Pitäisikö mennä puhumaan?

Hei! Tiedän että on aika outo paikka tulla kysymään tällaista. Mutta. No viime vuonna, 11kk sitten poikaystäväni petti minua Yhden Anun kanssa. No nyt tänään sain tietää missä Anu asuu. Haluaisin kovasti mennä puhumaan hänelle, ei huutamaan tai raivoamaan, juttelemaan ja puhumaan asiasta. Hän ei ole pyytänyt anteeksi siitä mitä teki. Otin eron todella rankasti ja tällä hetkellä (vieläkin) kärsin syömishäiriöstä, bulimiasta. Aloitin sen koska vertasin itseäni Anuun. Hän oli kauniimpi, laihempi, hoikempi ja vanhempikin. Olen siis tällä hetkellä 16 vuotias. Ajattelin vain että jos miekin olisin laiha niin ehkä joku haluaisi minut niinkun Timo halusi Anun. En voinut olla vertaamatta itseäni Anuun. Mutta nyt sain tietää missä hän asuu ja pohdin vain uskallanko/kehtaanko mennä juttelemaan. Onko liian töykeää kaivella kohta vuoden vanhaa juttua? Kertokaa te mielipiteenne mitä pitäisi tehdä?

 

jos pakko, ota yhteyttä esim. tekstiviestillä tai netissä. älä pamahda yhtäkkiä oven taakse, se olis aika creepyä.

 

jos pakko, ota yhteyttä esim. tekstiviestillä tai netissä. älä pamahda yhtäkkiä oven taakse, se olis aika creepyä.

Mut oisko se sit kans aika creepyy et vuoden jälkeen vasta menee sille puhumaan? Kun en ole itse varma. Haluaisin selvittää välit mutta kun aikaa on mennyt kuitenkin jo lähes vuosi niin olisiko se töykeää ja outoa

 

Mut oisko se sit kans aika creepyy et vuoden jälkeen vasta menee sille puhumaan? Kun en ole itse varma. Haluaisin selvittää välit mutta kun aikaa on mennyt kuitenkin jo lähes vuosi niin olisiko se töykeää ja outoa

Ja siis emme ole jutellet Anun kanssa koskaan. Tiedämme monellat toisemme muttemme ole puhuneet koskaan toisille

 

Mut oisko se sit kans aika creepyy et vuoden jälkeen vasta menee sille puhumaan? Kun en ole itse varma. Haluaisin selvittää välit mutta kun aikaa on mennyt kuitenkin jo lähes vuosi niin olisiko se töykeää ja outoa

no ei ehk creepyy mut semi outoo. varmaan Anu kelais et etkö oo vieläkään päässy yli exästäs

 

Koska olet sairastunut bulimiaan Timon ja Anun takia, niin sinun pitäisi pystyä saamaan molemmat kuuntelemaan sinua. Anu ei ole yksin vastuussa siitä, että poikaystäväsi petti sinua. Pettämiseen tarvittiin kaksi!

Mitä haluat sanoa Anulle? Mieti se ensin ja kirjoita vaikka asia ensin itsellesi, niin Anukin pääsee varsinaiseen asiaasi heti kiinni. Ja kun luet, mitä olet kirjoittanut, pystyt arvioimaaan onko asiassasi järkeä vai ei.

Jos uskot, että Anun tapaaminen on sinulle avuksi, niin mene ja tapaa. Mutta valmistaudu, kuten neuvoin. Ihmiset säikähtävät, jos he eivät ymmärrä mistä on kyse.

 

Hyödyllisempää voisi olla keskustella asioista jonkun muun, kuten mukavan psykologin kanssa. Kävisitte läpi tapahtuneita asioita, tunteitasi, syömishäiriötä jne.

 

ei se mitään auta, repii vaan haavoja auki, ja minusta se sun silloinen poikaystäväsi on se suuri sika. ei tuota naista voi syyttää tapahtuneesta.

 

Enpä usko, että tuosta on mitään hyötyä, paremminkin päinvastoin.

Mahtoiko se Anu ylipäätään tietää teidän suhteesta ja jos tiesikin, niin mitä tuo ex-poikaystäväsi on sitten selittänyt hänelle. Voi olla, että on selittänyt, ettei ole enää sinun kanssasi. Suurimman syyn kyllä laittaisin joka tapauksessa poikaystäväsi kontolle.

Turha vertailla itseään ulkonäöllisesti muihin. Suhteessa on monilla muilla asioilla suurempi merkitys kuin ulkonäöllä, tosin joku sairaalloinen ylipaino tai vastaavasti alipaino voi olla se täysi turn-off. Jos toinen on ainoastaan ulkonäön takia kiinnostunut, niin silloin on muutenkin parempi etsiä toinen.

 

Niin syytän tapahtuneesta enemmän Timoa enkä Anua. Mutta kummaltakaan en ole saanut anteeksipyyntöä tai saanut ouhua asiasta kummankaan kanssa läpi. Poikaystäväni sanoi ettei pysty puhumaan asiasta sillä häntä hävettää se. Joten en saanut sanottua asiaa hänelle. Timo ei destiedä bulimiastani, sillä emme ole nykyään tekemisissä toistemme kanssa ja hän muutenkin välttelee minua. Oltiin samalla luokalla nyt viimesin vuosi ja nyt hän meni amikseen ja minä lukioon joten tiemme erkani nyt ihan totaalisesti.
Kiitos vinkistä että kirjoittasin asian. Mietini tänään että voisin kirjoittaa ja jos se olisi hyvä nii jos en uskalla mennä puhumaan hänelle niin lähetän sen kirjeen sitten hänelle. Se ei olisi niin paha kuin se että pamahtaisin oven eteen. Olen vasta nuori ja elämä alussa (varmaan teistä vanhemmista on aika ironista tämä koko juttuni. Olenhan vasta lapsi. Mutta hän satutti silti minua todella paljon ja olimme yhdessä 2 vuotta. Siinä ajassa kerkeää rakastua ja kiintyä toiseen aika hyvin. Hän oli ensirakkauteni, ei tosirakkautta, mutta ensimmäinen.

Joku taas ehdotti psykologille juttelua. Kävin koulukuraattorilla alkuvuonna tapahtuneen tiimoilta ja loppuvuodesta sitten harvemmin mutta nyt en enää ole käynyt kun koulu vaihtuu ja loma alkoi. En haluaisi vaihtaa kuraattoria sillä joutuisin kaiken selittämään uudelleen alusta asti. Enkä tiedä olisiko siinä mitään järkeä kun tapahtuneesta on jo vuosi ja olen kelannut päässäni asioita. Olen purhanut asiaa Jaanalle(kuraattori) mutta se ei ole sama kuin puhuisi suoraan Anulle tai Timolle. Kumpikaan heistä ei tiedä mitä olen kärsinyt ja mitä siitä yhdestä yöstä sitten seurasi. Haluaisin heidän tietävän mitä he omilla käytöksillään sai toisessa aikaan. Mihin se johti.

Anu tiesi meidän olevan yhdessä. Monet oli sanonut hänelle että pysyy meidän suhteesta erossa, niin timokin(ainakin niin hän minulle väitti) Mutta kuulemma hän seurasti joka paikkaan perässä kuin iilimato. Anu jopa tuli hakemaan Timon minun kotoa (vei timon takaisin kotiin, joka on toisella puolella kaupunkia missä hän itse asuu. Välieroa on 25km) Joten ei Anu voinut olla tietämättä meidän suhteesta. Viime vuonna koko kesän hän piinasi meidän suhdetta ja oli Timossa kiinni. Kesä oli vaikeaa aikaa suhteelle sillä Timo oli aina juomassa ja nukkui päivät ja valvoi yöt. Toisinkuin minä. Mulla oli niin paljon töitä ja menoja etten kerennyt näkemään kuin tyyliin kerran viikolla. Anuhan siitä sitten otti ilon irti ja käytti tilaisuutta.

Ehkä kirjoitan sen kirjeen ja kaikki mitä haluaisin sanoa hänelle ja jos tuntuu siltä niin lähetän sen?

 

Nyt kun kerrot enemmän tapahtuneesta, niin kirjoita se kirje.

Some on täynnä tarinoita rohkeista, nuorista ihmisistä, jotka ovat tuoneet julki heihin kohdennetun ikävän käytöksen. Voit tehdä aivan saman!

Syyttely ei kannata, eikä lähteä väittämään bulimian johtuvan pelkästään Anusta ja Timosta, mutta kerro tarinasi sellaisena kuin sen tunnet ja koet. Kirjoita niin kuin kirjoitat tänne.

Sanot olevasi nuori ja meidän vanhempien kokevan ironiaa tunteitasi kohtaan. Voisin olla isoäitisi,mutta olet mielestäni fiksu ja rehellinen nuori nainen. Ei sellaista kohtaan ole kukaan aikuinen ironinen. Minusta on hienoa, että haluat selvittää asian ja myös peräänkuuluttaa toistenkin vastuuta. Maailma ei muutu, jos me emme sitä koeta muuttaa. Sinussa on selvästikin halua muuttamiseen, joten luota itseesi. Tiedä, mikä sinusta vielä tuleekaan!

Lämpimät halaukset minulta <3

 

Nyt kun kerrot enemmän tapahtuneesta, niin kirjoita se kirje.

Some on täynnä tarinoita rohkeista, nuorista ihmisistä, jotka ovat tuoneet julki heihin kohdennetun ikävän käytöksen. Voit tehdä aivan saman!

Syyttely ei kannata, eikä lähteä väittämään bulimian johtuvan pelkästään Anusta ja Timosta, mutta kerro tarinasi sellaisena kuin sen tunnet ja koet. Kirjoita niin kuin kirjoitat tänne.

Sanot olevasi nuori ja meidän vanhempien kokevan ironiaa tunteitasi kohtaan. Voisin olla isoäitisi,mutta olet mielestäni fiksu ja rehellinen nuori nainen. Ei sellaista kohtaan ole kukaan aikuinen ironinen. Minusta on hienoa, että haluat selvittää asian ja myös peräänkuuluttaa toistenkin vastuuta. Maailma ei muutu, jos me emme sitä koeta muuttaa. Sinussa on selvästikin halua muuttamiseen, joten luota itseesi. Tiedä, mikä sinusta vielä tuleekaan!

Lämpimät halaukset minulta <3

Kannattaako minun lähettää se kirje?
En, siis en ala syyttämään häntä bulimiastani. Se oli vain se joka lauakaisi bulimian. Minulla voi olla taipumusta bulimiaan jo ennenkuin se puhkesti mutta tämä oli vain "tarpeeksi rankka" asia laukaistakseen sen. En osannut käsitellä asiaa oikein vaan menin vaikeamman kautta.

Tarkoitin siis että vanhemmat saattavat ajatella tyyliin että on pienet ongelmat. Tässä iässä jo parisuhteeseen ja kun ero tulee niin päädyn bulimiaan.

Voi että ihanasti sanottu :> Paljon kiitoksia <3

 

Joku taas ehdotti psykologille juttelua. Kävin koulukuraattorilla alkuvuonna tapahtuneen tiimoilta ja loppuvuodesta sitten harvemmin mutta nyt en enää ole käynyt kun koulu vaihtuu ja loma alkoi. En haluaisi vaihtaa kuraattoria sillä joutuisin kaiken selittämään uudelleen alusta asti. Enkä tiedä olisiko siinä mitään järkeä kun tapahtuneesta on jo vuosi ja olen kelannut päässäni asioita. Olen purhanut asiaa Jaanalle(kuraattori) mutta se ei ole sama kuin puhuisi suoraan Anulle tai Timolle. Kumpikaan heistä ei tiedä mitä olen kärsinyt ja mitä siitä yhdestä yöstä sitten seurasi. Haluaisin heidän tietävän mitä he omilla käytöksillään sai toisessa aikaan. Mihin se johti.

Lukioissa löytyy niin koulupsykologi kuin koulukuraattorikin, ota heihin yhteyttä heti koulun alettua.

Kun olet tuosta kirjoittamassa, niin minä suosittelen aluksi kirjoittamaan sen ihan itsellesi. Kirjoittamisen jälkeen pidä kunnon tauko ja lue se sitten kun on hieman aikaa kulunut uudestaan ajatuksella. Voit toimittaa sen sitten joko psykologille tai koulukuraattorille, jolle olet menossa, joten sinun ei tarvitse siellä ihan tyhjästä aloittaa.

Anulle ja/tai Timolle asian purkamisella ei välttämättä ole mitään merkitystä, pahimmillaan he vain syyllistävät sinut itsesi ja kärsit entistä enemmän, varaudu siihenkin. Heille sinun kärsimisesi voi olla ihan yhdentekevää ja heidän näkemyksensä asiasta voi olla aivan erilainen.

 

Anulle ja/tai Timolle asian purkamisella ei välttämättä ole mitään merkitystä, pahimmillaan he vain syyllistävät sinut itsesi ja kärsit entistä enemmän, varaudu siihenkin. Heille sinun kärsimisesi voi olla ihan yhdentekevää ja heidän näkemyksensä asiasta voi olla aivan erilainen.

Joo olen kanssa miettinyt useasti samaa että entä jos asia on heille yhdentekevää. Jos niitä ei vain kiinnosta mitä sai toiselle omalla käytöksellään. Joskus (ehkä jouluna) kuulin kaverilta jonka entinen poikaystävä on Anun kaveri ja he olivat keskustelleet aiheesta. Anu oli sanonut että haluaisi pyytää anteeksi ja on pahoillaan asiasta. Ei kyllä koskaan pyytänyt. Mutta luulen Anun pyytävän anteeksi käytöstään ja luulen hänen kuuntelevan asiani. Hän on sellainen rauhallinen ja sellainen persoona josta en koskaan olisi luullu että hän menee toisten suhteen väliin. Mutta jos lähettäisin sen kirjeen hänelle niin se olisi hänen valintansa lukeeko hän sen loppuun. Ja silloin ei olisi pelkoo että hän haukkuisi minut päin naamaa ja syyttelisi. Ei tarvitsisi kohdata häntä kasvotusten. Saisin ilmaista asiani kirjoittamalla. Luki hän sitten sen tai ei. Mutta ainakin olisin saanut sanoa asiani hänelle.

 

Exäs oli syyllinen, vain ja ainoastaan. Ei kannata mennä ees puhumaan.
Tiijän että se on vaikiaa, mieki kävin pari kertaa vetäsemässä turpaan yhtä äijää joka pani mun vaimoa. Exvaimo nykyään ylläripylläri. En nyt vaan viittiny exää vedellä pitkin poskia mutta eihän se ukko siihen ollut syyllinen, kyllähän nyt vapaalle miehelle pillu kelpaa kun tarjootaan.


Älä mene, säilytä edes jotain itsekunnioituksesi rippeitä ja aktiivisesti unoha tai no ei niitä unoha mutta jätä asia taaksesi, puhu parhaalle ystävällesi niin se auttaa paljon paremmin.

 

Exäs oli syyllinen, vain ja ainoastaan. Ei kannata mennä ees puhumaan.
Älä mene, säilytä edes jotain itsekunnioituksesi rippeitä ja aktiivisesti unoha tai no ei niitä unoha mutta jätä asia taaksesi, puhu parhaalle ystävällesi niin se auttaa paljon paremmin.

En syytä ainoostaan Timoo pettämisestä. Anuhan oli ku käärme joka ei vaa suostunu lähtee pois. Ihan yhtä syyllinen Anuki oli siihen. Pettämineen tarvitaan kaksi. Jos se ois vaa Timon syy nii Anuhan ois voinu ihan hyvin kieltäytyy mutkun ei kieltäytynyt niin hänkin on samalla tavalla syyllinen. Eri asia olisi jos Timo ois raiskannut Anun, sillon se olisi ollut vain ja ainoastaan Timon syy. Olen puhunut niin monta kertaa jo kavereille et hekin varmasti kyllästyy koko aiheeseen. En voi enää mennä ja sanoo mitään tosta asiasta. Oisit vaa kuullu mikä saarna siitä seuras kun kerroin että sain selville missä Anu asuu. Ei se ole sama asia jos puhuu parhaalle kaverille eikä suoraan asian omaiselle. Ei hän voi vastata toisen puolesta mitään. Ymmärrän kyllä pointtisi että pitäisi unohtaa. Mutta kuinka unohtaa asia joka on ollut silmien edessä ja ajatuksissa vuoden? Kuinka unohtaa se miten Anu tuli suhteemme väliin ja pilasi kaiken, unohtaa mitä kaikkee p**kaa se aiheutti mulle. Joka kerran kun oksennan niin ajattelen vain Timoa. Sitä että ehkä joskus joku vielä rakastaa minua sellaisena kuin olen ja hyväksyy minut kokonaan. Muistan aina sen kun alotin oksentelun. Ajattelin vain Timoa ja Anua yhdessä ja sitä yötä, mietin kuinka vastenmielisii he ovat ja kuinka joku voi satuttaa toista niin paljon.

Päätin että kirjoitan kirjeen. En tiedä vielä lähetänkö sitä vai en mutta päätän sen maanantaina. Lähden nyt huomenna mökille ja tulen sunnuntaina. Sillon on aikaa kirjoittaa ja miettiä ratkaisua. Ehkä maanantaina saan päätettyö mitä kirjeelle teen.