olisiko sittenkään pitänyt leikata. Jos olisin tiennyt ei leikattaisi. Mutta myöhäistä jossitella. Teille kaikille joilla kyseinen vaiva suosittelen käyttämään lääkitystä jos sillä pärjää. Ja jos vaatii leikkaus hoitoa niin suosittelen Oyssia ja Hyksiä. Kirjoituksessa en vihti ensimmäisen leikkauksen tehnyttä sairaalaa ja kirurgia mainita, enkä muitakaan nimiä.

Kiitos ja anteeksi, leikkauksen lopputulos on: syön ikuisesti lääkkeitä moninkertaisen määrän nexiumin rinnalla, kuorma-auto kortin menettänennä ja yli vuosi sairaslomalla sivutoimisena yrittäjänä, henkisen ja fyysisen terveyden menettäneenä, odotan potilasvahinko keskuksen päätöstä, onko kyseessä korvattava asia vai ei.

Toivottavasti on otettu opiksi ettei kenellekkään käy samalla tavalla ja osattaisiin puuttua ajoissa peliin, ennenkuin on myöhäistä.
Suorastaan pelottavaa luettavaa tämä tarinasi. Minä kävin leikkauksessa reilu vuosi sitten ja sen yhteydessä laitettiin mansetti, mikä melko todennäköisesti meni liian tiukalle. Puolisen vuotta leikkauksen jälkeen kävin harvakseen lääkärien vastaanotolla ja viime keväänä mansettia löysättiin tähystyksellä. Nielemisvaikeudet vain jatkuivat.
Toimenpiteet tähän saakka tehnyt lääkäri pesi kätensä koko jutusta ja tilalle tuli toinen lääkäri, joka ei enää mansettia toistamiseen suostunut löysäämään, vaan ainoastaan tähysti ja määräsi tähystyksen perusteella vartalokuvaukseen.
Kuvauksessa kävi ilmi että palleatyrä on edelleen olemassa ja nähtävästi mansetti irronnut tms. ei saanut kuvista oikein selvää.
Tulossa siis uusintaleikkaus kahden kirurgin voimin. Olen leikkausjonossa kiireellisyysluokassa 2. Närästää, nieleminen vaikeaa, olen tajuttoman väsynyt, polttaa ja syöminen vaikeaa.
Jotenkin vaan tuli sellainen olo että mitä tässä pitäisi tehdä kun tiedetään että se tyrä on olemassa ja oireet kivuliaat? Tämän tarinan luettuani alkoi pelottamaan ihan todella...onko tässä enää leikkaukselle vaihtoehtoja vai oliko tämä elämä tässä?
 
vierailija
Tervehdys!

Täältä löytyi kohtuullisen tuore keskustelu refluksi vaivasta. Itsellä (22v mies) ei mennyt kyseisen vaivan leikkaus aivan niinkuin piti. En halua ketään pelotella leikkaukseen menoa, mutta jos pärjää lääkkeillä (somac, nexium, zolt) niin syökää lääkkeitä ennemmin kuin meette leikkaukseen.

Jos omaa tarinaani valaisen hieman. 2016 alkuvuodesta kävin leikkaavan kirurgin puheilla ja sanoi että pitää leikata ja annoin luvan siihen. Meni vajaa kuukausi kunnes tuli se päivä jolloin elämäni meni täysin pilalle. 2016/3 minut leikattiin ja silloin kaikki meni lääkärin mukaa hyvin. No sairaalassa olin vain kaksi päivää ja sairaslomaa kuukausi. Söin ohjeitten mukaan ja loppu sairaslomalla aloin yrittämään kiinteämpää ruokaa. Se vain ei alkanut onnistumaan. Huhtikuussa otin sitten sairaalaan yhteyttä ettei kaikki ole hyvin. Parin viikon jonotuksen jälkeen pääsin gastroskopiaan jossa todettiin ahtauma. Siinä samalla hereillä ollessani suoritettiin dilataatio, joka oli erittäin kivulias.

Meni päivä ja toinen ja tuntui että se auttoi, mutta jo kolmantena päivänä ruoka ei mennyt alas. Taas soittoa sairaalaan että miten on. KUUKAUDEN päähän gasrtoskopia ja dilataatio. Kituutin siihen asti lähes kokokaan mehuilla ja yms. Sama kivulias toimenpide tehtiin, mutta tällä kertaa ilman apua. Otin sairaalaan taas yhteyttä ja sanoivat että seuraava dilataatio tehdään nukutuksessa rajummalla kädellä. No taas odotettiin mehu linjalla, mutta en pystynyt odottamaan kuukautta että siihen dilataatioon oisin päässyt vaan päivystykseen ja sieltä osastolle tiputukseen aliravittuna. Paino oli tähän 6/2016 mennessä pudonnut liki 30kg. Osastolla pitivät pari päivää ja laittoivat kotiin odottamaan dilataatiota. Taas alkoi mahdoton kituminen kuinka selviän sinne asti.
Selvisin jollain opilla sinne asti ja toimenpide tehtiin, ottamalla se riski että ruokatorvi voi revetä. Mutta sitä ei vielä silloin käynyt, mutta ei siitä ollut apuakaan. Silloin keskustelin leikanneen kirurgin kanssa että mitä tehdään. Hän sanoi että odotellaan että aika korjaa ja aikasintaan vuoden lopulla uusinta leikkaus.

Alkoi uusi aikakausi sairastamisessa. En voinut enään odottaa vaan aikoja yksityseltä varaamaan siinä toivossa että apu löytyy. Kolmannelta yksityislääkäriltä lähete oyssiin. No aikani odotin ja tuli vihdoin soitto oyssista että tule tänne. Siellä laittoivat hanaro stentin jonka piti pitää torvi auki. Se jos joku alkoi muuttamaan elämää. Kolme vuorokautta oksentaen kun keho hylki vierasta esinettä kurkussa. Sain kuitenkin sen verran puhuttua että ottavat sen pois ja tekisivät jotain muuta. Se puhuminen auttoi ja seuraava kirurgi astui kuvioihin ja sanoi että huomenna leikataan.

Leikkaus tehtiin ja olin erittäin kipeä sen jälkeen. Ja järkyttynyt mitä oli löytynyt. Pallea aukko oli liian ollut liian tiukka ja ruokatorvi oli mennyt kuolioon ja arpeutunut dilatoinnin takia. Uusinta leikkauksessa avatiin ompeleet ja löysättiin pallea aukkoa. Tämän leikkauksen jälkeen syöminen helpottui n. Kuukaden ajaksi kunnes ongelmat alkoi taas. Haluttiin taas kokeilla stenttiä, josta alkoi sama oksentelu. Oksentelu kuitenkin loppui parin päivän jälkeen ja kotiuduin. Meni viikko ja syöminen alkoi taas tökkiä. Eikun oyssiin ja todettiin stentin pudonneen mahalaukkuun, joka taas nostettiin paikoilleen ja oksentelu jatkui. Olin erittäin väsynyt siihen ja minulla oli sitten kipu pumput ja yms helpottamassa elämää. Mutta todettiin että stentti on poistettava ja siirryttävä dilatointi vaihtoehtoon.

Dilatointeja tehtiin syyskuusta marraskuun loppuun nukutuksessa kerran viikossa, kunnes tapahtui pahin mahdollinen. Ruokatorvi repesi ja vatsaontelo ja yms. tulehtui ja teho-osasto kutsui, taas jouduttiin turvautumaan stenttiin jolla reikä tukittiin, ja taistelu henkiin jäämisestä alkoi. Viikon teho hoidon jälkeen stentti poistettiin, ja tavalliselle osastolle jatkohoitoon. Sairaala jakso kesti liki jouluun asti. Silloin hoitava kirurgi oyssissa, teki ratkaisun ja se oli lähete HYKSIIN jossa ruokatorven resektio. Mutta kun vatsaontelo tulehtui niin tuli kahden kuukauden "varoaika" ennen leikkausta.

Taas alkoi odotus ja viikottainen dilatointi, repeämistä peläten. Kunnes tuli aika Helsinkiin helmikuun puolivälin tienoille. Sinne menin varautuen pitkään sairaala jaksoon ja isoon leikkaukseen. Siellä hommaa teki Suomen paras ruokatorvi kirurgi, joka resektion sijaan halkaisi ruokatorven alaosan ja teki omat temppunsa. Viikko kaikissa letkuissa nenämaha letku, katetri, keskuslaskimo kanyyli, jejuno katetri ja yms. Toimenpide oli suunniteltua pienempi ja pääsin kahden viikon jälkeen kotiin jejuno katetrin kanssa. Alkoi kotihoito. Jejuno katetri meni ohutsuoleen johon yöaikaan pumpatiin lisäravintoa. Elämä alkoi voittamaan. Kunnes tuli uusi vaiva tämän seurauksena. Sappikivet. No sinällään pikku juttu mutta nyt tuntui isolta sekin.

Nyt tänäpäivänä alkaa olemaan kuukausi sappirakon poistosta. Ja reipas vuosi ensimmäisestä leikkauksesta jolla piti päästä eroon närästys ja refluksi ongelmista. Kaiken kaikkiaan reiluun vuoteen liki 50 eri toimenpidettä ja kymmeniä sairaalajaksoja. Ja taistelu hengestä oli monesti totta. Nyt tässä hetkessä tätä kirjoittaessa mahassa 20 leikkaus arpea mietin että olisiko sittenkään pitänyt leikata. Jos olisin tiennyt ei leikattaisi. Mutta myöhäistä jossitella. Teille kaikille joilla kyseinen vaiva suosittelen käyttämään lääkitystä jos sillä pärjää. Ja jos vaatii leikkaus hoitoa niin suosittelen Oyssia ja Hyksiä. Kirjoituksessa en vihti ensimmäisen leikkauksen tehnyttä sairaalaa ja kirurgia mainita, enkä muitakaan nimiä.

Kiitos ja anteeksi, leikkauksen lopputulos on: syön ikuisesti lääkkeitä moninkertaisen määrän nexiumin rinnalla, kuorma-auto kortin menettänennä ja yli vuosi sairaslomalla sivutoimisena yrittäjänä, henkisen ja fyysisen terveyden menettäneenä, odotan potilasvahinko keskuksen päätöstä, onko kyseessä korvattava asia vai ei.

Toivottavasti on otettu opiksi ettei kenellekkään käy samalla tavalla ja osattaisiin puuttua ajoissa peliin, ennenkuin on myöhäistä.
Hui kamala, onpas ollut kamala tilanne .Olen menossa palleatyrä /refluksi leikkaukseen OYS n syyskuussa. Minun sairaus vaatii ilman muuta leikkauksen, paha rakennevika.Vatsanportti ei sulkeudu ollenkaan ja iso tyrä työntyy rintaonteloon. Olen ollut tiukalla ruokavaliolla kolme kuukautta, sitä ennen vuoden ilman maitoa, leipää ,sokeria yms. Karppaan olen vhh lla yms.Ei auta ollenkaan, eli pakko leikata. Jotenkin pärjään päivästä toiseen Ranixal lääkkeellä .Olen käyttänyt happosalpaajia 5,5 vuotta. Sappirakkoleikkaus oli juuri sitä ennen, eli se pahensi tämän vaivan.
Juuri sain tänään tietää leikkausajan .Oys ilmeisesti paras kirurgi leikkaa. Sappirakko leikkaus meni täysin pieleen toisen kirurgin toimesta (siitä ens kerralla ).Tuon tapauksen jälkeen olen ehdoton kuka leikkaa. Ainahan ei voi taata että onnistuu, mutta uskon että kirurgilla on suuri merkitys.
Miten voit tällähetkellä ?
 
vierailija
Mielenkiintoisia kokemuksia. Itsellä tehty noin viikko sitten leikkaus tähystyksellä yksityisellä puolella ja todellakin valikoin kirurgin koska sillä merkitystä onnistumisen suhteen. Olisin päässyt leikkauspäivänä jo pois mutta jäin kipujen/ jos komplikaatioita niin Terveystaloon yöksi. Aamulla leikannut lääkäri Timo tuli vielä tarkistamaan ja pääsin kotiin heti. Voin todellakin suositella, joskin en ole vielä siirrynyt soseista pois joten voi olla liian aikaista nuolaista mutta so far mennyt todella paljon helpommin kuin kuvittelin. Niskakipuja vielä vatsakipujen lisäksi mutta lääkkeillä pärjää. Odotan innolla että pääsee syömään koska nyt pudonnut jo 5kg painoa. So far so good (ja palan tunne on jo kadonnut kurkusta, kun vain malttaa ajatuksella hiljaa hyvä tulee )
 

Yhteistyössä