vierailija
Bongasin hyvän kirjoituksen suomi24-palstalta. Mistä suvikset sanovat tästä:
Rasisminvastustajien sokea piste”
Juutalaiskysymys
26.7.2015 16:52
Samaan aikaan kun Malmön juutalaiset pakenevat maasta henkensä kaupalla, rasisminvastustajat keskustelevat lillukanvarsista, väittää Adam Cwejman profiiliaan huimasti nostaneen Göteborgs-Postenin pääkirjoituksessa.
Juutalaisia on asunut Euroopassa Rooman valtakunnan ajoista. Hiljalleen tämä taru voi olla tulossa päätökseensä. Useimpien raporttien mukaan juutalaisten maahanmuutto Ranskasta on lisääntynyt viime vuosina. Puolet kaikista Ranskan viharikoksista kohdistui toissa vuonna juutalaisiin, vähemmistöön, mikä muodostaa prosentin vähemmistön maan väestöstä. Juutalaisiin kohdistuneet hyökkäykset Brysselissä, Toulousessa, Pariisissa ja Kööpenhaminassa ovat vaatineet ihmishenkien menetyksiä.
Luojan kiitos antisemitismi ei ole vielä kylvänyt kuolemaa Ruotsissa. Malmössä se kuitekin on merkittävä tekijä sille, että lähitulevaisuudessa juutalaisten seurakunta ei voi enää toimia kaupungissa. On helppoa ymmärtää, miksi lapsiperheet eivät halua rakentaa tulevaisuuttaan kaupungissa, missä heidän lapsensa joutuvat pilkan, uhkailun ja pahimmassa tapauksessa väkivallan kohteeksi, jos heidän uskonsa näkyy ulospäin.
Mikään uutinen tämä ei ole, sillä tilanne on ollut sama jo muutaman vuoden. Ruotsi ei ole mikään turvallinen poikkeus Euroopassa. Monet tiedotusvälineet ovat esimerkillisesti kuvanneet juutalaisiin kohdistuvaa rasismia Malmössä. Viimeksi pari päivää sitten Sydsvenskanissa olleessa ”Euroopassa ei voi elää juutalaisena”-artikkelissa Israeliin jo muuttanut Shirley Tsubarah kertoi, kun häntä nimiteltiin koulun käytävillä melkein joka päivä juutalaishuoraksi.
Samaan aikaan Ruotsissa rasismikeskustelu käy suurilla kierroksilla, tai keskustelu rakenteellisesta rasismista, mikä on se ”päivän juttu” – kyllä te tiedätte… se, mikä lymyilee yhteiskunnan rakenteissa, mitä kukaan ei näe, mutta se ihan varmasti sorsii kaikkia, ihan varmasti.
Asialleen omistautuneilla antirasisteilla, jotka kuin sairaalloisen pakkomielteen kourissa etsivät sitä itseään jokaisesta kuviteltavissa olevasta sopukasta, on suuria vaikeuksia asennoitumisessa juutalaisiin kohdistuvaan rasismiin. Ongelma kun ei olekaan se, että ilkeät nazit on kaiken pahan alku, vaan lähi-itäläiset maahanmuuttajat ja heidän kakaransa.
Tietääkseni juutalaisten ohella mikään muu etninen ryhmä Ruotsissa ei joudu vaihtamaan paikkakuntaa tai peräti muuttamaan maasta rasismilta säästyäkseen. Tästä huolimatta Ruotsin niin sanotulla ”antirasistisella liikkeellä” näyttää olevan parempaa tekemistä. Ulkopuolisen silmissä he näyttävät epäjohdonmukaiselta itseään täynnä olevalta porukalta, mikä on tykästynyt symbolipolitiikkaan ja vinkumiseen sosiaalisessa mediassa.
Rasisminvastustajien mukaan rasismi Ruotsissa noudattaa hyvin yksinkertaista kaavaa. Pottunokat ovat valtapyramidin huipulla ja pahnan pohjimmaisina syrjittyinä riutuvat kaukomailta saapuneet tulijat. Vähemmistöjen keskinäinen rasismi, esimerkiksi muslimien ja Lähi-Idästä tulleiden kristittyjen välillä, tai juutalaisiin kohdistuva rasismi tuhoaa täysin antirasistien saagan.
Aate rakenteellisesta rasismista, joka rakentuu taloudellisen ja sosiaalisen pääoman varaan, ja jossa heikoiksi väitetyt ryhmät joutuvat vahvemman ryhmän syrjimiksi, ei enää pädekään. Se kyllä nähdään rasismina, mutta ei sellaisena rasismina, mikä voidaan mahduttaa rasisminvastustajien rakenteellisen rasismin kaavaan.
”Antirasistien on aika päivittää teoriansa vastaamaan todellisuutta, eikä päinvastoin.”
Johon korppi vastaa: ”Ei milloinkaan.”
Rasisminvastustajien sokea piste”
Juutalaiskysymys
26.7.2015 16:52
Samaan aikaan kun Malmön juutalaiset pakenevat maasta henkensä kaupalla, rasisminvastustajat keskustelevat lillukanvarsista, väittää Adam Cwejman profiiliaan huimasti nostaneen Göteborgs-Postenin pääkirjoituksessa.
Juutalaisia on asunut Euroopassa Rooman valtakunnan ajoista. Hiljalleen tämä taru voi olla tulossa päätökseensä. Useimpien raporttien mukaan juutalaisten maahanmuutto Ranskasta on lisääntynyt viime vuosina. Puolet kaikista Ranskan viharikoksista kohdistui toissa vuonna juutalaisiin, vähemmistöön, mikä muodostaa prosentin vähemmistön maan väestöstä. Juutalaisiin kohdistuneet hyökkäykset Brysselissä, Toulousessa, Pariisissa ja Kööpenhaminassa ovat vaatineet ihmishenkien menetyksiä.
Luojan kiitos antisemitismi ei ole vielä kylvänyt kuolemaa Ruotsissa. Malmössä se kuitekin on merkittävä tekijä sille, että lähitulevaisuudessa juutalaisten seurakunta ei voi enää toimia kaupungissa. On helppoa ymmärtää, miksi lapsiperheet eivät halua rakentaa tulevaisuuttaan kaupungissa, missä heidän lapsensa joutuvat pilkan, uhkailun ja pahimmassa tapauksessa väkivallan kohteeksi, jos heidän uskonsa näkyy ulospäin.
Mikään uutinen tämä ei ole, sillä tilanne on ollut sama jo muutaman vuoden. Ruotsi ei ole mikään turvallinen poikkeus Euroopassa. Monet tiedotusvälineet ovat esimerkillisesti kuvanneet juutalaisiin kohdistuvaa rasismia Malmössä. Viimeksi pari päivää sitten Sydsvenskanissa olleessa ”Euroopassa ei voi elää juutalaisena”-artikkelissa Israeliin jo muuttanut Shirley Tsubarah kertoi, kun häntä nimiteltiin koulun käytävillä melkein joka päivä juutalaishuoraksi.
Samaan aikaan Ruotsissa rasismikeskustelu käy suurilla kierroksilla, tai keskustelu rakenteellisesta rasismista, mikä on se ”päivän juttu” – kyllä te tiedätte… se, mikä lymyilee yhteiskunnan rakenteissa, mitä kukaan ei näe, mutta se ihan varmasti sorsii kaikkia, ihan varmasti.
Asialleen omistautuneilla antirasisteilla, jotka kuin sairaalloisen pakkomielteen kourissa etsivät sitä itseään jokaisesta kuviteltavissa olevasta sopukasta, on suuria vaikeuksia asennoitumisessa juutalaisiin kohdistuvaan rasismiin. Ongelma kun ei olekaan se, että ilkeät nazit on kaiken pahan alku, vaan lähi-itäläiset maahanmuuttajat ja heidän kakaransa.
Tietääkseni juutalaisten ohella mikään muu etninen ryhmä Ruotsissa ei joudu vaihtamaan paikkakuntaa tai peräti muuttamaan maasta rasismilta säästyäkseen. Tästä huolimatta Ruotsin niin sanotulla ”antirasistisella liikkeellä” näyttää olevan parempaa tekemistä. Ulkopuolisen silmissä he näyttävät epäjohdonmukaiselta itseään täynnä olevalta porukalta, mikä on tykästynyt symbolipolitiikkaan ja vinkumiseen sosiaalisessa mediassa.
Rasisminvastustajien mukaan rasismi Ruotsissa noudattaa hyvin yksinkertaista kaavaa. Pottunokat ovat valtapyramidin huipulla ja pahnan pohjimmaisina syrjittyinä riutuvat kaukomailta saapuneet tulijat. Vähemmistöjen keskinäinen rasismi, esimerkiksi muslimien ja Lähi-Idästä tulleiden kristittyjen välillä, tai juutalaisiin kohdistuva rasismi tuhoaa täysin antirasistien saagan.
Aate rakenteellisesta rasismista, joka rakentuu taloudellisen ja sosiaalisen pääoman varaan, ja jossa heikoiksi väitetyt ryhmät joutuvat vahvemman ryhmän syrjimiksi, ei enää pädekään. Se kyllä nähdään rasismina, mutta ei sellaisena rasismina, mikä voidaan mahduttaa rasisminvastustajien rakenteellisen rasismin kaavaan.
”Antirasistien on aika päivittää teoriansa vastaamaan todellisuutta, eikä päinvastoin.”
Johon korppi vastaa: ”Ei milloinkaan.”