Puolison erilainen perhe

En osaa kertoa perhetaustastani oikein puolisolle tai perheelleen... Varmaan jotenkin huono itsetunto, mutta toisaalta myös puolison perhe on aika pröystäilevää, jaksaa aina mainita että ei ole rahasta pulaa ollut, jos sanoo vaikka että lapsena kävi telttailemassa niin "ei siksi, ettei olisi ollut rahaa tehdä muuta, vaan..."

Oma perhe on kouluttamattomia duunareita ja jotenkin sitten päädyn kertomaan aina puolustellen, että ovat kyllä tehneet kovasti töitä jne meen siihen samaan leikkiin mukaan ja alan jotenkin glorifioimaan koko asiaa.. plääh.

En tiedä, asia herättää hirveän paljon erilaisia häpeän ja epävarmuuden tunteita, joita en sitten kuitenkaan haluaisi tuntea. En oikeastaan osaa tätä edes minkäänlaiseksi kysymykseksi pukea, ehkä vaan kuulla omia kokemuksia asiasta?

 

Mun vanhemmat on molemmat todella suurista ja todella köyhistä oloista lähtöisin. Kumpikaan ei ole turhia opiskellut, kun rahaa ei ole ollut, mutta töitä ovat tehneet senkin edestä. Ovat siis myös "duunareita" ja olen aina ollut siitä ylpeä. He ovat kaiken itse tekemällä työllä hankkineet ja ovat siinä sivussa neljä lasta kasvattaneet mielestäni hyvin.

Minusta sinulla ei ole yhtään mitään häpeiltävää! Itse häpeäisin huomattavasti enemmin tuollaista "pröystäilevää" käytöstä.

 

Kellään mitään ajatuksia? Onko omat appivanhempanne erilaisia, kuin vanhempanne? Miten toimii?

 

Kellään mitään ajatuksia? Onko omat appivanhempanne erilaisia, kuin vanhempanne? Miten toimii?

Minulla vanhemmat vähän "pröystäilevää" sorttia, duunareita ovat mutta meillä siis hienoja illallisia ja pelaavat golfia ym. Kun taas puolison vanhemmat toinen on taiteilija luonne ja toinen... noh alkoholisti. Tähän mennessä eivät ole vielä paljoo kerinnyt tutustua, en tiedä miten toimii.

 

Oma lapsuuden perhe keskiluokkainen kaupunkilaisperhe, puolison perhe on pienviljelijöitä.

Kukaan ei toivottavasti häpeä ketään, itse ne pidä melua lapsuudenkodin tavoista ja rahoista, vaan olen ihan tavallisesti.

Ihmisiä täällä kaikkia ollaan, eikö niin

 

Joo, terve suhtautuminen ois pop, ja se on itseltä kateissa. Ehkä juuri siksi, että appivanhemmat aina kertovat kaikista ihmisistä sen kautta, että mitä ne on tehneet ja omistaa. Siis aina. Ilman, että sillä on mitään tekemistä asian kanssa. Ihmiset arvotetaan sen kautta. Muussa seurassa en ole ollutkaan niin arka puheenaiheelle...

 

Varma merkki, ettei appivanhempien talous ole mitenkään kehuttava on se, että he pröystäilevät ja mittailevat kaikkea omistusten mukaan. Jos heillä oikeasti olisi hyvä talous, niin heilä ei olisi mitäön tarvetta pröystäilyyn tai muiden varallisuuksien arviointiin.

 

Noh omaisuus ja korkea koulutus on kyllä ihan omin silmin todettavissa siis omaisuudesta esim kiinteistöjä vaikka muille jakaa.. Ja tällä seudulla pelkästään se tekee jo keskimääräistä varakkaammaksi, saati sitten muut jutut...

Lähinnä se "pröystäily" on just sellasta sisäänrakennettua. Naapurista jaksetaan mainita jos sillä on rahakas työ ja koulutus ja sitten ollaan hyvää pataa sen kanssa heti.

Kaikki ihmiset vuosien takaa, katujen varsilta, tuttavat jne kerrotaan sen kautta, että mitä on ja mitä omistaa. "se matti asuu siellä Itä-helsingissä... mutta siis isossa omakotitalossa ja sillä on oma lääkealan firma ja niillä on siis purjeveneet ranskan huvilat ja kaikki... niin siis sen matin lapsi meni naimisiin."

 

No sitten kyseessä on vain järjen köyhyys. Rahaa on hyvä olla olemassa, mutta muut asiat ovat tärkeämpiä, sillä raha ja omaisuus eivät tee onnelliseksi.

Jotenkin en siedä ihmisiä, jotka arvioivat ihmisiä vain heidän varakkuutensa mukaan ja valikoivat seuransa varakkuuden perusteella. Lapsetkin ohjeistetaan pitämään hyvät suhteet joihinkin sukulaisiin heidän varakkuutensa vuoksi tai mahdollisen perinnön toivossa. Oksettavaa. Ei käy kateeksi tilanteesi. Älä vaan ala samanlaiseksi kuin appivanhempasi.

 

Varma merkki, ettei appivanhempien talous ole mitenkään kehuttava on se, että he pröystäilevät ja mittailevat kaikkea omistusten mukaan. Jos heillä oikeasti olisi hyvä talous, niin heilä ei olisi mitäön tarvetta pröystäilyyn tai muiden varallisuuksien arviointiin.

Tää on kyllä niiiiin paskaa. Olisihan se söpöä jos se menis näin, mutta rikkaissa on ihan kaikenlaisia ihmisiä siinä missä köyhissäkin. Ei ole mitään "oikeasti rikas käyttäytyy näin", huvittaa tällaiset jutut aina.

 

No onpa appivanhemmillasi arvot "kohdallaan". Surullista. Meillä on niin päin, että itse olen kai keskivertoa varakkaammasta, koulutetusta perheestä, ja puoliso taas vaatimattomista oloista. Meillä ei ole tullut asiasta ongelmaa, ja yli 10 v ollaan yhdessä oltu. Alkuun kyllä muistan kaunistelleeni omille vanhemmilleni mieheni vanhempien työhistoriaa yms. (appivanhemmat oikeasti pitkäaikaistyöttömiä: appiukko alkoholisti, nyt jo kuollut). Nyt ollaan kyllä pitkään jo oltu asian kanssa "sinut". Hyvin sovitaan yhteen, vaikka taustat erilaiset, ja vanhempani onneksi arvostavat sitä.

Mutta ikävää, jos ap:n appivanhempien asenne on tuo. Minkä sille sitten oikeastaan mahtaa?... Toivottavasti puolisosi ei ole yhtä materialisti arvoiltaan. On paljon tärkeämpiäkin asioita. Tsemppiä!

 

Olen vauraammasta ja sivistyneemmästä perheestä kotoisin kuin mieheni. Tämä asia oli hankalaa mieheni vanhemmille ja sisaruksille. Sain kuulla monia ilkeyksiä vanhemmistani ja sisaruksistani, joihin appivanhempani katsoivat olevan oikeutettuja joutuessaan raatamaan elämässään. Joten asenne toisia ihmisiä kohtaan on kenen tahansa korvien välissä asemasta ja varallisuudesta riippumatta.

Tein sen virheen, että alistuin haukkumiseen aina appivanhempieni kuolemaan saakka. Sen jälkeen katkaisin välini mieheni sisaruksiin, sillä en halunnut kuunnella ilkeyksiä enää enempää. Tein oikean ratkaisun. Sen olen todennut ja nähnyt joutuessani muutamaan otteeseen olemaan tekemisissä mieheni sisaruksien kanssa, eikä heissä ole muutosta käytöksessään tapahtunut.

Sen neuvon annan, että sinä olet sinä ja vanhempasi ovat mitä ovat. Tärkeää on elää omaa elämääsi, olla se joka olet ja ylpeä siitä. Kaikkea, mitä olet, ei voi mitata rahassa. Muistele rauhassa lapsuuttasi, opit kyllä eroon puolusteluista ja jokainen kerta olet vahvempi puheissasi. Älä häpeä, mistä olet. Olet varmasti oppinut paljon hyödyllisiä asioita selviämisestä elämässäsi.

 

Meillä iso ja välittävä suku on rikkautta. Jopa naapurin mummo (asuu yksin) on päässyt meidän perheessä lasten "mummoksi" se on ihanaa että hänkin pääsee nauttimaan lapsista. Sitä ei rahalla saa, ja moni kaveri on sanonut ääneen sen kuinka olisi kivaa että omilla lapsilla olisi noin paljon välittäviä ihmisiä ympärillä.

 

a